Velat ovat kaatumassa päälle, omakotitalo menossa vasaran alle. Pankki antanut aikaa talon myyntiin kaksi kuukautta. Mitä sitten tapahtuu käytännössä? Irtisanotaanko asuntolainani, jota en ole pystynyt maksamaan pitkään aikaan? Kuinka nopeasti asiat etenevät ja missä vaiheessa perheemme on poistuttava asunnosta?
Mistä apua, kun hätä on suuri
Minni72
295773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Niin, piti vielä tiedustella palstan lukijoilta, että miten raha-asiat saa elämässä kuntoon, kun on ne kunnolla sössinyt. Luottotiedot mennyt vuosi sitten, yrityksen konkurssi kaksi vuotta sitten,
henkinen loppuunpalaminen, puolison alkoholisimi,
pitkäaikainen työttömyys edelleeblukuisista työhakuyrityksistä huolimatta.
Jutussasi on pieni uskottavuuden puute.
Eli en oikein usko tarinaasi,
mutta onhan tuolaisia paljon ja on hyvä aina uusia muistuttaa vakkavasta asiasta.
Ikävintä, kukaan ei usko, ennekuin se kohdalle sattuu, tosiasiana.
kannataisiko aloitta kunnan velkaneuvonnasta,
sosiaalisesta luotosta jne.
Mutta ole rauhallinen ja nöyrä,
mitään ei tapahdu ensimmäisellä käynnillä,
eikä toisellakaan,
kunnan pyörät pyörivät hitaasti,
toivottavasti pyörivät oikeaan suuntaan,
kohdallasi
Ihan tosielämästä tämä on, voi kumpa kaikki olisikin
unta, mutta ei ole. Olemme mieheni kanssa miettinneet todellakin täältä lopullista lähtöä perheemme kanssa, eikä tämä ole vitsi, emme näe muuta vaihtoehtoa. Kaikki asiat on päin helvettiä, lukuisista yrityksistä huolimatta. Pahemmin ei voisi olla. Toisille elämä antaa paljon toisilta vie kaiken elämänilon.
oikeassa olet, kumpa kaikki olisi unta, mutta minunkaan kohdalla se ei ole niin.. Luottotietomerkintä ja velkaa on.. kaikki on niin sanotusti viety, isäni kuolema vuosi sitten EI todellakaan parantanut asiaa.. enkä tiedä mistä apua edes lähtisi hakemaan.. Kaikilla ei oikeasti mene hyvin, meidät on arvottu tähän maailmaan.. joillekkin pelikortit on jaettu toisella tavalla.. voimia ja jaksamista..
Kannattaa myydä pois, ellei ole lainanmaksukykyä. On jokseenkin aina huonompi vaihtoehto se, että talo pakkohuutokaupataan.
Talon on yritetty myydä nyt noin vuosi, yhtään tarjousta ei ole saatu. Kaksi eri välittäjää on yrittänyt myydä. Yksi nuori pari kävi viime viikolla oli todella kiinnostunut, mies oli valmis antamaan tarjouksen, mutta nainen perui, kun kuuli jostain paskanpuhujilta, että talossa on tehty itsemurha noin kymmenen vuotta sitten ja se kauppa meni sivusuun, että kiitos paskanpuhujalle.
Älkää nyt tehkö hyvät ihmiset mitään hulluuksia. Mars! velkaneuvojalle ja onko sosiaalitoimistosta käyty? Myös ihan henkisenpuolen asioissa? Apua löytyy mutta sitä on etsittävä ja tehtävä töitä sen eteen, mikä on aika julmaa, mutta niin tämä yhteiskunta on rakennettu. Ketään ei tulla kotoa hakemaan.
Sitten on vielä se että ihmiset eivät nykyään edes tuossa tilassa ole valmiita tekemään mitä tahansa työtä, vaan mielummin päästävät vaikka perheeltä hengen. Tuolla on MOL.in sivut pullollaan esim. puhelinmyyntihommia. Ok, ei ole mitään hohdokasta hommaa mutta palkan saa ja osasta vielä peruspalkankin. Mutta kun kaikki pitäisi saada nyt ja heti ja helpolla. Ps. myyntityötäkin pystyy nykyään tekemään etänä tai kotoa käsin, jos paikkakunnalla ei ole ko. alan hommia. Parempaa kevättä teille ja taisteluhenkeä!
jokin pielessä jos ei vuodessa saa edes yhtään tarjousta. Joko on hyvin erikoinen, esim. bio/eko talo, tai sitten korjauksia tulossa. Saateattehan asua myös muuttotappioalueella. Toisaalta yleensä vika on hinnassa, tosin jos ei edes tarjouksia niin...
Mutta jos laina on mitoitettu oikein niin pitäisi ola se 30% liikkumavara johon talo ei ole panttina, millä sitten selviäisi tästäkin tilanteesta.
Nyt kaikki keinot käyttöön ja laskelmaa peliin. Vaikka muuttaisi muualle töihin tai ottaisi ihan mitä työtä hyvänsä. Ja nyt nopeita päätöksiä vaikka ei millään enää jaksaisi.
Vuosi sitten käytiin mieheni kanssa mielenterveystoimistossa juttelemassa asioista
pitkäänkin.
Ei johtanut mihinkään, tai siis johti, silloin päätimme laittaa talon myyntiin ja realisoimme
muutakin omaisuutta. Meille sanottiin, että keskittykää hoitamaan itseänne kuntoon ja ruvetkaa harrastamaan ja kuntoilemaan, sellaiset oli ohjeet.
Olemme olleet yrittäjiä tässä maassa toistakymmentä vuotta, kunnes eräs isompi yritys vei muutama vuosi sitten elämäntyön nenämme edestä, ei siinä auttanut, kun laittaa pillit pussiin.
Pankki on ollut suopea, mutta ei sekään voi ikuisuuksiin talomme myyntiä odottaa, jonka ymmärrän täysin. Luottotiedottomana ja työttömänä tuskin kumpikaan meistä toistaiseksi mitään lainoja saa. Miehelleni on kyllä tullut muutamia työtarjouksia, mutta ne ovat aina jostain syystä peruuntuneet. Itse en ole saanut lainkaa työtarjouksia, edes niitä puhelinmyyntihommia, tai yksi olisi ollut Etelä-Suomessa ja sinne ei mieheni ollut valmis muuttamaan.
Kun on ikänsä ollut yrittäjä ja auttanut muita antamalla ihmisille työtä ja kuunnellut heidän ongelmiaan, on vaikeaa huomata, että nyt onkin itse avun tarpeessa.
Siitä sosiaalitoimisosta vielä, kuka kunnassa varsinaisesti vastaan meidänkaltaisesta tilanteesta. En ainakaan tiedä itse, onko se toimeentulotukipuoli, sosiaalityöntekijä, vai mikä? Miten käy, kun meillä on yksi lapsi, voivatko hajottaa perheen, jos emme löydä kattoa päämme päälle?
Tuli mieleen kysäistä, että millainen talo sinulla on ja missä? Jos vaikka tehtäisiin kaupat?
Voit vastata osoitteeseen [email protected]
myykää talo pois vaikka pienemmälläkin hinnalla, saatte edes jonkun verran velkoja pienemmäksi. jos pankki myy talon niin se myy niin halvalla että teille jää lähes kaikki velka. missäpäin suomea asutte, jos sopii kysyä? muistakaa, vaikka rahat on loppu niin elä ei ole. uskon että tilanne on äärettömän vaikea, jos itse olisin tuossa tilanteessa koittaisin varmaan aloittaa alusta jossain muualla. jaksamista teille. muistakaa että monille on käynyt samoin ja monet ovat selvinneet elämässä eteeenpäin, olkaa sisukkaita!
Joo se hinnan laskeminen on sitten viimeinen keino ja sen teemmekin heti, kun välittäjä pyytää alentamaan. Pääsiäisen jälkeen hän lupasi pitää esittelyn, joten toivomme, että silloin tärppäisi.
Asumme muuttotappiokunnassa, emme Etelä-Suomessa
muutama sata kilometriä pohjoisemmassa Hesasta.
Olemme nähneet myös yhtenä vaihtoehtona pitäneet todellakin vaihtaa paikkakuntaa keinolla millä hyvänsä, mutta
emme haluaisi lähteä pakoon, ennen kuin taloasia
on selvä.
Miksi ette ottaneet lainallenne vakuutusta?? Meillä on 200te lainassamme pankin vakuutus, joka maksaa lainan pois, jos jäämme työttömiksi. Minun mielestä se oli tosi hyvä juttu pankilta ehdottaa lainan kylkiäiseksi!
Joo kyllä meillä on lainaturvavakuutus olemassa, mutta se ei kata yrittäjällä työttömyyttä, sellaista ei yrittäjälle myönnetä.
kauppaa vakuutusta joka maksaa lainan pois jos työttömyys osuu kohdalle? Kannattaa hankkiutua työttömäksi jollain keinolla. Pääsee aika hyville palkoille, jos tosiaan koko 200t maksaa pois. Kyllä siinä kannattaa muutama vuosi ilman hommia olla.
Usein lainaturva työttömyyden varalta kattaa lainanhoitomenot kuukaudessa työttömyyden ajan (tai esim. max. 2 vuotta, ehdoista riippuen) Ei ehkä ole ihan hintansa arvoinen tuote, mutta kyllähän nuo työkyvyttömyysvakuutuksetkin maksavat paljon.
Kuulin juuri mieheltäni, että hän oli salannut minulta sen, että eilen ollessani asioilla. Oli ulosottomies tullut käymään kotiimme kylään poikansa kanssa. Olivat kyselleet asioistani kaikenlaista, talo on minun nimissäni ja minun veloistani on suurimmaksi osaksi kyse. Onko ulosottomiehellä oikeus tulla kotiimme sisälle tässä vaiheessa. Olivat tutkineet kaikki nurkat?
Kysyppä mieheltäsi, oliko ulosottomiehellä saksanpolkka herkässä? Ts. alkoivatko jalat heti vipattaa kun näki uuden taulutelevisionne? Ulosottomiehiä on jo puolisen vuotta koulutettu polkkaamaan rommausta ja lisävakuuskirjelmiä odotellessa!!
Pettymys oli paistanut ulosottomiehen naamasta, hän oli surkutellut tilannetta, kun ei tule saamaan mitään, kaikki kiinnitykset ovat pankilla ja pankki on meillä se, joka vielä päättää. Asuntolainaa ei ole irtisanottu, eikä pankinjohtaja aio sitä irtisanoa, on kuulemma heidän kannalta ehdottomasti parempi, että talomme myydään uudelle ostajalle käypään hintaan, ihan itse ilman ulosottomiestä.
Minä en ymmärrä ulosottomiestä, mitä hän meillä teki, sillä hän varmasti näki papereista, että kaikki kiinnitykset ovat pankilla. Kyllä me aika mielenkiinnolla itsekkin seuraamme tilannetta, kuinka tässä kaikki lopulta käy? Eletään päivä kerrallaan, ehkäpä se ostaja vielä jostain löytyy, pääsisin suurimmista osasta velkaani, jos talo menee kaupaksi, vielä jäisi vähän velkaa uo:lle.
Kyseltiin jo uutta kotiakin ja sellainen olisi heti tarjolla, mutta pankin toivomuksesta asumme tässä siihen asti, kun talo on myyty. Pankinjohtaja tuntuu olevan inhimillinen, on hienoa, että löytyy vielä sellaisia ihmisiä, jotka ajattelevat asioita järkevästi. Myös mieheni sai tänään puhelinsoiton, jossa häntä pyydettiin matkatöihin. Hän aikoo lähteä.
Kiinteistövälittäjämmekin koittaa tukea meitä ja koittaa parhaansa mukaan löytää ostajan. En tiedä mistä näin hienoja ihmisiä yhtä-äkkiä löytyi.
Minun asemani on edelleen heikko. Etsin todenteolla nyt töitä ja keskitän kaiken energiani siihen. Yritän olla murehtimatta velkoja ja koitan ajatella tulevaisuuteen. Olen päättänyt, että koskaan en ota enää velkaa. Aloitimme tänään säästämisen. Pistämme 50 €, joka viikko säästöön. Emme koskaan ole pröystäilleet rahoilla.
Kun pääsen töihin aloitan toden teolla säästämisen, pistän kaiken ylimääräisen jemmaan. Niin olen tehnyt ennenkin esim. kun aikoinaan hommasin ajokortin, säästin siihen monta kuukautta.
Nuorten ihmisten lainanotto hirvittää tänä päivänä, esim. kun meillä on käynyt talonkatsojia ja ovat sanoneet, että talomme on liian vanha, nuorille pitäisi olla heti uutta ja täydellistä mahdollisimman kallista, kun mukamas kaikilla muillakin on. Olen seurannut asuntolainojen korkojen kehitystä ja todennut, että vielä on monella asuntovelallisella tiukat paikat lainanlyhennystensä kanssa, korot ovat olleet nousussa koko ajan. Lainaa myönnettään niin heppoisin perustein, että vielä ollaan tässä maassa tosi pahassa jamassa.
Siinä mielessä olen onnekas, ettei minulla ole enää kauheasti asuntovelkaa, satojen tuhansien velka hirvittäisi. Tulevaisuudessa, jos joskus jotakin tienaan ja saan velkani maksettua, laitan ne ennemmin elämisen laatuun, kuin yhteen omakotitaloon tai autoon. Olen ajatellut, että lapseni koulutus on tärkeintä. Lisäksi voisin
joskus myöhemmällä iällä käydä muutaman kerran jossain Suomea kauempana.
Olen saanut paljon, minulla on terve eläväinen lapsi, joka luo uskoa tulevaisuuteen. Haluan rakentaa hänelle turvallisen ja lämpimän kodin, jossa ei enää koskaan riidellä raha-asiosta,vaan keskitytään toisiimme. Ilman maallista mammonaakin pärjää, kun sopeutuu elämään vähemmällä.
Vaikutat fiksulta, tasapainoiselta, vahvalta naiselta. Minkä alan yrittäjä olit/olet?
Marssin tänään elämäni ensimmäistä kertaa paikkakuntamme työvoimatoimistoon hakemaan apua työnsaantini ongelmiin, se oli iso kynnys minulta.
No nyt se on tehty ja huomenna pitäisi mennä
juttelemaan asioista urasuunnittelijalle.
Yritän ottaa yhden askeleen eteenpäin kerrallaan.
Pelottaa vaan niin valtavasti. Asioitten jäsentäminen paperille teki hyvää. Aloin nähdä asioissa, jopa valoisia puolia. Minulla on vielä
paljon työvuosia jäljellä ja nyt on ratkaisujen aika. Ei minua kotoa kukaan tule töihin hakemaan.
"Ei minua kotoa kukaan tule töihin hakemaan."
Totta. Ihmettelen silti kuinka sinulta kului kaksi vuotta tuon tosiasian havaitsemiseen.
En ole kuitenkaan ollut aivan täysin rahattomana, koska mieheni harjoittaa yritystoimintaa edelleen ja itsekkin olen ns. vielä "yrittäjä". Olen hakenut useita työpaikkoja ihan ilman työvoimatoimiston apua lähettelemällä lukuisia työhakukirjeitä moniin paikkoihin, työnvuokrausfirmoihin, pari kertaa olen päässyt muutamaan haastatteluun ja siihen se on tyssänyt toistaiseksi.
Tarkoitin kommentillani sitä, että haen nyt apua myös työvoimatoimistosta, johon minulla ennen oli negatiivinen suhtautuminen, josko he voisivat myös tukea minua muutenkin työhaussa ja urasuunnitteluun liittyvissä asioissa, sillä yksin näiden asioiden kanssa painiminen tuntuu raskaalle, eikö se ole vain hyvä, että olen lähtenyt jostain apua hakemaan, vai onko se väärin?
Siis niitä mukavia ihmisiä kyllä löytyy, kun uskaltaa olla rehellinen eikä pakoile mokiaan eikä ole heti vaatimassa ja räyhäämässä yhteiskuntaa apuun, kun ei ole omaa syytänsä velkaantunut(!!!).
Ehkä se ulosottomieskin oli vain ystävällinen. kävi katsastamassa tilanteen ja osaa tehdä siitä omat päätelmät. Kyllä hänkin olisi saanut moitteita, jos jossakin välissä olisi ilmennyt, että Picassot riippuu seinillä ja ulkona on pressun alla kallis pikavene.
Mene nyt sinne työkkäriin ilman häpeän tunnetta.
Nuorisohan käy siellä kuin olohuoneessa. Ota se apu vastaan, mikä sinulle tarjotaan, henkilökunta siellä on sinua varten.
Tuosta säästämisestä, niin se voi olla ihan mukavaakin, on paljon sellaisia menoja, jotka eivät paranna elämän laatua yhtään. Esimerkiksi ruuasta voi säästää uskomattoman paljon, jos käyttää mielikuvitusta ja tekee paljon itse. Opiskeluaikana keräsin pakkasen täyteen metsän tuotteita "mummulassa". Mehua riitti, marjoja viilin sekaan, kiisseli maistui, kun nälkä kurni.
Onnea ja pitkäjännitteisyyttä uudelle tielle.
...ja nyt vasta työkkäriin? Eipä paljon järki päässä pakota.
Päätän tämän viestiketjun tältä erää, en viitsi paljastaa kaikkia yksityiskohtia elämääni liittyen sinulle, joten saat pitää mielipiteesi.
Hyvää kevättä kaikille!
Akulle ja kaikille muille Ankkalinnan porukoille!
Terveisiä myös teille Prätkähiiret ja Puuha-Pete.