En ymmärrä miksi yliopisto-opiskelijoita pidetään niin korkeassa arvostuksessa. Opiskelu siellä ei vaadi todellakaan niin paljon kuin yleisesti luullaan. On vain yleinen harhaluulo että opetuksen taso olisi parempaa kuin esim. AMK:ssa. Pääsykokeista pääsee läpi melkein kuka vaan joka jaksaa päntätä muutoman viikon samoja kirjoja. Minulla on useita kavereita yliopistoissa joiden perusteella uskallan kirjoittaa tämän. Itse en viitsinyt lähteä edes koittamaan opiskelua siellä ja valitsin suoraan AMK:n. Teorialla ei tee kukaan mitään jos ei sitä osaa käytää.
Yliopistoissa liian helppoa minulle
AMK
243001
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Yliopistossa on vielä akateeminen vapaus, eli opiskelijat voi opiskella aivan niin paljon (yleensä vähän) kun huvittaa. Ammattikorkeassa taas on paikallaolovelvollisuus, ja opiskelu on kurinalaisempaa.
Taitaa muuten olla niin että ammattikorkeissa on aika pitkälti samat opettajat kun yliopistoissa opintojen alkuvaiheessa?
Miksi itkette täällä foorumeissa tästä iänikuisesta arvostuskysymyksestä, varmaan kaikkien ihmisten oma asia, minkä koulun valitsee kunhan itsellä on hyvä olla ja on tyytyväinen. On monia aloja mitä voi opiskella yliopistossa mutta Amk:ssa ei ja toisin päin.
Tuohon akateemiseen vapauteen sen verran, että minulle riitti kyllä 12 vuotta pakollisia läsnäoloja, nyt vihdoinkin voi nauttia "vapaudesta" ja suunnitella itse päivän ohjelman. Mielestäni Amk on aivan liian lukiomielinen paikka.
Öö... Montako professoria ja tohtoria olet nähnyt luennoivan Amk:ssa?
Minusta aivan sama arvostaako muut minua vai ei, pääasia että olen itseeni tyytyväinen. Ja kyllä olen, vaikka muuntokoulutukseen olen hakeutumassa. Jokainen valitsee itse tiensä, mutta on sitten toinen juttu kannattaako 5-6 vuotta peräkkäin hakea lääkikseen kun samassa ajassa suorittaisi ammattikorkeassa sairaanhoitajan tutkinnon.
Viimeksi kun kuulin asiasta reilut pari vuotta sitten niin ammattikorkeat olivat juuri hakemassa tekniikan tohtoreita opettajiksi?
Professori on sitten virkanimike tai arvonimi, tohtori on koulutustaso.
Yliopisto sopii toisille ja amk toisille, riippuen siitä mitä haluaa opiskella ja mitä työtä tehdä! Lapsellista asettaa erilaisia kouluja paremmuusjärjestykseen. Tuollaisesta tulee lähinnä mieleen, että kirjoittaja ei ole päässyt yliopistoon/menestynyt siellä, kun pitää alkaa halveeraamaan. Itse olen valinnut amk:n. Eikä meillä muuten ole kieliä lukuunottamatta läsnäolopakkoa. Tunneilla saa käydä niin usein/harvoin kuin haluaa, kurssit voi suorittaa tekemällä vain tentin, jos osaa asiat.
En mollaa yliopistoja, vaan niiden opiskelujärjestelyjä. Joillekin opiskelijoille akateeminen vapaus on yksinkertaisesti haitaksi. KELAn asettama minimi 12ov/vuosi ei oikein riitä porkkanaksi opintotuen saamiselle, kun varsinkin tekniikan ylioppilaat tekevät aika mehuisia sivutöitä.
Käsittääkseni ammattikorkeassa käytäntö vaihtelee opettajasta toiseen että onko oltava tunnilla vai ei? Ex-koulukaverini kertoi että hänelle riitti kun pisti nimen paperiin luennon alussa. Toinen kaveri taas väitti että poissaolot lasketaan ja ne vaikuttaa kurssin arvosanaan.
En ole yliopistossa, en ole hakenut enkä tule todennäköisesti koskaan hakemaankaan.
Mutta onhan se niin että valtiovalta on laittanut koulut paremmuusjärjesteykseen. Alimpana on lukio ja ammattikoulut, sitten ammattikorkeat ja ylimpänä yliopistot.
Itse opiskelen opettajankoulutuslaitoksella ja meillä on ryhmätunneilla läsnäolopakkoa aina, mutta yleensä luennoilla ei taas ole.
KELAn asettama minimi opintotuen saamiselle yliopistossa on kyllä vähän korkeempi. 2,5 ov kuukaudessa eli 9:ltä kuukaudelta 22,5 ov. Alottavilla opiskelijoilla 2 ov per kk.
Ei meillä ainakaan amk:ssa ole paikallaolovelvollisuutta, muuta kuin labratunneilla. Missä opiskelet?
kyllä ne alkaa jo lisureita olemaan AMK opet. Ahkerammat suorittavat kuulemma tohtorin opintoja.
missä sä opiskelet? Jos et kerta ole päivääkään yliopistossa opiskellut niin enpä tulisi sinuna tänne lässyttämään tästä asiasta yhtään mitään. Se, että joinakin aamuina saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa ei tarkoita sitä etteikö yliopistossa joutuisi tekemään töitä ihan yhtälailla kuin siellä maailman parhaassa opinahjossa AMK:ssa. Mutta hienoa että sinulla on mielipiteitä. Perustelusi on vain todella naurettava: "yliopisto liian helppoa minulle...", sanoo tyyppi jolla ei ole omakohtaista kokemusta siellä opiskelusta.
tai gradua vääntelen loppusuoralla yliopistossa, mutta koska olen käynyt myös AMK:n niin voin hyvinkin vertailla niitä omalta kokemuspohjalta. Ensinnäkin yhdyn monen mielipiteeseen: yksi sopii yhdelle toinen toiselle, toiset ovat enemmän suorittavia ihmisiä kuin toiset ja hyvä niin 'kaikkia tarvitaan'. Mutta siitä helppoudesta, joka on suhteellista. Joidenkin tarvitsee lukea enemmän että asiat menee päähän, toisten vähemmän ja siitä on turha kinata. Silti voin kokemuksena molemmista 'laitoksista' sanoa, että YO:ssa pitää ehdottomasti LUKEA enemmän (siis kirjallisuutta) kuin AMK:ssa. Mikä on toki YOn tarkoituskin, sehän on teoriapainoitteinen paikka!!! AMK:ssa puolestaan selvisi paljon pienemmällä lukemisella, mutta läsnäolopakko (joka oli ainakin vielä silloin 1996-2000 80%) taas venytti päivät usein 8-16, ellei pidemmiksikin. 'Akateeminen vapaus' antaa juuri mahdollisuuden siihen, että voi itse priorisoida käykö luennoilla (kaikki luennoitsijat eivät aina hyviä) vai opiskeleeko asian itse. AMK ei anna tätä mahdollisuutta vaan siellä vallitsee koulumainen järjestys ja suurin osa asioista opetetaan tunneilla, kun YO:ssa opiskelijan pitää osata sisäistää asiat myös itse, omatoimisesti lukemalla. Olet oikeassa - teorialla ei tee mitään, jos sitä ei osaa käyttää - oli se sitten opittua missä tahansa laitoksessa, eikö? Itse hain yliopistoon AMK:n jälkeen ainoastaan hakemaan korkeakoulututkintoa, siinä motiivini. Tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen, pian kahden tutkinnon omaava valmis maisteri, sillä asun nyt ulkomailla ja töiden haku on helpompaa, kun on sekä 'käytännön' tutkinto (restonomi) että pian 'tieteellinen' tutkinto (maisteri) takataskussa.
vapaus on paras kahle. Akateeminen vapaus näyttää joillakin karkaavan kätösistä ja opintoviikkoja saamatta. Ettei vaan käy niin että yliopistollekkin eksyy niitä jotka eivät osaa prioirisoida asioitaan. Ainakin Yliopistolla kaffila keskusteluissa olen huomaavinani sellaista. Sailas kyllä muistaa nykyisin sivaltaa, kohta ootte lusmut kusessa :-) Tunnen kovasti empatiaa kanssa opiskelijoihini, suoritan approa työnohessa. nimimerkillä ei ikinä enää päätoimiseksi opiskelijaksi.
...
>> En ymmärrä miksi yliopisto-opiskelijoita
>> pidetään niin korkeassa arvostuksessa.
Pidetäänkö??? Ilmeisesti sinä pidät vaikket sitä myönnä... Suurin osa yliopiston käyneistä tietää mitä kannattaa arvostaa ja mitä ei. Pelkkä yliopistoon opiskelemaan pääsy ei todellakaan ole portti "taivaaseen".
>> Opiskelu siellä ei vaadi todellakaan niin
>> paljon kuin yleisesti luullaan.
Kuinka paljon luullaan ja kuinka paljon tiedetään? Suurin osa yo:n käyneistä tietää, ei tarvitse luulla. Sitä paitsi erot ovat todella suuria alojen, koulujen ja henkilöiden sekä "sisäisen vaatimustason" välillä.
>> On vain yleinen harhaluulo että opetuksen taso
>> olisi parempaa kuin esim. AMK:ssa.
Taas luullaan eikä tiedetä. Kuka luulee ja mitä luulee, mistä sinä sen tiedät? Totta on, että tohtorin tutkinto ei tee hyvää luennoitsijaa, mutta onpahan ainakin ehtinyt perehtyä aiheeseen, eikä tarvitse jutella niin paljon mutua.
>> Pääsykokeista pääsee läpi melkein kuka vaan
>> joka jaksaa päntätä muutoman viikon samoja
>> kirjoja
Ja Ammattikorkeaanko ei??
>> Minulla on useita kavereita yliopistoissa
>> joiden perusteella uskallan kirjoittaa tämän. >> Itse en viitsinyt lähteä edes koittamaan
>> opiskelua siellä ja valitsin suoraan AMK:n.
Ja minulla kavereita it-expertteinä, pankinjohtajina, asianajajina, toimitusjohtajina duunareina jne. enkä siltikään väitä tietäväni heidän ajatuksiaan ja osaavani kaikkia heidän hommiaan. Osasta en oikeastaan tiedä paskaakaan vaikka vietän heidän kanssa aikaa useita tunteja viikoittain.
>> Itse en viitsinyt lähteä edes koittamaan
>> opiskelua siellä ja valitsin suoraan AMK:n.
Et siis jaksanut/viitsinyt lukea pääsykokeisiin, kun ei ollut enää opettaja käskemässä?? Mitenköhän on työelämässä, uskot tietysti koulutuksesi johtavan "esimiesasemaan", jossa joutuu itse ottamaan aloitteen käsiin. Miten sitten jos ei olekaan kukaan käskemässä tekemään asioita, jääkö hommat tekemättä, koska et viitsi edes koittaa jos et heti osaa...
>> Teorialla ei tee kukaan mitään jos ei sitä
>> osaa käytää.
Totta, mutta kuka väittää, että yliopiston käyneet eivät osaisi käytännön asioita tai saatikka luuletko tosiaan, että AMK kertoo sinulle jotain käytännöstä, pyh. Todellisuudessa koulussa, oli se mikä tahansa, oppii vain murto-osan todellisesta työstä ja loput tulee työkokemuksen kautta.
Onnea valitsemallasi tiellä.
Hyvin kommentoitu, kiitos!
APLODIT! Kiitos asiallisesta kommentista. Uskomatonta, kuinka valilla loytyy naita aivan lapsellisia ekonomi-on-parempi-kuin-tradenomi-on-paremi-kuin-ekonomi-kirjoitelmia. Tyoelamassa parjaaminen (myos tama on niin suhteellista) on henkilosta itsestaan kiinni, ei laitoksesta josta koulutuksensa ammentaa.
Onnea kaikille elamassa parjaaville, olit sitten pappi tai lukkari.
Juu, sisäänpääsy voi opintosuunnasta riippuen olla helppoa. Mutta meeppä itse esim avoimeen kirjoille, kun et kuitenkaan vakiopiskelijaksi jaksa AMK opiskelujen ohella ryhtyä (lienee mahdotontakin) ja suoritappa appro. Kerro meille kokemuksisatasi sitten. Nimimerkillä insinööri amk, ja kasvatustieteitten appro tuloillaan
Korkeakouluissa opetetaan sitä, mitä tutkitaan, ammattikorkeakouluissa sitä, mitä yliopistoissa on tutkittu.
Jos mielestäsi pääsykokeista pääsee läpi "muutaman viikon lukemisella" ja opiskelu on helppoa, niin kokeileppa jotakin seuraavista
a) lääketieteellinen
b) oikeustieteellinen
c) edellisiä helpompi (mutta silti vaativa) kauppakorkeakoulu
d) teknillinen korkeakoulu
AMK ei valitettavasti pärjää vertailussa millään mittarilla mitattuna. Eikä se ole edes tarkoitus.
"Itse en viitsinyt lähteä edes koittamaan opiskelua siellä ja valitsin suoraan AMK:n." Jokainen tekee sitä, mihin on kykenevä.
Hmm.. kaksi viikkoa.
Alkuperäinen kirjoittaja taitaa olla nopeasti uutta tietoa omaksuva ja minua huomattavasti lahjakkaampi yksilö.
Nim. "Yliopistoon ja lääketieteelliseen tiedekuntaan vasta kahden VUODEN lukemisen jälkeen"
No tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, valitan. Kaikilla ei käy yhtä hyvä säkä elämässä.
Esim. terveydenhoitoalan AMK-koulutuksessa on todettu, että ne sairaanhoitajat, jotka kävivät toisen asteen koulutuksen ammattiinsa, olivat heti paljon valmiimpia työhönsä, kuin nämä uudet hoitajat, jotka ovat opiskelleet AMK:ssa.
AMK:ssa ei keskitytä niin paljon käytännön asioihin kuin toisen asteen koulutuksessa. Tämä mainitsemani ala sattuu olemaan nimenomaan käytännön työtä, potilaat kun eivät eivät aina käyttäydy kuten kirjassa sanotaan.
Herää kysymys, kuinka tarpeellisia AMK:t ovat tietyillä aloilla. Pitkään on kuulunut huhuja, joiden mukaan ollaan yleisesti sitä mieltä, että korkeakoulututkinto olisi saatava mahdollisimman monelle. Tulee mieleen, kuka tulee käytännön aloilla, niillä vähemmän muodikkailla, apuun, kun sitä tarvitaan.
Itse olin kaksi vuotta AMK:ssa ennen kuin pääsin yliopistoon samalle alalle. Olen ollut tyytyväinen vaihdokseeni, YO:ssa saan asioista uusinta ja tarkinta tietoa. Itse olin itselleni myös asettanut tavoitteen akateemisuudesta, ei minua kukaan lähipiiristäni pitänyt alempiarvoisena AMK:ssa opiskellessani.
Haluaisin korjata tuota nimim. R.N:n viestiä. Vertailet siis amk:n (sairaanhoitajan, terkkarin ja kätilön) koulutusta toisen asteen (ammattikoulu, lähihoitaja) saman alan tutkintoon. On totta, että sairaanhoitajilla on enemmän teoriaa kuin lähihoitajilla! Sairaanhoitajat tarvitsevat työssään paljon teoriaa, paljon enemmän kuin perushoidosta huolehtivat lähihoitajat. Opiskelen itse terveydenhoitajaksi. Meillä on koulutuksessa 50 ovaria käytännön harjoittelua eli lähes vuoden verran yhteensä. Kyllä tämä mielestäni on tarpeeksi, itse työ sitten opettaa loput niin kuin muissakin ammateissa.
Luulenpa, että edellinen kirjoittaja vertasi opistotasoista sairaanhoitajaa ja ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaa keskenään ja minäkin olen kyseisen tutkimuksen nähnyt, jonka mukaan amk:laiset eivät pärjää opiston käyneille. Useissa ammattikorkeakouluissa onkin vasta nyt kiinnitetty huomiota käytäntöön ja luovuttu syystäkin yliopiston matkimisesta! Itse olen käynyt amk:n ja nyt kulutan yliopiston penkkejä ja ainakin minulle yliopisto on paljon vaikeampaa, mutta myös antoisampaa!