Minkä ikäisiä te olette? Itse olen yli 30 ja taas huomaan ajautuvani syömishäiriön pariin (bulimia, anoreksia, vaihtelee). Ongelmat ovat alkaneet jo teini-iässä.
T: nainen
T: nainen
30+ ja syömishäiriö
Ikäisiä?
5878
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kärsii koko ruumis.
ei sulle sit missää vaiheessa oo tullu mieleen että voisit mennä hoitoon!!!
vai ihan muuten vaanko haluat pilata elämäsi...?
sähän olet tositosi vanha jo! sulla on menny jo pitkä pätkä elämää hukkaa, kannattaisiko joskus mennä jonnekki ja jättää toi syömishäiriö...?
muuten sulla on se vielä ku täytät 60. mietippä sitä!
On tullu mieleen hakea apua. Ja voi luoja, että olen hakenutkin. Olen ollut terapiassa, sairaalassa vaikka missä. Vähäksi aikaa on tauti löysännyt otettaan ja napannut aina uudestaan.
Jos sulla on joku toimiva hoitokeino, kerro se. Älä sitä ennen tuu tänne esitteleen typeryyttäs.
mä olen karrsinyt jo sun iän verran , nuorena oli anoreksiaa, nyt vanhempana selviän jotenkin ,mutta syöminen on ongelma aina vaan en kerta kaikkiaan opi nauttimaan ruuasta . vaaka on piru nurkassa missä pakko käydä . olen lääkäreille puhunut ,mutta se on vaan jäänyt päälle niinkuin tupakka . ei tämmönen elämä ole herkkua jos joku näin kuvittelee ,rupea syömään "normaalisti"tämäkin on sairaus ja vaikea onkin. tiedoksi niille jotka pilkkaavat . taistelu tahtoa sinulle että pystyisit pääsemään kierteestä irti.uskoa vaan!!!!!
Bulimia & anoreksia vuorottelevat. Nyt on paino noussut, mutta ahdistun siitä aivan kamalasti. En pysty ajattelemaan normaalisti ja saan raivokohtauksia. Yritän olla hyvä äiti lapselleni, mutta kaikki järki tuntuu katoavan ruokaan.
Olen käyttänyt liikaa laksatiiveja, oksentanut hampaani "ei-enää-niin-hyvään-kuntoon", eristäytynyt muusta maailmasta, ollut sairaslomalla viimeiset 2 vuotta.
Ja miksi en syö normaalisti? Mikä minut tähän ajaa? Yksinkertaisesti: en tiedä.
Yleispätevä kysymys: voiko syövästä parantua tahdonvoimalla? Miksi syömishäiriötä pidetään sairautena, josta voi parantua tahdonvoimalla?
ja kaikki jatkuu edelleen.
Minulla on aina ollut syömishäiriö ja olen jo asennoitunut, etten siitä pääse eroon täysin. Pyrin pitämään sen yleensä aisoissa, mutta aina se ei onnistu. Nytkin juuri ahmin :((