Olen masentunut.
Kierin itseinhossa.
Olen patologinen valehtelija.
Olen stressaantunut.
Lamaannun usein.
Psykooseja.
Vedän roolia.
Oli pakko avautua johonkin. Anonyymisti, anonyymeille.
Kaikki tuntuu paskalta, toki on myös ilon pienen pieniä hetkiä.
Toisaalta, oikeastaan, miten vaan..
..mikään ei tunnu yhtään miltään.
Olen ollut masentunut vuosia, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Yrittänyt itsemurhia usein. Löytänyt tyyneyden ja valunut siitä taas sekavaan virtaan.
Tuntuu kuin minua paiskottaisiin puolelta toiselle.
Minulla on ihana mies, jota kohtaan en tunne mitään, taaskaan. Ja olen patologinen valehtelija hänellekkin.
Olen kuvottava ja säälittävä.
Apua olen hakenut, mutta enää minulle ei mielellään apua tarjota. viimeksi, kun hain apua ensimmäistä kertaa, jätin menemättä. en vain mennyt. en saanut itseäni menemään. En saisi nytkään.
Kierin itseinhossa.
Olen patologinen valehtelija.
Olen stressaantunut.
Lamaannun usein.
Psykooseja.
Vedän roolia.
Oli pakko avautua johonkin. Anonyymisti, anonyymeille.
Kaikki tuntuu paskalta, toki on myös ilon pienen pieniä hetkiä.
Toisaalta, oikeastaan, miten vaan..
..mikään ei tunnu yhtään miltään.
Olen ollut masentunut vuosia, joskus enemmän, joskus vähemmän.
Yrittänyt itsemurhia usein. Löytänyt tyyneyden ja valunut siitä taas sekavaan virtaan.
Tuntuu kuin minua paiskottaisiin puolelta toiselle.
Minulla on ihana mies, jota kohtaan en tunne mitään, taaskaan. Ja olen patologinen valehtelija hänellekkin.
Olen kuvottava ja säälittävä.
Apua olen hakenut, mutta enää minulle ei mielellään apua tarjota. viimeksi, kun hain apua ensimmäistä kertaa, jätin menemättä. en vain mennyt. en saanut itseäni menemään. En saisi nytkään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kyyninen stressisi lähentelee liki lyyristä ilmaisutapaa ja osunee varmaankin suomalaiseen sielunelämään, tohti sitä itselleen myöntää tahi ei.
Mikä on siis elämän tarkoitus,murhe vai murheen karkoitus? Yhtä raskaita molemmat. Oi ihmisen taakkaa...