ollaan kiusattuja ja lääppimiset ja nimelliset synnit painaa ja lihan himotkin hidastaa. välillä tuntuu että ihas turhaa korjata, kun ei ole jatkossa sen helmpopaa.yleisestä saarnasta uskominen ei auta. mutta onko luotettavaa rippiisää tai äitii aina jolle uskaltaa kertoo.?
mites nyt menetellään
seukkaava pari
13812
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
nii, aha, tota nuin nii nih. Tota, provo? No, etten paremmin sano: Prohvo. Mutt jos tarkemmin tota aattelis nih: PROVOSKA ja Provo. Pari. Sitt ihte asiaanh, tota nuin nii nih, ettes parhemmin taitas provhoill? Ja viela sanottasko ett provo. Mutt johdanto-osan... Oho, no, no. no
nonononononononononononononononononononononoonon
me aikoinaan kerrottiin aina eräälle ystävälle!
Taistelu ihmisellä kaksiosaisena aina käynnissä.Kun liikkuu enemmän porukassa kuin kahden, niin välttyy monelta kiusaukselta. Ihmistä kun ei ole tarkoitettu elämään yksin.
on syytä sopia seurustelukumppanin kanssa etukäteen,ettei joudu liian suureen kiusaukseen. Ja sitten molempien on syytä pitää kiinni sopimuksesta. Kristillisyydessä on koettu, että avioliiton solmimista ei ole aiheellista lykätä kovin pitkään ettei tule sanan ylitsekäymisiä. Pyytäkäätten Isältä voimaa ja viisauttaa kauniiseen ja puhtaaseen seurusteluun ja kilvoitukseen hyvällä omallatunnolla. Päivämiehessä olemme käsitelleet asiaa.
viimenen lienee varma provo nikkiä myöten
Viimenen lauseesi on kohdallaan. Ja nuorena kannattaa naida niin paljon kuin sielu sietää, jos on kaverin löytänyt. Mistä sitä tietää saako enää sitten...
Mahtaako olla yhäkin ystäväsi?
Seksiasioista ei pitäisi puhua ystäville. Mieluiten alan ammatti-ihmiselle, terapeutille, lääkärille tai muulle ammatti-ihmiselle.
Ihmistä ei ole tarkoitettu elämän yksin,niin. Siihen auttaa rakastuminen ja rakastelu. Mitä sitä säästelemään. Joskus tulee vanhuus eikä pysty. Silloin on edes hyvät muistot lohtuna. Nyt vanhana minua ihmetyttää että todella turhaan sitä nuorena tuli uskoneeksi uskovaisten estelyjä ja pingottunutta suhtautumista seksuaalisuuteen.
Helepotti sit kun sai ilimottaa että tulipas sitä taas langettua, mutta onneks helepotti... huh huh työstä alakaa tuntumaan!!!
Olkaa niin huomaavaiset, että ette kiusaa muita ihmisiä kertomalla heille intiimistä kanssakäymisestänne. Voin kokemuksesta sanoa, että uskotuksi joutuminen tällaisessa asiassa on todella epämiellyttävää. Teidän himonne toisianne kohtaan on luonnollista ja asiaankuuluvaa, ettekä todellisuudessa itsekään kadu sitä, jos rakastatte toisianne. Se että muka syntinä ripittäydytte siitä ulkopuoliselle on sanoinkuvaamattoman irvokasta.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Jokin luonnollinen häveliäisyys kaikkein intiimeimpien puuhien suhteen pitäisi ymmärtää pitää. Luulisi sen jo ymmärtävän jos on siinä iässä että seksuaaliseuutta haluaa toteuttaa tavalla tai toisella. Seksuaalisuuteen liittyy kahden ihmisen keskinäinen "sisäpiiriläisyys". Muiden ei tule siihen tunkea eivätkä muut ainakaan normaalit ihmiset sekaantua haluakaan! Ei omia sukupuolisia kiinnostuksiaan ole tapana selvitellä julkisesti! Kerrotaan että niissä hoitokokouksissa sitäkin tehtiin, mutta ei tänä päivänä!
On se tietysti kauheaa kun on kotikasvatuksesa opetettu että "kaikki pitää tunnustaa".
Todellisuudessa sellainen "tunnustaminen" ja seksuaalisuutensa yksityiskohtien käsitteleminen vieraan ihmisen kanssa joka ei siis ole terapeutti tai vastaava, asettaa kuulijan niin kauheaan myötähäpeän tilaan, että siltä pitäisi ymmrtää lähimmäinen säästää. On asioita jotka ovat kahden ihmisen keskinäisiä ja ne pitää pitääkin sellaisina.
Tämä kannattaisi ymmärtää, sillä sitten keski-iässä, kun avioparina muistelette mahdollisia "avautumisianne" ja toistuvia "parannuksentekojanne" "himoistanne", teitä totisesti hävettää.
Seksiasioihin liittyvä sielunhoito on alkanut siionissa selvästikin ylikorostua. Miksi?
Aivan kauheaa olla noissa asioissa "uskottu".
Ihan totta!