Pakko-oireeni alkoivat muistaakseni 7-8.vuotiaana.
Oireet alkoivat rajusti.
Pienenä tyttönä en voinut ymmärtää mikä minua vaivasi, mutta mielestäni minulle oli selvää, että mikä vaan minua riivasi, niin se ei ollut itsestäni peräisin.
Aloin saamaan kummallisia ajatuksia, tuhoisia ajatuksia, pahoja asioita tapahtuisi jos en tekisi näitä typeriä, tyhjänpäiväisiä rituaaleja joka päivä, tai satunnaisesti, silloin kun sain käskyn jostain syvältä sisimmästäni.
Ajattelin että "käskijä" on joko joku, joka haluaa minua suojella, tai joka on paha ja haluaa vain ärsyttää minua.
En kuullut ääniä, en ole koskaan kuullutkaan.
En ymmärrä mistä "käskyt" tulevat.
Annoin käskyttäjälleni nimen ja kasvot mielessäni.
Ensimmäinen oireeni oli ennen nukkumaan menoa, tietyn sanan toisto, sana toi minulle hyvän ja turvallisen tunteeb, sana tarkoitti elämää, ja siksi sitä pitikin hokea ennen nukkumaan menoa, parillisia kertoja, niin kauan, niin monta kertaa kunnes tunsin rauhalliselta.
Seuraavat oireet olivat sanojen lukemista uudelleen ja uudelleen, parillisia kertoja, sanojen laskua päässä, kirjaimien laskuja, lauseen laskuja, uudestaan ja uudestaan laskemista ja toistamista.
Sitten tuli kosketus oireet, joitain asioita oli pakko koskettaa, tiettyjä kertoja. Parillisia tietenkin.
Joskus huoneessa oli pakko koskettaa ihan kaikkea minkä näki.
Myöhemmällä iällä, kaupasta ei välttämättä saa otettua sitä ensimmäistä tuotetta hyllystä, vaan pitää kaivaa taaempaa, ja koskea, tuntea onko tuotteessa "negativista" energiaa.
Valot, ovet, täytyy panna kiinni ja auki monta kertaa..
Hella on saattanut jäädä päälle, kuolemasta on aina kova huoli.
Nyt vanhemmalla iällä on tullut niin sanotut fýysiset oireet, päätä nykii, lihakset käsivarsissa nykii, nyin vatsalihaksiani, luulen että teen sitä ihan tahdon varaisesti, sitäkin aina tasaluvuin, suu ja silmät saattavat nykiä.
Teenkö sen tahallani, vai onko pakko-oireisten sivulla myös touretten-oireyhtymä yleinen?
Saan uhkauksia päästäni, että asiat menee huonosti, ihmiset ajattelevat minusta pahaa, ihmisä kuolee, minä kuolen jos en tee tätä naurettavaa rituaalia.
Onko kohtalon tovereita? Voisitteko jakaa kokemuksia?
En ole koskaan puhunut tästä kenellekkään, vasta pari vuotta sitten (olen jo aikuisiällä)luin asiasta ja sain oireilleni nimen.
Oletteko saaneet lääkitystä/terapiaa? Onko auttanut?
Uskotteko että asia on neurologinen vai "ulkopuolinen" paha?
En uskalla lopettaa. En kai enää pysyisikään.
Joskus en ole jotain typerää asiaa tehnyt, ja tasan kaksi kertaa olen ennalta tiennyt mitä seuravana aamuna tapahtuu, ja näin on tapahtunut.
Olisi mukava kuulla kohtalontovereista.
Asia puuduttaa minua joka päivä.
En jaksa töihin mennä. Taas työttömänä.
Stressillä se pahenee.
On ilmaantunut jopa avarien tilojen pelkoja, sosiaalliset tilanteet pelottavat, ulos meno yksin on kamalaa.
Oireet alkoivat rajusti.
Pienenä tyttönä en voinut ymmärtää mikä minua vaivasi, mutta mielestäni minulle oli selvää, että mikä vaan minua riivasi, niin se ei ollut itsestäni peräisin.
Aloin saamaan kummallisia ajatuksia, tuhoisia ajatuksia, pahoja asioita tapahtuisi jos en tekisi näitä typeriä, tyhjänpäiväisiä rituaaleja joka päivä, tai satunnaisesti, silloin kun sain käskyn jostain syvältä sisimmästäni.
Ajattelin että "käskijä" on joko joku, joka haluaa minua suojella, tai joka on paha ja haluaa vain ärsyttää minua.
En kuullut ääniä, en ole koskaan kuullutkaan.
En ymmärrä mistä "käskyt" tulevat.
Annoin käskyttäjälleni nimen ja kasvot mielessäni.
Ensimmäinen oireeni oli ennen nukkumaan menoa, tietyn sanan toisto, sana toi minulle hyvän ja turvallisen tunteeb, sana tarkoitti elämää, ja siksi sitä pitikin hokea ennen nukkumaan menoa, parillisia kertoja, niin kauan, niin monta kertaa kunnes tunsin rauhalliselta.
Seuraavat oireet olivat sanojen lukemista uudelleen ja uudelleen, parillisia kertoja, sanojen laskua päässä, kirjaimien laskuja, lauseen laskuja, uudestaan ja uudestaan laskemista ja toistamista.
Sitten tuli kosketus oireet, joitain asioita oli pakko koskettaa, tiettyjä kertoja. Parillisia tietenkin.
Joskus huoneessa oli pakko koskettaa ihan kaikkea minkä näki.
Myöhemmällä iällä, kaupasta ei välttämättä saa otettua sitä ensimmäistä tuotetta hyllystä, vaan pitää kaivaa taaempaa, ja koskea, tuntea onko tuotteessa "negativista" energiaa.
Valot, ovet, täytyy panna kiinni ja auki monta kertaa..
Hella on saattanut jäädä päälle, kuolemasta on aina kova huoli.
Nyt vanhemmalla iällä on tullut niin sanotut fýysiset oireet, päätä nykii, lihakset käsivarsissa nykii, nyin vatsalihaksiani, luulen että teen sitä ihan tahdon varaisesti, sitäkin aina tasaluvuin, suu ja silmät saattavat nykiä.
Teenkö sen tahallani, vai onko pakko-oireisten sivulla myös touretten-oireyhtymä yleinen?
Saan uhkauksia päästäni, että asiat menee huonosti, ihmiset ajattelevat minusta pahaa, ihmisä kuolee, minä kuolen jos en tee tätä naurettavaa rituaalia.
Onko kohtalon tovereita? Voisitteko jakaa kokemuksia?
En ole koskaan puhunut tästä kenellekkään, vasta pari vuotta sitten (olen jo aikuisiällä)luin asiasta ja sain oireilleni nimen.
Oletteko saaneet lääkitystä/terapiaa? Onko auttanut?
Uskotteko että asia on neurologinen vai "ulkopuolinen" paha?
En uskalla lopettaa. En kai enää pysyisikään.
Joskus en ole jotain typerää asiaa tehnyt, ja tasan kaksi kertaa olen ennalta tiennyt mitä seuravana aamuna tapahtuu, ja näin on tapahtunut.
Olisi mukava kuulla kohtalontovereista.
Asia puuduttaa minua joka päivä.
En jaksa töihin mennä. Taas työttömänä.
Stressillä se pahenee.
On ilmaantunut jopa avarien tilojen pelkoja, sosiaalliset tilanteet pelottavat, ulos meno yksin on kamalaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mullakin on pakko-oireinen häiriö,samoin ystävälläni.Muutenki se tuntuu olevan aika yleinen.Mikset mene psykiatrille?Varmaan joku lääke on tuohonkin vaivaan olemassa.
Mulla ei ole niin voimakkaat oireet kun sulla,mutta mun pitää esimerkiksi televisiota katsoessa laskea tekstityksen tavuja,että montako tavua ja kirjainta on sanoissa.Lisäksi mun on kotoa lähdettyä monta kertaa tarkistettava,että onko mukana avaimet ja rahat ja kännykkä,vaikka ihan hyvin tiedän että ne on mukana.
Koita pärjätä ja hanki ihmeessä apua!
pakko-oireinen häiriöhän on yksi ahdistuneisuushäiriötyyppi jota hoidetaan mm. terapialla ja/tai lääkkeillä. lueskele tuolta lisää:
http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=289
Tuolla pelot ja jännitys palstalla on kanssa yksi ketju missä porukat kertoo kokemuksia...
Itse kirjoitan sinne hieman myöhemmin...