Jos on altistunut pitkän aikaa homeelle, esim. kerrostalon kylpyhuone, jossa mahdollinen kosteusvaurio, niin häviääkö oireet saneerauksen jälkeen vai joutuuko homeoireista kärsimään loppuikänsä?
Voiko homealtistuksesta toipua
Toipilas
275510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Toiset toipuu, toiset ei. Pelkkä kylpyhuoneen vaurio tuskin kuitenkaan on kovin paha ongelma, koska siellä vain käydään eikä nukuta tai oleskella.
Itse sairaistuin homeista ja ammattitautina on kosteusvaurio astma. Alkuoireina oli jatkuva paha päänsärky, johon söin Buranaa. TTL totesi omissa tutkimuksissaan hevosmaisen yskän, atelektaasijuosteen keuhkoissa yms.
Ex keuhkolääkärini määräsi lääkkeiksi tuohon yskään ja päänsärkyyn Panacodia. Muitakin lääkkeitä oli jo kokeiltu, eikä mikään auttanut silloin kun oireet päälle tulivat. Panacod lievitti tuota päänsärkyä, eikä järkyttävää pahaa oloa juurikaan tullut, jos olin ottanut lääkkeeni ajoissa. Mikäli en oli edessä lepäily, koska huimaus johti yleensä aina pyörtymiseen.
Ennen lomaani apteekin virkailija kertoi, ettei Panacod voi olla astmani takia hyväksyttävä lääke. En saanut lääkettä ulos apteekista, joten jätin sen sinne ja matkustin lomalle ilman lääkkeitä.
Kun päänsärky tuli, ei lääkkeitä enää käytössäni ollut. Arvelin, että pärjään kyllä lepäilemällä. Aamupäivän olimme viettäneet paikassa jossa haisi home. Typerä huvipuisto, jossa ei ulkonakaan ollut helppo hengittää. Iltasella päänsärky paheni jatkuvasti. Päätimme syödä omalla hotellilla, koska en jaksanut lähteä muualle. No kuten hotellilla usein ruoan tulo kesti ja kesti. Päänsärkyni tuntui yhä hirveämmältä. Ja kun viimein saimme ruoat pöytään en enää pystynyt sitä syömään. Poistuin pöydästä huoneeseeni jättäen muut ruokailemaan rauhassa.
Matka huoneeseeni oli lyhyt, mutta tajusin etten sinne nyt enää ehdikään. Mietin että pitää istua alas, koska kohta pyörryn. Seuraavan kerran tajusin että pari muuta hotellivierasta yrittävät herätellä minua käytävältä. Ystävällisesti he saattoivat minut huoneeseeni, kysyivät olenko ok ja poistuivat.
Päässäni oleva särky oli tuplaantunut, nyt koko takaraivo oli kipeä. Onneksi ei mitään tikattavaa tällä kertaa, siinä olisikin ollut loma paketissa jos niin olisi käynyt.
Mieheni palaa huoneeseen ja kyselee vointiani. Kerron voivani ok. En kerro pyörtymisestä mitään, hän on menossa pelaamaan biljardia ystäviemme kanssa. Paha oloni lisääntyy ja tiedän, että kohta on tulossa vaihe 2, eli oksentaminen. Varaan roskiksen vuoteen viereen ja kohta se onkin käytössä. Pyörryn myös oksentaessani, herään tajuamaan, että olen vaiheessa 3 jälkien siivoaminen.
Tämän jälkeen vatsa ilmoittaa, että kannattaa poistua kylpyhuoneen puolelle.
Yö menettelee, vaikka päätä on vaikea liikutella ja joudun nukkumaan vasemmalla kyljellä. Edellisen pahoinvoinnin mustelmat oikeassa polvessani vaivaavat näin pahemmin, mutta vaihtoehtoja ei ole jäljellä.
Minulla on vain astma työpaikkani homeista, eikä tuo astma ole mitenkään vaarallinen tai edes kovin ikävä sairaus monenkaan mielestä. Todellisuudessa sairastuin nopeasti ja sairauteni on jatkuvasti pahenemaan päin. Pärjään kyllä jos minun ei tarvitse huomioida muita, puhua tms. kun voin huonosti. Ja nykyisin voin huonosti aika helpostikin. Kaikki hajut saavat jonkilaisen reaktion aikaan, lievän ohimenevän tai sitten tunteja kestävän potemisen.
Ja nähtävästi ainoa joka todella jostakin jotakin ymmärtää onkin apteekin virkailija. Harkitsen vielä, mutta todennäköisesti perun seuraavan keuhkolääkäriajan. On aivan turha käydä keuhkolääkärillä, kun paras asiantuntemus on apteekin virkailijoilla. Kaikki lääkkeeni lopetin lomani jälkeen. Todennäköisesti en syö niistä vapaaehtoisesti enää yhtäkään. Kun en sairauteeni tarvitse sitä lääkettä joka eniten auttaa, on muitakaan turha syödä. Nähtävästi kukaan ei ihan oikeasti tiedä mitä hittoa minä sairastan ja miksi.
Paraneeko homealtistuksesta? Ei ainakaan lääkäreiden avulla.
Oireistasi päätellen kuulostaisi siltä, että olet sairastunut astman lisäksi hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen. Suosittelen välttämään hajusteita.
Homealtistuksen lisäksi jatkuva altistuminen erilaisille kemikaaleille vuosien saatossa saa ihmiset sairastumaan erilaisiin sairauksiin, kuten syöpään, astmaan sekä hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen.
Minulla itselläni on home- ja kemikaalialtistuksen seurauksena hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys. Saan järkyttäviä päänsärkyjä ja pahoinvointia hajusteista, jotkin hajusteet salpaavat minulta jopa hengityksen. Asioilla käytyäni sairastan yleensä muutaman päivän altistuttuani hajusteiden sekamelskalle. Kotona, hajusteettomassa ympäristössä voin kuitenkin hyvin. Lääkäreistä ei ole minullekaan ollut mitään apua, turhaan on allergialääkkeitäkin kokeiltu. Hajusteiden välttäminen onkin ainoa vaihtoehto, sillä mitään lääkitystä hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen ei löydy. Jo alkaneeseen päänsärkyyn saattavat kuitenkin auttaa tulehduskipulääkkeet, muttei läheskään aina ja jos hajusteiden aiheuttama pahoinvointi on kovin voimakas, en ei särkylääkkeetkään pysy sisällä.
Toivoisinkin, että ihmiset ymmärtäisivät ihan oman ja lastensa terveyden takia nuo hajusteiden ja kemikaalien vaarat, sillä jatkuva altistuminen niille ja esimerkiksi homeille, voi puhkaista esimerkiksi astman tai hajusteyliherkkyyden kenelle tahansa. Siksi suosittelenkin hajusteista nauttivia ihmisiä vapaa-aikanaankin kuitenkin vähentämään hajusteitaan. Eli jos sinä pidät jostakin hajuvedestä, niin toivottavasti et, jo ihan itsesikin takia, sekoita siihen muita tuoksuja.
Ei nimittäin voi olla kenellekään terveellistä, että tuoksuu hajusteiden sekamelskalle. Tällä tarkoitan sitä, että ei kannata käyttää yhtä aikaa montaa hajustetta sisältävää ainetta. Jos suihkusaippua tuoksuu yhdelle ja shampoo toiselle, hoitoaine kolmannelle ja kasvojen pesuaine jollekin muulle, lisäksi siihen vielä erihajuiset ihonhoitotuotteet, rasvat ja meikit sekä hiustenmuotoilutuotteet ja hajuvesi tai partavesi, vaatteissa vielä pesuaineiden ja huuhteluaineiden eriävät tuoksut, niin hajusteiden sekamelska on valmis. Hiuslakat ja pyykinpesuaineetkin tuoksuvat usein yhtä voimakkaasti kuin hajuvedet ja partavedet. Puhumattakaan siitä, että ihmiset, joiden oma hajuaisti on ilmeisesti turtunut tuoksuille käyttävät hajusteita liikaa.
Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyys sekä astma ovat selvästi lisääntymään päin. Jatkuvasti kuulen ihmisten sanovan, etteivät hekään kestä joitain voimakkaita tuoksuja. Samaan hengenvetoon ihmiset usein toteavat heti perään, että vaikka heillä ei olekaan tällaista yliherkkyyttä kuin minulla.
Muistutan silloin heitä, että eihän minullakaan ole tämä hajusteyliherkkyys aina ollut, vaan olen myös joskus voinut käyttää hajusteita ja siten minullakin herkistyminen alkoi, että en ensin kestänyt voimakkaiden haju- ja partavesien hajuja. Siksi suosittelenkin ihmisiä vähentämään hajusteitaan, jotteivät he herkistyisi yhtä pahasti kuin minä ja monet muut.
Läheskään kaikkien kemikaalien vaikutuksia ihmiseen ei ole edes tutkittu ja vielä vähemmän on tutkittu eri kemikaalien yhteisvaikutuksia.
Kuinka moni voi varmuudella tietää, ettei oma lapsikin jo kärsi hajuste- ja kemikaaliyliherkkyydestä? Pienet lapsethan eivät tunnetusti osaa ilmaista pahaa oloaan muuta kuin kiukkuamalla.
Tässä parit lainaukset tutkimuksista, joissa kemikaalien vaaroja ja myrkyllisyyttä käsitellään. Suorat lainaukset ovat poimintoja. Tekstit löytyvät kokonaisuudessaan lainausten perään merkityistä lähteistä.
"Tutkijoiden varoitukset kemikaalien riskeistä lisääntyvät."
"Ympäröivässä yhteiskunnassamme on yli 100 000 erilaista kemikaalia. Kemikaalien maailmanlaajuinen tuotanto on kasvanut vuoden 1930 miljoonasta tonnista nykyiseen 400 miljoonaan tonniin. Aineiden terveys- ja ympäristövaikutuksista ei ole tehtävissä riskinarviointia, sillä yli 80 prosentista käytössä olevista kemikaaleista ei ole riittävästi tietoa."
"Maailman Luonnonsäätiö on äskettäin osoittanut Euroopassa asuvan kolme sukupolvea ihmisiä, joiden veressä on jopa 70 eri ainetta, joita ei esiinny ympäristössä luonnostaan. Sen toisessa tutkimuksessa vastasyntyneiden lasten napaverestä löydettiin synteettisiä kemikaaleja. Kemikaalit siirtyvät siis äidistä sikiöön raskauden aikana. Moni niistä on hitaasti hajoavia, ja ne varastoituvat siksi kehoomme loppuelämäksi."
"Usean sairauden lisääntyminen saattaa johtua myös siitä, että monet kemikaalit, joille altistumme sikiöaikana, lapsena ja aikuisena, vaikuttavat hormonijärjestelmäämme ja johtavat ennen pitkää sairastumiseen."
"Erityisen huolestuttavaa on, että syntymätön lapsi altistuu jo kehitysvaiheessa hormonitoimintoihin vaikuttaville kemikaaleille, sillä hormonit säätelevät sikiön normaalia kehitystä. Sikiöaikainen kemikaalialtistus voi myös aiheuttaa sairauksia, jotka puhkeavat kymmeniä vuosia myöhemmin."
"Kuluttajat, teollisuuden työntekijät ja ympäristö altistuvat lukuisille vaarallisille kemikaaleille. Aineita on useissa tutkimuksissa löytynyt leluista, kosmetiikan tuotteista, huonepölystä ja sadevedestä. Kohonneita kemikaalipitoisuuksia on analysoitu myös raskaana olevien naisten ja sikiöiden verenkierrosta."
Lähde: http://www.wwf.fi/ymparisto/vaaralliset_kemikaalit/kemikaalien_haitat/tutkijat_terveysriskeista.html
"Kodinpesuaineet myrkyllisiä"
"Tutkimuksen mukaan monet siivousaineet päästävät ilmaan terveydelle vaarallisia aineita."
"Ranskalainen kuluttajayhdistys UFC tutki 18 erilaista yleisesti käytössä olevaa puhdistusainetta. Tulos on hälyttävä, sillä jopa 12 tutkituista pesuaineesta päästää ilmaan terveydelle haitallisia aineita, jopa niin paljon, että niitä ei saisi käyttää kotitalouksissa."
"Esimerkiksi limoneeni voi aiheuttaa allergisia reaktioita, kun se hapettuu ilman kanssa ja terpeeni muuntuu, jos se on ilman kanssa tekemisissä useita tunteja. Tällöin siitä tulee formaldehydiä, joka on limakalvoja ärsyttävä ja syöpää aiheuttava aine." Terpeeni ja limoneeni ovat tuoksuaineita.
"Tutkimuksen mukaan vielä neljä tuntia kuivumisen jälkeenkin huoneista mitattiin korkeita formaldehydi pitoisuuksia."
Lähde:
http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/326
"Ilmanraikastajat terveydelle vaarallisia"
"Ilmanraikastajien kukkaistuoksut ovat harhaanjohtavia. Ne eivät suinkaan puhdista ilmaa vaan ovat kaikkine kemikaalilisineen suorastaan vaarallisia terveydelle.Tämä ilmenee eurooppalaisesta selvityksestä."
"Tuotteista löydettiin mm. bentseeniä, styreeniä ja formaldehydiä, jotka voivat ärsyttää limakalvoja ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa syöpää."
Lähde: http://www.turunsanomat.fi/viimeuutiset/stt/?ts=0,3:2026:1143:0,4:50:0:0:0;4:49:0:1:2004-12-23,104:49:273278,1:0:0:0:0:0:
"Kodin kemikaaleilla yhteys lasten astmaan"
"Tavanomaiset kotitaloustuotteet kuten valkaisuaineet, maton pesuaineet ja maalinpoistoaineet voivat aiheuttaa lapsille astmaa."
Lähde: http://www.turunsanomat.fi/viimeuutiset/stt/?ts=0,3:2026:1143:0,4:50:0:0:0;4:49:0:1:2004-12-23,104:49:273278,1:0:0:0:0:0:
(Löytyy sivua selaamalla hieman alempaa kuin tuo selvitys Ilmanraikastajien vaarallisuudesta terveydelle.)
Eli ei tässä suotta huolissaan olla näistä asioista.
Kunhan vaan asioille todella alettaisiin tehdä jotain ennen kuin lapsemmekin sairastuvat ja alkavat saada vakavia oireita. Ensimmäinen askel taistelussa kemikaalien vaaroja vastaan olisi saada hajuste- ja kemikaaliyliherkkyydelle diagnoosi myös Suomessa. Tässä voivat olla avuksi kaikki allekirjoittamalla seuraavan vetoomuksen:
http://www.adressit.com/sosiaaliturvahajusteyliherkille
Mikäli nimeään ei halua julkaistavan netissä, voi vetoomuksen allekirjoittaessaan myös valita, että nimi ei näy netissä.
En käytä hajusteita, en ole käyttänyt hajuvesiä enää vuoden 2004 jälkeen. Sitä ennenkin tosi vähäisesti, koska jo aikaisemmin minulla oli ohimenevä ongelma hajusteiden kanssa. Nyt tilanne ei enää ohitse mene.
Pääsääntöisesti en käytä kotonakaan lattianpesuaineita yms. tai tarvitsen niitä tosi vähän. Lattialla on pääsääntöisesti vain pölyä tai likaa joka lähtee yhtä hyvin vedelläkin. Uudet materiaalit ovat siitä mukavia, että ohjeissa jo sanotaan, ettei lattiaa tarvitse välttämättä pestä pesuaineilla. Onneksi teimme talomme remontin vuosia ennen sairastumistani työpaikkani homeista. Tosin pari huonetta ja yksi wc pitäisi vielä remontoida pintapuolisesti. Jotenkin muistan jo tuosta aikaisemmasta remontista joka oli laajempi, ettei ns. hajuttomat tuotteet olleetkaan hajuttomia. Silloin se ei suuremmin haitannut, mutta nyt kyllä.
Tällä hetkellä olotilani on taasen huono. Eilen menin nukkumaan parin Panacodin voimin. Minäkin kävin asioilla, eli olin tuossa 6 kk kontrollissa TTL:n potilasosastolla. Kotoa lähtiessäni mietin sitä, että pitäisikö kokeilla lähteä omalla autolla. Näin näkisin missä kohdin tulen sairaaksi, koska tiesin jo entuudestaan päänsäryn alkavan aikaste nopeasti tuolla potilasosastolla. Käytännössä en kuitenkaan tiedä tulleeko päänsärky matkasta, vaiko siitä että olen tuolla potilasosastolla. Osastolla vaivasi yskä, joten vesipullo seurasi mukana lievittämässä yskimistä. Peffaaminen aiheutti yskää ja taas oli vaikeuksia saada peräkkäisiä puhalluksia onnistumaan. Siinä sitten odoteltiin ja pidettiin taas taukoa, jotta puhallukset kasassa pysyisivät. Ja kun eivät pysyneet edes odottelun jälkeen, hyväksyttiin heilahtelut.
Tänään aloitin tuon kotiseurannan peffien osalta. Seuranta kestää kaksi viikkoa ja tehdään yleensä ennen potilasosastolle menoa. Matkani vuoksi teen sen nyt jälkikäteen. Aamusella yllätyin kun ennen ja jälkeen lääkkeen puhallukset olivatkin erisuuruisia. Yleensä lääke ei ole antanut sen parempia lukemia, nyt kylläkin. Tosin olen vielä siinä rajalla missä minulla on ohjeena tuplata lääkitys, eli peffini alkavat 5:sella tai sen alle. Parhaimmillaan siis puhallan mittariini lähes 800 lukemia. Enemmän kuin monet miehet, kertoivat lääkärit.
En tiedä onko minun onneni juuri tuo korkea pef, jossa on varaakin laskuun, vaiko ei. Mutta ahdistusta tulee pahasti vasta alle 300 lukemista tai 300 pintaan olevista peffeistä. Nämä 400-500 lukemat hidastavat tahtia ja väsyttävät, mutta hengitys kulkee normaaliin toimiin ihan kohtuudella vielä.
Päänsärkyä saan minäkin noista hajuista nykyisin, home aiheuttaa sen, että on kuin rekka olisi pysäytetty rintakehälle tuon päänsäryn lisäksi. Ja jostakin syystä minulla alkaa pistämään selkään myös. No minulla on todettu ongelmia hengittämisessä. Eli hengitän 20 kertaa minuutissa, joka oli kuulemma liikaa, lisäksi hengitän vain keuhkojen yläosilla ja rintakehän liikkuvuus oli 4 cm.
Yritän siis opetella hengittämään oikein. Jännitän kroppani ja muutan hengitystä vielä tästäkin huonommaksi ongelmatilanteissa, joten päänsärky voi johtua siitäkin. Yllättävän vaikeaa on opetella hengittämään syvään ja rauhallisesti. Vaikka kuinka harjoittelussa saan hengityksen kulkemaan näin, huomaan jännittyväni heti ongelmatilanteissa. No nyt on helpompi yrittää edes toimia oikein rentouttamalla olkapäitä ja hengittelemällä rauhallisemmin. Tosin jos haistan voimakkaita hajuja, hometta tms. hengitys menee suun kautta hengittelyksi ja on lyhyttä, jännittynyttä hengitystä siihen asti kun pääsen parempaan ilmanalaan. Mutta kun tiedän missä teen väärin, osaan auttaa itseäni tässä kohdin parempaan suuntaan.
Tosin kovin ylentävää ei ole ajatella, ettei oikeastaan ole yhtään hajua mikä minulle olisi mitenkään mielyttävä. Aivan sama mikä haisee tai tuoksuu, minulle haju on nyt aina ongelma. Se missä vaiheessa ongelma on tullut näin pahaksi, en oikeastaan tiedä. Alkuun nenä oli niin tukossa (2004-2005), etten haistanut juuri mitään. Nytkin se meni taas veren niistämiseen tuolla potilasosastolla, tai matkalla sinne, tiedä häntä. Ja saas nähdä miten nopeasti ongelma tällä kertaa helpottaa. Milloin peffini on taas normaaleissa lukemissa, vaikkakin se päivittäin ns. terveenäkin heittelee tosi paljon riippuen siitä mitä teen. Tuon rajun heittelyn vuoksi peffaaminen tuntuukin turhauttavalta. Ei oikein ole mitään järkeä seurata pysyykö astmani tasapainossa, kun tuo peffien heittely on ihan järjetöntä.
Toivon todellakin vähemmän tuoksuvaa maailmaa, varsinkin kaikkien kemiallisten hajujen osalta. Vaikka ongelmanani on nyt myös luonnon normaalit tuoksut, toivon että edes noita kemiallisia tuoksuja tehtailtaisiin tuoksuttomiksi kautta linjan. Ei terve henkilö voi ymmärtää, miten paljon hänen käyttämänsä pyykinpesuaineet puhtaissa vaatteissa minulle nenään käyvät. Tuoksujen sekamelska on aivan yliarvostettua vielä nykyisin. Kuten sanoit, yhden tuoksun kestää ehkä jokainen, tuoksujen sekamelska on jo iso ongelma.
Homeoireista toipuu kunhan altistuminen lakkaa. Se voi tarkoittaa vaurion korjaamista, asunnon vaihtoa, irtaimiston puhdistamista tai sen hävittämistä, altistusten välttelyä jne - riippuen oireiden ja ongelmien vakavuudesta. Itse kukin tietää, milloin voi hyvin tai huonosti ja millaiset olosuhteet hyvinvointiin tarvitaan.
Pitkällisestä, massiivisesta tai erityisen vaarallisten lajien homealtistuksesta voi saada vakaviakin sairauksia, joista toipuminen tai toipumattomuus on tietenkin yksilöllistä.
Itselläni oli pitkään homeoireilua, vaihdellen asuntojen ja säiden yms mukaan. Kuoleman lähelle jouduin kylpyhuoneen suojaamattoman remontin seurauksena. Siksi annan erittäin painavan varoituksen sanan "mahdollisen kosteusvaurion" remontoinnista.
Suojaamattomista korjaustoimista aiheutuu monille tässä maassa vuosikausien tai elinikäinen helvetti sairastumisineen; monien muiden kokiessa tunnustamattoman, äkillisen ja mystisen kuoleman "keuhkokuumeeseen" tai "sydänpysähdykseen".
Ne säännöt, mitkä pätevät korjaustoimien tekijöihin, pätevät myös tilan käyttäjiin tai asukkaisiin. Muu ympäristö ja irtaimisto tulee suojata.
Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purkutyö:
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Rakennusterveys/Turvapakki/Mikrobit.htm
Biologiset vaaratekijät (purkutöissä):
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Rakennusterveys/RATS/Biologiset vaaratekijat.htm
Erään hankkeen kuvaus suojatusta remontoinnista:
http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/Terve_talo/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Seminaarit/Palvelut/Seppala.pdf
Siis pystytkö elämään ihan normaalia elämää, jossa ei tarvitse miettiä ongelmaa ollenkaan?
Ei rajoituksia, lääkkeitä, kipuja tms. Siis mitä tarkoitat että homeoireista toipuu? Toipuu, jos ei ole jo sairastunut, vai toipuu myös kun ihan oikeasti on jo sairastunut? Toipuuko siten, ettei hajut haittaa, home haise nenään päivittäin?
Miten tuohon toipumiseen pääsee ja missä ajassa ja mistä tilanteesta?
*työkykyinen muuten kuin siistiin sisätyöhön jota voi tehdä ilmanpuhdistimen vieressä istuen*
mulla saman homma. lääkitys käytössä (symbicort)
Ja huom. mulle lääkäri MÄÄRÄSI Panacodia NIVELKIPUIHIN ja päänsärkyyn.
Apteekki ei kommentoinut. SE ei silti ohjeen mukaan sovi astmaatikolle :) Olet f12ly oikeassa. (Panacodista)
Vuosi sitten olin evakossa homeasunnosta: keuhkot tulessa, rahinoita ja "outoja ääniä"; iho kauttaaltaan hilseilevä, vanha ja eloton kuin 90-vuotiaalla; naama punainen, välillä kuin vereslihalla; hengitys ei kulkenut; ei jaksanut mitään; kävelin puoli askelta kerrallaan lyhyitä askelia, en pystynyt edes pientä lätäkköä harppaamaan yli; ruumis kumara, tärisevä; jne - homeoireita siis kymmenittäin tai enemmänkin, jos ne kaikki ryhtyisi yksitellen eritellen laskemaan.
Nyt tuo kaikki on takanapäin. En tarkoita, etteikö pitäisi miettiä ongelmaa tai etteikö rajoituksia elämässä olisi - niitä on kyllä, mutta tuntuu, että nekin ovat lieventymässä. Olen ollut varsinainen homekoira, mutta nyt harvemmin enää haistan hometta juuri missään. En yksinkertaisesti haistele. Huomaan kyllä lievänä hengenahdistuksena tai pistelynä iholla homealtistuksen - se on kehon käsky poistua mahdollisimman nopeasti kyseisestä tilasta. Ellei sitä tee, kantaa sitten seuraamukset.
Asuntoon, jota siedän, pääsin vajaa 9 kk sitten. En ole syönyt tänä aikana mitään lääkkeitä. Kehoa olen puhdistanut pesemällä ja rasvaamalla, syömällä ja juomalla, hieronnalla ja rentoutumalla, nauttimalla elämästä. Omatoimista kipupisteiden akupainelua suosittelen lämpimästi - se voi auttaa yllättävänkin nopeasti - itse luulen päässeeni etenkin käsien niveloireista eroon sen avulla. Eli tulkitsisin itseäni niin, että olen toipunut varsin huonosta kunnosta, jossa oikeasti taistelin elämästäni, kuntoon jota kuvailisin sanoilla melko terve.
Olen positiivisella mielellä suhteessa tulevaan, ja olen vahvasti sitä mieltä, että jos vain olosuhteet, joissa saa elää, ovat riittävän puhtaat toipumiselle, niin oman kokemukseni perusteella ihminen toipuu lähes terveeksi. Luulen, että tässä mukana tarvitaan myös parantavaa mieltä. Kerran homeista sairastunut voi sairastuttaa itsensä milloin vain tai ainakin saada itsensä oireilemaan, jos vain mielensä tasolla elää sitä sairastamistaan kaiken aikaa, murehtii sitä, rypee siinä, muistelee ja kärsii. Mutta jos mieli on suuntautunut tervehtymisen suuntaan - luottaen - niin mikseipä kehoonkin pätisi laulun sanat: "Free your mind and the rest will follow!"
Tuollaisen tapauksen minäkin tiedän. Luulin kyllä että ei tuosta ihmistä tule, mutta onneksi olin väärässä. Niin heikossa kunnossa en ollut ketään homealtistunutta nähnyt (ja heitä olin itseni lisäksi kyllä jo runsaasti nähnyt).
Eloonjäänyt on näköjään löytänyt sen Viisasten Kiven - hän on ottanut parantumisen omiin käsiin ja sitkeällä työllä ja ahkeroimisella saanut myös tuloksia.
Vaikka Mielen valta meissä-kirjoitus nostatti monelle karvat pystyyn, niin mielellä ja asennoitumisella on kyllä suuri merkitys myös paranemisen edistymiseen.
Jos käyttää kaiken aikansa siihen että tunnustelee oireita, pelkää mitä mistäkin seuraa ja jää tavallaan Tuleen makaamaan niin kyllä siellä sitten saakin maata.
Tulee tietenkin niitä huonoja päiviä ja sitten taas parempia päiviä, mutta jos yrittää välttää päiviensä kulussa kaikkea negatiivista (myös negatiivisia ihmisiä) ja yrittää sitävastoin olla lempeä itselleen, niin niitä hyviä päiviä alkaa tulla enemmän.
Tervehtymiseen auttaa osaltaaan rentouttavat hetket, säännöllinen ja terveellinen ruokailu ilman kiirettä, liikuntaa ja lepoa oikeassa suhteessa ja tietenkin välttää paikkoja joissa tietää saavansa oireita.
Paraneminen vaatii kärsivällisyyttä. Se ei tapahdu viikossa. Jos hätäpäissään turvautuu vahvoihin lääkkeisiin ja taas uusiin ja taas seuraaviin, niin keho ei yksinkertaisesti pysty toipumaan, vaan rasittuu koko ajan lisää.
Muistan miten itsekin sain avaavat,kortisonit,sienilääkkeet ja sitä sun tätä, mutta valitsi samantapaisen linjan kuin
Eloonjäänyt. Olen valintaani tyytyväinen.
Ja minä en edes ollut yhtä huonossa kunnossa kuin Eloonjäänyt kuvasi tilanteensa.
Mutta...kärsivällisyyttä se vaati ja kärsivällisyyttä se kasvatti.
En usko että näillä kahdella kirjoittajalla on ollut mitään oikeaa, lääkärin toteamaa sairautta homealtistumisesta. Ei astma, allerginen nuha, reuma, krooninen alveoliitti jne. voi parantua lääkkeittä ja rasvaamalla ja hieronnalla. Astmapotilas tarvitsee lääkkeensä jos meinaa hengittää.
Onnea vaan heille jos näin hienosti pärjäävät. Ei pidä yleistää.
moniko homealtistunut sen diagnoosin saa?
Jos se on kriteeri sairastamiselle homeiden vuoksi, niin kyllä rivit harvenee. Ei taida olla montaakaan sataa jolla olisi diagnosoitu selvä homealtistumisesta johtuva sairaus.
Astmaahan diagnosoidaan jokaiselle jolla vähänkin nenä tuhisee.
sairaus joka oikeuttaa vähättelemään toisia altistuneita ja heidän valintojaan hoitonsa suhteen.
kyllä siinäkin on kriteerit, joiden pitää täyttyä
jos vain oireilet mutta et ole sairastunut, voit tietysti paremmin kun et ole siinä altistuksessa
kun on sairastunut.. se sairaus näyttää pysyvän.. oireita tulee muuallakin
minulla homeastma
vain säännöllinen lääkitys auttaa.. hyvissä olosuhteissa lääkitystä voi vähentää mutta ei voi lopettaa
Ei voi toipua, jos on saanut homeelle altistumisesta pysyvän sairauden. Tosi harva niistä toipuu. Onhan tietysti syövästäkin ihmeparantumisia ihan itsestään, ilman hoitoa. Mutta ei se kauhean tavallista ole.
Mutta oliko näillä diagnoosi homeesta sairastumisesta vai ei ollut? Jos oli niin sitten olen tietysti väärässä.
Oletko todella sitä mieltä että "oikea" homealtistunut on vain sellainen jolla lääkärin on oireiden todennut johtuvan homealtistumisesta.
Jos näin kapeasti ajattelet, toimit samalla tavalla kuten monet lääkärit,terveystarkastajat,vakuutusyhtiönlääkärit elikkä altistunut/sairastunut ei ole "oikeasti" homesairas.
Saat olla ihan onnellinen jos sinulla on diagnosoitu astma homealtistumisen seurauksena (jos sekään diagnoosi on oikea??).
Kaikki eivät diagnoosia saa koska eivät jaksa hypätä lääkäriltä toiselle,siis löytääkseen sellaisen joka on ajantasalla tietojen kanssa.
Se maksaa ja vie aikaa ja voimat eivät riitä diagnoosin perässä juoksemiseen. Tärkeintä on selvitä päivästä seuraavaan ja miettiä mitä itse voi tehdä terveytensä hyväksi.
Diagnoosilla ei ainakaan kotonaan altistunut tee yhtään mitään, valitettavasti.
jos olet sairastanut astmaa puol vuotta diagnoosista saat kelaa varten lääkäriltä B-lausunnon ja lääkkeet tulee vähän halvemmalla
just meni apteekkiin taas yli 90e siitä huolimtta ja otin vain kahta astmalääkettä (4 on)
siis ainakin voi saada se atmadiagnoosin jos kerran sitä sairastaa (mulla kyl diagnoosi niille mikrobeille allerginen astma)
Tuleville työnantajille jne. niillä diagnooseilla on paljon käyttöä.
siitä, että todella monella altistuneella, sairastuneella ja sairastavalla ei oikeaa diagnoosia sairaudestaan ole. Silti he ovat ihan oikeasti sairaita.
Itse olin tuossa 6 kk seurannassa TTL:n potilasosastolla. Paikalla oli myös aikaisemmin tutkimuksissa ollut henkilö, jonka sairautta yhtä tutkitaan. Hän kertoi monista sairastuneista, jotka todettiin täysin terveiksi tutkimusten jälkeen. Sinällään hyvä tieto, mutta tuskin lämmitti tutkimuksiin tullutta ja työpaikallaan pahasti oireilevia henkilöitä. En tiedä oliko totta vaiko tarua, mutta siinä pef puhalluksia odotellessa joku kertoi henkilöstä joka altistusten jälkeen puhalsi peffiä siten, että lähtöarvoista laskua oli 18%. Silti henkilö ei ammattitautiluokitusta saanut, laskua olisi pitänyt olla se yli 20%. Uusien kriteereiden mukaan siis terve, tai altistunut, mutta ei ammattitautia. Järjetöntä. Eli sairastunut lähetetään työpaikalleen sairastumaan lisää ja ehkä hän pääsee uusiin tutkimuksiin sitten kun sairaus on heikentänyt terveyttä kriteereiden mukaan riittävästi.
Meistä kukaan ei voi varmuudella sanoa kuka on sairastunut ja mistä ja mitä sairastaa, onko jutut aina totta vaiko tarua.
Omalla kohdallani 6 kk kontrolli meni aivan eri tavoin kuin luulin sen menevän. Pef laski seurannan aikana yli 20%, eikä minua altistettu, oleilin vain potilasosastolla. Todennäköisenä ongelmana pidettiin sitä, että minua pyydettiin olemaan ilman Symbicortia parisen päivää ennen potilasosaston tutkimuksia. Tuolla potilasosastolla sitä ohjetta sitten ihmeteltiin ja minulle näytettiin kutsukirjettä, jossa mainittiin että tutkimuksiin tullaan lääkittynä. No haloo! Soitin potilasosastolle ja kysyin siirretäänkö tutkimuksia matkani vuoksi, koska en voi tehdä niitä peffejä aamuisin ja iltaisin matkani aikana, varsinkin kuin aikaeroakin oli 5 tuntia. Ja siinä yhteydessä joku, siis hoitaja joka vastasi puheluuni kysyi lääkityksestäni ja kertoi Symbicortin olevan lääke jota ei voi käyttää, koska siinä on pitkäaikainen avaava lääke mukana. Minun asiani ei ole jokaista ohjetta varmistaa tai epäillä. Oletko nyt ihan tosissasi, onko tämä neuvo oikea, oletko nyt ihan varma, että voin käyttää tätä lääkettä, jne.
No itse uskon, että paikan homeet, vaikka eivät nyt nenääni haisseetkaan vaikuttivat olotilaani heikentävästi myös. Varma en voi olla, mutta eipä tuo Symbicort oloani muiden lääkkeiden ohella helpottanut. Päänsärky, yskiminen ja olotila olivat kyllä kovin tutut.
No joka tapauksessa luulin olevani terveempi, mutta veriarvot olivatkin taas henkentyneet ja nyt TTL:n keuhkolääkäri ohjeisti menemään työterveyslääkärille jatkotutkimuksiin. TTL ei voi tutkia sen enempää, joten he ohjeistavat eteenpäin. Minulle kerrottiin myös, että jos keuhkolääkärini määrää minulle labra yms. tutkimuksia, joudun ne itse maksamaan. Ne eivät kuulu ammattitautini tutkimuksiin, joita keuhkolääkäri voi määrätä ja laittaa vakuutuslaitoksen maksamaan. Keuhkolääkärin kohdalla ohjeistettiin, että hänen kanssaan pitäisi keskustella sairaslomista jatkosta yms. mm. lääkityksestäni. TTL:n keuhkolääkäri korosti sitä, että ymmärränkö että esim. Erdopect on vain kuuriluonteinen lääke, ei jatkuvaan käyttöön tarkoitettu lääke.
Sain myös uuden Panacod reseptin, koska lääkärit totesivat, ettei käyttööni ole parempaa lääkettä oireisiin joihin sitä käytän. Joten tarvitsen lääkettä, lääkärit toteavat että parempaakaan lääkettä käyttööni ei ole, mutta apteekin täti pistää varmasti taas hanttiin sen käytössä. Ja lääke on ammattitaudistani huolimatta itse kustannettava, koska ei ole astmalääke. Ja kuitenkin sairaudeni alkoi juuri näillä oireilla joista kärsin aika ajoin yhä edelleen ja joihin tarvitsen Panacodia. Mutta oire ei siis enää kuulukaan astmaani.
No ehkäpä se onkin niin. En vain jaksaisi käydä taas tätä rumbaa lävitse selvittääkseni miksi veriarvoni ovat huonot, miksi lasko on yhä edelleen koholla, leukosyytit aivan raja-arvojen yläosassa jne. Mutta lohdutuksesi erikoistuva lääkäri kertoi, että ehkä siten selviää mistä päänsäryt johtuvat ja veriarvot saadaan kuntoon. Väsymys helpottaa ja samoin hengittäminenkin.
No itse asiassa päänsärky tulee virheliikkeistä, kotoa poistuminen mm. on yksi virheliike, homekohteet toinen. Nopea poistuminen auttaa asiaa, mutta yöpyminen homekohteessa, vaikka siellä olisi kuinka tehokas ilmastointi ja remonttejakin tehty, ei näytä tilannetta helpottavan.
Itse tunnen olevani lähtöruudussa taas kerran. Noppapelissä olen tullut ruutuun "mene vankilan kautta lähtöruutuun ja odota kunnes kaikki muut pelaajat pelaavat pelin loppuun".
Altistunut homeelle ja oireileva ihminen on eri asia kuin pysyvän sairauden homeesta saanut ihminen.
Jos on astma, on astma. Jos hengitys vinkuu eikä saa ilmaa niin totta kai sitä hakeutuu lääkäriin ja diagnoosi tulee tutkimusten jälkeen. Kyseessä on pysyvä sairaus, joka voi olla parempi välillä mutta se ei mene ohi.
Ärsytysoireet loppuvat kun poistuu homerakennuksesta.
Sillä on vaikea vältellä homeita, tosi vaikea. Näin ollen sen oireilevan elämä rajoittuu myös ja elämä ei olekaan enää ihan mutkatonta. Oireileva on jo hyvin lähellä sitä pysyvää sairautta, koska tiloja joissa oireilee on ympäristössämme sekä ulkona että sisällä. Turvapaikkoja ja varmoja nakkeja liikkua ilman oireita on vaikea etukäteen valita. Jos oireilet työpaikallasi, ei ole helppoa vaihtaa työpaikkaa, eikä kotikaan ole sen helpompi nakki.
Voin olla täysin terveenä, kotona. Mutta hinta täydestä terveydestä on mielestäni liian suuri. Itse uskon nyt, että ehkäpä mulla keuhkot tämän jutun kestääkin, ainakin uskoisin että keuhkot kestävät pidempään kuin mitä pää kestää. Paluu lähtöruutuun ei tunnu helpolta ratkaisulta, ei myöskään tuo oireita aiheuttavien tilojen ja paikkojen välttely. Sanoja on helppo kirjoittaa pötköön ajattelematta mikä on sanojen hinta.
Pelkkä positiivinen mieli? Hmmm...sitä en tiedä on pelkästään sillä joku parantunut. Mutta nuo yllämainitut omani ja Eloonjääneen kokemukset ovat kuitenkin toimineet meille.
Luehan uudelleen vaikka Eloonjääneen kuvaus hänen tilanteestaan ja oireistaan. Ei tainnut ihan nuhaa olla.
Aloittaja kyseli toipumisesta ja siihen vastasimme omalla kokemuksellamme. Uskot sen tai et, niin tällainenkin on mahdollista.
Mutta jokainen meistä voi itse valita, kenen kelkkaan lähtee parantumisprosessissaan.
Itse olen hoitanut oireilujani myös akupunktiolla ja homeopaattisilla vaihtoehdoilla.
Hengenahdistus,astma ja keuhkoputken tulehdus; niihinkin on olemassa homeopatiasta apua, kuten myös akupunktiosta.
Astmaa hoidetaan perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan myös muillakin kuin homealtistuneilla.
Ja niiden ylläpitämiseen tarvitaan voimia uskomattoman paljon. Sairastamaan ei voi jäädä, vaikka sairaus on ja pysyy. Mutta enpä uskonut, että lääkkeitä sairauden kurissa pysymiseen on niin vaikea löytää, että 6 kk kontrollista lähden kotiin sairaslomalle jälleen kerran ja vielä ohjein selvittää sairauttaan työterveyslääkärin ja keuhkolääkärin kanssa.
Kun matto on taas vedetty jalkojen alta veke, en tiedä mistä sitä positiivisuutta löytäisin. Usko omaan tervehtymiseen oli jo aika vahva. Uskoin olevani terveempi. Totuin siihen, että tarvitsen päiväunet ja tahti on vähän hitaampi. Itseään on helppo huijata, mieheni kertoi että on ollut hyvinkin huolissaan. Me ei vain puhuta sairaudesta vaan vain niistä positiivisista jutuista. Siinä sitten ehkä unohtui se, että vaikka ei halua sairastaa ei sairautta voi myöskään huijata. Tosiasioiden tunnustaminen on tärkeää alkoholistille, ja niin on asia myös muiden sairauksien kohdalla, vaikka positiivisesti eteenpäin katselisikin. Mulla tekee nyt tiukkaa, kun jo kuvittelin viimein pääseväni pomoksi elämäni suhteen.
elämäsi herraksi. Totta on ettei kannatakaan itseään huijata sairautensa suhteen tai kieltää sen olemassaoloa.
Kovan altistumisen jälkeen kyllä tarvitseekin niitä päiväunia ja tahtikin hidastuu jo ihan altistumisen mukanaan tuomien oireiden vuoksi.
Myös toipuminen vie voimia ja silloinkin tahti hidastuu. Kannattaa olla itselle vähän armeliaampi eikä vaatia samoja suorituksia kuin ennen altistumista.
Pääshän pyörii monia asioita. Tulee uusia oireita,miettii niiden yhteyttä altistumiseen,leikkii salapoliisia ja etsii tietoa homeista,altistuu vähänkin ja tulee oireita. Turhautuu, eikö nämä oireet koskaan lopu. Tulee hyviä ja huonoja päiviä. Mutta uskoaan toipumiseen ei kannata todellakaan menettää. Jos on puhdas koti, se on todellakin tärkeässä roolissa parantumiseen. Se on turvapaikka ja lepopaikka. Siellä kerätään voimia,siellä voi ruokkia vatsaansa ja helliä mieltään. Kodista ei tarvitse tehdä vankilaa vaan mahdollisuus toipumiseen.
Kodissa altistuneena nautin suunnattomasti nyt puhtaasta asunnosta ja siitä ettei tarvitse koko ajan haistella ja tutkia nurkkia. Koti on ainakin minulle ollut mielettömän hieno mahdollisuus toipumiseen. Ja koska irtain meni (myös kirjat) homeasunnon myötä, ei maallinen omaisuuskaan enää rasita. Siihenkin on tullut uusi suhtautumistapa.
Pahimpana aikana hometalossa hoin itselleni, että jos saan pitää järkeni ja terveyteni, niin muulla ei ole väliä. Terveys oli katkolla ja taisi olla järkikin, mutta niistä päätin pitää kiinni. Sinnittelin, tuli takapakkia, sinnittelin ja päätin saada itsestäni takaisin niin paljon kuin mahdollista. Siitä pidän edelleen kiinni.
Tahtoa, uskoa ja kärsivällisyyttä toivon jokaisen homealtistuneen päiviin. Auringon valoa ja lämpöä iholle ja syvälle sinne sielun syövereihin.
Tähän sinnittelyyn olen väsynyt. Ja koska olen taas sairaslomalla oli perheen kesken palaveri missä mennään. Olen kuulemma ollut itsekäs kun en ole kertonut miten paha tilanne on. Lapseni, poikani varsinkin piti saarnaa jonka aikana oli vaikea yrittää takoa päähänsä, että hyväähän se pauhaamisellaan tarkoittaa.
Pahinta minulle on, että minun ongelmastani tulee perheeni ongelma. Vihaan sitä, että joku asia jätetään tekemättä tai suunnittelussa viitataan vointiini tai sairauteeni. Minun on vaikea hyväksyä sitä, että sairauteni on perheeni sairaus ja ongelma. Tosi asiahan se on, mutta ääneen sanottuna se kuulostaa hirveältä.
Jos olisi käsi poikki, toki silloinkin mietittäisiin mitä voidaan tehdä ja miten se vaikuttaa perheen tekemisiin, omani lisäksi. Mutta tuo käsi toipuu, joten ongelma ei jää pysyväksi, eikä se yleensä pahene jatkuvasti. Oman kroonisen ja pahenevan vammansa hyväksyminen on vielä tosi mahdotonta. Haluaisinkin takaisin siihen tilanteeseen, jossa vain minä lääkäreiden lisäksi tiesin ongelman olemassa olosta. Mun päälläni ei pitkälle tässä tarinassa pötkitä. Sen pituinen se. Ei, he elivät elmänästä onnellisina loppuun asti.
homeille, nimittäin minulla nyt tuli taas näyttöä siitä, että pitkä poissaolo ja kuvittelu tervehtymisestä sai menemään työpaikalle asioimaan. Muistijälki oli tallella, oireilu jopa voimistunut edellisestä käynnistä.
Ainakaan minä en voi hyvin missään. Saatan sanoa jossain kaupassa: ai teillä on kosteusvaurioita.. ihan siksi, että minulla menee ääni.. ehkä ei pitäis sanoa ääneen mut ku sisäänmennessä ääni ja olo oli kunnossa.. sisällä hetkessä asiointi olikin hankalaa..
Sairastuminen homeista voi olla niin erilaista..
Eloonjääneen tarina on kovin tutun kuulosta.Tuommoisia oireita minullakin oli ja ihme on että tässävieläkin kirjoitan. Monesti tuli kohtauksia kun vähän nousi sängystä ylös.Piti vain paikallaan maata että selvisi hengissä.Pulssi nousi nimittäin 200 pienestäkin ponnistelusta ja henkeä ahdisti.Minäkin otin ohjat omiin käsiin ja lopetin lääkitykset ja voin todella paljon paremmin.MUTTA Sitten kun on paremmassa kunnossa luulee että on parantunut ja homeelle haisevan ihmisen kanssa kun puhuu jalat menevät tönköksi,tullee semmoinen olo kuin räjähtäisi.Silmät pullisttuu päässä ja silmän valkuaiset pieniä verisuonia täynnä.Kotona kun puhalsin pef mittariin ,lukemat olivat hyvät .Eli en tiedä mitä nuo kohtaukset sitten ovat.Onko muilla samanlaista?Nyt taas olen ihan kunnossa kun vältän homepaikkoja ja ihmisiä.