uskonnoton kasvatus

en tarkoittanut tuota siis tottakai haluan että tytöllä on hyvä sivistys ja haluan esitellä hänelle eri uskontoja ja kulttuureja ja selittää että eri ihmiset uskovat eri tavalla ja erilaisuus on hyväksyttävää.

Sita ajoin takaa, etten halua että tytärtäni pelotellaan helvetillä ja pakotetaan rukoilemaan ja uskotellaan kaikennäköisiä valheita totena. En voi päättää mihin tyttöni haluaa uskoa, mutta kai voin esitellä hänelle oman mielipiteeni asioista ja kasvattaa sen mukaisesti?

babyboom kirjoitti:

en tarkoittanut tuota siis tottakai haluan että tytöllä on hyvä sivistys ja haluan esitellä hänelle eri uskontoja ja kulttuureja ja selittää että eri ihmiset uskovat eri tavalla ja erilaisuus on hyväksyttävää.

Sita ajoin takaa, etten halua että tytärtäni pelotellaan helvetillä ja pakotetaan rukoilemaan ja uskotellaan kaikennäköisiä valheita totena. En voi päättää mihin tyttöni haluaa uskoa, mutta kai voin esitellä hänelle oman mielipiteeni asioista ja kasvattaa sen mukaisesti?

Lue lisää

ei ne harrasta kouluissa enää mitään pakkorukoiluttamista/helvetillä pelottelua. Oikeasti. Kyllä ne aika puolueettomasti uskonnoista kertovat tänä päivänä. Minun lapsilleni osui vielä luokanvalvojaksi uskonnon opettaja, ja mitään ristiriitaa ei koskaan syntynyt.

Päättövuonna vielä tyttäreni kirjoitti aineen uskontotunnilla raamatun epäkohdista, ja sai siitä silti 10 koska on hyvä kirjoittaja.
(ja voin taata että siinä oli kyllä luettu kuin piru raamattua)

Tottakai voit (ja pitääkin) esittää hänelle oma mielipiteesi, mutta älä yritä estää muita tasapuolisesti esittämästä omaa mielipidettään, kyllähän me molemmat uskomme että tyttäresi on kyllin fiksu ajatellakseen itse, ainakin minun oli.

babyboom kirjoitti:

en tarkoittanut tuota siis tottakai haluan että tytöllä on hyvä sivistys ja haluan esitellä hänelle eri uskontoja ja kulttuureja ja selittää että eri ihmiset uskovat eri tavalla ja erilaisuus on hyväksyttävää.

Sita ajoin takaa, etten halua että tytärtäni pelotellaan helvetillä ja pakotetaan rukoilemaan ja uskotellaan kaikennäköisiä valheita totena. En voi päättää mihin tyttöni haluaa uskoa, mutta kai voin esitellä hänelle oman mielipiteeni asioista ja kasvattaa sen mukaisesti?

Lue lisää

Älä nyt vaan väitä, että koulussa tai lastentarhoissa lapsia pelotellaan helvetillä!

Jos on sellaista tapahtunut, niin sano missä ja kuka, ja tee valitus, sillä lapsia ei pelolla kasvateta tänäpäivänä.
Aamurukouksessa ei helvetistä puhuta, eikä ruokarukouksessa, mikäli sellaiset luetaan. Tietääkseni ei lueta, mutta ilmeisesti sinulla on enemmän tietämystä tarhojen ja koulujen tavoista.
Minun tuntemani lapset ovat monikulttuurisissa tarhoissa ja koulussa, jossa ei uskalleta enää edes suvivirttä veisata, eikä joulujuhlaa viettää muiden uskonsuuntien kunnioituksessa.

Kun halutaan kärjistää asioita on kuitenkin syytä pysytellä faktoissa, sillä turhilla väitteillä saa vain aikaan ärtymystä ja riidan.

Tuskin toivot, että tällä palstalla aletaan riidellä lapsesi uskonnollisesta kasvatuksesta.

Esimerkkejä? kirjoitti:

Älä nyt vaan väitä, että koulussa tai lastentarhoissa lapsia pelotellaan helvetillä!

Jos on sellaista tapahtunut, niin sano missä ja kuka, ja tee valitus, sillä lapsia ei pelolla kasvateta tänäpäivänä.
Aamurukouksessa ei helvetistä puhuta, eikä ruokarukouksessa, mikäli sellaiset luetaan. Tietääkseni ei lueta, mutta ilmeisesti sinulla on enemmän tietämystä tarhojen ja koulujen tavoista.
Minun tuntemani lapset ovat monikulttuurisissa tarhoissa ja koulussa, jossa ei uskalleta enää edes suvivirttä veisata, eikä joulujuhlaa viettää muiden uskonsuuntien kunnioituksessa.

Kun halutaan kärjistää asioita on kuitenkin syytä pysytellä faktoissa, sillä turhilla väitteillä saa vain aikaan ärtymystä ja riidan.

Tuskin toivot, että tällä palstalla aletaan riidellä lapsesi uskonnollisesta kasvatuksesta.

Lue lisää

juuri siitä haluaisin kuulla, että onko esim. päiväkodeissa jotain aamurukouksia vai ei, kun itsellä ei ole mittän tietoa asiasta. Se myös kiinnostaa että voinko kieltää rukoilun lapseltani ja miltä lapsestani ja hoitajista se voisi mahdollisesti tuntua. Ymmärrän että tyttäreni voi tuntea itsensä syrjäytyneeksi sen vuoksi... Rukoileminen olisi kuitenkin mielestäni vieraan uskonnon harjoittamista, joten en haluaisi sitä tapahtuvan... Tiedän kuitenkin että se, ei ole niin vakavaa vaikka tyttöni vaikka ruokarukouksen rukoilisi, voinhan selittää kotona oman mielipiteeni asioista. Tyttö uskoo minua jos uskoo, jos ei usko niin uskoo jotain muuta. Mutta eikö kaikki vanhemmat halua siirtää vakaumuksensa lapsilleen? Tiedän myös että pakottamalla tulee usein aivan päinvastaisia tuloksia, enkä sitä ole aikonut missään vaiheessa.

babyboom kirjoitti:

juuri siitä haluaisin kuulla, että onko esim. päiväkodeissa jotain aamurukouksia vai ei, kun itsellä ei ole mittän tietoa asiasta. Se myös kiinnostaa että voinko kieltää rukoilun lapseltani ja miltä lapsestani ja hoitajista se voisi mahdollisesti tuntua. Ymmärrän että tyttäreni voi tuntea itsensä syrjäytyneeksi sen vuoksi... Rukoileminen olisi kuitenkin mielestäni vieraan uskonnon harjoittamista, joten en haluaisi sitä tapahtuvan... Tiedän kuitenkin että se, ei ole niin vakavaa vaikka tyttöni vaikka ruokarukouksen rukoilisi, voinhan selittää kotona oman mielipiteeni asioista. Tyttö uskoo minua jos uskoo, jos ei usko niin uskoo jotain muuta. Mutta eikö kaikki vanhemmat halua siirtää vakaumuksensa lapsilleen? Tiedän myös että pakottamalla tulee usein aivan päinvastaisia tuloksia, enkä sitä ole aikonut missään vaiheessa.

Lue lisää

voi kuvitella ihan vaan rauhoittumiseksi ja merkiksi, että nyt alkaa ruokarauha. En uskokaan, että kukaan lapsista, ainakaan kovinkaan moni, ajattelee rukousta varsinaisena rukouksena. He vaan lausuvat opitun asian yhdessä; Siunaa Jeesus ruokamme, aamen. Sitä sen kummemmin ajattelematta.

Ja jos sinä itse et usko, niin miksi uskonasiat pitää kieltää ihan totaalisesti lapseltasi? SAnoisin, että lapsesi ei kiinnitä koko asiaan mitään huomiota, jos sinä et tee siitä numeroa.

ruokarukousta kirjoitti:

voi kuvitella ihan vaan rauhoittumiseksi ja merkiksi, että nyt alkaa ruokarauha. En uskokaan, että kukaan lapsista, ainakaan kovinkaan moni, ajattelee rukousta varsinaisena rukouksena. He vaan lausuvat opitun asian yhdessä; Siunaa Jeesus ruokamme, aamen. Sitä sen kummemmin ajattelematta.

Ja jos sinä itse et usko, niin miksi uskonasiat pitää kieltää ihan totaalisesti lapseltasi? SAnoisin, että lapsesi ei kiinnitä koko asiaan mitään huomiota, jos sinä et tee siitä numeroa.

Lue lisää

Itse olen kohta 15v tyttö, kuulun kirkkoon ja käyn rippikoulua. En mitenkään ole koskaan uskonut jumalaan enkä varmaan tule uskomaankaan, mutta olen sitä mieltä että se pitäisi saada itse valita. Eräs kastettu kaverinikaan ei käy rippikoulua koska aikoo erota kirkosta eikä usko mihinkään.
Niin aoin minäkin rippikoulun jälkeen tehdä.
Ei se minua haittaa ettei minulle ole sitä hautapaikkaa tai kirkkohäitä, mutta muita se voi haitata...

Hiukan rukouksista tmv. "hengellisistä loruista"...
Meillä oli ala-asteella ja kerhoissa aina ruokarukouksia, joista kukaan pennuista ei tajunnut muuta kuin sen, että pääsee syömään :D
Eli siitä tuskin haittaa on...

Ja uskonnontunnit ovat (minulla ainakin) ihan pelkkää yleissivistystä, ei mitään "jeesus-on-hyvä-ylistäkää-jumalaa"-hölinää :)

Minua ei ole kasvatettu mitenkään uskonnolliseksi, vanhempani eivät käy kirkossa kuin välttämättömissä tilanteissä (jonkun tutun häät, hautajaiset ym.)
Eikä minua häirinnyt pienenä se ettei paras kaverini kuulunut kirkkoon, se oli vain jännää :P

Oho, tulipa pitkä juttu... Kiva jos jaksoit lukea :)

vielä paljon näitä asioita, asioiden pohtimisessa auttaisi kuulla muiden kokemuksia asioista.

Onko minulla oikeus pakottaa tyttäreni viettämään kristillisiä juhlia?

En tiedä miltä tyttärestäni tulee tämä tuntumaan, jos joku jolla on vanhempia lapsia tietää niin olisin kiitollinen tiedoista.

Olisiko sinusta jotakin väärää tai pelottavaa siinä, että lapsellesi opetettaisiin islamia totena ja että hänen pitäisi rukoilla allahia koulussa? Kristinuskon opetus ei ole tunnuksetonta vaan juuri se on tunnuksellista, kristinuskon opetusta. Opetetaan, että jumala on olemassa ym. Sellaisen opetuksen sallisin mielihyvin, jossa kerrotaan, että on olemassa tälläinen uskonto ja sitten on taas tälläinen uskonto ja sitten vielä tälläinen, neutraalisti. Se olisi tunnuksetonta.

Myös sinä voit pohtia yksilön oikeuksia ja uskonnonvapautta. En halua mitenkään liian jyrkkä olla näissä asioissa eikä minulla ole epämiellyttäviä kokemuksia. En vain usko enkä halua tyttärenikään sekaantuvan uskontoihin. Pieni ihminen ei osaa vielä käyttää aivojaan vaan uskoo mitä aikuiset sanovat, eikö? Siksi haluan alle kouluikäistä suojella uskonnoilta, sitten yläasteiässä lapsi saa jo tehdä omat valintansa.

babyboom kirjoitti:

vielä paljon näitä asioita, asioiden pohtimisessa auttaisi kuulla muiden kokemuksia asioista.

Onko minulla oikeus pakottaa tyttäreni viettämään kristillisiä juhlia?

En tiedä miltä tyttärestäni tulee tämä tuntumaan, jos joku jolla on vanhempia lapsia tietää niin olisin kiitollinen tiedoista.

Olisiko sinusta jotakin väärää tai pelottavaa siinä, että lapsellesi opetettaisiin islamia totena ja että hänen pitäisi rukoilla allahia koulussa? Kristinuskon opetus ei ole tunnuksetonta vaan juuri se on tunnuksellista, kristinuskon opetusta. Opetetaan, että jumala on olemassa ym. Sellaisen opetuksen sallisin mielihyvin, jossa kerrotaan, että on olemassa tälläinen uskonto ja sitten on taas tälläinen uskonto ja sitten vielä tälläinen, neutraalisti. Se olisi tunnuksetonta.

Myös sinä voit pohtia yksilön oikeuksia ja uskonnonvapautta. En halua mitenkään liian jyrkkä olla näissä asioissa eikä minulla ole epämiellyttäviä kokemuksia. En vain usko enkä halua tyttärenikään sekaantuvan uskontoihin. Pieni ihminen ei osaa vielä käyttää aivojaan vaan uskoo mitä aikuiset sanovat, eikö? Siksi haluan alle kouluikäistä suojella uskonnoilta, sitten yläasteiässä lapsi saa jo tehdä omat valintansa.

Lue lisää

vai onko hän jotenkin vajaa/hidasälyinen/yksinkertainen?

Ali-arvioiminen kostautuu, sillä sen hän huomaa, ennemmin tai myöhemmin.

babyboom kirjoitti:

vielä paljon näitä asioita, asioiden pohtimisessa auttaisi kuulla muiden kokemuksia asioista.

Onko minulla oikeus pakottaa tyttäreni viettämään kristillisiä juhlia?

En tiedä miltä tyttärestäni tulee tämä tuntumaan, jos joku jolla on vanhempia lapsia tietää niin olisin kiitollinen tiedoista.

Olisiko sinusta jotakin väärää tai pelottavaa siinä, että lapsellesi opetettaisiin islamia totena ja että hänen pitäisi rukoilla allahia koulussa? Kristinuskon opetus ei ole tunnuksetonta vaan juuri se on tunnuksellista, kristinuskon opetusta. Opetetaan, että jumala on olemassa ym. Sellaisen opetuksen sallisin mielihyvin, jossa kerrotaan, että on olemassa tälläinen uskonto ja sitten on taas tälläinen uskonto ja sitten vielä tälläinen, neutraalisti. Se olisi tunnuksetonta.

Myös sinä voit pohtia yksilön oikeuksia ja uskonnonvapautta. En halua mitenkään liian jyrkkä olla näissä asioissa eikä minulla ole epämiellyttäviä kokemuksia. En vain usko enkä halua tyttärenikään sekaantuvan uskontoihin. Pieni ihminen ei osaa vielä käyttää aivojaan vaan uskoo mitä aikuiset sanovat, eikö? Siksi haluan alle kouluikäistä suojella uskonnoilta, sitten yläasteiässä lapsi saa jo tehdä omat valintansa.

Lue lisää

usko pois.

Juhlapyhät ovat juhlapyhiä. Syyt ovat historiallisia (itsenäisyys, uskonnollisuus, vuodenaika) mutta kaikki niitä tietenkin viettävät yhtä lailla, kuka mitenkin.

Juhlapyhien yhteydessä voi kertoa historialliset syyt, miksi "vappu", "pääsiäinen" tai "juhannuspäivä" ovat vapaapäiviä. Vietän vappua vaikka en ole SDP:n jäsen saati kommunisti, joulua vaikka en usko jeesuksen syntyneen pyhästä hengestä :) enkä ole kirkon jäsen, vietän juhannusta mutta en usko juhannustaikoihin enkä ole Suomen kansanperinneyhdistyksen jäsen. Ei mikään yhteisö omista kansallista vapaapäivää. Eli kertoo lapselle kunkin juhlapyhän historian.

Päiväkotia aloittaessa ilmoitin tutustumislomakkeessa että perhe ei kirkon jäsen ja tulemme myöhemmällä iällä kannustamaan kriittiseen ajatteluun :) Muutoin kyllä omasta puolestani saa osallistua kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, miten itse kasvaessaan haluaa. Yleissivityksen vuoksi on ihan hyvä käydä tutustumassa evankelisluterilaisessa kirkossa, islamin moskeijassa tai ortodoksisessa kirkossa.

Evankelisluterilaisen uskonnon opetus ei tietenkään hyvänen aika ole tunnustuksetonta (oliko tämä joku vitsi?!). Neutraalia tunnustuksetonta opetusta on ainoastaan elämänkatsomustieto, jossa tutustutaan tasaarvoisena KAIKKIIN maailman valtauskontoihin. ET:n opetukseen osallistuvat oppilaat jotka eivät ole minkään uskontokunnan jäseniä.

Ne jotka ovat jonkin uskonnollisen yhteisön jäseniä osallistuvat vain ko. uskonnon opetukseen. Evankelisluterilaisuuden lisäksi kouluissa opetetaan mm. islamia ja ortodoksisuutta. Tulevaisuudessa tarjonta varmaan surimmissa kaupungeissa laajenee.

Kodin avoin ilmapiiri on tärkeä, sieltä se oma ajattelu lähtee. Ei uskovia tai uskontoja tarvi vältellä, niihin on yleissivistyksen nimissä hyvä tutustua.

T. Ateisti joka vieraili jokin aika sitten Singaporessa hienossa hindujen temppelissä.

babyboom kirjoitti:

vielä paljon näitä asioita, asioiden pohtimisessa auttaisi kuulla muiden kokemuksia asioista.

Onko minulla oikeus pakottaa tyttäreni viettämään kristillisiä juhlia?

En tiedä miltä tyttärestäni tulee tämä tuntumaan, jos joku jolla on vanhempia lapsia tietää niin olisin kiitollinen tiedoista.

Olisiko sinusta jotakin väärää tai pelottavaa siinä, että lapsellesi opetettaisiin islamia totena ja että hänen pitäisi rukoilla allahia koulussa? Kristinuskon opetus ei ole tunnuksetonta vaan juuri se on tunnuksellista, kristinuskon opetusta. Opetetaan, että jumala on olemassa ym. Sellaisen opetuksen sallisin mielihyvin, jossa kerrotaan, että on olemassa tälläinen uskonto ja sitten on taas tälläinen uskonto ja sitten vielä tälläinen, neutraalisti. Se olisi tunnuksetonta.

Myös sinä voit pohtia yksilön oikeuksia ja uskonnonvapautta. En halua mitenkään liian jyrkkä olla näissä asioissa eikä minulla ole epämiellyttäviä kokemuksia. En vain usko enkä halua tyttärenikään sekaantuvan uskontoihin. Pieni ihminen ei osaa vielä käyttää aivojaan vaan uskoo mitä aikuiset sanovat, eikö? Siksi haluan alle kouluikäistä suojella uskonnoilta, sitten yläasteiässä lapsi saa jo tehdä omat valintansa.

Lue lisää

Että lopetat sitte joulun vietonkin?Sääliksi käy lastasi....=o(

babyboom kirjoitti:

vielä paljon näitä asioita, asioiden pohtimisessa auttaisi kuulla muiden kokemuksia asioista.

Onko minulla oikeus pakottaa tyttäreni viettämään kristillisiä juhlia?

En tiedä miltä tyttärestäni tulee tämä tuntumaan, jos joku jolla on vanhempia lapsia tietää niin olisin kiitollinen tiedoista.

Olisiko sinusta jotakin väärää tai pelottavaa siinä, että lapsellesi opetettaisiin islamia totena ja että hänen pitäisi rukoilla allahia koulussa? Kristinuskon opetus ei ole tunnuksetonta vaan juuri se on tunnuksellista, kristinuskon opetusta. Opetetaan, että jumala on olemassa ym. Sellaisen opetuksen sallisin mielihyvin, jossa kerrotaan, että on olemassa tälläinen uskonto ja sitten on taas tälläinen uskonto ja sitten vielä tälläinen, neutraalisti. Se olisi tunnuksetonta.

Myös sinä voit pohtia yksilön oikeuksia ja uskonnonvapautta. En halua mitenkään liian jyrkkä olla näissä asioissa eikä minulla ole epämiellyttäviä kokemuksia. En vain usko enkä halua tyttärenikään sekaantuvan uskontoihin. Pieni ihminen ei osaa vielä käyttää aivojaan vaan uskoo mitä aikuiset sanovat, eikö? Siksi haluan alle kouluikäistä suojella uskonnoilta, sitten yläasteiässä lapsi saa jo tehdä omat valintansa.

Lue lisää

Ns. kristilliset juhlat on aikanaan sijoitettu pakanallisten juhla-ajankohtien kohdalle, koska käännytetyt kansat olisivat kuitenkin juhlineet omia jumaliaan ja uskomuksiaan niinä aikoina. Monet joulurituaaleista pohjautuvat esimerkiksi roomalaisten Saturnalia-juhlaan. Nykyinen "kristillinen" joulu tai pääsiäinen on täynnä pakanallisia uskomuksia ja tapoja, joten niitä voi tällainen uskonnotonkin lapsilleen tyrkyttää :-). Meillä ei ole kuusessa tähtiä eikä enkeleitä koristeena, mutta pukki käy ja lahjoja tulee. Ja pääsiäisen voi viettää noita- ja puputeemalla. Meillä on kaksi lasta ja aina on kompromissit näihin löydetty. Rukoilu sen sijana on uskonnon harjoittamista ja sitä ei saa kouluissa kaikille tuputtaa,sillä on omat paikkansa, tutustu uuteen uskonnonvapauslakiin.Sille ei voi mitään, että jotkut ammattikasvattajatkaan eivät ymmärrä katsoa asiaa uskonnottomien näkökulmasta, vaan kertovat päiväkodissa taivaanisistä ja muista herttaisista uskontojutuista ihan ymmärtämättömyyttään. Ja moni asia kieltämättä juontuu uskonnosta. Tyhjiössä ei voi elää, mutta voit lapsellesi kertoaa, että aina usean näkökulman: "kristityt tekevät näin, hindut näin" ja sitten kertoa, miten olet itse asiat ajatellut. Meillä on päätetty, että lapset saavat liittyä kirkkoon (ei välttämättä muuten luterilaiseen) 15-16-vuotiaana, jos sitä haluavat. Mutta ovatpa ainakin ehtineet katsella asioita vähän muustakin näkökulmasta. Ja oikeasti, moni ei edes joudu ajattelemaan tai perustelemaan näitä asioita, kun menee lauman mukana. Hyvä, että sinä olet pohdintasi tehnyt. Toivon tytöllesi myös hyvää ET-opettaja koulussa, meillä on käynyt sellainen onni.

qjefn kirjoitti:

Että lopetat sitte joulun vietonkin?Sääliksi käy lastasi....=o(

Nyky joulu ei ole enää sama kuin joskus aiemmin.

Ei "uskonnottoman" tarvitse joulua lopettaa, jättää vain kaiken uskontoon liittyvän pois.

Voi olla kuusi joka on koristeltu vaikka hammasharjoin jollei muuta uskonnotonta keksi :)
Ja joulupukkihan ei kristinuskoon mitenkään liity? Joten lahjoja voidaan jakaa ja tontut voi käydä "kurkkimassa" :)

Uskonnottomien oikeuksista

Hiljainen vähemmistö heräämässä?

Uskonnottomien asema on Suomessa parantunut, mutta heitä kohdellaan yhä epätasa-arvoisesti julkisen vallan toimesta. Lapsiperheet saavat yhä kokea päiväkodin ja koulun taholta usein painostusta osallistua uskonnollisiin seremonioihin ja uskonnon opetukseen. Monissa elämänvaiheissa uskonnottomien yhdenvertaisuus toteutuu puutteellisesti johtuen evankelisluterilaisen kirkon erityisasemasta maassamme. Joskus uskonnottomien perusoikeudet, jopa heidän olemassaolonsa ja identiteettinsä unohdetaan kokonaan.

Kuitenkin kysymyksessä on yksi maamme suurimmista vähemmistöistä - joskin toistaiseksi yksi hiljaisimmista. Uskontokuntaan kuulumattomia on maassamme jo yli 13 prosenttia väestöstä, ja osuus kasvaa. Pääkaupunkiseudulla uskonnottomien osuus oli yli viidennes väestöstä. Lisäksi evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät tosiasiassa usko kirkon tai muunkaan uskonnon oppeja. Monet heistä eivät kuitenkaan eroa kirkosta, mikä osaksi johtuu uskonnottomiin yhä kohdistuvasta sosiaalisesta painostuksesta.

Uskonnon ja uskonnottomuuden vapaus on maassamme reippaasti alle satavuotias ilmiö, jota edelsi monisatavuotinen pakkouskonto. Vuoteen 1923 saakka jokaisen tuli kuulua johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnottomalle identiteetille ei siis ole ollut kulttuurihistoriallisesti katsoen vielä kovin paljoa aikaa kehittyä, kasvaa ja kukoistaa yhteiskunnassamme ja julkisuudessa.

Uskonnottomuuden nykytilaa voinee verrata suomalaisuuden tilanteeseen kansallisen heräämisen aattona 150 vuotta sitten. Uskonnottomat ovat nousemassa ihmisryhmäksi ihmisryhmien joukkoon. Uskonnoton ajattelu ja kulttuuri ovat kasvussa. Kuinka nopeasti tapahtuu todellinen murros, riippuu julkisen mielipiteen kehityksestä, uskonnottomien omien järjestöjen toiminnasta sekä valtiovallan ja kuntien toimenpiteistä.
Välitöntä ja välillistä syrjintää

Evankelisluterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle annetaan Suomessa erittäin huomattavia etuoikeuksia. Kirkolla on esimerkiksi oikeus jäsenmaksunsa keräämiseen verotuksen yhteydessä kirkollisveron nimellä, ja lisäksi kirkko saa osuuden yhteisöveron tuotosta. Tämä loukkaa välittömästi ja välillisesti uskonnottomien oikeutta saada tasapuolista kohtelua.

Vuosi sitten voimaan tulleen Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintä on välitöntä, kun vertailukelpoisessa tilanteessa jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta. Välillistä syrjintä taas on se, jos näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden.

Yhdenvertaisuus valtiovallan taholta edellyttäisi selkeimmin kirkon etuoikeuksien purkamista verotuksineen kaikkineen. Vähimmillään yhdenvertaisuuden lisääminen edellyttäisi, että uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestöt voisivat saada valtiovallan taholta julkista tunnustusta sekä tuntuvaa taloudellista tukea uskonnottomien kulttuuristen palvelujen tuottamiseen.

Käytännössä kuitenkin uskonnottomien järjestöt, kuten Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen Humanistiliitto, Prometheus-leirin tuki ja uskonnotonta tapakulttuuria edistävä ja palveleva Pro Seremoniat eivät saa likimainkaan vastaavaa taloudellista tukea kuin kirkko eikä niiden erityistä vähemmistökulttuurista merkitystä ole asianmukaisesti tunnustettu valtiovallan taholta.

Uskonnottomien kulttuurisen identiteetin väheksymiseen on omat dogmaattis-ideologiset taustansa. Evankelisluterilainen kirkko pitää uskonnottomuutta vaarallisempana kuin muita uskontoja islam mukaan lukien. Tämä perustunee pappien ja uskonnonopettajien vakioväitteeseen, ajatukseen, että kaikkien pitää uskoa johonkin uskontoon. Niinpä ihmiset, jotka eivät halua tai voi omaksua mitään uskontoa, jotka ovat ajatuksellisesti vapaita kaikkien uskontojen opeista, tulevat rikkoneeksi pahasti tuota ajatusta. Siksi he ovat kirkon kannalta vaarallisempia kuin muulla tavalla uskovat.

Tämän ideologisen ajattelun pohjalta on ilmeisesti ollut oikein estää uskonnottoman kulttuurin kehitystä ja jarruttaa kaikin mahdollisin tavoin uskonnottomien tasavertaisen oikeuksien kehittymistä. Kirkolla on ollut vahva vaikutus maamme uskontopolitiikkaan ja sen käytännön toteutukseen.

Uskonnottomien epäyhdenvertainen kohtelu, jota kaikki eivät näe tai halua myöntää syrjintänä, ilmenee ihmisen monissa elinvaiheissa. Seuraavassa tarkastelen ongelmallisia kohtia ihmisen elämänkaaren mukaisessa järjestyksessä kehdosta hautaan. Joitakin muutosvaatimuksiakin esitän, mutta monin osin ne jäävät lukijan itsensä harkittaviksi.
Syntymä ja nimenanto

Lapsen odotukseen ja synnytykseen uskonnoton perhe toki saa sentään tasapuolista kohtelua neuvoloissa. Nimenannonkin voi hoitaa kätevästi väestörekisterissä. Samoin perhe voi halutessaan järjestää kivat nimiäisjuhlat ilman mitään uskonnollisia seremonioita.

Epäyhdenvertaisuus ilmenee kuitenkin siinä, että kirkolla on oikeus hoitaa tai välittää väestörekisteriasioita kirkkoherranvirastossaan esimerkiksi lapsen nimen antoon liittyen. Uskonnottomien järjestöille ei tällaista tehtävää ole annettu. Perustava ongelma on jo siinä, että uskontokunnan jäsenyys on osa väestötietojärjestelmää.

Uskonnottomien seremoniapalvelujen tuottajat eivät saa mitään valtion avustusta tai hintatukea toiminnalleen. Näin ollen jos perhe haluaa esimerkiksi uskonnottoman nimiäispuheen pitäjän ja ehkä muutakin ulkopuolista apua nimiäisjuhlan järjestämiseen, siitä mahdollisesti pitää maksaa enemmän kuin kirkollis- ja yhteisöveroista palkkansa saavan papin käynnistä. Toki koko tapahtuman voi hoitaa perhe- ja ystäväpiirin kesken.

Valtiovalta ei ole ainakaan toistaiseksi erityisemmin tiedottanut kirkkoon kuuluville perheille, että he voivat vapaasti jättää lapsensa kirkon jäsenyyden ulkopuolelle ja jättää uskontokuntaan kuulumisestaan päätös lapsen itsensä aikanaan tehtäväksi.
Kunnallinen päivähoito

Uskonnollisten seremonioiden, hartaushetkien ja kirkkokäyntien järjestämisen ei pitäisi kuulua kunnallisten päiväkotien tehtäviin, vaan uskonnollisiin menoihin kasvatus tulisi jättää kokonaan kodin tehtäväksi. Julkisten päivähoitopalvelujen tulisi kohdella katsomukseltaan erilaisia perheiden lapsia tasapuolisesti ja kodin katsomusperinnettä kunnioittavasti.

Kuitenkin päiväkodeissa paitsi organisoidaan uskonnollisia seremonioita myös usein käytännössä painostetaan uskonnottomia perheitä siihen, että vanhemmat antaisivat lastensa osallistua papin vetämiin hartaushetkiin, rukoiluseremonioihin ja kirkkokäynteihin. Painostus ilmenee esimerkiksi jatkuvana "saako osallistua?" -kyselynä. Eikä aina edes kysellä.

Yleensä päiväkotien moitittavaan menettelyyn syynä eivät ole uskonnolliset motiivit, vaan henkilökunnan pienuudesta johtuva haluttomuus järjestää uskontokuntaan kuulumattomille lapsille rinnakkaista, normaalia ohjelmaa. Se ei silti tee painostuksesta hyväksyttävämpää. Päiväkodin työntekijät eivät saisi häiritä uskonnottomia vanhempia kyselemällä tyyliin, "saako lapsi lähteä kirkkoon vai pitääkö järjestää jotain ylimääräistä?"

Normaalia, uskontovapaata kivaa ohjelmaa pitäisi päiväkodeissa järjestää lähtökohtaisesti aina ja siis myös silloin, jos lisäksi kaikesta huolimatta järjestetään tuollaisia uskonnollisia seremonioita.

Molempien tai toisen vanhemman kuuluminen kirkkoon ole mikään yleisvaltuutus lapsen osallistumiseen seremonioihin; kaikkien perheiden lapsilla tulee olla oikeus myös olla osallistumatta uskonnollisiin menoihin. Kysymys on perusoikeudesta, joka koskee myös lapsia. Tästä valinnanmahdollisuudesta tulee tiedottaa kirkkoon kuuluville vanhemmille.

Monissa päiväkodeissa oma henkilöstö huolehtiikin lain velvoittamasta uskontokasvatuksesta itse, ilman pappeja ja seremonioita samalla kun uskonnottomien perheiden katsomustaustaa kunnioitetaan järjestämällä heidän lapsilleen luontevasti ja joustavasti muuta mukavaa ohjelmaa uskontokasvatuksen sijaan.
Koulu

Pienten koululaisten yleistä iltapäivähoitoa ei kuntien ei pidä antaa uskonnollisten yhdyskuntien hoidettavaksi. Mikäli kunnat kuitenkin tilaavat iltapäivähoitopalveluja esim. evankelisluterilaisilta seurakunnilta, kunnan tulee erityisesti huolehtia, sopia ja valvoa, että hoitopalveluihin ei sisällytetä uskonnollisia menoja ja uskonnollista mielipidevaikuttamista.

Uskonnottomien kotien lapsille tarkoitetun, uskonnonopetukselle vaihtoehtoisen elämänkatsomustiedon (ET) asemaa vaikeutetaan edelleen kouluissamme.

Syksyyn 2003 asti oli tilanne, jossa koulu tarjosi myös uskonnottomille ensisijaiseksi katsomusaineeksi uskontoa. Vasta jos perhe erikseen ilmoitti lapsensa pois uskonnosta, siitä vapautettiin ja lapsille mahdollisesti annettiin uskonnotonta ET:n opetusta. Lisäksi koulut, rehtori ja opettajakunta laajemminkin pyrkivät välttämään ET-ryhmien muodostumista. Tämä kaikki johti siihen, että vain viidesosa uskonnottomien kotien lapsista osallistui käytännössä ET-opetukseen!

Nyt laki on muuttunut sellaiseksi, että uskonnottomien perheiden lasten ensisijainen katsomusaine on ET niin kuin pitääkin olla. Vasta jos perhe erikseen siitä ilmoittaa, lapsi voidaan sijoittaa uskonnon opetukseen, joka on edelleen tunnutuksellista.

Koulut ovat kuitenkin monin paikoin toimineet käytännössä aivan samaan tapaan kuin vanhankin lain aikaan halutessaan estää ET-ryhmien ja niiden opiskelijoiden määrän lisääntymisen. Samoin monissa kouluissa on omaksuttu kanta, että vanhan, painostavan lain aikana tehty valinta olisi sitova edelleenkin.

Näin ollen ET:n opiskelijoiden määrän odotettavissa ollut voimakas kasvu uuden lain soveltamisen myötä onkin jäänyt toteutumatta. Koululaitoksen toiminnasta on tehty useita valituksia eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka tutkii parhaillaan asiaa.

Oppilasilmoituslomakkeissakaan ei välttämättä tuoda esiin, että ET on nyt uskontokuntaan kuulumattomille ensisijainen koulun tarjoama katsomusaine. Samoin ET:n opetusjärjestelyjä ei kaikissa kouluissa ole millään lailla alettu parantaa, vaikka lainkin muutos sitä edellyttäisi.

Näin ollen voidaan kokonaisuudessaan todeta, että uskonnottomien perheiden oppilaita edelleen käytännössä painostetaan osallistumaan uskonnon opetukseen, eikä ET:n asemaa uskonnottomien katsomusaineena ei ole saatettu tasavertaiselle sijalle koulutoimessa.

Hyvin harvoin koulu myöskään toimii suunnitelmallisesti niin, että uskonnottomien oppilaiden kulttuurista identiteettiä arvostetaan, kunnioitetaan ja tuetaan esimerkiksi siinä määrin kuin on alettu tukea monia maassamme paljon pienempien vähemmistöjen oikeuksia.

Monissa kouluissa monet ET-ryhmät kuitenkin toimivat aivan hyvin. ET-opiskelijoita ei myöskään katsomusainevalintansa takia yleensä kiusata koulutoverien taholta, vaan pikemminkin heitä saatetaan kunnioittaa ja joskus kadehtiakin. Monet kirkkoon kuuluvat oppilaat ja heidän perheensä toivoisivat voivansa valita uskonnon sijaan elämänkatsomustiedon. Edellytykset elämänkatsomustiedon aseman tuntuvaan vahvistumiseen suomalaissa kouluissa ovat hyvät.

Koulujen on huolehdittava myös siitä, että kukaan ei joudu vastoin omaatuntoaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Tämän pitäisi koskea päivänavauksia ja koulujen juhlia, mutta se ei läheskään aina toteudu.

Oppilaan vanhempien tai toisen heistä kuulumista kirkkoon ei saisi kouluissa pitää minään yleisvaltuutuksena siihen että oppilaan olisi aina pakko lähteä koulun mukana kirkkoon osallistumaan uskonnollisiin seremonioihin, kuten jumalanpalvelukseen. Kirkkopakko on maassamme poistettu jo yli sata vuotta sitten - lukuun ottamatta lapsia ja nuoria, joilla on päiväkotien ja koulujen toimesta järjestetty kirkkopakko yhä vielä, 2000-luvulla.

Koulun tehtäviin ei pitäisi ylipäätään kuulua oppilaiden organisoiminen uskonnollisiin seremonioihin. Kasvatus uskonnollisiin tapoihin ja menoihin on ennen muuta kodin asia.
Nuoruus

Valtiovalta ei erityisemmin tue etupäässä uskonnottomien perheiden nuorille tarkoitettujen Prometheus-leirien järjestämistä. Näin ollen niiden hinta on hieman korkeampi kuin vastaavien kirkon rippileirien. Tilanne ei ole tasavertainen, kun otetaan huomioon kirkon taloudelliset erityisedut. Suuren uskonnottoman vähemmistömme kulttuuri-identiteettiä pitäisi tukea eikä väheksyä valtiovallan ja kuntien taholta.

Koulujen uskonnonopettajat toimivat usein rippileirien markkinoijina, mikä ei kuulu opettajan tehtäviin. Uskonnottomiin nuoriin kohdistuu muutoinkin sosiaalista painetta osallistua enemmistön mukana rippileiriin. Muutamat nuoret myös liittyvät kirkkoon rippileirin jälkeen. Monilla nuorilla pääasiallinen kiinnostus rippikoulun käymiseen johtuu maassamme muodostuneesta perinteestä, jossa sukulaiset antavat ripiltä päässeille joskus huomattaviakin rahalahjoja.

Mikään ei toki estä uskonnottomia perheitä järjestämästä vaikkapa Prometheus-leiriin osallistumisen jälkeen omanlaistaan mukavaa juhlaa nuoren kunniaksi. Perheet ja sukulaiset voivat oman arvomaailmansa pohjalta katsoa, minkälaisia lahjoja siihen liittyen on paikallaan nuorelle antaa.
Avioliittoon vihkiminen

Vaikka monet kirkkoon kuuluvatkin käyttävät avioliiton solmimiseen siviilivihkimistä niin, että siviilivihkimisen osuus on peräti noin 35 prosenttia, siviilivihkimiseen liittyvät julkiset ja muut palvelut eivät ole useimmilla paikkakunnilla vielä ainakaan hyvällä tasolla.

Monien maistraattien tilat eivät ole likimainkaan tarpeeksi juhlallisia vihkimiseen varsinkaan suuremmalle hääväelle. Eivätkä useimpien maistraattien asianomaiset viranhaltijat ole halukkaita lähtemään toimitilojensa ulkopuolelle suorittamaan vihkimistä esimerkiksi juhlavampaan hääjuhlapaikkaan.

Uskonnottomien kulttuurijärjestöjen toimihenkilöille ei ole kuitenkaan myönnetty oikeutta suorittaa avioliittoon vihkimistä, vaikka tämän oikeuden saa hakemuksesta jokainen uskonnollinen yhdyskunta. Uskonnottomien hääseremonioiden järjestämiseen on kuitenkin tarjolla asiantuntevaa apua esimerkiksi Pro Seremonioiden taholta.

Nämä kaikki ovat selviä epäkohtia ja osoittavat, että yhteiskunta ei arvosta uskonnotonta kulttuuri-identiteettiä edes tärkeänä pidetyn avioliiton kohdalla. Toisaalta kuitenkin niin uskonnottomat kuin muutkin siviilivihkimisen käyttäjät saaneet onnellisesti vihkimisensä suoritettua.
Armeija, poliisi ja vankila

Armeijassa uskonnollista valaa edelleen käytännössä suositaan uskonnottomana vaihtoehtona olevan juhlallisen vakuutuksen kustannuksella. Valaan liittyvät seremoniat ovat usein selvästi juhlallisempia kuin uskonnottoman juhlallisen vakuutuksen usein karummat järjestämismuodot. Niinpä osa uskonnottomista vannookin uskonnollisen valan, mikä ilmentää lähinnä uskontopohjaiseen painostukseen taipumista eikä niinkään erityistä sitoutuneisuutta uskontoon sinänsä. Lain mukaan myös uskontokuntiin kuuluvilla on oikeus juhlalliseen vakuutukseen.

Sotilaspappien virallinen asema armeijan hierarkiassa rikkoo uskonnottomien tasavertaista kohtelua. Sotilaspappien virat tulee lopettaa. Heidän tilalleen armeijan leipiin tarvittaneen jonkin verran esimerkiksi psykologikoulutuksen saaneita ja ei-vakaumukselliselta pohjalta toimivia kriisiterapeutteja sekä rauhanajan toiminnan että kriisien ja sodan varalle.

Kirkon tunkeutuminen poliisitoimeen ja sitä kautta kriiseihin joutuneisiin koteihin tulee myös lopettaa. Poliisien työnohjaukseen tarvitaan psykologista osaamista eikä teologiaa. Ja vakavia kriisejä ja traumoja kohdanneiden ihmisten tueksi tarvitaan uskonnottomalta pohjalta toimivaa psykologista ja sosiaalista asiantuntija-apua, ei kutsumatta poliisien matkassa kotiin tai sairasvuoteelle tunkeutuvaa pappia.

Vankilapastorien virkojen kustantaminen valtion varoista vie väistämättä vähiä taloudellisia resursseja asianmukaista sosiaalista ja psykologista tukea antavan henkilöstön palkkaukselta. Uskonnon käyttö valtion virallisena rikollisuuden hoitokeinona on jäänne menneiltä, riittävän pitkään kokeilluilta ajoilta.
Korkeakoulut

Yliopistojen teologiset tiedekunnat tulisi lopettaa niin, että kohtuullinen osa niiden kulttuurintutkimuksen luontoisista viroista siirrettäisiin uskontotieteen oppiaineiden tai laitosten yhteyteen. Sen sijaan varsinainen pappiskoulutus pitäisi siirtää kirkkojen omiin oppilaitoksiin, jotka voisivat saada valtionosuutta esimerkiksi kansanopistolain pohjalta. Monissa muissakin maissa pappisseminaarit ovat yliopistojen ulkopuolella. Elämänkatsomustiedon opettajien koulutusta ja täydennyskoulutusta korkeakouluissa tulisi tehostaa.
Yleisradio

Yleisradion lakisääteisiin julkisen palvelun tehtäviin kuuluu hartausohjelmien lähettäminen. Televisiossa niitä on kymmeniä ja radiossa satoja vuosittain. Tätä voidaan pitää uskonnottomia syrjivänä etuoikeutena. Uskonnottomille ei ole tarjolla mitään erityisesti heille tarkoitettua kulttuurista tai katsomuksellista ohjelmatarjontaa.

Ylen tehtäviin kyllä kuuluu myös erilaisten vähemmistöryhmien tarpeita huomioon ottavien ohjelmien sisällyttäminen radio- ja tv-kanavien ohjelmistoihin. Vuoden 2004 lopulla mietintönsä jättäneen Televisiotoiminta ja Yleisradio Suomessa 2010 -työryhmän esitys lisäksi parantaisi tätä tehtävää. Niin uskonnollisten kuin uskonnottomien katsomusten ja kulttuuristen tarpeiden huomioon ottaminen ohjelmistossa voitaisiin hoitaa ilman erillistä hartausohjelmamainintaa.

Tällä hetkellä Ylen kanavien ohjelmistossa ei ole kuitenkaan ohjelmia, jotka olisi tehty palvelemaan maamme suuren uskonnottoman vähemmistön kulttuurisia erityistarpeita, kuten juuri niitä asioita, ongelmia ja erilaisia ratkaisumalleja, joita on tässäkin kirjoituksessa tuotu esiin. Tarvitaan siis erityisesti uskonnottomille suunnattuja ohjelmia sekä myös uskonnottomien näkökulmien huomioon ottamista yleisissä ohjelmissa mukaan lukien uutis- ja ajankohtaisohjelmat.

Myös mainosrahoitteisessa tv-toiminnassa ja pääosin myös radiotoiminnassa pitäisi kunnioittaa katsomuksellista moniarvoisuutta ja tuoda esiin myös uskonnottomien näkökantoja, asioita ja oikeuksia. Valtiovallan tulee sisällyttää myöntämiinsä toimilupaehtoihin yleisiä siten myös tätä koskevia, sananvapautta ja sähköisen median monipuolisuutta turvaavia velvoitteita.
Sairaanhoito ja vanhustenhuolto

Vanhusten palvelukodeissa ja hoitolaitoksissa vanhuksille tarjottu ohjelmatarjonta on usein aivan liikaa painottunut uskonnolliseksi. Virkistys- ja kulttuuripalveluja tulee järjestää etupäässä muulta kuin uskonnolliselta pohjalta. Hartaushetkille voisi olla myös samaan aikaan vaihtoehtoja.

Sairaaloissa, palvelukodeissa ja hoitolaitoksissa tulee nykyistä paremmin huolehtia myös uskonnottomien erityispalveluista. Niin kaikille potilaille ja hoitopalveluja saaville kuin erityisesti myös uskonnottomille tulee järjestää henkistä hyvinvointia tukevia ja kriiseissä auttavia psykologisia asiantuntijapalveluja sekä muuta tukea. Tämä koskee myös saattohoitoa.
Hautaustoimi

Kirkon erityisasema hautaustoimen järjestämisessä tulee poistaa. Yhteisöveron antaminen kirkolle pitää lopettaa, ja hautaustoimintaa tulee tukea yhteiskunnan taholta muulla tavalla. Myös muiden yhteisöjen ylläpitämien hautausmaiden tulee saada valtion tukea samaan tapaan kuin kirkonkin niin, että hautapaikkamaksut voidaan pitää kohtuullisena kaikilla hautausmailla.

Uskonnottomia vainajia ei pidä haudata kirkollisin menoin muulloin kuin siinä tapauksessa, että henkilö on ennen kuolemaansa kirjallisesti ilmaissut haluavansa papin haudalleen.

Uskonnottomien seremoniapalveluiden järjestämiseen tulee yhteiskunnan taholta suunnata huomattavaa taloudellista avustusta samoin kuin hintatukea varsinkin niin kauan kuin kirkon taloudellista toimintaa tuetaan mm. verotusoikeuden muodossa. Uskonnottomien hautapuhujien ja ohjelmapalvelujen suorittajien koulutukseen ja täydennyskoulutukseen tulee myös saada erityistä tukea yhteiskunnan taholta.

Julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja tulee myös kehittää niin, että vainajan omaisille voidaan tarvittaessa järjestää uskonnottomalta pohjalta toimivaa asiantuntevaa kriisiapua. Myös uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestöjen mahdollisesti tarjoamia kriisiapupalveluja pitää yhteiskunnan taholta tukea.
Valtiovallan symboliset eleet

Valtiovallan tulisi olla katsomuksellisesti neutraali. Se ei saisi suosia mitään uskontoa eikä uskonnollisuutta uskonnottomuuden kustannuksella. Kirkon ja valtion lainsäädännöllinen erityissuhde tulisi vihdoin lopettaa.

Valtiopäivien avajaisten virallisen ohjelmaan ei pitäisi kuulua juhlajumalanpalveluksia. Jatkossa valtiopäivien avajaiset ja muut vastaavat valtiolliset juhlatilaisuudet voitaisiin järjestää täysin ilman uskonnollisia menoja, kuitenkin vaikkapa siten, että virallisen ohjelman jälkeen halukkaille olisi mahdollisuus saman tien mennä kirkon itsensä järjestämään juhlajumalanpalvelukseen.

Valtion nyt suosimien kirkkojen keskusvirastoilta pitäisi poistaa valtiolipun käyttöoikeus. Valtion ei pitäisi symbolisestikaan pitää kirkkoja valtiovallan osana.
ja lainsäädäntö

Perustuslaki kieltää syrjinnän sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kuitenkin uusi, vuonna 2004 voimaan tullut Yhdenvertaisuuslaki täsmentää kaikkia näihin liittyviä ihmisoikeuksia vain liittyen ammattiin, työelämään, koulutukseen tai ammatillisiin järjestöihin.

Sen sijaan muihin asioihin, kuten sosiaalisiin palveluihin ja turvaan, asevelvollisuuteen, asumiseen ja yleisölle tarjottaviin palveluihin nähden Yhdenvertaisuuslaki tarjoaa erityistä turvaa vain etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään.

Ilmeisesti uskonnottoman katsomuksen omaavan vähemmistön oikeuksien tehostamista syrjintää vastaan ei Suomessa pidetä yhtä tärkeänä kuin etnisten vähemmistöjemme kohdalla. Tämä osoittaa, että uskonnottomien ongelmakysymyksiä ei ole vielä tiedostettu.

Toisaalta perustuslain syrjintäkielto on yhä olemassa ja koskee kaikkia tilanteita. Näin ollen ihmisten pitää myös itse pitää kiinni oikeuksistaan ja reagoida kokemaansa syrjintään kääntymällä uskonnottomien etujärjestöjen puoleen, tuomalla asia mahdollisesti julkisuuteen sekä ryhtymällä tarvittaessa oikeustoimiin.

Kirkon verotusoikeus ja valtion verokoneiston käyttö tulee lopettaa; kirkko voinee hoitaa jäsenmaksujensa kannon vaikkapa saman tapaan kuin ammattiliitot. Yhteisövero kohdistuu myös uskonnottomiin; yhteisöveron osan luovuttaminen kirkolle tulee myös lopettaa.


Maailmassa tapahtuu varmasti jatkuvasti paljon pahempiakin ihmisoikeusrikoksia kuin mitä on uskonnottomien ihmisten syrjivä kohtelu Suomessa. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin jakamattomia siten, että yksi sortotoimi luo pohjaa toisille sortotoimille. Samoin syrjinnän lopettaminen yhdellä osa-alueella lisää mahdollisuuksia edetä parempaan myös toisilla alueilla.

Ihmisoikeudet ovat myös kulttuurisesti kehittyviä, edistyviä. Esimerkiksi naisten ihmisoikeuksien polkemista pidettiin monissa asioissa Suomessa sata vuotta sitten luonnollisena osana myös meidän kulttuuriamme. Naisten oikeuksien tiedostaminen, niiden näkeminen uudella tavalla, on ollut edellytys naisten asemien parantamiselle monissa maissa. Vastaava muutos on tapahtunut suhtautumisessa seksuaalisiin vähemmistöihin.

Uskonnottomien kulttuurista identiteettiä tulee tukea julkisen vallan taholta muun muassa avustamalla heidän etu- ja kulttuurijärjestöjensä toimintaa ja heille suunnattavien erityispalvelujen tarjontaa. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia uskonnottomien ihmisten sekä erityisesti lasten ja nuorten yhdenvertaisesta kohtelusta.

valtavähemmistö kirjoitti:

Uskonnottomien oikeuksista

Hiljainen vähemmistö heräämässä?

Uskonnottomien asema on Suomessa parantunut, mutta heitä kohdellaan yhä epätasa-arvoisesti julkisen vallan toimesta. Lapsiperheet saavat yhä kokea päiväkodin ja koulun taholta usein painostusta osallistua uskonnollisiin seremonioihin ja uskonnon opetukseen. Monissa elämänvaiheissa uskonnottomien yhdenvertaisuus toteutuu puutteellisesti johtuen evankelisluterilaisen kirkon erityisasemasta maassamme. Joskus uskonnottomien perusoikeudet, jopa heidän olemassaolonsa ja identiteettinsä unohdetaan kokonaan.

Kuitenkin kysymyksessä on yksi maamme suurimmista vähemmistöistä - joskin toistaiseksi yksi hiljaisimmista. Uskontokuntaan kuulumattomia on maassamme jo yli 13 prosenttia väestöstä, ja osuus kasvaa. Pääkaupunkiseudulla uskonnottomien osuus oli yli viidennes väestöstä. Lisäksi evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluu paljon ihmisiä, jotka eivät tosiasiassa usko kirkon tai muunkaan uskonnon oppeja. Monet heistä eivät kuitenkaan eroa kirkosta, mikä osaksi johtuu uskonnottomiin yhä kohdistuvasta sosiaalisesta painostuksesta.

Uskonnon ja uskonnottomuuden vapaus on maassamme reippaasti alle satavuotias ilmiö, jota edelsi monisatavuotinen pakkouskonto. Vuoteen 1923 saakka jokaisen tuli kuulua johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan. Uskonnottomalle identiteetille ei siis ole ollut kulttuurihistoriallisesti katsoen vielä kovin paljoa aikaa kehittyä, kasvaa ja kukoistaa yhteiskunnassamme ja julkisuudessa.

Uskonnottomuuden nykytilaa voinee verrata suomalaisuuden tilanteeseen kansallisen heräämisen aattona 150 vuotta sitten. Uskonnottomat ovat nousemassa ihmisryhmäksi ihmisryhmien joukkoon. Uskonnoton ajattelu ja kulttuuri ovat kasvussa. Kuinka nopeasti tapahtuu todellinen murros, riippuu julkisen mielipiteen kehityksestä, uskonnottomien omien järjestöjen toiminnasta sekä valtiovallan ja kuntien toimenpiteistä.
Välitöntä ja välillistä syrjintää

Evankelisluterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle annetaan Suomessa erittäin huomattavia etuoikeuksia. Kirkolla on esimerkiksi oikeus jäsenmaksunsa keräämiseen verotuksen yhteydessä kirkollisveron nimellä, ja lisäksi kirkko saa osuuden yhteisöveron tuotosta. Tämä loukkaa välittömästi ja välillisesti uskonnottomien oikeutta saada tasapuolista kohtelua.

Vuosi sitten voimaan tulleen Yhdenvertaisuuslain mukaan syrjintä on välitöntä, kun vertailukelpoisessa tilanteessa jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta. Välillistä syrjintä taas on se, jos näennäisesti puolueeton säännös, peruste tai käytäntö saattaa jonkun epäedulliseen asemaan muihin vertailun kohteena oleviin nähden.

Yhdenvertaisuus valtiovallan taholta edellyttäisi selkeimmin kirkon etuoikeuksien purkamista verotuksineen kaikkineen. Vähimmillään yhdenvertaisuuden lisääminen edellyttäisi, että uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestöt voisivat saada valtiovallan taholta julkista tunnustusta sekä tuntuvaa taloudellista tukea uskonnottomien kulttuuristen palvelujen tuottamiseen.

Käytännössä kuitenkin uskonnottomien järjestöt, kuten Vapaa-ajattelijain liitto, Suomen Humanistiliitto, Prometheus-leirin tuki ja uskonnotonta tapakulttuuria edistävä ja palveleva Pro Seremoniat eivät saa likimainkaan vastaavaa taloudellista tukea kuin kirkko eikä niiden erityistä vähemmistökulttuurista merkitystä ole asianmukaisesti tunnustettu valtiovallan taholta.

Uskonnottomien kulttuurisen identiteetin väheksymiseen on omat dogmaattis-ideologiset taustansa. Evankelisluterilainen kirkko pitää uskonnottomuutta vaarallisempana kuin muita uskontoja islam mukaan lukien. Tämä perustunee pappien ja uskonnonopettajien vakioväitteeseen, ajatukseen, että kaikkien pitää uskoa johonkin uskontoon. Niinpä ihmiset, jotka eivät halua tai voi omaksua mitään uskontoa, jotka ovat ajatuksellisesti vapaita kaikkien uskontojen opeista, tulevat rikkoneeksi pahasti tuota ajatusta. Siksi he ovat kirkon kannalta vaarallisempia kuin muulla tavalla uskovat.

Tämän ideologisen ajattelun pohjalta on ilmeisesti ollut oikein estää uskonnottoman kulttuurin kehitystä ja jarruttaa kaikin mahdollisin tavoin uskonnottomien tasavertaisen oikeuksien kehittymistä. Kirkolla on ollut vahva vaikutus maamme uskontopolitiikkaan ja sen käytännön toteutukseen.

Uskonnottomien epäyhdenvertainen kohtelu, jota kaikki eivät näe tai halua myöntää syrjintänä, ilmenee ihmisen monissa elinvaiheissa. Seuraavassa tarkastelen ongelmallisia kohtia ihmisen elämänkaaren mukaisessa järjestyksessä kehdosta hautaan. Joitakin muutosvaatimuksiakin esitän, mutta monin osin ne jäävät lukijan itsensä harkittaviksi.
Syntymä ja nimenanto

Lapsen odotukseen ja synnytykseen uskonnoton perhe toki saa sentään tasapuolista kohtelua neuvoloissa. Nimenannonkin voi hoitaa kätevästi väestörekisterissä. Samoin perhe voi halutessaan järjestää kivat nimiäisjuhlat ilman mitään uskonnollisia seremonioita.

Epäyhdenvertaisuus ilmenee kuitenkin siinä, että kirkolla on oikeus hoitaa tai välittää väestörekisteriasioita kirkkoherranvirastossaan esimerkiksi lapsen nimen antoon liittyen. Uskonnottomien järjestöille ei tällaista tehtävää ole annettu. Perustava ongelma on jo siinä, että uskontokunnan jäsenyys on osa väestötietojärjestelmää.

Uskonnottomien seremoniapalvelujen tuottajat eivät saa mitään valtion avustusta tai hintatukea toiminnalleen. Näin ollen jos perhe haluaa esimerkiksi uskonnottoman nimiäispuheen pitäjän ja ehkä muutakin ulkopuolista apua nimiäisjuhlan järjestämiseen, siitä mahdollisesti pitää maksaa enemmän kuin kirkollis- ja yhteisöveroista palkkansa saavan papin käynnistä. Toki koko tapahtuman voi hoitaa perhe- ja ystäväpiirin kesken.

Valtiovalta ei ole ainakaan toistaiseksi erityisemmin tiedottanut kirkkoon kuuluville perheille, että he voivat vapaasti jättää lapsensa kirkon jäsenyyden ulkopuolelle ja jättää uskontokuntaan kuulumisestaan päätös lapsen itsensä aikanaan tehtäväksi.
Kunnallinen päivähoito

Uskonnollisten seremonioiden, hartaushetkien ja kirkkokäyntien järjestämisen ei pitäisi kuulua kunnallisten päiväkotien tehtäviin, vaan uskonnollisiin menoihin kasvatus tulisi jättää kokonaan kodin tehtäväksi. Julkisten päivähoitopalvelujen tulisi kohdella katsomukseltaan erilaisia perheiden lapsia tasapuolisesti ja kodin katsomusperinnettä kunnioittavasti.

Kuitenkin päiväkodeissa paitsi organisoidaan uskonnollisia seremonioita myös usein käytännössä painostetaan uskonnottomia perheitä siihen, että vanhemmat antaisivat lastensa osallistua papin vetämiin hartaushetkiin, rukoiluseremonioihin ja kirkkokäynteihin. Painostus ilmenee esimerkiksi jatkuvana "saako osallistua?" -kyselynä. Eikä aina edes kysellä.

Yleensä päiväkotien moitittavaan menettelyyn syynä eivät ole uskonnolliset motiivit, vaan henkilökunnan pienuudesta johtuva haluttomuus järjestää uskontokuntaan kuulumattomille lapsille rinnakkaista, normaalia ohjelmaa. Se ei silti tee painostuksesta hyväksyttävämpää. Päiväkodin työntekijät eivät saisi häiritä uskonnottomia vanhempia kyselemällä tyyliin, "saako lapsi lähteä kirkkoon vai pitääkö järjestää jotain ylimääräistä?"

Normaalia, uskontovapaata kivaa ohjelmaa pitäisi päiväkodeissa järjestää lähtökohtaisesti aina ja siis myös silloin, jos lisäksi kaikesta huolimatta järjestetään tuollaisia uskonnollisia seremonioita.

Molempien tai toisen vanhemman kuuluminen kirkkoon ole mikään yleisvaltuutus lapsen osallistumiseen seremonioihin; kaikkien perheiden lapsilla tulee olla oikeus myös olla osallistumatta uskonnollisiin menoihin. Kysymys on perusoikeudesta, joka koskee myös lapsia. Tästä valinnanmahdollisuudesta tulee tiedottaa kirkkoon kuuluville vanhemmille.

Monissa päiväkodeissa oma henkilöstö huolehtiikin lain velvoittamasta uskontokasvatuksesta itse, ilman pappeja ja seremonioita samalla kun uskonnottomien perheiden katsomustaustaa kunnioitetaan järjestämällä heidän lapsilleen luontevasti ja joustavasti muuta mukavaa ohjelmaa uskontokasvatuksen sijaan.
Koulu

Pienten koululaisten yleistä iltapäivähoitoa ei kuntien ei pidä antaa uskonnollisten yhdyskuntien hoidettavaksi. Mikäli kunnat kuitenkin tilaavat iltapäivähoitopalveluja esim. evankelisluterilaisilta seurakunnilta, kunnan tulee erityisesti huolehtia, sopia ja valvoa, että hoitopalveluihin ei sisällytetä uskonnollisia menoja ja uskonnollista mielipidevaikuttamista.

Uskonnottomien kotien lapsille tarkoitetun, uskonnonopetukselle vaihtoehtoisen elämänkatsomustiedon (ET) asemaa vaikeutetaan edelleen kouluissamme.

Syksyyn 2003 asti oli tilanne, jossa koulu tarjosi myös uskonnottomille ensisijaiseksi katsomusaineeksi uskontoa. Vasta jos perhe erikseen ilmoitti lapsensa pois uskonnosta, siitä vapautettiin ja lapsille mahdollisesti annettiin uskonnotonta ET:n opetusta. Lisäksi koulut, rehtori ja opettajakunta laajemminkin pyrkivät välttämään ET-ryhmien muodostumista. Tämä kaikki johti siihen, että vain viidesosa uskonnottomien kotien lapsista osallistui käytännössä ET-opetukseen!

Nyt laki on muuttunut sellaiseksi, että uskonnottomien perheiden lasten ensisijainen katsomusaine on ET niin kuin pitääkin olla. Vasta jos perhe erikseen siitä ilmoittaa, lapsi voidaan sijoittaa uskonnon opetukseen, joka on edelleen tunnutuksellista.

Koulut ovat kuitenkin monin paikoin toimineet käytännössä aivan samaan tapaan kuin vanhankin lain aikaan halutessaan estää ET-ryhmien ja niiden opiskelijoiden määrän lisääntymisen. Samoin monissa kouluissa on omaksuttu kanta, että vanhan, painostavan lain aikana tehty valinta olisi sitova edelleenkin.

Näin ollen ET:n opiskelijoiden määrän odotettavissa ollut voimakas kasvu uuden lain soveltamisen myötä onkin jäänyt toteutumatta. Koululaitoksen toiminnasta on tehty useita valituksia eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka tutkii parhaillaan asiaa.

Oppilasilmoituslomakkeissakaan ei välttämättä tuoda esiin, että ET on nyt uskontokuntaan kuulumattomille ensisijainen koulun tarjoama katsomusaine. Samoin ET:n opetusjärjestelyjä ei kaikissa kouluissa ole millään lailla alettu parantaa, vaikka lainkin muutos sitä edellyttäisi.

Näin ollen voidaan kokonaisuudessaan todeta, että uskonnottomien perheiden oppilaita edelleen käytännössä painostetaan osallistumaan uskonnon opetukseen, eikä ET:n asemaa uskonnottomien katsomusaineena ei ole saatettu tasavertaiselle sijalle koulutoimessa.

Hyvin harvoin koulu myöskään toimii suunnitelmallisesti niin, että uskonnottomien oppilaiden kulttuurista identiteettiä arvostetaan, kunnioitetaan ja tuetaan esimerkiksi siinä määrin kuin on alettu tukea monia maassamme paljon pienempien vähemmistöjen oikeuksia.

Monissa kouluissa monet ET-ryhmät kuitenkin toimivat aivan hyvin. ET-opiskelijoita ei myöskään katsomusainevalintansa takia yleensä kiusata koulutoverien taholta, vaan pikemminkin heitä saatetaan kunnioittaa ja joskus kadehtiakin. Monet kirkkoon kuuluvat oppilaat ja heidän perheensä toivoisivat voivansa valita uskonnon sijaan elämänkatsomustiedon. Edellytykset elämänkatsomustiedon aseman tuntuvaan vahvistumiseen suomalaissa kouluissa ovat hyvät.

Koulujen on huolehdittava myös siitä, että kukaan ei joudu vastoin omaatuntoaan osallistumaan uskonnon harjoittamiseen. Tämän pitäisi koskea päivänavauksia ja koulujen juhlia, mutta se ei läheskään aina toteudu.

Oppilaan vanhempien tai toisen heistä kuulumista kirkkoon ei saisi kouluissa pitää minään yleisvaltuutuksena siihen että oppilaan olisi aina pakko lähteä koulun mukana kirkkoon osallistumaan uskonnollisiin seremonioihin, kuten jumalanpalvelukseen. Kirkkopakko on maassamme poistettu jo yli sata vuotta sitten - lukuun ottamatta lapsia ja nuoria, joilla on päiväkotien ja koulujen toimesta järjestetty kirkkopakko yhä vielä, 2000-luvulla.

Koulun tehtäviin ei pitäisi ylipäätään kuulua oppilaiden organisoiminen uskonnollisiin seremonioihin. Kasvatus uskonnollisiin tapoihin ja menoihin on ennen muuta kodin asia.
Nuoruus

Valtiovalta ei erityisemmin tue etupäässä uskonnottomien perheiden nuorille tarkoitettujen Prometheus-leirien järjestämistä. Näin ollen niiden hinta on hieman korkeampi kuin vastaavien kirkon rippileirien. Tilanne ei ole tasavertainen, kun otetaan huomioon kirkon taloudelliset erityisedut. Suuren uskonnottoman vähemmistömme kulttuuri-identiteettiä pitäisi tukea eikä väheksyä valtiovallan ja kuntien taholta.

Koulujen uskonnonopettajat toimivat usein rippileirien markkinoijina, mikä ei kuulu opettajan tehtäviin. Uskonnottomiin nuoriin kohdistuu muutoinkin sosiaalista painetta osallistua enemmistön mukana rippileiriin. Muutamat nuoret myös liittyvät kirkkoon rippileirin jälkeen. Monilla nuorilla pääasiallinen kiinnostus rippikoulun käymiseen johtuu maassamme muodostuneesta perinteestä, jossa sukulaiset antavat ripiltä päässeille joskus huomattaviakin rahalahjoja.

Mikään ei toki estä uskonnottomia perheitä järjestämästä vaikkapa Prometheus-leiriin osallistumisen jälkeen omanlaistaan mukavaa juhlaa nuoren kunniaksi. Perheet ja sukulaiset voivat oman arvomaailmansa pohjalta katsoa, minkälaisia lahjoja siihen liittyen on paikallaan nuorelle antaa.
Avioliittoon vihkiminen

Vaikka monet kirkkoon kuuluvatkin käyttävät avioliiton solmimiseen siviilivihkimistä niin, että siviilivihkimisen osuus on peräti noin 35 prosenttia, siviilivihkimiseen liittyvät julkiset ja muut palvelut eivät ole useimmilla paikkakunnilla vielä ainakaan hyvällä tasolla.

Monien maistraattien tilat eivät ole likimainkaan tarpeeksi juhlallisia vihkimiseen varsinkaan suuremmalle hääväelle. Eivätkä useimpien maistraattien asianomaiset viranhaltijat ole halukkaita lähtemään toimitilojensa ulkopuolelle suorittamaan vihkimistä esimerkiksi juhlavampaan hääjuhlapaikkaan.

Uskonnottomien kulttuurijärjestöjen toimihenkilöille ei ole kuitenkaan myönnetty oikeutta suorittaa avioliittoon vihkimistä, vaikka tämän oikeuden saa hakemuksesta jokainen uskonnollinen yhdyskunta. Uskonnottomien hääseremonioiden järjestämiseen on kuitenkin tarjolla asiantuntevaa apua esimerkiksi Pro Seremonioiden taholta.

Nämä kaikki ovat selviä epäkohtia ja osoittavat, että yhteiskunta ei arvosta uskonnotonta kulttuuri-identiteettiä edes tärkeänä pidetyn avioliiton kohdalla. Toisaalta kuitenkin niin uskonnottomat kuin muutkin siviilivihkimisen käyttäjät saaneet onnellisesti vihkimisensä suoritettua.
Armeija, poliisi ja vankila

Armeijassa uskonnollista valaa edelleen käytännössä suositaan uskonnottomana vaihtoehtona olevan juhlallisen vakuutuksen kustannuksella. Valaan liittyvät seremoniat ovat usein selvästi juhlallisempia kuin uskonnottoman juhlallisen vakuutuksen usein karummat järjestämismuodot. Niinpä osa uskonnottomista vannookin uskonnollisen valan, mikä ilmentää lähinnä uskontopohjaiseen painostukseen taipumista eikä niinkään erityistä sitoutuneisuutta uskontoon sinänsä. Lain mukaan myös uskontokuntiin kuuluvilla on oikeus juhlalliseen vakuutukseen.

Sotilaspappien virallinen asema armeijan hierarkiassa rikkoo uskonnottomien tasavertaista kohtelua. Sotilaspappien virat tulee lopettaa. Heidän tilalleen armeijan leipiin tarvittaneen jonkin verran esimerkiksi psykologikoulutuksen saaneita ja ei-vakaumukselliselta pohjalta toimivia kriisiterapeutteja sekä rauhanajan toiminnan että kriisien ja sodan varalle.

Kirkon tunkeutuminen poliisitoimeen ja sitä kautta kriiseihin joutuneisiin koteihin tulee myös lopettaa. Poliisien työnohjaukseen tarvitaan psykologista osaamista eikä teologiaa. Ja vakavia kriisejä ja traumoja kohdanneiden ihmisten tueksi tarvitaan uskonnottomalta pohjalta toimivaa psykologista ja sosiaalista asiantuntija-apua, ei kutsumatta poliisien matkassa kotiin tai sairasvuoteelle tunkeutuvaa pappia.

Vankilapastorien virkojen kustantaminen valtion varoista vie väistämättä vähiä taloudellisia resursseja asianmukaista sosiaalista ja psykologista tukea antavan henkilöstön palkkaukselta. Uskonnon käyttö valtion virallisena rikollisuuden hoitokeinona on jäänne menneiltä, riittävän pitkään kokeilluilta ajoilta.
Korkeakoulut

Yliopistojen teologiset tiedekunnat tulisi lopettaa niin, että kohtuullinen osa niiden kulttuurintutkimuksen luontoisista viroista siirrettäisiin uskontotieteen oppiaineiden tai laitosten yhteyteen. Sen sijaan varsinainen pappiskoulutus pitäisi siirtää kirkkojen omiin oppilaitoksiin, jotka voisivat saada valtionosuutta esimerkiksi kansanopistolain pohjalta. Monissa muissakin maissa pappisseminaarit ovat yliopistojen ulkopuolella. Elämänkatsomustiedon opettajien koulutusta ja täydennyskoulutusta korkeakouluissa tulisi tehostaa.
Yleisradio

Yleisradion lakisääteisiin julkisen palvelun tehtäviin kuuluu hartausohjelmien lähettäminen. Televisiossa niitä on kymmeniä ja radiossa satoja vuosittain. Tätä voidaan pitää uskonnottomia syrjivänä etuoikeutena. Uskonnottomille ei ole tarjolla mitään erityisesti heille tarkoitettua kulttuurista tai katsomuksellista ohjelmatarjontaa.

Ylen tehtäviin kyllä kuuluu myös erilaisten vähemmistöryhmien tarpeita huomioon ottavien ohjelmien sisällyttäminen radio- ja tv-kanavien ohjelmistoihin. Vuoden 2004 lopulla mietintönsä jättäneen Televisiotoiminta ja Yleisradio Suomessa 2010 -työryhmän esitys lisäksi parantaisi tätä tehtävää. Niin uskonnollisten kuin uskonnottomien katsomusten ja kulttuuristen tarpeiden huomioon ottaminen ohjelmistossa voitaisiin hoitaa ilman erillistä hartausohjelmamainintaa.

Tällä hetkellä Ylen kanavien ohjelmistossa ei ole kuitenkaan ohjelmia, jotka olisi tehty palvelemaan maamme suuren uskonnottoman vähemmistön kulttuurisia erityistarpeita, kuten juuri niitä asioita, ongelmia ja erilaisia ratkaisumalleja, joita on tässäkin kirjoituksessa tuotu esiin. Tarvitaan siis erityisesti uskonnottomille suunnattuja ohjelmia sekä myös uskonnottomien näkökulmien huomioon ottamista yleisissä ohjelmissa mukaan lukien uutis- ja ajankohtaisohjelmat.

Myös mainosrahoitteisessa tv-toiminnassa ja pääosin myös radiotoiminnassa pitäisi kunnioittaa katsomuksellista moniarvoisuutta ja tuoda esiin myös uskonnottomien näkökantoja, asioita ja oikeuksia. Valtiovallan tulee sisällyttää myöntämiinsä toimilupaehtoihin yleisiä siten myös tätä koskevia, sananvapautta ja sähköisen median monipuolisuutta turvaavia velvoitteita.
Sairaanhoito ja vanhustenhuolto

Vanhusten palvelukodeissa ja hoitolaitoksissa vanhuksille tarjottu ohjelmatarjonta on usein aivan liikaa painottunut uskonnolliseksi. Virkistys- ja kulttuuripalveluja tulee järjestää etupäässä muulta kuin uskonnolliselta pohjalta. Hartaushetkille voisi olla myös samaan aikaan vaihtoehtoja.

Sairaaloissa, palvelukodeissa ja hoitolaitoksissa tulee nykyistä paremmin huolehtia myös uskonnottomien erityispalveluista. Niin kaikille potilaille ja hoitopalveluja saaville kuin erityisesti myös uskonnottomille tulee järjestää henkistä hyvinvointia tukevia ja kriiseissä auttavia psykologisia asiantuntijapalveluja sekä muuta tukea. Tämä koskee myös saattohoitoa.
Hautaustoimi

Kirkon erityisasema hautaustoimen järjestämisessä tulee poistaa. Yhteisöveron antaminen kirkolle pitää lopettaa, ja hautaustoimintaa tulee tukea yhteiskunnan taholta muulla tavalla. Myös muiden yhteisöjen ylläpitämien hautausmaiden tulee saada valtion tukea samaan tapaan kuin kirkonkin niin, että hautapaikkamaksut voidaan pitää kohtuullisena kaikilla hautausmailla.

Uskonnottomia vainajia ei pidä haudata kirkollisin menoin muulloin kuin siinä tapauksessa, että henkilö on ennen kuolemaansa kirjallisesti ilmaissut haluavansa papin haudalleen.

Uskonnottomien seremoniapalveluiden järjestämiseen tulee yhteiskunnan taholta suunnata huomattavaa taloudellista avustusta samoin kuin hintatukea varsinkin niin kauan kuin kirkon taloudellista toimintaa tuetaan mm. verotusoikeuden muodossa. Uskonnottomien hautapuhujien ja ohjelmapalvelujen suorittajien koulutukseen ja täydennyskoulutukseen tulee myös saada erityistä tukea yhteiskunnan taholta.

Julkisia terveys- ja sosiaalipalveluja tulee myös kehittää niin, että vainajan omaisille voidaan tarvittaessa järjestää uskonnottomalta pohjalta toimivaa asiantuntevaa kriisiapua. Myös uskonnottomien etu- ja kulttuurijärjestöjen mahdollisesti tarjoamia kriisiapupalveluja pitää yhteiskunnan taholta tukea.
Valtiovallan symboliset eleet

Valtiovallan tulisi olla katsomuksellisesti neutraali. Se ei saisi suosia mitään uskontoa eikä uskonnollisuutta uskonnottomuuden kustannuksella. Kirkon ja valtion lainsäädännöllinen erityissuhde tulisi vihdoin lopettaa.

Valtiopäivien avajaisten virallisen ohjelmaan ei pitäisi kuulua juhlajumalanpalveluksia. Jatkossa valtiopäivien avajaiset ja muut vastaavat valtiolliset juhlatilaisuudet voitaisiin järjestää täysin ilman uskonnollisia menoja, kuitenkin vaikkapa siten, että virallisen ohjelman jälkeen halukkaille olisi mahdollisuus saman tien mennä kirkon itsensä järjestämään juhlajumalanpalvelukseen.

Valtion nyt suosimien kirkkojen keskusvirastoilta pitäisi poistaa valtiolipun käyttöoikeus. Valtion ei pitäisi symbolisestikaan pitää kirkkoja valtiovallan osana.
ja lainsäädäntö

Perustuslaki kieltää syrjinnän sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Kuitenkin uusi, vuonna 2004 voimaan tullut Yhdenvertaisuuslaki täsmentää kaikkia näihin liittyviä ihmisoikeuksia vain liittyen ammattiin, työelämään, koulutukseen tai ammatillisiin järjestöihin.

Sen sijaan muihin asioihin, kuten sosiaalisiin palveluihin ja turvaan, asevelvollisuuteen, asumiseen ja yleisölle tarjottaviin palveluihin nähden Yhdenvertaisuuslaki tarjoaa erityistä turvaa vain etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään.

Ilmeisesti uskonnottoman katsomuksen omaavan vähemmistön oikeuksien tehostamista syrjintää vastaan ei Suomessa pidetä yhtä tärkeänä kuin etnisten vähemmistöjemme kohdalla. Tämä osoittaa, että uskonnottomien ongelmakysymyksiä ei ole vielä tiedostettu.

Toisaalta perustuslain syrjintäkielto on yhä olemassa ja koskee kaikkia tilanteita. Näin ollen ihmisten pitää myös itse pitää kiinni oikeuksistaan ja reagoida kokemaansa syrjintään kääntymällä uskonnottomien etujärjestöjen puoleen, tuomalla asia mahdollisesti julkisuuteen sekä ryhtymällä tarvittaessa oikeustoimiin.

Kirkon verotusoikeus ja valtion verokoneiston käyttö tulee lopettaa; kirkko voinee hoitaa jäsenmaksujensa kannon vaikkapa saman tapaan kuin ammattiliitot. Yhteisövero kohdistuu myös uskonnottomiin; yhteisöveron osan luovuttaminen kirkolle tulee myös lopettaa.


Maailmassa tapahtuu varmasti jatkuvasti paljon pahempiakin ihmisoikeusrikoksia kuin mitä on uskonnottomien ihmisten syrjivä kohtelu Suomessa. Ihmisoikeudet ovat kuitenkin jakamattomia siten, että yksi sortotoimi luo pohjaa toisille sortotoimille. Samoin syrjinnän lopettaminen yhdellä osa-alueella lisää mahdollisuuksia edetä parempaan myös toisilla alueilla.

Ihmisoikeudet ovat myös kulttuurisesti kehittyviä, edistyviä. Esimerkiksi naisten ihmisoikeuksien polkemista pidettiin monissa asioissa Suomessa sata vuotta sitten luonnollisena osana myös meidän kulttuuriamme. Naisten oikeuksien tiedostaminen, niiden näkeminen uudella tavalla, on ollut edellytys naisten asemien parantamiselle monissa maissa. Vastaava muutos on tapahtunut suhtautumisessa seksuaalisiin vähemmistöihin.

Uskonnottomien kulttuurista identiteettiä tulee tukea julkisen vallan taholta muun muassa avustamalla heidän etu- ja kulttuurijärjestöjensä toimintaa ja heille suunnattavien erityispalvelujen tarjontaa. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia uskonnottomien ihmisten sekä erityisesti lasten ja nuorten yhdenvertaisesta kohtelusta.

Lue lisää

Tarkoitus on keskustella lyhyillä kommenteilla. Kukapa kokonaista esitelmää jaksaa lukea?

Olipa kiva lukea viestisi! Koulussa elämänkatsomustieto, protu-leiriä tulen ehdottelemaan (riparia ei niin halutessaan tulla kieltämään, mutta toivon että ei tule haluamaan) ja kotona avoin suhtautuminen.

Kirkkoihin, temppeleihin, moskeijoihin ja muihin voi hyvin kurkata yleissivistyksen puolesta. Juhlapyhät ovat juhlapyhiä. Hiljaa mielessään toivominen ei muutu yhtään sen tuloksellisemmaksi :) kutsui sitä sitten toivomiseksi, rukoiluksi tai aneluksi mutta tottakai niin voi tehdä jos se omaa mieltä rauhoittaa. On tietenkin kaunista jos ihmiset toivovat erityisesti toisilleen hyvää.

Kaunista uskonnotonta tapakulttuuria sinne teillepäin!

T. Pienen äiti Vantaalta

Tätä vaan harvemmin näkee uskonnontunneilla. Jossei sitten satu joku kriittinen, nuori opettaja, joka oikeasti pistää miettimään että muitakin vaihtoehtoja on (tälle opettajalle olen erittäin kiitollinen). Liian usein vaan uskonnontunnit käytetään "Jumalan hyvyys, Jumala sitä ja Jumala tätä"-lässytykseen ilman että opiskeltaisiin muistakin uskonnoista jotain.

Tristar tuolla ylhäällä oli oikeassa, jos lapseni pyytäisi kuvaraamattua niin voisinhan hänelle sitä lukea satukirjana. En kuitenkaan itse sellaista ostaisi enkä haluaisi että joku väittää sitä todeksi. En minä mitenkään uskonasioita halua salata vaan puhua niistä lapseni kanssa, mutta sellainen pelko kai minulla on, että joku pelottelee lastani helvetillä ym. Ja lapseni tulee käymään elämänkatsomustiedossa eli ei jää paitsi opetusta. Eiköhän tyttöni opi koulussa ja kotona mikä on joulu ilman uskonnon opetusta.

En halua aliarvioida tytärtäni, mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, että 4-vuotias pystyy ajattelemaan uskonasioita järkevästi omilla aivoillaan? Minulla on sellainen käsitys että vasta ylä-asteikäinen siihen pystyy. Mutta jos olen väärässä niin korjatkaa, sitten olen oppinut taas uutta ja voin olla parempi äiti :)

Ja olet oikeassa etten ole ajatellut asiaa vielä paljoa, vasta aloin miettimään asiaa. Syy miksi tyttöni ei saa saada uskonnon opetusta on se, etten itse usko. Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?

babyboom kirjoitti:

Tristar tuolla ylhäällä oli oikeassa, jos lapseni pyytäisi kuvaraamattua niin voisinhan hänelle sitä lukea satukirjana. En kuitenkaan itse sellaista ostaisi enkä haluaisi että joku väittää sitä todeksi. En minä mitenkään uskonasioita halua salata vaan puhua niistä lapseni kanssa, mutta sellainen pelko kai minulla on, että joku pelottelee lastani helvetillä ym. Ja lapseni tulee käymään elämänkatsomustiedossa eli ei jää paitsi opetusta. Eiköhän tyttöni opi koulussa ja kotona mikä on joulu ilman uskonnon opetusta.

En halua aliarvioida tytärtäni, mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, että 4-vuotias pystyy ajattelemaan uskonasioita järkevästi omilla aivoillaan? Minulla on sellainen käsitys että vasta ylä-asteikäinen siihen pystyy. Mutta jos olen väärässä niin korjatkaa, sitten olen oppinut taas uutta ja voin olla parempi äiti :)

Ja olet oikeassa etten ole ajatellut asiaa vielä paljoa, vasta aloin miettimään asiaa. Syy miksi tyttöni ei saa saada uskonnon opetusta on se, etten itse usko. Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?

Lue lisää

kaunis, babyboom? Sanotaanko sua hyvännäköiseksi?

babyboom kirjoitti:

Tristar tuolla ylhäällä oli oikeassa, jos lapseni pyytäisi kuvaraamattua niin voisinhan hänelle sitä lukea satukirjana. En kuitenkaan itse sellaista ostaisi enkä haluaisi että joku väittää sitä todeksi. En minä mitenkään uskonasioita halua salata vaan puhua niistä lapseni kanssa, mutta sellainen pelko kai minulla on, että joku pelottelee lastani helvetillä ym. Ja lapseni tulee käymään elämänkatsomustiedossa eli ei jää paitsi opetusta. Eiköhän tyttöni opi koulussa ja kotona mikä on joulu ilman uskonnon opetusta.

En halua aliarvioida tytärtäni, mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, että 4-vuotias pystyy ajattelemaan uskonasioita järkevästi omilla aivoillaan? Minulla on sellainen käsitys että vasta ylä-asteikäinen siihen pystyy. Mutta jos olen väärässä niin korjatkaa, sitten olen oppinut taas uutta ja voin olla parempi äiti :)

Ja olet oikeassa etten ole ajatellut asiaa vielä paljoa, vasta aloin miettimään asiaa. Syy miksi tyttöni ei saa saada uskonnon opetusta on se, etten itse usko. Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?

Lue lisää

Sen verran voin omalta kohdalta sanoa, että lapseni opetteli koulussa jo viidennellä muista uskonnoista.
Kun poikani oli nimen omaan neljän hän tajusi, että koiramme oli kuollut ja lentänyt koirien taivaaseen tähdeksi taivaalle. Ja minähän valehtelin ihan suoraan lapselleni, ettö siellä se on tähtenä taivaalla.
Meidän raamatumme on satukirja muiden joukossa. Nyt saan kirjoituksesta sellaisen kuvitelman, että sinua on pienenä peloteltu jumalalla. Kyllä minunkin äiti pelotteli, että kuuma kivi napsahtaa niskaan kun kiroilee ja tätähän mentiin kokeileen leikkimökin alle. Kiroiltiin ja mitään ei tapahtunut. Ota nyt ihan rauhallisesti sen uskonnon suhteen. Ei se lapsestasi pahaa tee ja sinähän häntä autat ja neuvot. Mutta kyllä lapsesi tulee ehkäpä jo huomenna kysymään, että mihin kuolleet siirtyvät. No vastaushan on selvä pannaan arkkuun ja ruuvit kiinni ja sitten poltetaan. Vai olisiko helpompi sanoa, että hän on siirtynyt katselemaan meitä pilvien päältä. ei se koulusta se oppi tule, että helevettiin joudutaan, kyllä se jo kotona opetetaan. Ällös huoli vielä turhasta.

Rippikoulu kaverinani on tyttö jota ei ollut kastettu. Hänen kasteensa suoritettiin ennen konfirmaatiota ja hän ei ollut voinut ymmärtää vanhempiansa, jotka eivät olleet kastaneet häntä. Eikä tästäkään tytöstä mitään uskovaista tullut.

babyboom kirjoitti:

Tristar tuolla ylhäällä oli oikeassa, jos lapseni pyytäisi kuvaraamattua niin voisinhan hänelle sitä lukea satukirjana. En kuitenkaan itse sellaista ostaisi enkä haluaisi että joku väittää sitä todeksi. En minä mitenkään uskonasioita halua salata vaan puhua niistä lapseni kanssa, mutta sellainen pelko kai minulla on, että joku pelottelee lastani helvetillä ym. Ja lapseni tulee käymään elämänkatsomustiedossa eli ei jää paitsi opetusta. Eiköhän tyttöni opi koulussa ja kotona mikä on joulu ilman uskonnon opetusta.

En halua aliarvioida tytärtäni, mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, että 4-vuotias pystyy ajattelemaan uskonasioita järkevästi omilla aivoillaan? Minulla on sellainen käsitys että vasta ylä-asteikäinen siihen pystyy. Mutta jos olen väärässä niin korjatkaa, sitten olen oppinut taas uutta ja voin olla parempi äiti :)

Ja olet oikeassa etten ole ajatellut asiaa vielä paljoa, vasta aloin miettimään asiaa. Syy miksi tyttöni ei saa saada uskonnon opetusta on se, etten itse usko. Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?

Lue lisää

Rehellisyys itseä ja tytärtä kohtaan on parasta, mitä voit tarjota. Siitä isot pisteet sinulle!
Tekopyhä ja valheellinen olisi vaurioittavaa, eikä auta lasta etsimään todellista oma elämänkatsomustaan.
Se, että lapsuudessani koin uskonnottomuuden turvattomuutena johtui vanhempieni kiihkoilevasta vastustuksesta uskonnollisia ihmisiä ja uskontoja kohtaan.

Pyrin antamaan lapsilleni kiihkottoman lapsuuden oli kyse uskosta tai uskonnottomuudesta.
Mielestäni voi lapselle rehellisesti sanoa, että äiti ja isä eivät usko Jumalaan, mutta ei ole väärin uskoa, jos kokee tarvitsevansa taivaallista Isää.

Loppujen lopuksi suuret filosofit sanovat, että Jumalan olemassaolo on asia, josta emme todellakaan voi tietää. Emme voi todistaa millään keinolla puolesta tai vastaan, onko korkeampaa älyä yläpuolellamme. Se jää uskomusasiaksi. Mielestäni SEN voi lapselle kertoa.
Lapsen järjestelmällinen aivopesu puoleen tai toiseen on henkistä väkivaltaa!
Fanaattinen ja vihamielinen suhtautuminen näihin kovin abstrakteihin käsitteisiin vahingoittaa lasta eniten.

Korostan lapsilleni erilaisten ihmisten kunnioittamista.
Kiihkoileminen oman asiansa ja totuutensa puolesta johtaa "eriuskoisten" halveksimiseen.

babyboom kirjoitti:

Tristar tuolla ylhäällä oli oikeassa, jos lapseni pyytäisi kuvaraamattua niin voisinhan hänelle sitä lukea satukirjana. En kuitenkaan itse sellaista ostaisi enkä haluaisi että joku väittää sitä todeksi. En minä mitenkään uskonasioita halua salata vaan puhua niistä lapseni kanssa, mutta sellainen pelko kai minulla on, että joku pelottelee lastani helvetillä ym. Ja lapseni tulee käymään elämänkatsomustiedossa eli ei jää paitsi opetusta. Eiköhän tyttöni opi koulussa ja kotona mikä on joulu ilman uskonnon opetusta.

En halua aliarvioida tytärtäni, mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, että 4-vuotias pystyy ajattelemaan uskonasioita järkevästi omilla aivoillaan? Minulla on sellainen käsitys että vasta ylä-asteikäinen siihen pystyy. Mutta jos olen väärässä niin korjatkaa, sitten olen oppinut taas uutta ja voin olla parempi äiti :)

Ja olet oikeassa etten ole ajatellut asiaa vielä paljoa, vasta aloin miettimään asiaa. Syy miksi tyttöni ei saa saada uskonnon opetusta on se, etten itse usko. Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?

Lue lisää

Suurinosa ihmisistä on täälläkin tapakristittyjä, jotka eivät uskalla omaa mielipidettään muodostaa juuri mistään kun pelkäävät muiden suhtautumista ;).
Kasvata lapsesi sivistyneeksi, mutta uskonnottomaksi näin: kerro ja juttele paljon eri uskonnoista, voitte vaikkapa tutustua Raamattuun, Koraaniin ym. ja sitten selität, että jokainen kansa uskoo eri asioihin mutta kaikki ajattelevat olevansa oikeassa.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Päiväkodissa moni saattaa koittaa vetää lapsesi mukaan kuvaelmiin ja Jeesus-lauluihin, mutta tämän voit kieltää puhumalla tiukasti tätien kanssa ja kyselemällä etukäteen mm. päivähoidon politiikkaa joulukuvaelmien ym. suhteen (tuleepahan selväksi, että olet tosissasi). Suomessa on uskonnonvapaus, joten lapsesi ei tarvitse osallistua rukoushetkiin mutta jos itse haluaa, niin mikäs siinä- liian kieltävää asennetta ei kannata ottaa.

Ps. Hienoa että annat lapsesi päättää itse myöhemmin, mihin uskoo! Liian moni tekopyhänä kasvttaa jälkikasvunsa valtauskontoon, vaikkei itse edes uskoisi tai juhlisi kirkollisia pyhiäkään. Tekopyhyyden aika on ohi!

Chi kirjoitti:

Suurinosa ihmisistä on täälläkin tapakristittyjä, jotka eivät uskalla omaa mielipidettään muodostaa juuri mistään kun pelkäävät muiden suhtautumista ;).
Kasvata lapsesi sivistyneeksi, mutta uskonnottomaksi näin: kerro ja juttele paljon eri uskonnoista, voitte vaikkapa tutustua Raamattuun, Koraaniin ym. ja sitten selität, että jokainen kansa uskoo eri asioihin mutta kaikki ajattelevat olevansa oikeassa.
Kukaan ei kuitenkaan tiedä totuutta.

Päiväkodissa moni saattaa koittaa vetää lapsesi mukaan kuvaelmiin ja Jeesus-lauluihin, mutta tämän voit kieltää puhumalla tiukasti tätien kanssa ja kyselemällä etukäteen mm. päivähoidon politiikkaa joulukuvaelmien ym. suhteen (tuleepahan selväksi, että olet tosissasi). Suomessa on uskonnonvapaus, joten lapsesi ei tarvitse osallistua rukoushetkiin mutta jos itse haluaa, niin mikäs siinä- liian kieltävää asennetta ei kannata ottaa.

Ps. Hienoa että annat lapsesi päättää itse myöhemmin, mihin uskoo! Liian moni tekopyhänä kasvttaa jälkikasvunsa valtauskontoon, vaikkei itse edes uskoisi tai juhlisi kirkollisia pyhiäkään. Tekopyhyyden aika on ohi!

Lue lisää

Lainaus Chin tekstistä:
"..., mutta tämän voit kieltää puhumalla tiukasti tätien kanssa ja kyselemällä päivähoidon politiikkaa"

Hyvä Chi, jos itse puhut tiukkaan sävyyn tädeille ja tilität tavallisen päiväkotihenkilökunnan suhdetta joulukuvaelmiin ja uskontoon, niin miten ihmeessä lapsesi uskaltaa muodostaa omaa mielipidettään?

Suomalaiseen jouluun kuuluu myös ns. pakanauskon symbooleja: tonttuja ja pukki, kotihaltijatontut. Näitäkin päiväkotien ja koulujen juhlissa esitetään.
Tilitätkö niistä? En kysele tätä tiukkapipoisena, vaan puhtaasta mielenkiinnosta.

Se, että eristäisit lapsesi esim. joulun ja pääsiäisenvietosta päiväkodin juhlissa, saisi lapsen tuntemaan olonsa syrjäytyneeksi.

Oman lapsuudenkokemusten pohjalta se herkässä ja kypsymättömässä ihmisentaimessa aiheuttaa trauman. Lapset haluavat käyttäytyä ja olla kuin muut samanikäiset. Heillä on voimakas tarve liittyä ryhmään, ja se tapahtuu samaistumalla muihin.
Kannattaa miettiä kahteen kertaan, kun tekee lapsesta uskonnottomuuden esitaistelijan.

Itsestäni tuntui katkeralta, kun koulussa valittiin näytelmiin oppilaita. Opettaja olisi joutunut vanhempieni ankaraan puhutteluun, mikäli minut olisi laitettu esittämään enkeliä tai tonttua.
En sen tähden koskaan päässyt näytelmiin, enkä esiintymisiin niin kuin kaikki muut lapset vuorollaan.
Vanhempani osoittivat tällä tavoin sivistystään ja avarakatseisuuttaan ja minusta tehtiin siihen käyttökelpoinen väline.

babyboom kirjoitti:

Tristar tuolla ylhäällä oli oikeassa, jos lapseni pyytäisi kuvaraamattua niin voisinhan hänelle sitä lukea satukirjana. En kuitenkaan itse sellaista ostaisi enkä haluaisi että joku väittää sitä todeksi. En minä mitenkään uskonasioita halua salata vaan puhua niistä lapseni kanssa, mutta sellainen pelko kai minulla on, että joku pelottelee lastani helvetillä ym. Ja lapseni tulee käymään elämänkatsomustiedossa eli ei jää paitsi opetusta. Eiköhän tyttöni opi koulussa ja kotona mikä on joulu ilman uskonnon opetusta.

En halua aliarvioida tytärtäni, mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, että 4-vuotias pystyy ajattelemaan uskonasioita järkevästi omilla aivoillaan? Minulla on sellainen käsitys että vasta ylä-asteikäinen siihen pystyy. Mutta jos olen väärässä niin korjatkaa, sitten olen oppinut taas uutta ja voin olla parempi äiti :)

Ja olet oikeassa etten ole ajatellut asiaa vielä paljoa, vasta aloin miettimään asiaa. Syy miksi tyttöni ei saa saada uskonnon opetusta on se, etten itse usko. Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?

Lue lisää

"Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?"

Jos lapseni eläisi ympäristössä, jossa on vain juutalaisia perheitä, niin miksi soisi hänelle samaa kasvatusta kuin muille? Eihän hänen silti tarvitsisi mennä synagoogan, jos ei samaan uskontokuntaan kuitenkaan kuulu. Juutalaiset perhekeskeiset tavat ja juhlat ovat maallistuneillakin juutalaisilla arvossaan.

On perheitä joissa ollaan eletty jonkin poliittisen ajatusmallin läpitunkemina. 70-luvulla oli koulussa paljon lapsia, jotka olivat pioneereissa, vappumarsseilla ja taistolaisten leireillä vapaa-aikanaan. Mutta ihan tavallisia lapsia he olivat. Eivät tuoneet esiin omia ajatuksiaan eivätkä muiden perheiden lapset omiaan. Vanhemmat voivat olla täysin vastakkaista mieleipidettä miltei kaikista maailman asioista, mutta lapset eivät sitä murehdi. Eivät lapset ole pienikokoisia aikuisia, jotka puhuvat politiikasta tai uskonnosta hiekkalatikolla.

Älä luule sellaista, vaan tutustu lapsiin ja lapsien maailmaan. Opettele olemaan äiti ja vanhempi, kiinnostu lapsesi maailmasta äläkä tyrkytä hänelle sellaista, mitä hän ei ymmärrä.

Ei hän ymmärrä uskonnottomuuttakaan. Turhaan sitä hänelle tyrkytät.

muuten kirjoitti:

kaunis, babyboom? Sanotaanko sua hyvännäköiseksi?

Aviomies ja kai joku muukin mies on joskus mua nätiksi sanonu, tiedättehän te miehet :D

Ihan tavallisen suomalaisen naisen näkönen kai minä oon, jos nyt kiinnostaa tietää...

babyboom kirjoitti:

Tristar tuolla ylhäällä oli oikeassa, jos lapseni pyytäisi kuvaraamattua niin voisinhan hänelle sitä lukea satukirjana. En kuitenkaan itse sellaista ostaisi enkä haluaisi että joku väittää sitä todeksi. En minä mitenkään uskonasioita halua salata vaan puhua niistä lapseni kanssa, mutta sellainen pelko kai minulla on, että joku pelottelee lastani helvetillä ym. Ja lapseni tulee käymään elämänkatsomustiedossa eli ei jää paitsi opetusta. Eiköhän tyttöni opi koulussa ja kotona mikä on joulu ilman uskonnon opetusta.

En halua aliarvioida tytärtäni, mutta oletteko tosiaan sitä mieltä, että 4-vuotias pystyy ajattelemaan uskonasioita järkevästi omilla aivoillaan? Minulla on sellainen käsitys että vasta ylä-asteikäinen siihen pystyy. Mutta jos olen väärässä niin korjatkaa, sitten olen oppinut taas uutta ja voin olla parempi äiti :)

Ja olet oikeassa etten ole ajatellut asiaa vielä paljoa, vasta aloin miettimään asiaa. Syy miksi tyttöni ei saa saada uskonnon opetusta on se, etten itse usko. Tuskin tekään haluatte, että lapsenne saa vaikkapa juutalaisen kasvatuksen?

Lue lisää

...joku ajattelematon saattaa pelotella lastasi helvetillä juuri siksi, kun saa kuulla, että häntä ei ole kastettu ja että hän ei osallistu mihinkään uskonnollisiin tilaisuuksiin ja opetukseen yms.? Toinen lapsi tai liian yksioikoisesti ajatteleva aikuinen saattaa sellaista tokaista. Eihän kukaan tietysti mistään syystä saisi lapsia pelotella yhtään millään, mutta me ymmärtämättömät ihmiset joskus tehdään sellaistakin mitä ei saisi. Niin ikävää kuin se onkin, niin kaikelta kurjalta me vanhemmat ei pystytä lapsiamme suojelemaan.

mutta voihan olla että asia siitä tuli mieleen :)

kun ei osaa vielä kävellä :D tuskin kuitenkaan sitä häneltä kieltäisin. Lapseni on kovin pieni vielä ja halusinkin vähän miettiä valmiiksi näitä kasvatusjuttuja niin ei tule ihan uutena yllätyksenä sitten kun on ajankohtaista.

babyboom kirjoitti:

kun ei osaa vielä kävellä :D tuskin kuitenkaan sitä häneltä kieltäisin. Lapseni on kovin pieni vielä ja halusinkin vähän miettiä valmiiksi näitä kasvatusjuttuja niin ei tule ihan uutena yllätyksenä sitten kun on ajankohtaista.

Lue lisää

uskonto sikseen mutta mitä mieltä olisi kieltää perinteet? Ihmettelin tuossa... meitin penskat alkaa olla virpomisiässä, ensi vuonna mennään. Noidiksi kaikki, äiti myös :D uskonnolla kun ei tuon kevään tulon juhlan kanssa ole ollut juuri tekemistä ennen uskonpuhdistusta :D ja pakanaperinteet ovat perinteitä, vuoden keirtoon liittyviä tapoja ja rituaaleja joita ei suurin surminkaan voi uskonnollisiksi kutsua :D

***