Moi!
Sain herpeksen noin vuosi sitten silloiselta poikaystävältäni. Hän oli saanut sen joltain muulta, siis meidän aikaan. Emme ole siis enään yhdessä. Olen yrittänyt hyväksyä tartunnan, mutta aika ajoin asia palaa mieleeni.. etenkin kun virus on aktivoitunut muutaman kerran. Olen jutellut asiasta ystäväni kanssa mut tuntuu niin vaikealta puhua asiasta. Hävettää!
En elä parisuhteessa tällä hetkellä. Osaltaan pelkään sitoutua tai tavata miehiä, koska minullahan on herpes. Miten joku haluaisi? Puhumattakaan seksistä. Tiedän että tyhmää ajatella noin. Pelottavaa vaan tavata joku ihana ihminen, jos kaikki kaatuu sanoihin: minulla on herpes!
Toinen asia jota olen miettinyt on lapset. Tiedän että herpes voi tarttua lapseen synnytyksessä, se kuulostaa niin pelottavalta. Lapsirakas kun olen. Lisäksi asiasta tietämätön ystäväni tokaisi herpekseen liittyen: "Kukapa nyt haluaisi tehdä lapsia sellaisen kanssa jolla on herpes?!"
Olisi kiva lukea muidenkin ajatuksia asiasta! kiitos =)
Sain herpeksen noin vuosi sitten silloiselta poikaystävältäni. Hän oli saanut sen joltain muulta, siis meidän aikaan. Emme ole siis enään yhdessä. Olen yrittänyt hyväksyä tartunnan, mutta aika ajoin asia palaa mieleeni.. etenkin kun virus on aktivoitunut muutaman kerran. Olen jutellut asiasta ystäväni kanssa mut tuntuu niin vaikealta puhua asiasta. Hävettää!
En elä parisuhteessa tällä hetkellä. Osaltaan pelkään sitoutua tai tavata miehiä, koska minullahan on herpes. Miten joku haluaisi? Puhumattakaan seksistä. Tiedän että tyhmää ajatella noin. Pelottavaa vaan tavata joku ihana ihminen, jos kaikki kaatuu sanoihin: minulla on herpes!
Toinen asia jota olen miettinyt on lapset. Tiedän että herpes voi tarttua lapseen synnytyksessä, se kuulostaa niin pelottavalta. Lapsirakas kun olen. Lisäksi asiasta tietämätön ystäväni tokaisi herpekseen liittyen: "Kukapa nyt haluaisi tehdä lapsia sellaisen kanssa jolla on herpes?!"
Olisi kiva lukea muidenkin ajatuksia asiasta! kiitos =)
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ole sillä lailla kohtalotoverisi, että minun pitäisi miettiä, miten kertoa uudelle miehelle herpeksestä, jos sellaisen löydän, koska sain herpeksen nykyiseltä mieheltäni.
Mutta lasten tekoa herpes ei kyllä estä. Ja hassua se, mitä ystäväsi sanoi, kun herpes on niin todella yleinen, että moni vaan tahtoo... Itse olen kuitenkin synnyttänyt yhden lapsen herpeksen puhkeamisen jälkeen ja voin todeta, että ei se herpes asiaan paljonkaan vaikuttanut. Kuukautta ennen laskettua aikaa aloin syödä varmuuden vuoksi estolääkitystä ja mikäli rakkuloita olisi siitä huolimatta tullut, olisi lapsi synnytetty keisarileikkauksella, mutta ei niitä rakkuloita onneksi sitten ilmaantunut...
Moni mies varmasti rakastaisi sinua herpeksestä huolimatta, usko pois. Älä jätä elämääsi elämättä sen takia! Eikä myöskään kannata hävetä herpestä, vaikka eihän siitä nyt kukaan ala toreilla kuuluttamaan. Sukupuolitauteja on kuitenkin jos jonkinlaisia, ja todella monella on jokin tai useampikin niistä ollut, joten et todellakaan ole ainoa, joka tuollaisen ongelman kanssa joutuu/on joutunut elämään.
Minä olen sairastanut herpestä reilun vuoden. Asiasta olen kertonut n.20 miehelle eikä yksikään ole minua sen takia torjunut. Kyllä ne torjumisen syyt on sitten jossain muualla. Ei ehkä järkevää heti kertoa, mutta kun ensin vähän tutustut ja mies oppii sut muuten tuntemaan niin tuskinpa sua jonkun herpeksen takia jättää.
Rohkeasti vaan! Ja herpeskin on niin yleinen jo nykyään, että ei siinä mitään häpeämistä ole.
Totta kai herpes yleistyy jos käyttäytyy vastuuttomasti. Eikä sen yleisyys sitä vaarattomaksi tai hyväksyttäväksi tee. Ja miehet tunnetusti eivät juuri riskeistä välitäkään.
Olen nyt seurustellut 4 viikkoa erään ihanan pojan kanssa,,kerroin herpeksestä heti ennen yhdyntää,,,nyt häntä se kalvaa että kun miul on se,,,mietti juuri nytkin omassa rauhassaan asiaa että pääsee mut sit illalla puottamaan maanrakoon.
sanoi että ei häneen vaikuta asia, mutta nyt kuitenkin vaikuttaa.
itse sairastanut herpestä 8 vuotta ja elän sen kanssa,,,araksi olen tullut ja ihmissuhteiden luominen ei ole helppoa, pitäisi varmaan löytää kumppani jolla sama vaiva.
Yhden lapsen olen tehnyt ja häneen se ei tarttunut,,ja se on niin pieni mahdollisuus että sinunkaan vauvaasi tarttuisi.
Kaikille herpes huulille oikein ihanaa kevättä :)
Tosiaankin minullakin on herpes...ollut jo kohta viisi vuotta, enkä edes tiedä mistä olen sen saanut.
Silloin kun se ilmestyi ensimmäisen kerran tartutin sen tietämättömyyttäni silloiseen miesystävääni.
Hänen jälkeensä minä seurustelin/olin avoliitossa pari vuotta, enkä tiettävästi tartuttanut herpestä tähän mieheen. Kondomia ei käytetty kuin muutaman kerran. Kerroin miehelle herpeksestä ensitapaamisella.
Nykyiselle avomiehelleni kerroin kans herpeksestä heti alussa. Joten olen ollut rakstamisen arvoinen ihminen herpeksestä huolimatta. Kondomia ei käytetty kuin alussa muutaman kerran. Elikkä mies ottaa tietoisesti riskin.
Olen myös saanut lapsen herpeksestä huolimatta, mutta minulle kävi niin että synnytyksen aikaan herpes oli aktiivisessa vaiheessa. Muutama päivä ennen synnytystä rakkulasta otettiin näyte ja se todettiin HSV-1:ksi tosin tulos tuli vasta synnytyksen jäljkeen. Minulle ei puhuttukaan mistään estolääkityksestä ennen synnytystä vaikka herpes oli tiedossa. Eikä tarjottu mahdollisuutta keisarinleikkaukseen. Tuloksen tultua vauva vietiin teholle, lääkitys aloitettiin heti. Kolme viikkoa vauva joutui olemaan sairaalassa lääkityksessä. Vauvasta otetusta verikokeesta ilmeni että hän olisi saanut tartunnan. Kun hoitaja kertoi tämän, hän taisi itkeä. Mutta kun vasta-aineet testattiin myöhemmin ilmeni ettei vauva ollutkaan saanut tartuntaa. Tästä selvittiin siis pelkällä säikähdyksellä.
Minulla on ollut herpes jo usemmman vuoden ja seirustelusuhteet eivät ole siihen kaatuneet. Onnekseni tapailemani miehet ovat olleet kypsiä, aikuisia, avarakatseisia eivätkä ole minua tämän takia hylänneet. Herpes on todella yleinen tauti, moni kantaa sitä ihan tietämättään....
Sama täällä, sain herpeksen useampi vuosi sitten. Taudista kertominen toiselle ei ole ikinä helppoa, sitä aina pelkää että miehen kiinnostus lopahtaa samantien. Näin ei onneksi ole käynyt.
Taudista kertominen myös selventää minulle sitä, että onko mies oikeasti kiinnostunut vai vain seksin perässä. Mies, joka ei tästä hätkähdä on kiinnostunut minusta kokonaisuutena, ja on näin ollen juuri sellainen mies jota haluankin tapailla. Tottakai jos toisella tautia ei ole, toinen ottaa riskin siinä, että tauti todennäköisesti tarttuu myös itselle.
Veikkaanpa että miehet eivät mahdollisista taudeistaan pahemmin naiselle kerro, ja me naiset vaan pähkäillään kertomisen kanssa.
että miehet ei kerro kantavansa herpes virusta! Itse olen ainakin kertonut siitä aina kun uusi suhde on ollut alkamassa, ennen kuin seksiä on harrastettu. Sen jälkeen ratkaisu on ollut naisella miten edetään vai edetäänkö ollenkaan. Itse sain tartunnan entiseltä tyttöystävältä, joka oli tietoinen taudistaan, mutta ei siitä kertonut mulle. Eli on myös naisia ketkä eivät sitä kerro. Välillä ottaa päähän kun täällä naiset tekevät itsestään pyhimyksiä ja miehistä vain sikoja. Yhtälailla on vastuun tunnottomia naisia kuin myös vastuunsa kantavia miehiä. Ei se mene sukupuolen mukaan kertooko mahdollisesta herpeksestä. Kyllä se on ihan ihmisestä kiinni. Herpes on tosissaan yleisempi kuin uskoisikaan, suomessa ja varmaan muuallakin sukupuolitaudit vaan on tabu, ehkä se on syynä miksi ne leviävät niin paljon. Niistä ei uskalleta puhua, niitä hävetään, ja testeissä ei kehdata käydä. Esimerkkinä sattumalta työpaikalla tuli puhetta taudeista ja sanoin että mulla on herpes, niin tuli esiin että kuudesta työntekijästä kolmella oli herpes.
Vaikka oletkin "kunnoton" mies, niin juuri sellaista tekstiä kirjoitit, kuin minä olen itse asioista ajatellut. Minua ärsyttävät suunnattomasti ihmiset, jotka ovat niiiiiiiin kunnollisia, että uskovat voivansa tuomita kaikki, joilla on jokin sukupuolitauti. Juuri nämä ihmiset saavat aikaan sen, että taudit leviävät, kun niitä kantavat häpeävät kertoa taudistaan. Pahinta on juuri se, että jopa testiin meneminen jää... kun tautia ei ole todettu, sitä ei ole. Ääh, maailmassa ois paljon parantamista ja tätä ongelmaa ei tunnuta huomioivan ollenkaan... Joskus tuntuu, että joittenkin ihmisten olisi tosi hyvä saada jokin tauti, että vähän nöyrtyisivät huomaamaan, että virheitä voi sattua itse kullekin... Kaikista virheistä ja vääristä teoista vain ei tautia saa.
Onhan se tietysti vähän vaikeata kampanjoida avoimuuden puolesta, jotta siitä ei tulisi mitään "sukupuolitauti on iloinen asia" -tyylistä juttua, mutta jotain pitäisi avoimmuuden eteen tehdä. On se kyllä hassua, että kun on itse uskaltanut kaveripiirissään tulla kaapista ulos ja kertoa, että kantaa herpestä, niin johan alkaa löytyä tautisia...
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, ärsyttää ihmiset jotka tuomitsevat toisen sukupuolitaudin perusteella. Suuri osa suomalaisista kantaa tai on kantanut jotakin tautia jossakin vaiheessa elämäänsä.
Suurin osa niistä onneksi on sellaisia jotka voidaan helposti hoitaa, kumma juttu miten näistä asioista vaietaan, hävetään ihan turhaan.
sen älkää yleistäkö viestin. Se on mun näkökantani. Kannan lopun elämääni herpes virusta, enkä todellakaan aio sen takia vaipua maan rakoon. Toistaiseksi kumppanini ovat sen hyväksyneet, jos oikeasti ovat halunneet muhun tutustua. Jos joka viidennellä suomalaisista on sukupuoli herpes, niin ruvetkaa kadulla laskemaan ihmisiä, niin voitte ymmärtää että ette ole ainoita!
Sukupuolitauteja ei tietenkään pidä juhlia, mutta ei myöskään tehdä niistä tabuja ja häpeilemisen kohdetta! Olen 25 vuotias ja saan vetää kyllä itseni samantien kiikkuun jos meinaan ruveta sitä liikaa murehtimaan. Herpes ei tee musta huonompaa ihmistä eikä likaista.
Eikös HSV1 ole huuliherpes?
HSV 1 aiheuttaa yleensä huuliherpeksen ja HSV 2 genitaalialueen herpeksen. Nämä kaksi voivat kuitenkin tarttua ristiin rastiin eli HSV 1 voi olla genitaalialueella ja HSV 2 yläpäässä.. oireettominakin..
Itse sain herpeksen 17-vuotiaana silloiselta poikaystävältäni. Hän oli saanut sen edelliseltä tyttöystävältään ja kertoi siitä minulle ennen ensimmäistä yhdyntäämme (tosin jotenkin ihmeellisesti tajusin sitä itse häneltä kysyä, vaikkei minulla ollut mitään tauteja silloin vielä ollutkaan). Noh, tuloksena oli se, että heti kun olimme ilman kondomia, sain häneltä herpeksen, vaikkei hänellä mitään oireita ollutkaan.
Hän oli silloin vasta toinen mies, kenen kanssa olin ollut yhdynnässä. Elämäni romahti! Asiaa ei yhtään helpottanut se, että silloinen poikaystäväni ei uskonut, miten pahat oireet minulla oli, ne tuli joka kuukausi ja saattoi kestää kolmekin viikkoa putkeen, kunnes sitten en kestänyt enää, vaan aloin syömään estolääkitystä, joka onneksi on auttanut.
Tästä on nyt nelisen vuotta ja en tiedä johtuuko se siitä että sain herpeksen niin nuorena, jolloin itsetuntonikaan ei vielä ehkä ollut parhaimmillaan, mutta tuntuu, etten ole vieläkään sinut asian kanssa. Helpotti kyllä lukea noita teidän tarinoita, mutta luulen, että herpes vaikuttaa myös minun mahdollisiin ihmissuhteisiin, koska en usko, että pystyisin ainakaan heti siitä mahdolliselle poikaystävälle kertomaan.
Olenko siis huono ihminen? Olenko vastuuton, jos en siitä heti kerro? Olen muutenkin hieman ujo sellaisia ihmisiä kohtaan, joita en tunne kovin hyvin ja muutenkin ennen kuin luottamus toiseen kehittyy. Pelkään, että jos tapaan jonkun miehen ja kertoisin herpeksestä hänelle, hän osoittautuisi niin lapselliseksi, että kertoisi siitä eteenpäin. Ja asuinpaikallani on vielä niin pienet piirit, että sana leviäisi helposti. En tiedä miten pystyisin ensin itse olemaan tämän asian kanssa niin sinut, että pystyisin kertomaan siitä muillekin. Minullekin on yksi asiasta tietämätön kaverini sanonut kerran kun hänellä oli ollut kondylooma ja klamydia, että: "no onneks ei sentään ollut herpestä!". Help!