Käsittääkseni eroavaisuus on siinä, että kyse on neurologisesta poikkeavuudesta, kun taas mielenterveyden häiriöissä on kyse psyykkisestä ongelmasta. Näillä taas erona on, että neurologinen poikkeavuus on selvemmin fyysinen ilmiö aivojen ja hermoston toiminnassa.
Ja tietysti oireissakin on eroa: AS kestää elämänkaaren alusta loppuun, eikä se itsessään aiheuta todellisuudentajun hämärtymistä.
Mahdanko olla edes oikeilla jäljillä?
Ja tietysti oireissakin on eroa: AS kestää elämänkaaren alusta loppuun, eikä se itsessään aiheuta todellisuudentajun hämärtymistä.
Mahdanko olla edes oikeilla jäljillä?
Vastaukset 47
Vanhimmat
että mielenterveysongelmat voi parantua, as ei. Itsellä oli As:ista johtuva masennus ja paha ahdistus ja kun ne menivät pois jäi vain as-piirteet. Tosin joitain as-piirteitä tulkittiin väärin masennukseksi kun olin psykiatrisessa hoidossa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autismi
On todistettu, että avohoito tehoaa. Ihmetystä herätää, miksei esimerkiksi "valistuneella" pääkaupunkiseudulla ole riittävästi avohoidon palveluita lapsille kuten Oulussa jossa kaksi lasta sevisi 7 vrk:n hoidolla
"Juuri julkaistun Stakesin tutkimuksen lehtikirjoittelusta on lasten psykiatrisen laitoshoidon tilanne unohdettu. Se on erittäin yleistä, vaikka kansainvälisissä suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon. Suomessa lasten laitoshoidon erot on huomattavan suuret. Tilastot osoittavat, että Länsi-Pohjassa vain kaksi lasta oli laitoshoidossa 7 vrk vuonna 2005 kun taas pääkaupunkiseudulla laitoksissa oli 268 lasta 18 626 vrk".
http://wwwedu.oulu.fi/sampo/98-99/logo/c umu/vallat/pakko.htm.
http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/4616D456-C4D5-4F7B-A5BF-C73E9AF30246/0/icd1098.pdf
Tässä linkki tutkimukseen
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Mielenterveys/index.htm
Tutkimus kokonaisuudessaan
http://www.stakes.fi/NR/rdonlyres/DE869520-018A-44DD-8ABB-BFE69566C371/0/Tt24_06.pdf
Miettinyt, että assia ja luonnevikaista on käytännössä lähes mahdotonta erottaa toisistaan. Olen ennen ajatellut, että assit voidaan helpommin sekoittaa skitsoihin, mutta luonnevikaiseen sekoittaminen taitaakin olla helpompaa.
Täällä on ollut juttua siitä, että lääkäri on tunnistanut assista, ettei hän täytä minkään luonnehäiriön kriteereitä, mutta monia asseja on kuitenkin diagnosoitu luonnevikaisiksi.
Joskus olen itsekin huomannut diagnoosin selvästi vääräksi jonkun henkilön kohdalla.
Mutta on todella hankalaa erottaa varsinkin lievästi assista ja luonnevikaista.
Luonnevikaisella voi olla samallalailla erityisiä kiinnostuksen kohteita.
Esim. huomionhakuinen persoonallisuus F60.4 menee harrastuksissaan päällekkäin assin kanssa, vaikka se ehkä oudolta kuulostaakin.
Esim. tyttö, jolla on asperger voi mennä oireet päällekkäin sekoituksen huomionhakuinen rajatilainen kanssa monella kohtaa ja jopa oireiden syyt saattavat olla näennäisesti päällekkäiset.
Samoin todella helposti napsahtaa diagnoosiksi skitzoidi, skitsotypinen, tai estynyt persoonallisuus.
Itse olen ajatellut, että jos henkilöllä on muuten assin oireet, mutta löytyy piirteenä vaikkapa jatkuvan stimulaation tarve, henkilö on paremminkin luonnevikainen.
Toisaalta on diagnosoituja selkeitä asseja, joilla on oireena jatkuvan stimulaation tarve.
Voisin kuvitella, että tämänkaltaiset assit ovat todella tuotteliaita ja että tuohon oireiluun kuuluisi myös pieni unentarve.
ja "sekamuotoinen persoonallisuushäiriö". Mutta mitä tarkoitat jatkuvalla stimulaation tarpeella?
Miksi taas olen mielestäni assi, niin minua ei ole (vielä) virallisesti tutkittu tästä, mutta ongelmani ovat alkaneet ihan pienestä lapsesta. Myöskin oli niin, että kun tehtiin tuota psykiatrista diagnoosia en kertonut kallonkutistajille juuri lainkaan pakkomielteisestä kiinnostuksenkohteestani, joka siis on ollut jo 24 vuotta kiinnostuksen kohteeni. Siis kyllähän viittasin siihen, mutta he eivät osanneet kysellä ja myös olen sen tyylinen, etten vapaaehtoisesti halua kauheasti kertoa, ellei toinen tunnu olevan "aidosti" kiinnostunut. En ainakaan kallonkutistajille tuohon aikaan. Pelkäsin jotenkin sitä skitsofreniadiagnoosia, enkä halunnut vaikuttaa "hullulta".
Onko sellaista, mitä ei voi kertoa leimautumatta hulluksi?
"Mutta mitä tarkoitat jatkuvalla stimulaation tarpeella?"
En oikein tiedä itsekkään. Katsos, kun olen narsisti, niin kirjoittelen aina hienommilla termeillä, kuin oikeasti minun pitäisi. :D
Vaikea kyllä selittää, mutta jos koittaisin jotenkin verrata.
Eli ADHD ihminenhän on kovin toimelias. Hän tekee koko ajan kaikkennäköistä ja on koko ajan menossa. Juoksee paikasta paikkaan koko ajan.
Samoin persoonallisuushäiriöissä, erityisesti narsismin suuntaisissa on jatkuvan stimulation tarve näkyvä piirre. (ehken olekkaan narsisti)
Eli narsisti myöskin on toimelias ja käyttää ajan ylitehokkaasti.
Tällaiset ihmiset, jotka tarvitsevat jatkuvaa stimulaatiota, eivät ole missään nimessä passiivisia, vaan yliaktiivisia.
Tyyliin assi tulee töistä. Hän on väsynyt. Menee lepäilemään... Ehkä vaipuu oman kiinnostuksensa pariin... Pohdiskelee, pitäisikö varata pesulaan yks vai kaks vuoroa...
Narsisti ei tule suoraan töistä kotiin, hän käy kahvilla, treffeillä ja kaupassa ja saapuu kotiin.
Tekee jonkin ratkaisevan työn kotona, jonka ansiosta saa pirusti rahaa.
Rakentelee jotain sosiaalisia kuvioita muutamalla puhelulla.
Lähtee kavereiden kanssa kalaan. Tulee kalasta. Lähtee yökerhoon. Iskee pari naista...
Nukkuu 3 tuntia yöllä ja lähtee taas pirteänä töihin.
Lähtee suoraan töistä ulkomaille...
Tää kuvaus menee nyt takuulla metsään.
Assi voi olla aika tämmönen pakko-oireinen ja elämänrytmiä ja toimintaa sekoittavat asiat saattavat olla hankalia.
Assi on kaikella tasolla epä-läsnä. Per Asperalle vauvan yöllinen itku oli liikaa ja sekoitti.
Toiselle assille yllättävät kommentit oli liikaa, ei osannut vastata niihin.
Tämmöinen, jolla on jatkuvan stimulaation tarve, on jatkuvasti yliläsnä.
Eli kaiken järjen mukaan autismin vastakohta.
Silti on tällaisia huippuspontaaneja ja huippuaktiivisia asseja, joilla ei näytä olevan itsetunnon kanssa mitään ongelmia.
Narsistillahan ei edes ole itstuntoa, se on täysin tuhottu. Päällepäin sitten näyttää, että itsetunto on ääretön.
Voisi sanoa, että assin elämä on varmasti tylsää verrattuna narsistin elämään.
Stimulaation tarve näkyy myös helposti ikävystymisenä. Narsistithan hakeutuvat helposti kyseenalaisiin harrastuksiin, kuten uhkapeleihin ja heillä on äärimmäinen kilpailunhalu, mikä nähtävästi heijastuu myös yhteiskunnan perustoimintatapoihin.
On kuitenkin diagnosoituja asseja, jotka hakevat tällaista stimulaatiota uhakapeleistä ja ovat erittäin kilpailunhaluisia.
Vaikka siis ainakin minun mielestäni tällaiset oireet poissulkevat assin.
Kiinnostuksen kohteita voi olla myös narsisteilla ja addeilla.
En tiedä, miten addilla on syyt kiinnostuksen kohteeseen, mutta yleensä se on sellainen pieni harrastus, ei niin voimakas ja nippelitietoa keräävä, kuin assi.
Narsisteilla/persoonallisuushäiriöisillä taas harrastukset liittyvät huomion hakemiseen sillä, että on tietoa asioista. Henkilö luo itsestään illuusiota, että muka tietää kaikenlaista, vaikka tiedot jäävätkin yleensä pinnallisiksi.
Esim. moni narsisti on tietokonenörtti, eli helposti sekoittuu assiin, koska stereotypinen assi on tietokonenörtti.
Assien kiinnostuksen kohteet voivat kuitenkin olla erittäin erikoisia ja jopa epäsovinnaisia.
Narsistilla kiinnostuksen kohteet ovat aina erittäin sovinnaisia ja sosiaalisesti ja taktisesti sopivia.
Esim. tekniikasta ja niistä asioista tietäviä pidetään usein fiksuina, joten narsisti jo lapsena hakeutuu näyttämään teknisesti lahjakkaalta, jotta häntä luullaan fiksuksi.
Naisnarsistien ja assien kohdalla on kiinnostuksissa pahempi ristiriita, sillä molemmilla tyypillinen kiinnostuksen kohde on kaunokirjallisuus ja vaikkapa filosofian ja psykologian lukeminen.
Myös syyt harrastukseen voivat olla osittain päällekkäiset.
Oikeastaan näiden piirteiden osalta naisnarsistia ja assia ei voi erottaa, ellei ole naista paremat tiedot kiinnostuksen kohteesta.
Assin tarkkuus ja näsäviisaus harrastuksissa johtuu siitä, että hän on tarkka totuuden suhteen. Ns. rakastaa totuutta yli kaiken.
Kun taas narsistilla täysin identtinen käyttäytyminen kohtuu siitä, että hän latelee sadistisia loukkauksia, eli heijastaa traumojaan.
Aspergerihän on pinnallisilta oireiltaan sellainen, kuin olisi jollain henkilöllä narsistisen luonnehäiriön, skitsoidisen häiriön ja pakkoneuroosin sekahäiriö. Koska tällaista häiriötä ei ole mahdollista olla persoonallisuushäiriönä, on helppo sanoa, että henkilö, jolla nämä kaikki piirteet löytyvät, on assi.
Viestistäni tuli vähintäänkin omituinen, mutta jos sait jotain irti, niin hyvä.
ymmärtäväni siis. Tämä oli mielenkiintoista, en ole koskaan ajatellut noin pitkälle. Omat päiväni kuluvat muuten vähän noin kuin kuvasit assin päivää. Joskus vapaapäivinä saatan istua monta tuntia olohuoneen lattialla ja ihmetellä, että miksi en nyt saa mitään tehtyä, että onpa tässä paljon miettimistä.
Mutta tämä myös oli kirjoituksessasi hupaisaa:
"Naisnarsistien ja assien kohdalla on kiinnostuksissa pahempi ristiriita, sillä molemmilla tyypillinen kiinnostuksen kohde on kaunokirjallisuus ja vaikkapa filosofian ja psykologian lukeminen.
Myös syyt harrastukseen voivat olla osittain päällekkäiset."
en ole ollenkaan tiennyt tuota,enkä törmännyt tuohon näkemykseen missään aikaisemmin, mutta itse olen nainen ja juuri nämä ovat minun kiinnostuksen kohteeni... noloa, että se on sitten noin yleistä. Itse asiassa se alkoi psykologialla jne. ja kaunokirjallisuudesta tuli sitten se varsinainen juttu, mutta pakkomielteeni on itse asiassa kirjailijat ja kirjoittaminen. Minulla ei ole mitenkään laajoja tietoja kirjailijoista jne. (tosin opiskelin vähän aikaa kirjallisuustiedettä). Minua kiinnostaa vain "satunnaiset" jutut, siis joista sattumalta kiinnostun.
mutta sen intensiivisyys oli minulla niin vahva, että oletin, että minua pidetään ihan harhaisena jos kerron asiasta. Eli kuinka paljon päivästä kuluu tämän asian ajattelemiseen ja tekemiseen niin oletin että tämän kun kerron niin olen heidän mielestään täysin skitso. En nyt tiedä olisiko sillä ollut niin väliä. Olin silloin todella arka, nykyisin suhtaudun ihmisiin ja asioihin vähän realistisemmin.
Narsistit valitsevat kiinnostuksen kohteensa tavoitellakseen (sosiaalista) hyötyä, assit sisäisen pakon takia. Narsisti kiinnostuu psykologiasta koska haluaa oppia manipuloimaan muita tai kirjallisuudesta koska haluaa päteä kirjallisuutta harrastavissa piireissä. Assi on vaan pakonomaisen kiinnostunut, eikä pyri sillä mihinkään. Hän saattaa esimerkiksi opiskella innokkaasti psykologiaa, vaikkei hänellä ole koskaan aikomustakaan toimia psykologina tai muutenkaan hyödyntää oppimaansa käytännössä. Voi olla, että assi ei koskaan edes kerro harrastuksestaan kenellekään, koska se on hänen yksityisasiansa. Tai jos kertoo, se menee puuduttavaksi esitelmöimiseksi. Narsisti huomaa herkästi jos ketään ei kiinnosta ja osaa silloin vaihtaa puheenaihetta tai yleisöään, mutta assi se vaan paasaa.
Mielestäni voisi pikemminkin sanoa, että narsistin elämä on tylsää verrattuna assin elämään. Assihan on yleensä täysin tyytyväinen hyvin vähään ja kestää loistavasti yksinäisyyttä, kun narsisti tarvitsee koko ajan jotain toimintaa, viihdykettä ja sosiaalisia suhteita tai muuten hän kokee katoavansa kokonaan. Narsistin elämä on tietenkin paljon tapahtumarikkampaa, mutta ei silti tuota tyydytystä kuin hetkittäin. Ulkopuolisen ja asiaa ymmärtämättömän silmin arvioituna assin elämä vaikuttaa tietenkin paljon tylsemmältä ja köyhemmältä, mutta sisäisesti arvioituna asia on ihan päinvastoin.
Niinhän tuo on. Olinkin aikomuksissa tarkentaa viestiäni.
Todelläkin, narsist kokee itse elämänsä tylsäksi, siksi hän tarvitsee "jatkuvaa stimulaatiota".
Mutta näin assin näkökulmasta siis narsistin elämä näyttäisi olevan paljon mielenkiintoisempaa ja tapahtumarikkaampaa, kuin assin elämä.
Joskus olen suorastaan kadehtinut erästä psykopaattia siitä, että hän elää niin fantasianomaista elämää. Hänen elämänsä on kuin jostain elokuvasta ja muistuttaa jonku James Bondin elämää.
Mutta narsistihan elää fantasiaminuutensa kautta. Eli narsistilta puuttuu aito minuus ja hänen identiteettinsä rakentuu muiden ihmisten mielikuvien varaan. Hän on aina täydellinen muiden silmissä, jotta voisi olla täydellinen omissa silmissään.
Eli käytännössä tulee heti ensimmäisenä mieleen, että ihanne yksilö markkinataloudessa.
Markkinatalous ruokkii narsismia ja tarjoaa narsisteille mahdollisuuden toteuttaa itseään. Samalla markkinatalouskin hyötyy narsisteista. Tuskin juorulehtiä kuten Seiskaakaan olisi olemassa ilman narsisteja, jotka sinne itsestään "paljastusjuttuja" tyrkyttävät. Uskoisin, että myös poliitikoissa ja liikemiehissä on hyvin paljon narsisteja.
Assi-raukoista ei taida olla markkinatalouden kannalta suurtakaan hyötyä. Paitsi onhan niitä muutamia poikkeuksia: Esimerkiksi Pokemonin luoja Satoshi Tajiri on assi ja uskoakseni myös huippukoodareitten joukosta löytyy aika paljon asseja. Mutta helpostipa joku narsisti ottaa kunnian ja taloudellisen hyödyn assin neronleimauksista, liikemiesvaisto kun ei yleensä loista assin kykyprofiilissa eikä assi useinkaan osaa puolustaa etujaan.
ja muut tosiaan pitää assia lähes tylsämielisenä. Esim. itse saan usein ihan outoja kommentteja joiden sisältö on se, että minulla ei uskota olevan aivotoimintaa... tosin samat tyypit sanovat, että olen fiksu, mutta puhuvat kuin olisin hölmö. Eihän sitä ihmiset voi ymmärtää, että kaikki ei näy päälle.
Mutta hassua on se, että olen saavuttanut kaiken mitä nuo tyypitkin, siis työkaverit, että kumma juttu. En vaan välitä samoista asioista.
urallaan ja kivuta yhä rahakkaampaan asemaan. Hänelle kertyy kaikki sosiaalinen hyvä. Kyllähän assi tosin kärsii siitä, että häntä ei hyväksytä jos näin on.
Todellakin, minäkin saataan olla lähes täysin tekemättä mitään, vain ajatellen asioita. Joskus saatan helposti käyttää tunnin pelkästään mietiskelyyn.
Monesti jos olen väsynyt, saattaa päivä mennä täysin hukkaan.
"mutta itse olen nainen"
Hyvä, olet varmaan mielettömän ihana.
"ja juuri nämä ovat minun kiinnostuksen kohteeni... noloa, että se on sitten noin yleistä. Itse asiassa se alkoi psykologialla jne. ja kaunokirjallisuudesta tuli sitten se varsinainen juttu, mutta pakkomielteeni on itse asiassa kirjailijat ja kirjoittaminen. Minulla ei ole mitenkään laajoja tietoja kirjailijoista jne. (tosin opiskelin vähän aikaa kirjallisuustiedettä). Minua kiinnostaa vain "satunnaiset" jutut, siis joista sattumalta kiinnostun."
Jatkan vielä tästä kiinnostuksen kohteesta. Eli muita tyypilisiä kiinnostuksen kohteita sekä persoonallisuushäiriöisillä ja assi-naisilla, on vähän enempi käytännönläheiset baletti ja hevoset/ratsastus.
Ilmeisesti nämä harrastusten aiheet ovat siis stereotypisiä.
Persoonallisuushäiriöinen, ehkä erityisesti histrioninen, eli huomionhakuinen, kiinnostuu juuri näistä aiheista, kuten Per Aspera sanoi, koska hän haluaa hakea niillä huomiota. Harrastusten aiheet ovat stereotypiset, koska hän uskoo, että tiettyjen aiheiden harrastamisella hän saa ihailua ja sosiaalista valtaa. Per Aspera puhui manipuloinnistakin. En tullut ajatelleeksi, mutta todellakin manipulointiahan se on. Hän koittaa harrastuksen kautta hankkia itselleen myös auktoriteettia, jonka kautta hallita muita.
Olen joskus joutunut kuuntelemaan narsistin vetämää assi-tyyppistä luentoa, vaikkei minua kiinnostanut pätkääkään. Kyllä narsistikin vetää niitä luentoja, vaikkei toisia kiinnosta yhtään. Hän käyttää luennoissa mahdollisimman paljon vaikeita sanoja, joita kukaan muu ei ymmärrä ja sitten naureskelee, kun joku ei tiedä, mitä hän tarkoittaa ja jättää vastaamatta, jos joku kysyy sanan merkitystä, osoittaen täten epäsuorasti, kuinkka noloa oli kysyjältä, ettei hän tiennyt ja kehtasi kysyäkin. Samalla narsisti saa tyydytystä näyttäessään fiksulta ja ohittaa esteeksi tulleen tilanteen, missä hän ei tiennyt kysymykseen vastausta.
Itse hakeudun silloin tällöin tuntemieni narsistien seuraan ja keskustelen heidät tahallaan pussiin ja vien häneltä narsistisen tyydytyksen heittämällä pitkän ja yksityiskohtaisen jatkon hänen höpinöihinsä ja jatkuvasti tarkentamalla hänen puheitaan. :D
Mutta sitten asiaan takaisin.
Eli vaikka assikin valitsee kiinnostuksensa kohteet stereotypisesti, niin hän kuitenkin todellakin harrastaa asiaa vain siksi, että on kiinnostunut tuosta aiheesta. Hän haluaa oppia siitä ja yleensä, kuten kuvailit, kiinnostuu tuon aiheen joistain erityisosa-alueista yksi kerrallaan sen mukaan, kuin mukavalta tuntuu. Ja sehän on tehokasta oppimista se. Sillä siinä assi oppii omaa termiäni käyttäen, oman kokemusmaailman logiikan mukaan, mikä on ainoa todellinen tapa oppia.
Sivutuotteena väitän, että nt ei vo oppia todellista tietoa.
Eli sekä persoonallisuushäiriöisellä ja assilla menee harrastuksen syytkin osittain päällekkäin, sillä molemmilla on stereotypinen syy, joka johtuu myös sosiaalisista tekijöistä, eli siitä, kuinka henkilö kokee harrastuksen itselleen sopivaksi.
Persoonallisuushäiriöinen siis kuitenkin siksi, että saa siitä sosiaalista valtaa ja assi siksi, että on kiinnostunut aiheen asiasisällöstä.
Mitä sinun harrastukseesi tulee, niin käsitin, että olisit alkanut harrastamaan aihetta aikuisiällä ja koit, että harrastuksesta olisi sinulle haittaa.
Tällöin on aika helppo tehdä erotusdiagnoosi. Jos harrastuksesi olisi ratsastus, tai baletti, olisit tietty aloittanut sen jo lapsena.
Kun hankilö aloittaa harrastuksensa jo lapsena, on vaikeampi nähdä harrastuksen kautta eroa, onko kyse luonnevikaisesta harrastamisesta, vai assisesta harrastamisesta.
Monesti luonnevikainen aloittaa harrastuksensa ensisijaisesti tehdäkseen vanhempiinsa vaikutuksen.
Aikuisiällä luonnevikainen enää tuskin aloittaa mitään uutta harrastusta. Aikuisiällä aloitetut lukemisharrastukset ovat selvemmin aspergertyylisiä.
Lisäksi sinulle oli haittaa harrastimisestasi. Luonnevikainen ei koe, että harrastuksesta olisi hänelle haittaa, sillä hänhän pyrkii nimenomaan hyötymään käyttämällä harrastustaan hyväkseen.
Assi sen sijaan yleensä kokee, että harrastuksesta on hänelle haittaa ja jopa hyödyllinen ja sopiva harrastuskin saattaa assin harrastamana muodostua epäsopivaksi ja haitalliseksi myös toisten ihmisten mielestä.
Itselläni on ollut eräs harrastus jo 8 vuotiaasta lähtien. Juuri koskaan en ole siitä hyötynyt sosiaalisesti. Tiesin jo teininä aiheesta enemmän, kuin sitä yliopistossa opiskelleet.
Silti siitä on ollut minulla käytännössä pelkästään haittaa.
Tiedän myös pari lapsinero assia, jotka eivät ole elämässään juuri mitään kummempaa saavuttaneet. Eivät he ole hyötyneet harrastuksistaan sosiaalisesti.
Myös luonnevikainen saattaa olla lapsinero, muttei hyödy harrastuksestaan. Hänellä tosin syynä on tylsistyminen ja ehkä sosiaalisen ihailun riittämättömyys harrastuksen parissa, mikä on johtanut harrastuksen lopettamiseen.
Minuakin kiinnostaa vain satunnaiset jutut, mutta kun niitä on riittävästi, niin...
Tässä vielä harhaanjohtava lainaus tästä, että mitä se stimulaation tarve tarkoittaa:
"Psykopaateilla ilmenee voimakas elämyshakuisuus. He haluavat enemmän sensorista, sosiaalista ja riskejä sisältävää stimulaatiota.
Zuckermanin (1979, 1983) elämyshakuisuusteorian mukaan psykopaateilla on uusien ja kompleksisten elämysten ja kokemusten tarve, jonka vuoksi he ottavat enemmän fyysisiä ja sosiaalisia riskejä. Tämä voi ilmetä sosiaalisesti hyväksytyssä muodossa, esim. vaarallisina harrastuksina tai ammattina tai sitten epäsosiaalisina toimintoina, esim. huumeidenkäyttönä tai rikollisuutena."
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/historia.htm
Itse olen havainnut tuntemallani psykopaatilla rikollisten toimien harrastamista. Aika tyypillinen, minkä olen huomannut kaikilla vähänkään narsistin oloisilla (ja tietysti ihan normaaleillakin) ihmisillä, on pokerin pelaaminen rahasta. Kyllä pokeripöydästä aina vähintään psykopaatti löytyy.
Henkilö on myös poikkeuksellisen toimelias ja tuottelias, sekä hyötyy kaikesta tekemisestään hirvittävän paljon. Lisäksi on usein sanottu, että assi pärjää lyhyellä nukkumisella. Olen huomannut kuitenkin, että narsismin ja psykopatian yhteydessä lienee poikkeuksellisen pieni unentarve.
Lisäksi narsisti on epätavallisen taitava suunnittelemaan asioita, toisin kuin assi.
Tuolla linkissä oli lopussa sanottu, että naispsykopaateilla on eräiden tutkimusten mukaan hysteeristä käyttäytymistä.
En tiedä, kuinka linkissä käytettiin termejä, muttä on syytä erottaa sanat persoonallisuushäiriö, narsismi ja psykopatia toisistaan.
Tosin narsismi kuuluu luonnehäiriön piiriin.
Assi nainen saattaa hyvässä lykyssä olla oireiltaan täysin identtinen huomionhakuisen ja riippuvuushäiriön sekoituksen omaavan naisen kanssa, vaikka pinnallinen oirekuvaus kuitenkin johtuisi aivan eri asioista.
Esim. assin toiminta johtuu siitä, ettei tajua sosiaalisia sääntöjä vs. persoonallisuushäiriöisen siitä, että haluaa olla näyttävä ja huomiotaherättävä. Ja assilla on luonnostaan todellakin joidenkin riippuvuushäiriöiden, kuten estyneen ja skitzoidisen persoonallisuuden piirteet.
Vaikkakin tietyt asiat mahdollistavat erotusdiagnoosin jopa estyneestä ja skitzoidisesta persoonallisuudesta. :)
Totta. Tosin narsisti saattaa möhliä oman toimintansa esim. liian vapaalla elämäntyylillään. Se, että juo itsensä humalaan joka ilta ja sairastaa kaikkia mahdollisia sukupuolitauteja, saattaa muodostua esteeksi.
Toisaalta myös yritysmaailman suurimmat rahaherrat ovat olleet kuulemma asseja.
Joillain asseilla lienee tapana kerätä pullonkorkkeja, toisilla sitten ehkä rahaa.
Edison, joka on perustanut useamman nykypäivän merkittävimmistä amerikkalaisyrityksistä, oli assi.
Edisonia pidettiin idioottina ja kyvyttömänä sopeutumaan kouluun. Hän lopetti koulun käynnin käytyään vain puoli vuotta peruskoulua, mutta nousi harrastustensa ja itseopiskelunsa ansiosta valtavan rikkaaksi.
Kyllä ne jotkut assit hyötyvätkin harrastuksistaan toisaalta.
Beethowenia vanhemmat kielsivät harrastamasta musiikkia, mutta hän itsepäisesti sitä salaa harrasti ja siksi me nykyäänkin hänet tunnemme.
Ja kuulemma Rockefeller(ei tietoa oikeinkirjoituksesta), Howard Hughes ja Bill Gates ovat asseja.
Mutta nykyään ei assin ole niin helppo nousta yritysjohtajaksi. Nykyään ei voi enää itse opsikella, vaan koulutus on pakkososialisoitu ja täten menestystekijäksi nousee luonnollisesti juuri ne asiat, mitä narsismista löytyy.
Assin vahvuutena lienee juuri itseopiskelu.
Ei voi tietää, olivatko nuo mainitsemasi nerot asseja, koska sitä ei edes diagnosoitu silloin. Mutta voi hyvin olla.
Telkkarista tuli dokumentti Michelangelosta, jossa epäiltiin hänenkin olleen assi. Se äijähän oli kuollessaan upporikas, koska paavi maksoivat hänelle huippuliksaa, mutta hän oli niin saita että asui hirveässä loukossa eikä tuhlannut rahaa mihinkään. Sikstiiniläiskappelin kattofreskotkin Michelangelo maalasi lähes yksin, kun ei halunnut maksaa apumiehille palkkaa ja toisaalta heidän maalausjälkensä ei täysin tyydyttänyt. Kun Michelangelo maalasi, hän kadotti ajantajunsa tyystin ja saattoi maalata jopa monta vuorokautta putkeen syömättä ja nukkumatta. Mitään muita kiinnostuksen kohteita hänellä ei ollut eikä tiettävästi sukupuolisuhteitakaan. Naisia Michelangelo kammosi niin paljon, että käytti malleina pelkästään miehiä. Sen takia hänen naishahmonsa ovat niin maskuliinisia.
Mm. vaihtovirran, induktiomoottorin ja langattoman tiedonsiirron keksijää Nicola Teslaakin on epäilty assiksi. Teslalla oli täydellinen valokuvamuisti eikä hän tarvinnut piirustuksia laitteita suunnitellessaan. Teslankaan ei tiedetä harrastaneen koskaan seksiä eikä seurustelleen. Toisaalta puluja Tesla rakasti niin paljon, että salakuljetti niitä kadulta mukaan hotellihuoneeseensakin. Tesla kärsi myös aistiyliherkkyydestä ja haistoi heti jos talossa oli jossain pisarakin kamferia, jota hän inhosi, eikä saanut unta jos talossa tikitti kello jossakin. Hän kammosi myös hiuksia ja helmiä yli kaiken ja sanoi, ettei voisi koskea kenenkään hiuksiin tai helminauhaan paitsi aseella uhattuna.
Minä taas pidän erittäin epätodennäköisenä, että huomiohakuinen ja assi menisivät sekaisin.
Huomiohakuinenhan haluaa olla huomion keskipisteenä, hakeutuu kaiken aikaa sosiaalisiin tilanteisiin ja ahdistuu ollessaan yksin, kun assia taas ahdistavat juuri ne sosiaaliset tilanteet ja julkisuus.
Huomiohakuisen käyttäytyminen ja pukeutuminen on yleensä ylidramaattista ja seksuaalisesti viettelevää, kun assit taas ovat yleensä sekä käytökseltään että pukeutumiseltaan aika harmaita ja niukkoja. Huomiohakuinen vetää mielettömän tunneshown itkuineen ja nauruineen ihan pikkuasioistakin, kun assi saattaa olla naama peruslukemilla vaikka hänen sisällään kävisi mieletön myllerrys.
Huomiohakuisilla on paljon lyhytaikaisia ja pinnallisia ihmissuhteita, kun asseilla on hyvin vähän ihmissuhteita, mutta ne kestävät yleensä koko elämän.
Michelangelo ainakin oli homo.
Minuakin on toisaalta pidetty hölmönä, koska en osaa puhua, ja koska kommentoin itsestäänselviä asioita, ja olen naiivi. Toisaalta on aina ollut ihmisiä, jotka tietävät, että olen älykäs. He tietävät sen koulusaavutuksistani, tai koska ovat keskustelleet kanssani kahdenkesken. Joukossa olen yleensä sieltä tylsimmästä päästä - kommentoin vain, jos joku pakottaa.
Katsopa vaikka http://uk.geocities.com/rajatilapersoona/faq.htm Siellä on taulukko autistien (siis assienkin, osittain), skitsojen ja luonnehäiriöisten ominaisuuksista. Hiukan yksinkertaistettua, mutta antaa aika selvän kuvan eroista. Ehkä jotkut käyttäytymistavat voivat pintapuolisesti hetken vaikuttaa samanlaisilta, mutta kun tutustuu hiukankin enmmän, erot huomaa.
No, suoraan sanoen tuo taulukko antaa aika mustavalkoisen kuvan näistä oireiden eroista ja oirekuvaus on siinä pinnallinen.
Henkilö, joka lukee tuon taulukon saa helposti asioista vääriä käsityksiä, jos ei tunne näitä asioita tarkemmin.
Pinnallisissa oirekuvauksissa on sellainen porsaanreikä, kuten olen tässä koittanut selittää, että niiden ansiosta käytännössä henkilöiden oireet sekoavat ja niitä on vaikea tunnistaa.
Esim. tuon sivun perusteella rajatilapersoonallisuus ei tunnistaisi itse itseään ja se on kerrottu subjektiivisesti rajatilahäiriöisen uhrin näkökulmasta.
Pinnallisten oirekuvausten ongelmana on se, että niitä sovellettaessa käytäntöön, tutkittavan henkilön "diagnoosi" riippuu ainoastaan "diagnosoijasta".
"Huomiohakuinenhan haluaa olla huomion keskipisteenä, hakeutuu kaiken aikaa sosiaalisiin tilanteisiin ja ahdistuu ollessaan yksin, kun assia taas ahdistavat juuri ne sosiaaliset tilanteet ja julkisuus."
Kyllä niin voisi ajatella. Olen samaa mieltä osittain.
Kuitenkin siis tarkoitin henkilöä, jolla on huomionhakuisen ja riippuvuushäiriön sekoitus. Assilla on piirteitä riippuvuushäiriöistä ja henkilö, jolla huomionhakuinen, tai epävakaa persoonallisuus ja sen lisäksi riippuvuushäiriö, on hyvässä lykyssä yksinäinen, on kiinnostunut jostain erityisestä aiheesta, jota yksinään harrastaa, pukeutuu tietyllä tavalla, käyttäytyy huomiotaherättävästi...
Jos päällä on vielä persoonallisuushäiriössä jotain sosiaalisen pelon tapaista, tulee aika hyvä sekoitus.
Kun persoonallisuushäiriöisellä on siis narsisminn suuntaisen ja riippuvuushäiriön sekoitus, voi pinnallinen oirekuvaus muistuttaa assia hyvinkin paljon. Assihan muistuttaa juuri tällaista sekoitusta pakkoneuroosia.
"kun assit taas ovat yleensä sekä käytökseltään että pukeutumiseltaan aika harmaita ja niukkoja. Huomiohakuinen vetää mielettömän tunneshown itkuineen ja nauruineen ihan pikkuasioistakin"
No eivät kaikki assit. Toisaalta on erittäin räväkkäästi pukeutuvia ja naisassit monesti pukeutuvat jopa "syvällisesti" ja tyylikkäästi.
Ja assi on toisaalta tutuissa piireissä mahdollisesti temperamenttinen, joten sen saattaa sekoittaa huomionhakuisen tunneshowhun...
Aspergerilla on ongelmia eleillä ja ilmeillä viestinnässä, joten eleet ja ilmeet voivat olla myös liioiteltuja. Nämä olisi mahdollista taas tulkita dramatisoinniksi.
Huomionhakuinenkin saattaa pidättää tunteita sisällään ja käyttää niitä teatraalisia ilmaisuita lähinnä tarkoituksenmukaisesti manipuloidakseen.
"Huomiohakuisilla on paljon lyhytaikaisia ja pinnallisia ihmissuhteita, kun asseilla on hyvin vähän ihmissuhteita, mutta ne kestävät yleensä koko elämän."
Tästäkin voi olla eri mieltä, sillä joidenkin kertomusten mukaan assi ei kykene säilyttämään pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, eikä pysty tekemään suhteista syvällisiä.
Ja, kuten täälläkin on taannoin joku kertonut, assi saattaa jopa katkoa välit ihmisiin, kun hänestä siltä tuntuu.
Toisaalta huomionhakuinen saattaa säilyttää suhteet ihmisiin pidempään ja hänellä saattaa olla syvällisempiäkin ihmissuhteita.
Samoin juuri narsistilla ja miesassilla saattaa olla etenkin pinnallisen oirekuvauksen mukaan selvä yhteneväisyys.
Ja kieltämättä olen tavannut henkilöitä jotka vaikuttavat olevan jotain assin ja narsistin väliltä ja sekoitusta.
Mutta siis kyllä, kuten olen sanonut, assin pystyy aina erottomaan persoonallisuushäiriöisestä.
Asseja on kuitenkin diagnosoitu persoonallisuushäiriöisiksi ja toisinkin päin saattaa olla käynyt joskus.
Niin, eihän noista ihmisistä varmaksi pysty sanomaan.
Itse kuitenkin pidän esim. Edisonia melko varmana assina lukemani perusteella.
Rockefellerista ja Bill Gatesista en ole lukenut, joten en heistä osaa sanoa mitään.
Michelangelo olikin varmasti assi, siitä minäkin olen lukenut. Mutta, kuten jo todettu, vielä varmemmin hän oli homo.
Homot taiteilijat tekivät naisista yleensä maskuliinisia ja miehistä naisellisia.
Kun olen lukenut joistain assia muistuttavista henkilöistä, heillä ei monesti ole ollut minkäänlaista sukupuolisuhdetta koko elämänsä aikana.
Ja jotkut jopa tunnetaan olleen käytökseltään onnettomia naisten kanssa.
Toisaalta monet assina pidetyt kuuluisuudet ovatkin olleet homoja.
Olen kuullut myös Teslaa pidettävän assina. Hhhmm, kyllä minun mielestäni hiukset ovat ihan kivoja ja helmet ovat kauniita naisilla. :)
Kuuloistaisi pakko-oireelta tuo Teslan kammo.
Myös 1900-luvun logiikan keskeisimpiä henkilöitä pidetään asseina.
on apuakin, jos haluaa noin ylimalkaan näyttää suuntaa, mistä kussakin noista oireryhmistä on kyse. Minusta on aika hyvä ajatella asseja kiltteinä ja luonnevikaisia ilkeinä.
Minä laadin ne sivut parin tunnin näppäintentaonnan tuloksena. Luonnevikainen sisar oli juuri tehnyt pahimman temppunsa siihen asti, ja olin niin vihainen, että savu tuli korvista. Keräsin tietoja englanninkielisiltä sivuilta ja käänsin ne siltä istumalta, yksinkertaistaen, ymmärrykseni mukaan. Tuon taulukon (tai linkin siihen Wikipediasta) lisäsin myöhemmin. Laitoin linkin tuolle sivulle kaikille sukulaisilleni, joille tuo sisar on melkein yhtä vaikeaq tapaus kuin minullekin. Luulen, että se on auttanut meitä ymmärtämään tilannetta hiukan. Laitoin linkin siskolle itselleenkin. Ainakin hän on ollut hiukan siivommin viimeiset pari vuotta. Joten siihenkin asiaan sivusta kai oli apua. En tosiaan ole mikään asiantuntija, mutta 'uhrinkin' näkökulma on ihan ok. Ei meidän kaikkea pidä jättää nk eksperteille. Kyllä omiakin aivojaan saa harjoittaa. Kuten sinä teetkin. Kirjoitat hyvin mielenkiintoisia kommentteja, usein.
"Minusta on aika hyvä ajatella asseja kiltteinä ja luonnevikaisia ilkeinä."
Kyllä kyllä. Onhan siellä sivullasi kyllä asiaa ja faktaahan se on kaikki.
Ehkä ajattelin vähän typerästi, sillä eihän sivusi sisältöä kenenkään amatöörin tulisikaan soveltaa käytäntöön.
Näen sivusi heikkouden lähinnä siinä, että jos asioista ei ole tietoa muuten, on tietoja erittäin vaikea soveltaa käytäntöön.
Tosin tässäkin asiassa syy voi olla soveltajassa, sillä aspergeriin kuuluu piirre olla kykenemätön yhdistämään teoriatietoa ja käytäntöä.
Toisaalta, kun mietitään sitä, että asseja on diagnosoitu skitsoiksi ja persoonallisuushäiriöisiksi, paljon lukeneet psykiatritkin erehtyvät oireiden suhteen.
Todellakin mielestäni oireissa ja kaikissa syissä täytyy mennä riittävän syvälle jotta todellinen erotus kahden häiriön välillä onnistuisi.
Joskus joku saattaa näyttää pintapuolisten piirteiden mukaan toisenlaiselta, kuin on ja hyvinkin selvästi.
Kun luin nyt sivuasi, täytyy todeta, että vaikka pidän taulukkoa edelleen pintapuolisena, eihän taulukkoon koskaan kovin syvällistä kuvausta olekkaan mahdollista laittaa ja faktojahan ne ovat.
Kun luin kirjoituksesi rajatilahäiriöstä, niin kyllä se mielestäni nyt vaikutti aivan loistavalta.
Kun ensimmäisen kerran luin sivusi, en osannut yhdistää kirjoituksiasi erääseen tuntemaani rajatilapersoonaan.
Kun luin asiasta lisää joitain tutkimuksia ja luin nyt uudelleen sivusi, niin vaikuttihan se aivan todella hyvältä.
Se, mitä tarkoitin sillä, ettei rajatilahäiriöinen itse tunnistaisi itseään, tarkoitti tuota, että olet kirjoittanut tietyllä subjektiivisella tavalla.
Objektiivisella tavalla tarkasteltuna rajatilahäiriötä ei tutkittaisi huonona asiana...
Olisi mielenkiintoista keskustella enemmänkin tästä kyseisestä häiriöstä, kun kerran olet omakohtaisesti tuntenut noinkin läheisesti tällaisen henkilön.
Joissain kohdissa minusta alkoi tosin tuntua, että rajatilahäiriöinen on jopa pahempi, kuin mitä sivusi antaa ymmärtää.
Esimerkiksi, kun kirjoitat, että rajatilahäiriöistä tulee koittaa ymmärtää...
"Yritä olla vähättelemättä tätä henkilöä, vaan puhu ongelmasta, joka on hänen, ongelmasta, jonka ratkaiseminen kuuluu hänelle."
Tiedätkö, mitä silloin tapahtuu, kun koittaa näin tehdä?
Silloin käy niin, että rajatilapersoona joko alkaa väheksymään sinua ja haukkumaan heikoksi. Ehkäpä hylkää sinut ja osoittaa sinulle sinun olevan heikko.
Toinen mahdollisuus on se, että rajatilahäiriöinen alkaa manipuloida sinua ja väittää sinun koittaneen manipuloida häntä, luomalla illuusiota, että hänellä on jotain ongelmia.
Ja väittää, että hänellä ei ole ongelmia, vaan auttajalla on ongelmia, joita hän pyrkii siirtämään toiseen, luomalla vaikutelmaa, että rajatilaisella olisi jotain ongelmia.
Rajatilainenhan itse siirtää omat ongelmansa toisten piirteiksi, mutta hän siirtää toisiin jopa sen piirteen, että hän koittaa näitä piirteitä toisiin siirtää.
Yleensäkkin rajatilainen projisoi jopa omat pahat ajatuksensa läheistensä ajatuksiksi.
Tässä ongelmana on se, että rajatilaisen lähellä olevat ihmiset alkavat näyttää rajatilaisilta ja häiriötä oikeasti sairastava on se, joka viimeisimpänä näyttää rajatilaiselta.
Ja rajatilapersoona, kuten sivullasi kerrot, syyttää aina toisia erilaisista asioista. Hän käyttää ihmisiä törkeästi hyväkseen ja esittäytyy uhreilleen itse uhrina, niin että uhrit luulevat hyväksikäyttäjäänsä uhrikseen.
Täten uhri monesti ehkä itse luulee toimineensa, kuten rajatilahäiriöinen.
Uskon, että epäselvissä seksuaalirikostapauksissa on ainakin 50%(arvalla heitetty, vain mielikuvaa antava luku) ollut toisena osapuolena rajatilahäiriöinen nainen. Ja nimenomaan uhrina.
Kirjoitat myös, että rajatilahenkilöllä on lyhytkestoisia pinnallisia seksisuhteita. Voi joillain olla. Myös pidän mahdollisena, että jotkut toimivat prostituoituina, koska käsitykset seksistä on näillä henkilöillä monesti ideaaleja prostituoidun ammattiin.
Tosin rajatilahäiriössä on ainakin naisilla varsin yleistä ajattelu, että seksi on likaista ja pahaa ja varsin tyypillistä on, että rajatilahäiriöinen nainen syyllistää ja kiristää kumppaniaan seksin avulla.
Rajatilahäiriöinen ei myöskään välttämättä tiedä omaa sukupuolista suuntautumistaan, joten suhteita voi olla molempien sukupuolten edustajien kanssa hetkellisistä sisäisistä impulsseista riippuen.
Yksi asia, mikä itsellä pisti silmiin, kun luin rajatilahäiröstä, oli jatkuva itsemurha-asian painottaminen.
Annankin sinulle kiitosta, että et ole asiasta paasannut sivuillasi.
Varmaan kaikilla muilla sivuilla puhutaan, kuinka rajatilahenkilö on suicidaalinen ja tappaa herkästi itsensä.
Todellisuudessa kuitenkin itsemurhauhkailu liittyy käsittääkseni hoitoon. Eli, kun rajatilahenkilö on hoidettavana osapuolena ja hän huomaa, kuinka hänestä huolehditaan ja ollaan huolissaan, alkaa hän manipuloida hoitajaansa esittämällä itsemurhauhkailuita ja täten osoittaa olevansa heikossa kunnossa ja ikäänkuin piilovähättelee hoitajan työtä.
Onko asperger ja homous muka jotenkin toisensa pois sulkevia kategorioida? Käsittääkseni assi voi olla homo siinä missä nt:kin. Ei kaikki homot ole sosiaalisesti lahjakkaita, ulospäin suuntautuneita ja sanavalmiita Marko Bjurströmejä.
Mutta sitten kun puhutaan "vanhoista ajoista" ja viitataan esim. mieheen tai miksei naiseenkin sanomalla, ettei tällä koskaan ollut sukupuolisuhteita eli ei seurustellut niin silloin saatettiin/saatetaan olla melko kaihtimet kiinni. Jollain tyypillä on ollut läheinen miesystävä jne. Eli homoja ja lesboja on ollut tietysti ja onhan niillä sitten ollut sukupuolisuhteita. Siis nyt pidetään omituisempana sitä, ettei ole mitään sukupuolisuhteita kuin sitä onko ne samaan sukupuoleen.
tuohon sun kommenttiin muuten kuin että tuli mieleen tästä
Todellisuudessa kuitenkin itsemurhauhkailu liittyy käsittääkseni hoitoon. Eli, kun rajatilahenkilö on hoidettavana osapuolena ja hän huomaa, kuinka hänestä huolehditaan ja ollaan huolissaan, alkaa hän manipuloida hoitajaansa esittämällä itsemurhauhkailuita ja täten osoittaa olevansa heikossa kunnossa ja ikäänkuin piilovähättelee hoitajan työtä.
Tunnetkohan Alice Millerin teoriaa tai siis esittämää ajatusta, että hoidossa ihminen ikäänkuin rupeaa näyttelemään varhaisen lapsuutensa näytelmää? Eli tuosta kuvauksestasi edellä sain voimakkaan mielleyhtymän sellaiseen... hm. Itse pidän Millerin teoriaa aika pätevänä, intuitiivisena tai miten sen voisi sanoa. Esim. pienellä lapsella on äiti, joka koko ajan vaatii huomiota, vähättelee kaikkia lapsen ongelmia, uhkaa jättää tämän... jotain semmoista.
enemmänkin, mutta työt kutsuvat.
Edellisen kommenttisi jälkeen pohdin asiaa, ja huomasin, että sivuni tosiaan oli kirjoitettu aika yksipuolisesti. Se ei osoita myötätuntoa luonnevikaista kohtaan, vaan paremminkin inhoaa heitä.
Käytänkö muuten väärin noita termejä? Onko rajatila sama kuin luonnevika? En asu Suomessa, ja suomen kieli kehittyy. Noita sanoja ei tainnut olla vielä olemassa, kun muutin maasta.
Luonnevikainen todella on manipuloiva ja hyökkäävä. Minun kiltillä assipersoonallani ei heidän kanssaan sanasodassa pärjää. Joskus heillä on valoisia hetkiä, ja he ovat tosi herttaisia silloin. Mutta se on vain hetkittäin, ja loppuu arvaamatta. Ainoa suhtautumiskeino, jonka nyt osaan, on siskokullan karttelu. En ole vaihtanut sanaakaan hänen kanssaan muutamaan vuoteen. Lapsuudesta minulla kuitenkin on hänestä vain kauniita muistoja. Hän oli kuin varaäiti - luki meille nuoremmille satuja, keksi hauskoja leikkejä, oli aina iloinen ja hupaisa. Eikä koskaan valittanut, kun pikkusiskot tulivat häiritsemään läksyjenlukemista. Minnekähän tuo suloinen nuori nainen sitten katosi?
niillä, jotka joutuvat luonnevikaisen kynsiin! Siskoni miesystävä ampui itsensä hänen edessään, kun sisko kieltäytyi luovuttamasta asunnon avainta - mies kun halusi potkia hänet pellolle. Sitten sisko vain tokaisi, että 'hivutin hänet, ja hivutan vielä veljenkin'. Oli naimisissa olevaa veljeäkin jo keplottelemassa.
Outo suhde seksiin ja ihmissuhteisiin kaiken kaikkiaa. Ja hänen mielestään kaikki muut ovat tyhmiä ja omituisia. Vain hän on ylenmäärin älykäs.
En tiedä, miten kirjoituksestani voisi saada kuvan, että as ja homous ovat toisensa poissulkevia.
Olen oikeastaan sitä mieltä, että asseissa on enemmän homoja, kuin nt:issa.
Koitin sanoa sitä, että nämä usein assilta vaikuttavat ihmiset eivät ole yleensä seurustelleet ollenkaan. Että eipä ole ihme, jos eivät ole seurustelleet, kun ovat asseja.
Ja toisaalta, jos vielä kaiken lisäksi henkilö on homo, niin ei todellakaan ole ihme, ettei hän ole seurustellut.
Toisaalta juuri osoitin sitä, kuinka juuri monet assilta vaikuttavat ihmiset ovat olleet myös homoja. Eli jotenkin tyypillinen nero on homoseksuaali assi.
En ollut itseasiassa edes kuullut tästä Alice Milleristä ennen, kuin mainitsit nimen. Olisi mukava kuulla asiasta lisää.
Kuinka rupeaa näyttelemään varhaislapsuutensa näytelmää?
Luin äkkiä wikipediasta tuosta henkilöstä. Kyllähän hän näytti hyvinkin oikeassa olevan. Olen pää-asiassa samaa mieltä hänen kanssaan.
Hänen teoriansa tosin taitavat olla assien vanhempia kohtaan melko hyökkääviä: Aikuisuuden ongelmat on vanhempien syytä ja heille ei tule antaa anteeksi...
Mielestäni assin ongelmia ei voi mitenkään perustella poikkeavalla hermorakenteella, sillä jokainen lapsi/ihminen tulee hyväksyä sellaisena, kuin hän on.
Hassua, että Miller oli miettinyt samaa, kuin minä. Tuolla aiemmin sanoin, kuinka uskon, että kaikki aatteet omaavat persoonallisen piirteen.
Millerin mukaan kaikki järjestöt ja pahat tapahtumat, kuten sodat, ovat seurausta traumoista.
Minun mielestäni yhteiskunnasta heijastuu lajaltikin traumaattinen kuva. Väitän, että koko länsimainen talousjärjestelmä heijastaa 1 vuotiaan ihmisen ajattelua, joka ei vielä ole kokenut erillistä minuutta.
Kilpailu on seurausta psyykkeen kehityshäiriöstä, jossa henkilö kokee toisten ihmisten olevan olemassa ainoastaan henkilöä varten.
Eli käytännössä kuvastaa pienen lapsen ajattelua, joka avuttomuutensa takia tarvitsee toisten ihmisten huolenpitoa.
Aikuisena tällainen henkilö, joka on jäänyt 1 vuotiaan tasolle, on erittäin kilpailuhenkinen.
Yksi tarkasteluni kohteista on ollut Nietzsche. Mielestäni aika tyypillinen persoonallisuushäiriöinen, jonka filosofia heijastaa erittäin selvästi minuuden häiriökehitystä.
Miller oli tutkinut myös Nietzscheä.
Onhan se toisaalta hauska huomata, että omat mietinnät eivät ole pelkkää skifiä, tai hulluutta.
En ollut itseasiassa edes kuullut tästä Alice Milleristä ennen, kuin mainitsit nimen. Olisi mukava kuulla asiasta lisää.
Kuinka rupeaa näyttelemään varhaislapsuutensa näytelmää?
Luin äkkiä wikipediasta tuosta henkilöstä. Kyllähän hän näytti hyvinkin oikeassa olevan. Olen pää-asiassa samaa mieltä hänen kanssaan.
Hänen teoriansa tosin taitavat olla assien vanhempia kohtaan melko hyökkääviä: Aikuisuuden ongelmat on vanhempien syytä ja heille ei tule antaa anteeksi...
Mielestäni assin ongelmia ei voi mitenkään perustella poikkeavalla hermorakenteella, sillä jokainen lapsi/ihminen tulee hyväksyä sellaisena, kuin hän on.
Hassua, että Miller oli miettinyt samaa, kuin minä. Tuolla aiemmin sanoin, kuinka uskon, että kaikki aatteet omaavat persoonallisen piirteen.
Millerin mukaan kaikki järjestöt ja pahat tapahtumat, kuten sodat, ovat seurausta traumoista.
Minun mielestäni yhteiskunnasta heijastuu lajaltikin traumaattinen kuva. Väitän, että koko länsimainen talousjärjestelmä heijastaa 1 vuotiaan ihmisen ajattelua, joka ei vielä ole kokenut erillistä minuutta.
Kilpailu on seurausta psyykkeen kehityshäiriöstä, jossa henkilö kokee toisten ihmisten olevan olemassa ainoastaan henkilöä varten.
Eli käytännössä kuvastaa pienen lapsen ajattelua, joka avuttomuutensa takia tarvitsee toisten ihmisten huolenpitoa.
Aikuisena tällainen henkilö, joka on jäänyt 1 vuotiaan tasolle, on erittäin kilpailuhenkinen.
Yksi tarkasteluni kohteista on ollut Nietzsche. Mielestäni aika tyypillinen persoonallisuushäiriöinen, jonka filosofia heijastaa erittäin selvästi minuuden häiriökehitystä.
Miller oli tutkinut myös Nietzscheä.
Onhan se toisaalta hauska huomata, että omat mietinnät eivät ole pelkkää skifiä, tai hulluutta.
mutta sinä olet jotenkin sisäistänyt tuon idean "itseksesi", luulen että pitäisit hänen kirjoistaan, itse pidän niistä kovasti.
Asseihin hänen teoriansa ei ihan sellaisenaan päde minusta, siis että ei assin ominaisuudelle silleen voi mitään, mutta siihen miten assi pärjää ihan varmaan vaikuttaa varhaislapsuuden hoito. Omalla kohdallani en muista mitään varhaislapsuudesta, ajasta alle 4-vuotiaana.
Veikkaan että ne assit joilla on ollut ymmärtävä äiti tai ykköshoitaja, tms ovat niitä joilla on kuitenkin assiudesta huolimatta hyvä itseluottamus ja ovat pärjääviä, eli eivät syrjäydy helposti.
sitä rupeaa näyttelemään. Vaikea selittää lyhyesti mitä A.Miller tarkoittaa, mutta muistan yhden esimerkin, en muista mistä kirjasta se on.
Miller kertoo kuinka terapeutin potilas alkoi äkkiä häiritä terapeuttia soittelemalla tälle kotiin ja esim. öisin ja jatkuvasti. Tämä olisi voitu tulkita joksikin "ageeraukseksi" (en nyt kai muista sitä sanaa), mutta kun asiaa tutkittiin, kävi ilmi (muistaakseni) että kun tämä potilas oli ollut hyvin pieni, hänen isänsä tms. herätti hänet aina, kun tuli kotiin myöhään illalla, koska halusi olla lapsen seurassa. Eli lapsi joutui olemaan "saatavilla" vanhemman tarpeiden mukaan. Hän ei siis saanut vanhempaa silloin kun itse halusi vaan hänen oli oltava lapsi vanhemmalle silloin kun lapselle kelpasi. Joten terapiassa hän alkoi häiritä terapeuttia tämän kotona, että terapeutin piti nyt olla terapeutti silloin kuin hänelle sopi...
Siis en tiedä tajuaako ideaa tästä esimerkistä, mutta se on oikeestaan ihan sitä mitä itse sanoit että yhteiskunta on 1-vuotiaan lapsen tasolla, joten varmaan tajuat.
niin rupesi jotenkin naurattamaan. Osaat kiteyttää aika hyvin.
"Eli jotenkin tyypillinen nero on homoseksuaali assi."
Veikkaan, että olet erittäin oikeassa.
"Sitten sisko vain tokaisi, että 'hivutin hänet, ja hivutan vielä veljenkin'. Oli naimisissa olevaa veljeäkin jo keplottelemassa."
Aika tuommoinen tahtova tapaus. Mutta eipä taida olla hänellä edes oma tahto ihan hallinnassa. Aika itsetietoiselta ja itsensä hyväksyvältä kuitenkin siskosi vaikuttaa, kun sanoi suoraan tuolla tavalla.
Se minun tuntemani rajatilapersoona pakenee omia ajatuksiaan. Hän olisi samassa tilanteessa varmaan väännellyt asiat niin, että joku toinen olisi vaikuttanut samanlaiselta.
Hän ei hyväksy omia ajatuksiaan itselleen julkisesti.
Jos hän pettää poikaystäväänsä, hän syyttää poikaystävää pettämisestä ja järjestää asiat niin hienosti, että poikaystävä alkaa pian itsekkin uskomaan pettäneensä, vaikka ei olisi pettänyt. Hän ei jätä täten poikaystävälleen muita mahdollisuuksia, kuin tunnustaa pettäneensä, vaikka ei olisi pettänyt.
Hänellä on ollut jo joitain vuosia pakkomielle erääseen toiseen tyttöön. Tuo toinen tyttö on siis hetero, mutta se ei rajatilapersoonaa haittaa ollenkaan.
Hän alkaa väittämään, että tuo hetero tyttö vaan luulee olevansa hetero, eikä pysty hyväksymään omaa lesbouttaan.
Rajatilapersoonalle kun kelpaa molempi sukupuoli. Impulsseista riippuen hän käy läpi lyhyitä suhteita molempien sukupuolten edustajien kanssa, kuitenkin yksi pakkomielle pysyy samana.
Olen miettinyt, pitäisikö minun kertoa pakkomielteelle, että tällä toisella on rajatilahäiriö... Luulen, että jos niin teen, rajatilapersoona manipuloi minut elinikäiseen psykoterapiaan ja saa psykiatrin uskomaan minut psykopaatiksi.
Rajatilapersoona muuten käyttäytyy, kuin häntä olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi lapsena, vaikkei edes olisi... Aika erikoista mielestäni.
"Ja hänen mielestään kaikki muut ovat tyhmiä ja omituisia. Vain hän on ylenmäärin älykäs."
Jotkut ovat havainneet samaa tästä minun tutustani. Itse en ole huomannut, että hän olisi pitänyt itseään erityisen älykkäänä. Toisaalta hän pitää itseään erityisenä, toisaalta jotenkin vajavaisena ja vammaisena.
Röyhkeä hän on, mutta osaa verhota ja oikeuttaa röyhkeytensä niin hyvin, että usein muut jopa kokevat hänen toimintansa täysin perustelluksi. Tämä pakkomielteen kohde vaikuttaisi pystyvän arvioimaan rajatilapersoonaa kaiken aikaa objektiivisesti ja suuttuu, jos rajatilapersoona heittää röyhkeyksiä.
Minua rajatilapersoona tuntuu joskus jumaloivan ja joskus halveksuvan ja pitävän vammaisena.
Hän usein syyllistää minua siitä, että toimisin häntä kohtaan juuri siten, kuin hän toimii minua kohtaan.
"Edellisen kommenttisi jälkeen pohdin asiaa, ja huomasin, että sivuni tosiaan oli kirjoitettu aika yksipuolisesti."
Toisaalta lienee hyvä, että on myös uhrin näkökulmaa saatavilla.
"Käytänkö muuten väärin noita termejä? Onko rajatila sama kuin luonnevika?"
Kyllähän rajatilahäiriön on luonnevika, mutta luonnevikoja on aika paljon erilaisia.
Nykyään rajatilahäiriöstä käytetään nimitystä epävakaa persoonallisuus, tai tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus idc10 taudin määrityksen mukaisesti. Mutta rajatilahäiriö on minusta ihan sopiva termi.
Tosin epävakaa persoonallisuus jaetaan vielä rajatilaversioon ja impulsiiviseen versioon.
"Luonnevikainen todella on manipuloiva ja hyökkäävä. Minun kiltillä assipersoonallani ei heidän kanssaan sanasodassa pärjää. Joskus heillä on valoisia hetkiä, ja he ovat tosi herttaisia silloin. Mutta se on vain hetkittäin, ja loppuu arvaamatta. Ainoa suhtautumiskeino, jonka nyt osaan, on siskokullan karttelu."
Olen samaa mieltä. En ymmärrä, mistä johtuu, mutta luonnevikainen koittaa jatkuvasti sekoittaa asioita ja rakennella syyttelyn taideteoksia ja rakentaa asiat näyttämään itselle sopivalla tavalla.
Luonnevioissa yleinen piirre on, että hän ei päällisin puolin näytä koskaan kritisoivan itseään, vaan oikeuttaa kaiken tekemisensä jumalalliseksi, moraaliseksi.
Luonnevikaisen suosikki lauseita ovat "olen vapaa" "rajoitat vapauttani" etc.
Hän on vapaa niin pitkään, kun joku ei hämäänny hänen itsevarmasta moraalikäsityksestään.
On todella raskasta, kun sellainen ihminen osaa syyllistämällä ja moralisoimalla alistaa ympäristönsä pitämään juuri niitä asioita hyvinä, mitä luonnevikainenkin pitää ja niitä huonoina, mitä luonnevikainenkin pitää.
Hän saa muut tuntemaan syyllisyyttä, jos he kritisoivat häntä jostain todella rikollisesta teosta...
"Minnekähän tuo suloinen nuori nainen sitten katosi?"
Olisiko se jäänyt sinne luonnevikaisen kuoren alle... Rajatilahäiriö voi alkaa aina 25 vuotiaaseen saakka, vaikka sen laukaiseva tekijä onkin varhaislapsuuden traumat.
Toivottavasti tuo suloisuus vielä joskus löytyy ja hän löytää itsensä kuoren alta.
Kuori sokaisee myös potilaan ja hän hukkaa itsensä sen alle.
sinne sivulleni? Ajatuksistasi voisi olla hyötyä ainakin sille siskokullalleni, jos hän nyt vielä joskus tuolle sivulle eksyy.
En ollut oivaltanut, että luonnevika (tai mikä se nyt sitten onkin) voi puhjeta myöhemmin. Hän tosiaan alkoi muuttua muutettuaan opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Se ehkä oli liian stressaava tilanne hänelle. Vaikka hän oli älykäs ja taitava monella tavalla. Jos hän olisi jäänyt kotiseudulle ja ruvennut vaikka itseopiskelluksi taidemaalariksi, ehkä hän ei olisi koskaan kehittänyt noita oireita. Tai, kuten sanot, ehkä se ihana hymykuoppainen naurava tyttö vielä joskus ilmaantuu sieltä viallisen kuoren alta. Olisi ihana saada sisarensa takaisin!
Voithan tietysti laittaa kommenttini sivullesi. Omapahan on sivusi. Ehkä kannattaa kuitenkin lisätä kommentieni yhteyteen, että ne on "kirjoittanut erittäin epäasiantunteva ihminen valtavassa hulluuden puuskassa".
Vielä tuli muuten yksi asia mieleeni sivultasi. Eli taulukossa kirjoitit, että skitsofreenikolla on monta minää... Skitsofreenikollahan ei ole montaa minuutta, vaan minuus on sirpaloitunut.
Monta minuutta tarkoittaa dissosiaatiohäiriötä, joka esiintyy kaiketi useimmiten juuri aspergerin, tai rajatilahäiriön yhteydessä.
Varmaankin myös ADHDn yhteydessä.
Niin, rajatilahäiriö voi alkaa myöhemminkin. Tuntemani rajatilapersoona kertoi sen alkaneen melko selvästi hänen ollessaan 11-12 vuotias.
Kyllä hän on edelleen suloinen ja parhaimmillaan erittäin mukava.
Jotenkin hän vain saa aina levitettyä kurjuutta ja pahaa oloa ympärilleen.
Luulen, että sinunkin siskollasi häiriö ehkä alkoi jo aiemmin, mutta tosiaan jokin stressitekijä(kuten muutto toiselle paikkakunnalle) olisi voinut laukaista hänen huonon käytöksensä.
Tuossa, kun luin rajatilapersoonasta, ihmettelin kuinka ristiriitaista tietoa sitä on koskien erästä asiaa.
Usein sanotaan, että rajatilapersoona pelkää hylätyksi tulemista ja on riippuvainen. Ja sinunkin siskosi jättäytyi miehensä seuraan väkisin.
Minun näkemykseni mukaan rajatilapersoona on kuitenkin erittäin itsenäinen ja riippumaton. Juuri tällainen "olen vapaa"- tyyppi, joka kokee kaiken tekemisensä oikeutetuksi.
Pettäminen suhteessa on joko oikeutettua, sillä kukaan ei voi häntä rajoittaa... tai hän todella syyttää, että poikaystävä on pettänyt häntä... ehkä jättää poikaystävänsä ensin pakotettuaan tämän tunnustamaan ja levittää vielä juoruja siitä, kuinka uskoton poikaystävä oli ollut.
Tosin pettäminen lienee epätodennäköistä, koska usein hän pelkää läheisyyttä.
Huomasin, että sivullasi oli kohta "tapauksia". Jos haluat, että kuvaan sinulle tuntemaani henkilöä, voisin kirjoittaa jutun.
Luulen, että ymmärsin tuon ajatuksen. Mutta mieleeni tulee, että eikö henkilö juuri muulloinkin näyttele tätä varhaislapsuuden näytelmää?
Esim. juuri kuvaamasi kaltainen käyttäytyminenhän on tyypillistä epävaakaassa persoonallisuudessa. Epävakaassa persoonallisuudessa henkilö on siis ollut vanhempiensa armoilla lapsena.
Epävakaassa persoonallisuudessa vanhemmat eivät ole kuunnelleet lapsen mielipiteitä...
Aikuisena hän sitten toimii muista piittaamatta. Hän on vapaa ja tekee, mitä lystää. Impulssit määräävät, mitä tehdään.
Freud puhui siitä, että narsisti käyttäytyy ihmisiä kohtaan, kuten on kokenut vanhempansa käyttäytyvän häntä kohtaan lapsuudessa.
Tuleekin mieleeni, että onko ihminen vain traumojensa heijastuma.
Tuon teorian mukaan ilmeisesti Aspergerissa olisi kyse siitä, että vanhempaan ei ole saanut yhteyttä. Eli tuosta juontaa "jääkaappi äiti" arvatenkin.
Kiitos suosituksesta. Tiedätkö joitain muita hyviä kirjoittajia? (kiinnostus heräsi)
Niin, jotenkin olen itse ajatellut joitain asioita. Olen myös huomannut, kuinka monet ihmiset ovat tutkineet samoja periaatteita, mutta eri näkökulmasta. Esim. jokin matemaattinen teoria voi periaatteessa olla identtinen Millerin ajatusten kanssa...
Tarkoitan, että jostain asiasta, voi johtaa sääntöjä muuallekkin, pidemmälle.
Minulla on varhaislapsuudesta jonkin verran muistoja, muistan noin 10 kk ikäiseksi saakka. :)
Voihan olla, että jopa talousjärjestelmää koskeva teoriani on syntynyt varhaislapsuudesta kajastavan vihan päälle. :)
Traumat lienevät suuriakin innoittajia. Luulen, että traumat ovat ohjanneet minunkin oppimistani.
Todellakin, aspergeriin on neurologinen syy, eikä Millerin teoria sinänsä aivan täysin kata assia.
Assin pärjäämiseen varmaan todellakin vaikuttaa paljon varhaislapsuuden hoito ja muutenkin ympäristö.
Kun oma äitini keksi, että minulla on jotain vikaa... Hän koitti tehdä minusta milloin minkäkinlaisen hullun. Kun asperger kävi ilmeiseksi, hän oli innoissaan, sillä nyt hän ei ollut itse syyllinen ongelmiini... Todisteet siitä, että assius ei johdu jääkaappiäideistä, sai hänet pitämään assiuttani sopivana.
Hän saattoi hyvällä omallatunnolla syyttää minua kaikesta ja valittaa, että oli joutunut näinkin huonon lapsen saamaan...
termistä, mutta tuleeko se siitä, että tämä äiti antaa vaan ruokaa, muttei mitään muuta (tuli vaan mieleen). No joo, mulla oli niin, että ennen kuin kuulin aspergerista syytin juuri äitiäni ja vanhempiani ylipäätänsä. Siis jotainhan niiden oli täytynyt tehdä mitä en muista, että minusta tuli sellainen... Minulla oli kaikenlaisia teorioita.
Kiinnostava tuo ajatus, että ihmiset voi tutkia samoja periaatteita eri näkökulmasta.
Tiedänkö muita hyviä kirjoittajia, siis tarkoitatko psykologian alalta? En ole lukenut pitkään aikaan siltä alalta kovin paljoa, viimeaikaisin kiintoisa kirjoittaja on ihan eri alueelta. Kiintoisa hän on kumminkin, nimittäin amerikkalainen kirjailija Natalie Goldberg Hän käsittelee myös tätä eri ala-sama periaate-hommelia kirjoissaan mielenkiintoisella tavalla.
"mutta tuleeko se siitä, että tämä äiti antaa vaan ruokaa, muttei mitään muuta (tuli vaan mieleen)."
En kyllä tiedä yhtään. Kai se tarkoittaa jotain hellyyden puutetta.
En ole tainnut kovin paljoa vanhempiani syyttää, mutta kyllä olen joskus ehkä epäillyt jotain sen suuntaista.
Minua auttaa se, että muistan joitain tapahtumia, joiden olen uskonut aiheuttavan ongelmiani osaltaan. Muistan myös tunnetiloja, joita olen kokenut eri tilanteissa.
"Kiinnostava tuo ajatus, että ihmiset voi tutkia samoja periaatteita eri näkökulmasta."
Niin, minä ajattelen niin, että kaikki ymmärtävät samaa maailmaa, mutta eri kokemusmaailmoista käsin. Jokainen näkee samat asiat, mutta ymmärtää ja ilmaisee ne erilailla.
Gödel sanoi, että matemaattisia kaavoja ja kaikenlaisia toimivia teorioita ei keksitä, vaan ne löydetään.
Keksiminenhän sana viittaisi uuden luomiseen, kun taas löytäminen on jonkin todellisen asian ymmärtämistä.
"Kiintoisa hän on kumminkin, nimittäin amerikkalainen kirjailija Natalie Goldberg Hän käsittelee myös tätä eri ala-sama periaate-hommelia kirjoissaan mielenkiintoisella tavalla."
Ahaa, hänkin on siis tutkinut asiaa... Kiitos suosituksesta.
Tuo todellakin osoittaa sen, että eri aloilla olevat huomaavat samoja asioita eri näkökulmista.
Luulen, että saattaisi olla enemmänkin puhuttavaa... jos haluat, niin lähettele postia tähän vähemmän houkuttelevan kuuloiseen osoitteeseen: [email protected]