että mulla on oikeesti ongelma. olen 25- vuotta. Mulla on joku ihme ongelma taas. Välillä syön tosi vähän ja olen lähes kokonaan syömättä. Ja sitten otan päiviä, jolloin ajattelen koko päivän ruokaa ja mitä syön illalla. Ódotan sitä että saan kotona olla yksin ja syödä... Vaikka laihdutankin koko ajan. Saatan syödä suklaalevyn, sipsipussin, juoda limsaa 2 litraa, syödä pitsan ja tehdä ruokaa lisäksi ja tietysti karkkia. Syön samana iltana niin paljon kuin pystyn ja lopulta on niin huono olo, ettei voi liikkua. Ja heti lupaan itselleni, että huomenna laihdutan ja alan kuluttaa kaiken pois. Itsetunto on tämän jälkeen huono ja tunnen olevani rumin ihminen, enkä tahdo mennä ulos ihmisten pariin. Ja nyt olen kehittänyt helpon tavan saada ahtamani ruuat ulos, ulostuslääkkeillä ne tulee yön aikana ulos. Otan lääkkeitä reilusti yliannoksen, jotaa 15 nappia vähintään (2-3 ohjeissa!) Sit istun vessassa koko yön ja oksennan yms. ja on niin huono olo että, mahaan sattuu ja pahoinvointi hikoiluttaa yms. Itken koska minuun sattuu niin paljon. Mutten voi enää lopettaa tätä kierrettä, vaikka tiedänkin kuinka tyhmä olen silti teen niin. kuulostaakin helvetin naurettavalta. toiv. muilla ei samaa helvettiä
Nyt vasta myönnän
6
1050
Vastaukset
- mitään hyötyä
tilanteessasi, se nauttimasi ruoka, se ehtii jo imeytymään paljon, paljon aikaisemmin.
Eli ET saa ahtamiesi ruokien energiaa pois laksatiiveilla, se on ihan fakta-asia!
Tuolla menolla vain laiskistat suolesi, se ei enää jatkossa toimi ilman laksatiiveja!
HAE APUA!!! - sama ongelma!
Onnekseni voin korjata sanan on paikalle oli.
Olen 39-vuotias. Sairastuin 13-vuotiaana anorexiaan ja 19 bulimiaan, jota toteutin juuri kuvailemallasi tavalla, ilmeisesti juuri samoilla ruskeilla napeilla, joita pahimmillaan naukkailin järkyttävät määrät, paljon enemmän kuin sinä nyt; elimistö tottuu lääkkeeseen. Myös ruokaa ja rahaa kului kuin olisin elättänyt armeijaa ja asunnossani leijui jatkuva laxapaskan löyhkä. Olin riippuvainen sekä lääkkeistä, että ahmimisesta. Kierteeni kesti 16 vuotta, kunnes yli kolmikymppisenä nestetasapaino alkoi olla niin sekaisin, että kehoni keräsi nestettä aina kun en ottanut laxoja, vaikka en olisi ahminutkaan. Jalat ja kädet kaksinkertaiset ja siitä terveyskeskuksessa valittaessani paljastuin. Kaikki arvoni olivat vaarallisen pyllyllään. Jouduin pitkään vieroitukseen.
Nyt olen käynyt yli kolme vuotta terapiassa, ollut saman ajan lääkkeittä ja elämä alkaa tuntua elämisen arvoiselta. Hae apua jos et pysty enää itse lopettamaan. Laksatiivit, ahmiminen ja pitkät paastot lopettivat yliopisto-opiskeluni 24-vuotiaan, en ole naimisissa, olen lapseton ja pitkäaikais-sairaslomani kesti vuosia. Nyt olen perustanut oman yrityksen ja minulla menee hyvin. Laxsatiivit ja ahmiminen varastavat sinulta elämän. Olet vielä nuori, lopeta äkkiä.- edellisen
ja haluan vielä sanoa, että tämä ongelma kuuluu bulimian puolelle. Laxariippuvaiset ovat tyhjentymispakkoisia aivan samoin kuin oksentajatkin.
- sama juttu
Mulla meni samaan ikään myöntää että syöminen oli ja siis on mun ongelma. En tiiä mitä kuvittelin kun ennen että se on vaan ohimenevää (vaikka katkunut vuosia) tai jotain. Saman ikäsenä kun sinä siis viime vuonna, vasta myönsin osittain ongelamani.
Typerää on se että haluan "parantua" mutta en kuitenkaan ilman laihtumista.. eli siis en halua vain jäädä tämmöiseksi (läskiksi).. Oli vaihe jolloin kun luin lehdestä tai näin jonkun tms. jolla oli lähinnä anoreksia (mutta bulimia tm.) niin tunsin kateutta.. so sick i know!! Mutta minkäs teet..kyllä olisin silti mielummin pikkasen liian laiha kun lihava..
No ei se nyt tähän.
Mulla on samaa "vuoristorataa", ahmin, en syö, syön vähän, ahmin ja oksennan..ahmin en oksenna..
Lääkärin mielestä oli jopa huvittavaa.. nytpä en oo kysynyt mitn.
Vaikka mäkin laihdutan koko ajan (useat viime vuodet) niin silti saatan vetää samaa hillitöntä mättöä kun just kuvailit sun textissä.. Ja pakko on jatkaa syömistä vaikka olis paha olo..ja oksentamisen jälkeen "pakko" jatkaa.. ja sitten ei jaksakkaan tyhjentää vaan syö vaan ja makaa paikoillaan pahasta olosta.. ja vannoo uuden dietin alkavan taas huomenna.. ja sama jatkuu..?!
Haluisin myös lopettaa ko. kierteen mutta en voi, kuten sanottu niin tyhmää kun se onkin..vaan ei helppoa kellekkään.
Suunnatonta pahaa oloa, itseinhoa..
Syömisen pitäis olla nautinto mutta en muista millon olisin syönyt ja oikeasti nauttinut ilman huonoa oloa, omaatuntoa tm. syömisen suhteen oli se mitä tahansa.. Kuten sanonut muille olis kiva jos joku haluis kirjotella ko. asiasta lähinnä joten ed: [email protected] Vinkkejä/tukea sen semmosta olis kiva kuulla toistenkin juttuja syömishäiriöistä..- Yksi Nainen25
Minun Bedini alkoi reilut 10 vuotta sitten, 14-vuotiaana laihduttamalla. Laihdutin kesän aikana 10 kiloa 52 kiloon, jonka jälkeen syksyllä aloin ahmia.
Ahmiminen jatkui useita vuosia yhä paheten. Ensimmäisenä vuonna lihoin takaisin ne kesällä laihduttamani kilot. Sitten kipusin seitsemäänkymppiin. Lukiossa 80 kiloon ja lukion lopussa olin jo yli 90-kiloinen.
Muutin pois kotoa vieraalle paikkakunnalle ja aioin alottaa alusta. Niinkun Bediläinen aina aloittaa, alusta. Jokainen huominen on aina uusi alku, eikös niin ? No, ongelma lähti lopulta käsistä. Aamupäivän paaston jälkeen iltamässäily. Pian välttelin ystävien ja sukulaisten näkemistä sillä häpesin muuttunutta ulkomuotoa. Painoin reilusti yli satakiloa.
Syrjäydyin.
Tällä hetkellä olen saanut n. 30 kiloa laihdutettua ja painan 74. Edelleen minulla on laihdutettavaa, mutten laihduta ruokavaliolla vaan syön kolmen tunnin välien ja yritän liikkumalla saada kehoa kiinteytymään.
Pahin ongelmani on sosiaaliset suhteet, jotka ovat tosi vähissä. Osa sukulaisista ei enää halua olla missään tekemisissä (loukkaantuneina vuosien poissaolon jälkeen, tietämättä syytä) ja ystävät ovat kaikonneet. Minun suurin ystäväni on ollut ruoka viimeiset kymmenen vuotta. Se on ollut läsnä yksinäisillä hetkillä.
Kyllä välillä tuntuu siltä, että elämästä monta vuotta on valunut hukkaan. Katson kehoani joka näyttää siltä, kuin olisin synnyttänyt monta lasta. Itsesääli ja rypeminen nostaa päätään, mutta siihen ei pidä sortua. Pitää vaan yrittää katsoa eteenpäin ja hyväksyä sairaus osana omaa elämää.
Ehkä siihen löytää syitäkin - löytää sisältään sen nälkäisen tai itseensä tyytymättömän lapsen tai syitä siihen, miksi sellainen on/oli. - havthe....
Yksi Nainen25 kirjoitti:
Minun Bedini alkoi reilut 10 vuotta sitten, 14-vuotiaana laihduttamalla. Laihdutin kesän aikana 10 kiloa 52 kiloon, jonka jälkeen syksyllä aloin ahmia.
Ahmiminen jatkui useita vuosia yhä paheten. Ensimmäisenä vuonna lihoin takaisin ne kesällä laihduttamani kilot. Sitten kipusin seitsemäänkymppiin. Lukiossa 80 kiloon ja lukion lopussa olin jo yli 90-kiloinen.
Muutin pois kotoa vieraalle paikkakunnalle ja aioin alottaa alusta. Niinkun Bediläinen aina aloittaa, alusta. Jokainen huominen on aina uusi alku, eikös niin ? No, ongelma lähti lopulta käsistä. Aamupäivän paaston jälkeen iltamässäily. Pian välttelin ystävien ja sukulaisten näkemistä sillä häpesin muuttunutta ulkomuotoa. Painoin reilusti yli satakiloa.
Syrjäydyin.
Tällä hetkellä olen saanut n. 30 kiloa laihdutettua ja painan 74. Edelleen minulla on laihdutettavaa, mutten laihduta ruokavaliolla vaan syön kolmen tunnin välien ja yritän liikkumalla saada kehoa kiinteytymään.
Pahin ongelmani on sosiaaliset suhteet, jotka ovat tosi vähissä. Osa sukulaisista ei enää halua olla missään tekemisissä (loukkaantuneina vuosien poissaolon jälkeen, tietämättä syytä) ja ystävät ovat kaikonneet. Minun suurin ystäväni on ollut ruoka viimeiset kymmenen vuotta. Se on ollut läsnä yksinäisillä hetkillä.
Kyllä välillä tuntuu siltä, että elämästä monta vuotta on valunut hukkaan. Katson kehoani joka näyttää siltä, kuin olisin synnyttänyt monta lasta. Itsesääli ja rypeminen nostaa päätään, mutta siihen ei pidä sortua. Pitää vaan yrittää katsoa eteenpäin ja hyväksyä sairaus osana omaa elämää.
Ehkä siihen löytää syitäkin - löytää sisältään sen nälkäisen tai itseensä tyytymättömän lapsen tai syitä siihen, miksi sellainen on/oli.tykkäsin sun kirjotuksesta!! Useat vaan kirjoittaa muutaman rivin ja that´s it!!
Onneksi löytyy sellasiakin jotka kirjottaa, oikeasti!! =)
Älä käsitä väärin mutta kiva kun löytyy muitakin keillä sama ongelma..
Haluaisin kirjoitella lisää ko.tyyppien kanssa mutta hirveän montaa innostunutta ei ole.. joten jos kiinnostaisi niin laitappa postia: [email protected]
ja muutkin oikeasti samasta kärsiville!!!!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu31373Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)161019Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w18996- 13969
- 4954
En koskaan
Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v49870- 3860
- 4859
- 2851
- 1848