Luopumisen tuska

Jotenkin tuntui muutama päivä sitten, että alan vihdoin toipua tästä kamalan ihanasta yksipuolisesta ihastumisesta. Tai en usko sen olleen täysin yksipuolista, mutta varmasti vahvempaa tai pakkomielteistä minun puoleltani.
Eilen illalla minulta pääsi yllättäen itku. Ensin säikähdin, mistä se tuli, mutta sitten ymmärsin sen olevan hyvä asia, lopullinen mielenpuhdistus.
Tämä "ihastus" on johdatellut ja vaikuttanut erinäisiin päätöksiini ja tekemisiini jo vuosia.
No...en jaksa nyt enempää kirjoittaa asiasta, vaan nautin keväästä ja tulevasta, puhtaimmin mielin ja omien päätösteni kautta.
71128
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

saman vaiheen kokeneena. Monet itkut itketty ja käyty läpi luopumisen tuskaa. Ei halunnut hyväksyä ihastumisen olevan yksipuolista. Se toinen niin kivasti jutteli ja hymyili ja katsoi silmiin.

Kyllä se vie aikansa. Ensin hurmuri vie jalat alta. Pitää opetella se kävelytaito uudestaan ;) Ei mikään helppo homma.

Vieläkin välillä itken, koska olin tunteella mukana aikoinaan. Mutta puhdista vaikutus sillä on. Nautitaan keväästä ja auringosta :)

Äänestä

Olette ilmeisen pitkäjänteistä sorttia. Se on hyvä piirre. Yksipuoliseen ihastumiseen minusta ei olisi, kyllästyisin päivässä.

Äänestä
  • yltiörealisti. Siihen kun pääsis.:)

    Äänestä

  • psykopaatti, nehän ei pysty tuntemaan oikeasti.

    Äänestä

pieniä viitteitä on jo ilmassa, olen saanut muutakin aikaisiksi. Mutta se, että ihastus hallitsee minua, ei tunnu kivalta. Ja johdattelee tekemisiäni...ei ole oikein itseä kohtaan. Elättelee toiveita, mistä ei tule mitään. Toivottavasti saan itkut aikaiseksi.

Äänestä
  • että on muitakin pakkomielteisiä. Mäkin oon jo vähän "paranemassa", etenkin kun en oo nähnyt ihastustani pitkään aikaan, en kyl tiedä taantuisinkos taas, jos näkisin.

    Äänestä

  • Yks T. kirjoitti:

    että on muitakin pakkomielteisiä. Mäkin oon jo vähän "paranemassa", etenkin kun en oo nähnyt ihastustani pitkään aikaan, en kyl tiedä taantuisinkos taas, jos näkisin.

    nyt taas tuskallinen..ikävä kalvaa, ja on sellaista ero ahdistusta. mietin, eihan tää voi olla normaalia.
    Se ihminen on jotenkin outo, ikävä kyllä..en pääse kosketukseen ja kuitenkin tuntuu, ett välittää. Paikanvaihdos..onko ainut keino?

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Uusi ihana minä kirjoitti:

Jotenkin tuntui muutama päivä sitten, että alan vihdoin toipua tästä kamalan ihanasta yksipuolisesta ihastumisesta. Tai en usko sen olleen täysin yksipuolista, mutta varmasti vahvempaa tai pakkomielteistä minun puoleltani.
Eilen illalla minulta pääsi yllättäen itku. Ensin säikähdin, mistä se tuli, mutta sitten ymmärsin sen olevan hyvä asia, lopullinen mielenpuhdistus.
Tämä "ihastus" on johdatellut ja vaikuttanut erinäisiin päätöksiini ja tekemisiini jo vuosia.
No...en jaksa nyt enempää kirjoittaa asiasta, vaan nautin keväästä ja tulevasta, puhtaimmin mielin ja omien päätösteni kautta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu