Joudun työni kautta tekemisiin monien abortin läpikäyneiden naisten kanssa. Lähes jokaisessa keskustelussa törmää, siihen kuinka naisen on loppupeleissä hyvin vaikeaa saada itse tehdä päätöksensä. Naiseen kohdistuu ympäristöstään valtavaa painetta molempiin suuntiin, niin abortin tekemiseen, kuin sen tekemättä jättämiseen.
Itse pidän täysin moraalittomana joidenkin ihmisten ajatustapaa pitää aborttia ainoana oikeana ratkaisuna ei-toivotun raskauden "hoitamiseen". Aivan yhtäsuuressa määrin paheksun niidenkin ihmisten toimintaa, jotka katsovat oman vakaumuksensa vuoksi olevansa oikeutettuja päättämään toisten valinnoista. En ole vielä tähän ikään mennessä ymmärtänyt kuinka kukaan voi kuvitella omistavansa sen yhden ja ainoan oikeutetun ajatusmallin. Meille jokaiselle on kai jossain sisällämme selvää, että "todistelemisen ja vastatodistelemisen- tie" on loputon upottava suo. Vaikka aborttia puitaisiin kuinka perusteellisesti tahansa on aina olemassa argumentteja perustella myös vastakkaista kantaa. Mikään perustelu ei ole absoluuttinen ja vedenpitävä, sillä aina löytyy ihminen, joka ajattelee silti eri tavalla. Meidän pitäisikin jo pikkuhiljaa kyetä kasvamaan ylitse tarpeesta saada kaikki muut ihmiset ajattelemaan kanssamme samalla tavalla! Niin kauan kun tällä pallolla elää enemmän kuin yksi ihminen, sitä ei tule tapahtumaan.
Aborti on omantunnonkysymys. Jokainen abortin teettänyt, tai sitä harkitseva, elää itse omantuntonsa kanssa, ei kenelläkään ole keinoja kertoa hänelle miltä hänestä saa tuntua. Millään retoriikalla ei ole mahdollista säädellä toisen ihmisen tunteita. Sama koskee abortteja tekeviä lääkäreitä ja niitä, jotka eivät halua joutua tekemään. Järjestelmää tulee ehdottomasti muuttaa siltä osin, että lääkäri voisi kieltäytyä omantunnonkysymykseen vedoten ja silti erikoistua haluamalleen alalle!
Sitten niihin keinoihin.Joudun tosiaan itse lähes päivittäin tekemisiin abortti-kysymyksen kanssa. Olen jo vuosia sitten tullut siihen tulokseen, että ainoa todellinen keino vähentää aborttien (erityisesti niiden turhien) määrää on lopettaa kaikkinainen jeesustelu ja moraalisointi kysymyksen ympäriltä. Yhteiskuntamme ilmapiiriä tulisi muuttaa niin, että ei-toivotusti raskaana olevat naiset hakeutuisivat lääkärin pakeille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nykyään tilanne ei ole tämä, sillä naiset kokevat pelkoa, häpeää ja ahdistusta. Lääkäriin mennään yleensä hyvin lähellä laissa säädettyjä rajoja ja aika vaihtoehtojen punnitsemiselle jää liian lyhyeksi. Jokaisella naisella tulisi olla mahdollisuus (ei pakko) keskustella tilanteestaan puolueettoman tahon kanssa. Ihmisen, jonka kanssa voi käydä läpi erilaisia mahdollisuuksia, sisimpiä tuntojaan ja keinoja selvitä oli päätös mikä tahansa. Puolueettomalla taholla ei saa olla voimakasta mielipidettä kumpaankaan suuntaan, vaan hänen tulee kyetä näkemään tilanteen kompleksisuus. Tällä hetkellä tukea haetaan omasta lähiympäristöstä ja se on harvoin puolueetonta.
Tällä hetkellä vallalla oleva voimakas lobbaaminen suuntaan tai toiseen ei tule milloinkaan tuottamaan tulosta. Kielto, pakottaminen ja moraalisointi luovat vain vastarintaa ja kapinaa, ajattelemattomia tekoja ja turhaa kärsimystä. Jos tavoitteena todella on luoda muutosta ja päästä kohti parempaa, niin kuunteleminen on paljon parempi keino, kuin huutaminen. Harva nainen päätyy abortiin sadistisuudesta tai julmuudesta, saaden siitä jotakin perverssiä nautintoa. Heillä on aina olemassa jokin syy tai syitä päätökseensä. Näiden syiden ja itsensä todellinen ymmärtäminen olisi kuitenkin välttämätöntä jotta voi tehdä oikean päätöksen. Meillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseemme, ne ovat osa sitä mikä tekee meidät ainutlaatuisiksi ja yksilöllisiksi. Meillä on kuitenkin myös velvollisuus yrittää ymmärtää muitakin mielipiteitä, vaikka ne tuntuisivat kuinka vastenmielisiltä tahansa. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita automaattista hyväksyntää.
Itse pidän täysin moraalittomana joidenkin ihmisten ajatustapaa pitää aborttia ainoana oikeana ratkaisuna ei-toivotun raskauden "hoitamiseen". Aivan yhtäsuuressa määrin paheksun niidenkin ihmisten toimintaa, jotka katsovat oman vakaumuksensa vuoksi olevansa oikeutettuja päättämään toisten valinnoista. En ole vielä tähän ikään mennessä ymmärtänyt kuinka kukaan voi kuvitella omistavansa sen yhden ja ainoan oikeutetun ajatusmallin. Meille jokaiselle on kai jossain sisällämme selvää, että "todistelemisen ja vastatodistelemisen- tie" on loputon upottava suo. Vaikka aborttia puitaisiin kuinka perusteellisesti tahansa on aina olemassa argumentteja perustella myös vastakkaista kantaa. Mikään perustelu ei ole absoluuttinen ja vedenpitävä, sillä aina löytyy ihminen, joka ajattelee silti eri tavalla. Meidän pitäisikin jo pikkuhiljaa kyetä kasvamaan ylitse tarpeesta saada kaikki muut ihmiset ajattelemaan kanssamme samalla tavalla! Niin kauan kun tällä pallolla elää enemmän kuin yksi ihminen, sitä ei tule tapahtumaan.
Aborti on omantunnonkysymys. Jokainen abortin teettänyt, tai sitä harkitseva, elää itse omantuntonsa kanssa, ei kenelläkään ole keinoja kertoa hänelle miltä hänestä saa tuntua. Millään retoriikalla ei ole mahdollista säädellä toisen ihmisen tunteita. Sama koskee abortteja tekeviä lääkäreitä ja niitä, jotka eivät halua joutua tekemään. Järjestelmää tulee ehdottomasti muuttaa siltä osin, että lääkäri voisi kieltäytyä omantunnonkysymykseen vedoten ja silti erikoistua haluamalleen alalle!
Sitten niihin keinoihin.Joudun tosiaan itse lähes päivittäin tekemisiin abortti-kysymyksen kanssa. Olen jo vuosia sitten tullut siihen tulokseen, että ainoa todellinen keino vähentää aborttien (erityisesti niiden turhien) määrää on lopettaa kaikkinainen jeesustelu ja moraalisointi kysymyksen ympäriltä. Yhteiskuntamme ilmapiiriä tulisi muuttaa niin, että ei-toivotusti raskaana olevat naiset hakeutuisivat lääkärin pakeille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Nykyään tilanne ei ole tämä, sillä naiset kokevat pelkoa, häpeää ja ahdistusta. Lääkäriin mennään yleensä hyvin lähellä laissa säädettyjä rajoja ja aika vaihtoehtojen punnitsemiselle jää liian lyhyeksi. Jokaisella naisella tulisi olla mahdollisuus (ei pakko) keskustella tilanteestaan puolueettoman tahon kanssa. Ihmisen, jonka kanssa voi käydä läpi erilaisia mahdollisuuksia, sisimpiä tuntojaan ja keinoja selvitä oli päätös mikä tahansa. Puolueettomalla taholla ei saa olla voimakasta mielipidettä kumpaankaan suuntaan, vaan hänen tulee kyetä näkemään tilanteen kompleksisuus. Tällä hetkellä tukea haetaan omasta lähiympäristöstä ja se on harvoin puolueetonta.
Tällä hetkellä vallalla oleva voimakas lobbaaminen suuntaan tai toiseen ei tule milloinkaan tuottamaan tulosta. Kielto, pakottaminen ja moraalisointi luovat vain vastarintaa ja kapinaa, ajattelemattomia tekoja ja turhaa kärsimystä. Jos tavoitteena todella on luoda muutosta ja päästä kohti parempaa, niin kuunteleminen on paljon parempi keino, kuin huutaminen. Harva nainen päätyy abortiin sadistisuudesta tai julmuudesta, saaden siitä jotakin perverssiä nautintoa. Heillä on aina olemassa jokin syy tai syitä päätökseensä. Näiden syiden ja itsensä todellinen ymmärtäminen olisi kuitenkin välttämätöntä jotta voi tehdä oikean päätöksen. Meillä jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseemme, ne ovat osa sitä mikä tekee meidät ainutlaatuisiksi ja yksilöllisiksi. Meillä on kuitenkin myös velvollisuus yrittää ymmärtää muitakin mielipiteitä, vaikka ne tuntuisivat kuinka vastenmielisiltä tahansa. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita automaattista hyväksyntää.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mee himaasi mutisemaan. Ei kenelläkään saa olla oikeutta toisen ihmisen tappamiseen. Vai että oma päätös... Onhan se minunkin oma päätökseni, jos tapan kaikki ne, jotka eivät minua miellytä.
sinun oma päätöksesi ja vastaat siitä lain ja yhteiskunnan edessä. Samoin abortti. Jos aiot todella tappaa kaikki ne jotka eivät sinua miellytä jos sinä koet olevasi siihen oikeutettu, kuka pystyy sinut vakuuttamaan siitä ettei se ole? Kuka estää sinua tekemästä sitä?
Se ajatus niiden ihmisten läheisten tuskasta, ja itse teosta, oman omatuntosi suhtautuminen siihen. Pidättäydytkö sinä tappamasta vain rangaistuksen pelossa?
***
Olipa erikoinen kirjoitus. Liberaaleihin sanakäänteisiin käärittynä tarjoiltiin aborttien hyväksyntää.
Kirjoituksesta puuttui paljon. Myös tärkein puuttui. Abortin kohde on lapsi. Lapsesta ei mainittu sanaakaan.
Lapselle abortti ei ole "toisaalta-toisaalta" vaan "joko-tai". Lapselle abortti ei ole "tunteilua" tai "sosiaalisia paineita". Se on elämän ja kuoleman kysymys.
Se, että abortin tekijöiden tunteita ja ahdistuksia hoidetaan on varmaan paikallaan, mutta ei se tähän keskusteluun kuulu. Varsinkaan abortin kohteen - lapsen - kannalta sillä ei ole merkitystä. Vailla merkitystä ovat puheenvuorot, jotka ovat asian sivussa. Kysymys on lapsesta.
Kuten sanot; "Jokainen abortin teettänyt, tai sitä harkitseva, elää itse omantuntonsa kanssa..."
Yksikään aborttin joutunut lapsi ei elä. Ei lapsen sallittu kuunnella edes omantuntonsa ääntä.
>Liberaaleihin sanakäänteisiin käärittynä tarjoiltiin aborttien hyväksyntää.
Missä kohtaa tarjosin ehdotonta hyväksyntää? Kuulut selkeästi niihin ihmisiin, jotka eivät kertakaikkiaan kykene ymmärtämään lukemaansa tekstiä. Olen pahoillani, vaikka se ei olekaan minun vikani.
>Se, että abortin tekijöiden tunteita ja ahdistuksia hoidetaan on varmaan paikallaan, mutta ei se tähän keskusteluun kuulu.
Kyse ei ole abortin tekijän tunteiden ja ahdistuksen hoitamisesta. Kyse on aborttia harkitsevan auttamisesta. Tässä on melkoisen suuri ero, mutta jotkut vain eivät kykene sitä näkemään. Aborttia harkitsevissa on paljon heitä, jotka horjuvat kahden vaiheilla. Ihminen tarvitsee ennen kaikkea tukea ja neuvoja. He esittävät kysymyksiä pohtivat omaa tilannettaan. Olenko valmis äidiksi, kykenenkö hoitamaan tämän lapsen ja tyydyttämään hänen tarpeensa, kuinka hoidan koulun tai työn, onko minun mahdollista saada apua jostakin jne. Tällaisessa pohdinnassa naisen tahto on selvästi lapsen elämän puolella, mutta naisella ei vain ole keinoja. Luuletko todella "abortti on murha" kommentin auttavan naista ratkaisun tekemisessä? Lisääkö voimakas syyllistäminen hänen ajatuksiinsa jotakin oleellista ja rakentavaa. Näillä raflaavilla aloituksilla ja "keskusteluilla" ei ole mitään merkitystä heille, jotka ovat jo vakaasti päättäneet tehdä abortin. He tekevät sen luvallanne tai ilman. Ainoat joihin puheet vaikuttavat ovat heitä, joilla olisi ehkä olemassa halu ja edellytykset synnyttää lapsensa. He tarvitsevat positiivista tukea lapsen synnyttämiseen, pitämiseen tai antamiseen adoptioon. Aborttia vastustavilta tahoilta he eivät ainakaan saa tukea, sillä syyllisyyteen riittää ilmeisesti jo pelkä abortin harkitseminen. Kun kerta olet jo rikollinen, niin mitä merkitystä on sillä mitä teet?
>Yksikään aborttin joutunut lapsi ei elä. Ei lapsen sallittu kuunnella edes omantuntonsa ääntä.
En lähde tässä selventämään omaa elämänkatsomustani, sillä se taatusti järkyttäisi herkimpiä kuulijoita. Sanotaan nyt vain, että itselleni tuo kirjoituksesi ei pidä paikkaansa. Siinä varmaan syy, miksi kykenen hyväksymään niin monia ikäviä asioita elämässä. Olisi kamalaa elää maailmassa, jossa kaikkea tarvitsisi paheksua. Tämä ei nyt suoranaisesti liity aiheeseen, mutta olen usein pohtinut sitä, miksi uskonnolliset tahot ovat niin voimakkaasti aborttia vastaan. Kukaan ei kuitenkaan ole vielä kyennyt selventämään tätä minulle yksioikoisella ja ei-ristiriitaisella tavalla. Kertokaa minulle mihin abortoitu lapsi mielestänne "joutuu"? Ilmeisesti ei ainakaan taivaaseen kuten muut viattomat olennot, tai muutenhan abortti ei olisi niin kamala asia. Joutuuko lapsi kärsimään äitinsä synneistä? Joistain keskusteluista tulee välillä sellainen tunne, että abortti on jokin konkreettinen paikka, johon kaikki nämän lapset suljetaan.
Olet ilmeisesti itse ahdistunut tästä keskustelusta? Haluat auttaa hädässä olevia? mutta et itsekään tiedä miten. Haluat välttää ristiriitaista informaatiota, jota ei kuitenkaan osata käsitellä. ok?
Kun työskentelet aborttia aikovien kanssa oletko ajatellut, hieman yleisemmältä tasolta, mistä on kysymys? Sanot:
"Olenko valmis äidiksi, kykenenkö hoitamaan tämän lapsen ja tyydyttämään hänen tarpeensa, kuinka hoidan koulun tai työn, onko minun mahdollista saada apua jostakin jne. Tällaisessa pohdinnassa naisen tahto on selvästi lapsen elämän puolella, mutta naisella ei vain ole keinoja."
Oletko huomannut, että koulu, työelämä, elintason tavoittelu, asuntolainojen maksu jne. ovat asettaneet IHMISEN mahdottomaan tilanteeseen. Nainen on elämän puolella, mutta hänellä ei ole keinoja - todella olen samaa mieltä.
Miksi siis auttaisit naista abortoimaan lapsensa, kun tämä teko on vastoin naisen tahtoa ja etua? Miksi et tue häntä elämänhallinnan ja ymmärryksen rakentamisessa. Ei abortti sulje sitä "Moolokin kitaa" jonka juuri näit ammottavan ja "vaativan" ihmisiltä jopa heidän lapsesa. Se jatkaa vaatimistaan ja vain yltyy aborteista.
"Luuletko todella "abortti on murha" kommentin auttavan naista ratkaisun tekemisessä?"
Ehkä se auttaa. Hyssyttely ja lapsen esineellistäminen tai jopa kiroaminen ei varmasti auta oikeaa ratkaisua. Abortissa aivan oikeasti surmataan lapsi. Toimituksesta jää kuolemansuru. Olisi parempi tietää se edeltäkäsin, jotta edes joku ymmärtäisi etunsa ja lapsensa edun.
" Lisääkö voimakas syyllistäminen hänen ajatuksiinsa jotakin oleellista ja rakentavaa. "
Puhut aivan kummallisia. Juuri edellä sanoit, että työ, koulu jne. vaatii naiselta lasta. Naista syyllistetään rakenteellisesti raskaudestaan ja vaaditaan hänen lastaan. Kuka syyllistää? Kuka tukee syyllisyyden ylläpitoa? Sen tekevät abortin edistäjät, jotka asettuvat naista ja lasta vastaan, vaatien pois naiselta raskautta ja äitiyttä ja vaatien lapselta henkeä.
"... He tarvitsevat positiivista tukea lapsen synnyttämiseen, pitämiseen tai antamiseen adoptioon. Aborttia vastustavilta tahoilta he eivät ainakaan saa tukea, sillä syyllisyyteen riittää ilmeisesti jo pelkä abortin harkitseminen. Kun kerta olet jo rikollinen, niin mitä merkitystä on sillä mitä teet?"
Puheesi karkaavat kokonaan. Vaikea on ymmärtää miten ajatuksesi juoksee. Kai ensimmäinen edellytys tukeen on varoitus lapsen abortoimisesta?
Puheesi rikollisista jne ovat jo, anteeksi vain, pelkkää sekoilua. Ilmeisesti tavoitteesi on vain kiukkuilla lasta ja naista puolustaville ihmisille.
Kun jakelet hyviä neuvoja, niin ota itsekin yksi.
- Arvioi mistä aborttipaineet tulevat.
- Ovatko ne kohtuullisia vai kohtuuttomia.
- Kuinka niitä voitaisiin ymmärtää ja välttää.
- Kuinka päästäisiin tilanteesta, jossa apinoiden raivolla puolustetaan "naisen aborttioikeutta", kun motiivit abortteihin tulevat naisen ja ihmisen ulkopuolelta. Silloin "puolustetaan" naisen "oikeutta" väkivaltaan itseään ja omaa lastaan vastaan.
Lopussa viittasit surmattuihin lapsiin kovin mystisellä tavalla. Raota hieman käsitystäsi siitä, mitä lapselle mielestäsi tapahtuu?
Minäkö tässä kirjoitan sekavasti. Mielipiteensä itse kullakin :D Tässä on nyt taas niin totaalisesti vääristelty, että en jaksa kaikkea kommentoida. Koetapas lukea tekstini uudelleen ja katso saisitko sieltä irti sen todellisenkin tarkoituksen.
Minä en kuule ole pennin vertaa ahdistunut. Tässä iässä ei jaksa enää ahdistua ahdasmielisten ajatuksista. Kirjoitan täällä ihan siksi, että eräs taho pyysi hetken kirjoittamaan ja minä pidän lupaukseni. Näitä tekstejä luettuani ymmärrän mainiosti miksi pyysi. Lähes rajastaan moraalisointia ja syyllistämistä, vailla minkäänlaista yritystäkään oikeasti auttaa vaikeassa tilanteessa olevaa ihmistä.
>Kun työskentelet aborttia aikovien kanssa
En työskentele, enkä olen niin väittänytkään. Minä tapaan työssäni muun muassa heitä jotka ovat abortin jo tehneet. Jonkun kuitenkin pitäisi työskennellä myös niiden aikovien kanssa. Kuvitteletko todella propagandistisen otteen auttavan ihmistä eteenpäin elämässä. Ajaavatko abortti on murha ja ihmisoikeusrikos-teesit todellakin saman asian kun kuunteleminen ja neuvojen antaminen. Moni jättäisi abortin tekemättä jos hänelle tulisi tunne, että hän kykenee selviämään elämästä myös lapsen kanssa. Tätä tunnetta et saa aikaiseksi syyllistämällä häntä, et vaikka kuinka vääristelisit!
>Lopussa viittasit surmattuihin lapsiin kovin mystisellä tavalla. Raota hieman käsitystäsi siitä, mitä lapselle mielestäsi tapahtuu?
Jos alkaisin tässä selostaa koko elämänkatsomustani, niin siitä tulisi romaani. Yksinkertaistaen voisi kai sanoa, että uskon uudellensyntymään, karman lakiin ja energian katoamattomuuteen. Hänelle, joka periaatteet ymmärtää maailmakuvani käy jo tuosta aika selväksi. Elämänkatsomus ja muu sellainen ovat asioita, joita en aio tämän enempää valottaa.
Sinun juttusi on luettu ja kommentoitu. Sitä on seurattu jo paljonkin enemmän, kuin se antoi aihetta.
Et näy kykenevän lukemaan ja arvoimaan käsitystä siitä, miten abortteihin painostetaan. Ethän näy kyknevän lukemaan edes suoraa tekstiä.
Huomaa kyllä, että sinua on "pyydetty" kirjoittamaan. Kun et näe keskeisiä kysymyksiä, haukut väärää puuta. Viestissäsi ei ollut mitään lisäystä edelliseen vuodatukseen.
Täytyy säälitellä odottavia äitejä, jos he joutuvat noin sekavan ajattelun ja kummallisen maailmankatsomuksen omaavien ihmisten kanssa tekemisiin, jopa pohtimaan elämän ja kuoleman kysymyksiä.
Mutisija: "Minäkö tässä kirjoitan sekavasti."
Kyllä, ainakin minun mielestäni. Sinun kannattaisi selkeyttää ilmaisua, jotta tulisit ymmärretyksi paremmin. Jää sellainen kuva, että varsinainen sanottavasi kätkeytyy monitulkintaisiin sanakäänteisiin ja turhiin retorisiin kysymyksiin. Ei lainkaan hyvää suomen kielen käyttöä.
Et sitten vieläkään tajunnut, että hän ei ole tekemisissä aborttia harkitsevien kanssa? Ei sitä kyllä enää tuon selvemmin voi sanoa, vika täytyy olla siis siellä tekstin lukemis päässä.
Olen pahoillani jos en ilmaise itseäni tarpeeksi selkeästi, valitsinpahan ainakin oikean nimimerkin jolla kirjoittaa :D Kuinkahan kukaan ei ole vielä aiemmin tästä huomauttanut. Aihetta olisi varmasti ollut ja paljon. No, ehkä minä sitten ilmaisen itseäni selkeämmin puhuessani. Usein kun kuulen pikemminkin sanottavan, että asia tuli harvinaisen selväksi. Luentokalvoilla teksti taas on varmasti tarpeeksi pelkistettyä, jotta en pääse piilottamaan sanomaani "monitulkintaisiin sanakäänteisiin ja turhiin retorisiin kysymyksiin". Tapoihini eivät kyllä kuulu retoriset kysymykset, vaan odotan aina vastausta kysymääni. Sitä ei tosin tarvitse välttämättä sanoa ääneen, riittää kun esittää kysymyksen itselleen ja vastaa myös itselleen. Sillä tavalla oppii paljon itsestään!
Vai niin, olet tottunut odottamaan vastausta kysymyksiisi. Et sen sijaan ole lainkaan harjaantunut vastaamaan. Kysyn uudelleen:
Mutisija: "Olenko valmis äidiksi, kykenenkö hoitamaan tämän lapsen ja tyydyttämään hänen tarpeensa, kuinka hoidan koulun tai työn, onko minun mahdollista saada apua jostakin jne. Tällaisessa pohdinnassa naisen tahto on selvästi lapsen elämän puolella, mutta naisella ei vain ole keinoja."
Oletko huomannut, että koulu, työelämä, elintason tavoittelu, asuntolainojen maksu jne. ovat asettaneet IHMISEN mahdottomaan tilanteeseen. Nainen on elämän puolella, mutta hänellä ei ole keinoja - todella olen samaa mieltä.
Miksi siis auttaisit naista abortoimaan lapsensa, kun tämä teko on vastoin naisen tahtoa ja etua? Miksi et tue häntä elämänhallinnan ja ymmärryksen rakentamisessa. Ei abortti sulje sitä "Moolokin kitaa" jonka juuri näit ammottavan ja "vaativan" ihmisiltä jopa heidän lapsesa. Se jatkaa vaatimistaan ja vain yltyy aborteista.
Kun jakelet hyviä neuvoja, niin ota itsekin yksi.
- Arvioi mistä aborttipaineet tulevat.
- Ovatko ne kohtuullisia vai kohtuuttomia.
- Kuinka niitä voitaisiin ymmärtää ja välttää.
- Kuinka päästäisiin tilanteesta, jossa apinoiden raivolla puolustetaan "naisen aborttioikeutta", kun motiivit abortteihin tulevat naisen ja ihmisen ulkopuolelta. Silloin "puolustetaan" naisen "oikeutta" väkivaltaan itseään ja omaa lastaan vastaan.
>Sinun juttusi on luettu ja kommentoitu. Sitä on seurattu jo paljonkin enemmän, kuin se antoi aihetta.
Älä siis enää lue, äläkä kommentoi, jos kerta kyllästyttää. Ei ole pakko!
Millä tavalla se, että lähtisin tässä luettelemaan erilaisia syitä abortteihin ja pohtimaan syvällisesti tapoja painostaa aborttiin, oikeuttaisi abortinvastustajien keinoja? Tuolla aiemmin jo lueteltiin erilaisia "painostuskeinoja" joten liitetäänpä tähän.
>Oletko huomannut, että koulu, työelämä, elintason tavoittelu, asuntolainojen maksu jne. ovat asettaneet IHMISEN mahdottomaan tilanteeseen.
>Ei abortti sulje sitä "Moolokin kitaa" jonka juuri näit ammottavan ja "vaativan" ihmisiltä jopa heidän lapsesa. Se jatkaa vaatimistaan ja vain yltyy aborteista.
Jep, ja pointti oli? Jos nämä yhteiskunnalliset ongelmat ovat syitä aborttiin, niin eikö aborttien vähentäminen (ensiksi täytyy todellakin vähentää, jotta saadaan kokonaan loppumaan) pitäisi aloittaa sulkemalla se ”Moolokin kita”, kuten niin värikkäästi ilmaistiin. Sulkeutuuko se kieltämällä abortit ja siirtämällä niiden teko maan alle ja puoskareiden käsiin? Katoavatko ne perimmäiset ongelmat ja tarve abortteihin todella tällä tavalla? Kannattaisiko aloittaa lobbaaminen koulujärjestelmän ja työelämän joustavuuden lisäämiseksi, jokaisen yksilön riittävän elintason turvaamiseksi, asunto- ja pankkijärjestelmän muuttamiseksi, jne, eikä meuhkata täällä syyllistämässä niitä ihmisiä, jotka tuossa edellä niin kauniisti uhreiksi nimettiin. Vai täytyykö tuo ”"vaativan" ihmisiltä jopa heidän lapsesa” ymmärtää jotenkin muuten kuin siten, että ihminen olisi järjestelmän uhri? Jos täytyy, niin tuo ylemmässä lainauksessa esitettu painostuskeinojen luettelo on turhaa lätinää, jolla ei todellisuudessa tarkoiteta mitään. Syy olisikin ihmisessä itsessään (abortin tekijä) eikä hänen luomassaan järjestelmässä (esitetyt painostuskeinot). Jotta perimmäinen tarkoitukseni kävisi nyt ilmi, niin tiivistän: Yhteiskunnallisen epäkohdan muuttaminen kannattaa aloittaa itse epäkohdasta ja sen korjaamisesta eikä seurausten poistamisesta. Seuraukset poistuvat kyllä itsestään, kun niiden aiheuttaja on poissa! Vai yrittääkö joku sanoa, että syy tämän hetkiseen elämänmenoon löytyy aborteista, että abortti ei olisikaan seuraus? Jos näin on, niin silloin tuo lainaamani kirjoitus on aivan päätön, siinä ei ole järjen häivää.
"...Yhteiskunnallisen epäkohdan muuttaminen kannattaa aloittaa itse epäkohdasta ja sen korjaamisesta eikä seurausten poistamisesta. Seuraukset poistuvat kyllä itsestään, kun niiden aiheuttaja on poissa!"
Tietysti pitää kohdistaa huomio epäkohtaan eikä vain sen seurauksiin. Em. paineet ihmisiä kohtaan ovat epäkohta, mutta epäkohta on myös abortti.
Ei epäkohtia korjata sillä, että lisätään lapsien abortointia ja ummistetaan silmät tai jopa annetaan "lisää siimaa" ihmiselämää kutistaville vaateille. Siitä Moolokin kita vain aukenee entistä syvemmäksi.
Yhteiskunnallinen epäkohta voidaan joissakin tapauksissa korjata ja muuttaa jo sillä, ettei ulkoista vaadetta hyväksytä eikä siihen alistuta. Ehkä emme todellakaan tarvitse kaikkea tavaraa. Emme varmasti tarvitse sitä lapisen kustannuksella. Voimme muutta omia tavoittetamme inhimillisemmäksi.
Jos on hieman "rotia" ja tahtoa, niin epäkohdan ja ulkoisen paineen ja houkutuksen kanssa voi käydä kamppailuun - ja voittaa. On mahdollista sulkea Moolokin kita.
Löytyihän sieltä vähän ajatteluakin kun hieman pintaa raaputti.
Kuka on puhunut aborttien lisäämisestä? Todella heikosti olet tekstini lukenut jos tuo on tulkintasi. Tässä puhutaan nyt keinoista niiden aborttien vähentämiseksi! On olemassa hyviä keinoja ja huonoja keinoja ja sitten vielä keinoja, jotka eivät todellakaan toimi. Abortin tekijän syyllistäminen kuuluu niihin jotka eivät todellakaan toimi. Negatiivinen suhtautuminen ja palaute ruokkivat vain negatiivista käytöstä. Ei materialismi katoa sillä, että ihmistä kielletään olemasta materialisti tai kunnianhimo (esimerkiksi työelämässä) häviä sillä, että se leimataan vääräksi. Uskotko sinä todella tällaisten keinojen toimivan?
Abortteja on mahdollista vastustaa myös positiivisilla keinoilla, kannustamalla, tukemalla ja auttamalla löytämään ratkaisuja. Jos ihmiselle ensimmäisenä töksäytetään, että "jos sen teet olet murhaaja", niin koko keskustelu menee lukkoon. Tällöin ihminen kokee jo valmiiksi olevansa syytettynä ja rikollinen pelkkien ajatustensa tähden. Mitä teolla siinä tilanteessa on enää väliä? Jos syyllistäminen olisi toimiva keino, niin Yhdysvaltojen tulisi olla lähes abortiton valtio ja katollisissa maissa aborttiluvut olisivat miinuksen puolella. Näin ei ole. Miksi?
Jossain vaiheessa on myös ikävä kyllä tunnustettava se tosiasia, että ei ole olemassa mitään keinoa poistaa kaikkia abortteja! On olemassa ihmisiä, joille se on ainoa mahdollinen keino. Jos mahdollista, niin syyllistäminen toimii vieläkin heikoimmin kun paheksuja vetoaa paheksuttavalle täysin outoihin ja jopa vastenmielisiin ajatusmalleihin ja vakaumukseen. Jokainen, joka kuvittelee tästä maailmasta löytyvän vain yhden oikean ja oikeutetun ajatusmallin on pahasti hakoteillä. Ihminen itse voi vakaasti uskoa olevansa oikeassa, mutta vastapuoli voi myös uskoa yhtä vakaasti omaan ajatusmaailmaansa. Kysessä on pattitilanne ja fiksu antaa suosiolla toisen pitää mielipiteensä, se kun ei kuitenkaan muutu vaikka mitä tekisi!
Jos ns. elämän puolustaja alkaa esittää kommentteja siitä, kuinka jossain tilanteessa kuolema olisi itse ansaittu, hän on ajautunut aika kauas elämän puolustamisesta. Jos on elämän puolella, niin sitten on kokonaan elämän puolella (puhutaan nyt ihan vaan ihmiselämästä, muuten tämä menee liian laajaksi), kaikki muu on tekopyhyyttä. Elämää on kauhean helppo puolustaa, jos sulkee sen elämän kokonaan ajatusmalliensa ulkopuolelle.
Sinulta puolestaan löytyy pyrkimus keskusteluun itsesi kanssa. Kysyt ja vastaat itse. Väitteesi syyllistämisestä on kummallinen. Itse jatkuvasti hoet murhaamisesta. Mitäpä muilla on siihen sanomista? Abortin tekijät täällä syyllistyvät 100%:sesti omien tekojensa oivaltamisesta. Se syyllisyys näyttääkin olevan pohjaton ja valitus kova. Syyllisiä syyllistymiseen ovat tietysti "muut" ihmiset, ei tekijä itse.
Asetelmasi on edelleen päälaellaan. Virittelet keskustelua abortin tekijöiden ja sitä vastustavien välillä. Se on MERKITYKSETÖNTÄ ja joutavaa jorinaa. Mitä väliä olisi sillä, mitä sivulliset puhuvat lapsen kuolemasta? Ei yhtään mitään väliä.
Abortin kohde on lapsi. Oikea suhde keskustelulle on lapsi-äiti.
Miksi virität - aivan tarkoituksella - väärän keskustelun?
Lopussa menet jo aivan solmuun. Ajatus katosi kiemuroihin. Näyttää olevan kovin vaikea puolustella abortteja ja puhua samassa kappaleessa elämästä.
Ei kaikkee tarvi ymmärtää ja viattomien tappaminen on jotain sellasta. Ja yleensä jos jotain ei hyväksy sitä on myös vaikee ymmärtää.
Monikohan oikeesti edes Haluais ymmärtää esim. syntyneet lapsensa murhannutta naista tai pedofiili-kidutusmurhaajaa?
>Monikohan oikeesti edes Haluais ymmärtää esim. syntyneet lapsensa murhannutta naista tai pedofiili-kidutusmurhaajaa
Mitä heille pitää mielestäsi tehdä? Tapaa pois, silmä silmä, hammas hampaasta... niinkö? Jos tahdot tappaa heidät oletko sitten yhtään sen parempi ihminen kuin abortin tekijät? Saattaisivatko he tarvita apua, tukea, rajoja tai valvontaa? Entä jos nainen on sairastunut vaikka vakavaan skitsofreniaan ja tappanut lapsensa tästä syystä. Onko hän silloin yhtä syyllinen ja mikä tulisi olla hänen rangaistuksensa? Pedofiili-kidutusmurhaaja ei ehkä parane milloinkaan, mutta mitä hänelle siis tehdään? Kerro kun kerta tiedät?
Jos jonkun on tahallaan tappanu niin eikö kuolema oo sillon ansaittu, senhän on sit tavallaan ite valinnu. Eli kyllä, kuolemantuomio vaan tänneki, rikollisten hyysäilykolkkaan!!!
Eikö kukaan (nainen itsekään) ois aiemmin huomannu skitsoilun oireita jotta ne lapset ois ajoissa otettu huostaan vai? Jos ei, niin millanen elämä naisella tulee sen jälkeen oleen, sopeutuva yhteiskuntaan? Tuskin, vaikka joskus paraniski.. onko fiksua pitää ton kaltasia jossain pehmeissä huoneissa yhteiskunnan lopuniän elätteinä, ku on selkee syykin miks ne sais ihan luvalla pistää pois päiviltä??
Tappaminen on siis oikein, kun sen tehdään tuomioistuimen hyväksynnällä. Entäs ne, jotka tuomitaan syyttöminä? Jos alamme jakaa tuomioita, niin niitä pitää sitten jakaa kaikille niitä ansaitseville? Koskeeko tuomioiden jakaminen vain murhia, vai otammeko mukaan myös tapot? Entä kuolemantuottamus? Pitäisikö kaikki rintamalta kotiin palaavat sotilaat ensitöiksi teloittaa? He kun ovat todennäköisesti tappaneet jonkun tai useampia. Pistämmekö pystyyn tuomioistuimen jakamaan kuolemantuomiota kaikille yritysjohtajille, joiden toimet ovat johtaneet yhden tai useamman ihmishengen menetykseen? Voimmeko ajatella, että jokainen länsimainen ihminen, joka ei vuosittain lahjoita tarpeeksi suurta summaa hyväntekeväisyyteen on osaltaan syyllistynyt ainakin yhden (jos ei useammankin) ihmisen surmaamiseen? Esittämäsi malli olisi varmaan aivan mainio keino päästä eroon maapallon väestöräjähdyksestä. Tavanomaiset telotusmenetelmät eivät varmaan olisi tarpeeksi tehokkaita. Pitäisikö mallia ottaa natsien tuhoamisleireistä, vai kasaammeko samantien tuomitut yhteen nippuun ja ammumme ydinpommin päälle? Aloitatko sinä syyttömänä tuomioiden jakamisen?
>Eikö kukaan (nainen itsekään) ois aiemmin huomannu skitsoilun oireita jotta ne lapset ois ajoissa otettu huostaan vai? Jos ei, niin millanen elämä naisella tulee sen jälkeen oleen, sopeutuva yhteiskuntaan?
Mielisairauksien yksi ikävimpiä puolia on se, että sairas ei yleensä itse tiedä olevansa sairas. Sairaudet voivat myös iskeä yllättäen, jolloin sitä on vaikea havaita ajoissa. Sopeutuminen olisi taatusti vaikeaa, sillä tämäkin maa on pullollaan kaltaisiasi kiihkomielisiä.
Tiedätkö; vaikken ole teatraalinen yleensä, niin lukiessani tekstisi minulla aukesi suu ja käsi lennähti suun eteen, niin paljon minä säikähdin...
Luojan kiitos, onneksi meitä tavallisia erehtyväisiä ihmisiä on armahdettu sillä, että kaltaisesi ajattelijat eivä ole maamme lakeja määräämässä. Onneksi meillä rikoksen tekijä voi sovittaa tekonsa ja hädässä oleville tarjotaan apua.
Olen monesti puhunutkin täällä siitä kun olen tutkimuksen tehnyt joskus lapsiensa surmaajista, siis äideistä ja iseistä, jotka tappavat syntyneen lapsensa. Siis perheväkivallasta raaimmillaan. Ne naiset keskivertoisesti ovat ihan tavallisia ihmisiä, ei pedofiilejä, ei hulluja, ei rikollista taustaa. Vain tavallisia ihmisiä, joilla asiat napsahtavat pahimmalla mahdollisella kertaryjäyksellä perseelleen, yleensä asiaan liittyy monia kolhuja ja totaalinen uupuminen. Onneksi heille tajotaan apua. Siis on meidän kaikkien onni (kaikilla siis tarkoitan kaikkia meitä muita, jotka ovat inhimillisten erehdysten ulottuvilla), että yhteiskuntamme toimii näin, eikä Hyssyttelijät ole vallassa...
siis ne jokka on tappanu tahallaan.
Sillon ku murha voidaan varmuudella todistaa.
Rauhan tilassa pätee eri säännöt ku sodassa. Suomen ollessa kyseessä sotiminen olisi ilmeisesti pakollista puolustautumista.
Kuolemantuottamus on käsittääkseni vahinko?
Tuomio myös välikäden kautta murhauttajille (alunperin sen idea).
Selitä tahallinen tappaminen ja mitkä ovat varmoja todisteita. Maailmassa teloitetaan joka vuosi useita "varmoilla todisteilla" tuomittuja, jotka sitten jälkikäteen osoittautuvatkin syyttömiksi.
Millä tavalla lopputulos kuolleen kannalta on eri tahallisessa ja tahattomassa tappamisessa? Kuolemantuottamus onkin muutenkin aika vaikea käsite ja sen sisään mahtuu useitakin tekoja, jotka itse koen hyvinkin tahalliseksi tappamiseksi. Esimerkkinä vaikka rattijuopumus ja siitä seuraava yliajo, kyllä se minusta tahallisen merkistön täyttää, mutta silti puhutaan kuolemantuottamuksesta. Tai tahallinen piittaamattomuus ja siitä seuraava kuolema, miksi se määritellään? Pitäisikö sinun mielestäsi tällaisen täysin tahallisen teon tehneiden silti selvitä ilman kuolemantuomiota?
Rauhantilassa eri säännöt kuin sodassa, OK. Lain mukaan kyllä, mutta lakihan sallii abortinkin. Millä tavalla sotatilalla on kuolleen kannalta eroa? Kuinka lopputulos eroaa puolustautuessa tai hyökätessä kuolleen osalta? Kai nyt ainakin sen sodanjulistuksen tehneet päättäjät ovat syylistyneet lukuisiin murhiin? Jos asiaa ajatellaan oikein tarkasti, niin mitä ihmettä se sellainen pakollinen puolustautuminen on? Eivät kai venäläiset nyt tulleet kovin montaa suomalaista sotilasta kotoaan nukkuessa hakemaan, niin että ei olisi ollut vaihtoehtoja? Aina voi myös paeta ja Suomenkin sodissa on ollut kyse vain maasta ja ajatuksista, miten ne oikeuttavat tappamisen? Jokaisella yksittäisellä sotilaalla olisi myös ollut mahdollisuus paeta rintamalta, joten sinne jäädessään he ovat syyllistyneet täysin tahallisiin tekoihin. Ei kenekään ole pakko totella käskyä, kun se sotii omaa ideologiaa vastaan. Kaikkien sotilaiden (molemmista armeijoista) tulisi yhteistuumiin kieltäytyä noudattamasta käskyjä, niin sota loppuu. Jos he eivät sitä tee he ovat kyllä yhtä syyllisiä kuolemiin kuin päättäjätkin? Vai ajatteletko niin, että käskystä tappava on jotenkin vähemmän syyllinen aiheuttamaansa kuolemaan? Olisiko mahdollista, että hyökkäävään armeijaan kuuluva olisi ansainnut kuolemantuomion, mutta puolustautuja ei? Entä jos tappaminen olisi ollut vältettävissä ja kuollut otettavissa vangiksi... onko silloin kyse murhasta? Jokainen siviilin tappanut on varmaan ainakin syyllistynyt murhaan. Entä kiistanalaiset sodat? Vaikkapa Irak, joka on kansainvälisen yhteisön tuomitsema? Meidän silmillämme katseltuna jokaisen siellä sotatoimien myötä tapahtuvan kuoleman tulisi olla murha. Jos olemme johdonmukaisia, niin meidän tulee myös tehdä kaikkemme saattaaksemme nämä murhaajat tuomiolle.
Tuomio välikäden kautta murhauttajille... entä välikäden kautta murhaaville. Täytyy siis luoda tarkat tilastot siitä, kuka lahjoittaa ja mitä hyväntekeväisyyteen. Mikä olisi riittävän suuri lahjoitus, vaikka noin vuosittain? Tärkeää on myös se mitä kautta rahansa lahjoittaa, jotta eivät mene vääriin käsiin. Sitten tietysti täytyy luoda myös tilasto siitä, mitä ja minkä yritysten tuotteita itse kukin ostaa. Väärien yrityksen tuotteita ostavat saavat kuolemantuomion, sillä ovat välillisesti aiheuttaneet kuolemia. Raskauttava tekijä on jos ko. tuotteet ovat tällä yrityksellä kilpailijoitaan halvempia, sillä silloinhan ostajan teko on varmasti tahallinen. Täytyy sanoa, että näissä onkin lainlaatijoilla tekemistä! Vai myönnätkö, että ajatuksesi ontuvat hieman?
Niin, no kieltämättä murheellisia vääriäkin tuomioita vois tulla mutta tod.näk todella marginaalinen ryhmä. Rikostutkimuksetki kehittyy jatkuvasti.
Jos rattijuopon yliajo on vahinko niin ei, mutta jos teko oli aiottu niin tuomiosta ei pelasta se että oli kännissä.
Tottakai vois lähtee poiskin ja jättää maan vapaaehtosesti vihollisten haltuun mutta vois olla hiukan eri olot täälläkin nyt jos näin ois kaikki tai edes enin osa tehny! Ai sun mielestä ei pitäs puolustaa isänmaata jos sen joku aikois ottaa ja hyökätä?
"Kaikkien sotilaiden (molemmista armeijoista) tulisi yhteistuumiin kieltäytyä noudattamasta käskyjä, niin sota loppuu."
Tosiaan, mikä älynväläys!! Näinhän se meniski ku unelma, ei lienee kovin realistista?
Vaan entä jos sotilaat uhataan tappaa jollei ne tottele, tai niiden perheet? Eikö motivoi puolustukseen?
Sodassa kun useimmiten on vaan se tilanne että joko sinä ehdit ampua vihollisen tai sit se ampuu sut.
"Eivät kai venäläiset nyt tulleet kovin montaa suomalaista sotilasta kotoaan nukkuessa hakemaan, niin että ei olisi ollut vaihtoehtoja?"
Ei varmaan joo, tai jos ehti ni nukkuvien ei ois siinä vaiheessa enää tarttenu herätäkään, ikinä.
"Entä jos tappaminen olisi ollut vältettävissä ja kuollut otettavissa vangiksi..."
Säälittäisiin jokaista ja otettas vaan vangiks?! Heh, kuinkahan tilavia ne sota-aikojen korsut ym. tilat siellä olika.. ja mitä sun tekis mieli tehdä vangille, jonka tietäsit tappaneen vaikka perhees, lapset tai vaikka koko suvun? Haluat säästää hengen ja hyysätä vankia?!
Välikäden kautta murhaavat (palkkamurhaajat yms) useimmiten voisi kieltäytyäkin, paitsi tietenkä esim. hengen uhalla pakotetut.
Mitä joku hyväntekeväisyys liittyy tappamiseen? Ai jos en anna kaikkia ylimääräsiä rahojani johki kehitysmaakeräyksiin ni osallistun tappamiseen? Hahh! No siinä tapauksessa niitä 'passiivisesta tappamisesta' vastuussa on joitaki miljoonia mun kanssa..!!
Tappamista on se jos joku kuolee mun suorasta toiminnastani tai halusta/suunnitelmasta.
Sinun hys pitäisi lukea uudelleen ketju johon kirjoitat lisää, sinulla on nähtävästi paha tapa unohtaa mitä olit perustelemassa ja alkaa suoltaa puhetta joka ei liity perusteltavaan asiaan mitenkään.
Onko se nyt viimeinen sana -syndrooma vai mikä? Jotain pitää vastata vaikka mitään sanottavaa ei olisi? Keskustelussa, jotta sitä voisi käydä, tulee molempien osapuolten pysyä kärryillä eikä lentää kärryjen yläpuolella vuoroviikoin :D
***
sunkaan kommentoida jollei asiaan liittyvää sanottavaa oo etkä oo aiempia lukenu, mihinkä oon vastannu kun kerta kysyttiin.
Ilmeisesti asia kutakuinkin selkeni sille/muille kelle vastasin joten ainoa kärryiltä pudonnut olet sinä.
Eli millä tavalla työssäsi joudut tekemisiin? Onko kyseessä juuri ne, jotka ovat kokeneet jotain ongelmia ko. asiassa vai kaikenlaisten abortin tehneiden kanssa?
mutta se ei kuulu sinulle, eikä tähän paikkaan.
Joskus on käynyt mielessä asia johon voisit vastata ehkä.. (Oletan, että olet mielenterveystyössä ja kohtaat juuri katujia?)
Itse ole abortin läpi käynyt, eikä se ollut itselleni ollenkan paha paikka, johtuen tietenkin siitä, että valinta oli niin varma, ei sijaa jossitteluun. Mutta jos joku tekee abortin "vähemmän varmana", niin miksi se osalle aiheuttaa ongelmia syyllisyydessä jne?
Osa näistähän jotka eivät ole varmoja ajan myötä vain tajuavat tehneensä juuri sen oikean valinnan, eikä ole ongelmaa. Osa sitten taas näistä kokee ongelmia selviämisessään...
Olen siis miettinyt asian suhteen, että vaikuttaako silloin kun vielä miettii "olikohan se ihan fiksu ratkaisu?" nämä vastustajien kommentit liikaakin? Kun ihminen on heikossa itsetunnossaan ja tietenkin ihan rikki, niin silloinhan on haavoittuvimmillaan... Silloin jokin lopettakaatappaminen törky pääsee iskemään tosi rankasti.
Ja eihän nämä lopettakaatappaminen ry;n jäsenet mitään hyödy siitä sen ihmisen satuttamisesta, sillä eihän se sitä aborttia enää tekemättömäksi saa. Mutta uskon, että tuossa vaiheessa sen ihmisen itsetuntoa pönkittävät kommentit voisivat vielä pelastaa ainakin yhden elämän (eli sen naisen), jotta pääsisi tolpilleen asian kanssa ja jatkaisi elämäänsä.
Haitkin kirjoituksella ehkä juuri tätä... Mutta kiinnostaa vain se mitä mieltä "asiantuntija" on siitä heti abortin jälkeisestä ajasta, jolloin jotkut vielä miettii oliko ratkaisu oikea. Onko silloin pahin aika käännytykselle ja suolan sirottamiselle? Ainakin ihan peruskasvatus työssä on opetettu, että silloin on vain aika vahvistaa, eikä sanoa mikään mikä voi pahentaa tilannetta...
Tai en minä tiedä; hakeeko vastustajat edes meidän jo abortin tehneiden kääntymistä? Vai onko tarkoitus vain satuttaa (silmä silmästä, kuolemantuomio käytäntöön!!)? Välillä teksti on niin raakaa, että ei ole ollenkaan vaikea uskoa, heikon itsetunnon omaavien satuttavan itseään ihan tosissaan...
Olet ajatellut fiksusti ja hyvin pitkälle naulan kantaa. Syyni näihin kirjoituksiin ovat juuri tuossa mitä olet miettinyt. Pyyntö kirjoittamiseen tuli erään hyvin julman ihmiskohtalon myötä. Tästä jutusta on turha kenenkään kysellä sen enempää, sillä se ei kuulu asioihin joista haluaisin tai edes voisin keskustella. Jokaisen, joka tällaisellekin paltalle törkyään suoltaa (erityisesti he, jotka vain provoilevat) täytyisi ymmärtää myös vastuunsa.
Itse kohtaan kahdenlaista syyllisyyden tuntoa. Katumusta, joka on naisesta itsestään lähtevää ja sitten sitä, jonka aiheuttavat ympäristön mielipiteet. Monella naisella voimakkaimmat tunteet abortin vuoksi nousevat pintaan ensimmäisen toivotun raskauden ja lapsen yhteydessä. Mieleen nousee ajatuksia lapsen isosta siskosta tai -veljestä. Minkä ikäinen tämä nyt olisi, millainen hän olisi, muistuttaisko kovasti tätä nuorempaa, olisiko hän kehittynyt samaan tahtiin vai ehkä oppinut kävelemään aiemmin. Arkipäivän pieniä suuria asioita, jotka voivat osalle olla musertavia. Näissä täysi musertuneissa tilanteissa itselle herää väkisin ajatus, että abortti ei ehkä ollut oikea ratkaisu vaan oikein tuettuna ja kuunneltuna nainen olisi synnyttänyt ja pitänyt lapsensa. Jos lisänä on vielä voimakasta synnytyksen jälkeistä masennusta, niin tilanne pahenee entisestään. Tällaiselle ihmiselle kun alat saarnata murhasta ja ihmisoikeusrikoksesta vastaten hänen avunpyyntöönsä, että "mitä enää ruikutat", niin seuraukset voivat olla aika rujoja. Vaikka ei kykene antamaan naiselle anteeksi hänen rikkomustaan, niin tällaisessa tilanteessa on mukana muitakin osapuolia, joita voi ajatella.
Ehdoton valtaosa abortin kokeneista käy jossain elämänsä vaiheessa lävitse jonkin asteista epäröintiä ratkaisunsa oikeellisuudesta, mutta ei silti koe ylitsepääsemätöntä katumusta. He voivat ajatella abortoitua lapsena ja miettiä millainen hän olisi, mutta eivät koe tehneensä virhettä. He tekisivät edelleen saman ratkaisun samassa tilanteessa. Sitten on heitä, joille abortti oli ja tulee aina olemaan vain helpotus. Yleinen mielipide kuitenkin on, että naisen tulisi kärsiä voimakkaita tunnontuskia abortin vuoksi, joten mitä kun näin ei ole. Meillä on sellainenkin ihmisryhmä, jotka kokevat suurta häpeää, kun eivät kykene kokemaan katumusta abortin suhteen. Nuori ihminen on päässyt traumoitta ylitse tapahtumasta, joka voisi aiheuttaa suuriakin henkisiä vammoja vain ollakseen pahoillaan selviytymisestään. Itsestäni tämä kuulostaa perinjuurin sairaalta yhtälöltä.
>Ja eihän nämä lopettakaatappaminen ry;n jäsenet mitään hyödy siitä sen ihmisen satuttamisesta, sillä eihän se sitä aborttia enää tekemättömäksi saa. Mutta uskon, että tuossa vaiheessa sen ihmisen itsetuntoa pönkittävät kommentit voisivat vielä pelastaa ainakin yhden elämän (eli sen naisen), jotta pääsisi tolpilleen asian kanssa ja jatkaisi elämäänsä.
>Tai en minä tiedä; hakeeko vastustajat edes meidän jo abortin tehneiden kääntymistä? Vai onko tarkoitus vain satuttaa (silmä silmästä, kuolemantuomio käytäntöön!!)? Välillä teksti on niin raakaa, että ei ole ollenkaan vaikea uskoa, heikon itsetunnon omaavien satuttavan itseään ihan tosissaan...
En tiedä mitä he sisimmässään ajattelevat mutta ulkopuolisen silmiin tarkoitus vaikuttaa olevan juuri satuttaminen. Totuus kun vain on se, että jo tehtyä aborttia ei saa puhuttua tai kaduttua tekemättömäksi. On vaikea vältyä siltä tunteelta, että he todella toivoisivat abortin tehneiden päättävän päivänsä, niin törkeää teksti välillä on. Jos kyse olisi yksikertaisesti elämän pyhyydestä, niin silloin kaiken elämän pitäisi olla pyhää. Näin ei selvästi kuitenkaan ole. Itseäni häiritsee näissä teksteissä erityisesti se, kuinka vakaumuksellisesti kristinuskoiset ihmiset ovat niin äärettömän ymmärtämättömiä, suvaitsemattomia ja kykenemättömiä anteeksiantoon. Sellainen ajatusmaailma on jotenkin niin kaukana Kristuksen opetuksista, mutta itse he tulkintansa tekevät. Tietyn jyrkkyyden ymmärtää nuorten kohdalla, sillä nuoruuteen kuuluvat jyrkät ja musta-valkoiset mielipiteet, joista elämä sitten hioo pahimmat särmät. Osa saarnaajista on kuitenkin aikuisia ajattelevia ihmisiä ja se ei mahdu minun päähäni!
Narsistin on mahdotonta tajuta, ettei hän ole maailman keskiössä edes tehdessään aborttia. Useimmat tämän palstan abortintekijät hokevat: minä, minä minä...
Ja he ovat väärässä. Niin väärässä.
Kyseessä on lapsi.
Kuka olisi kiinnostunut abortin tekijästä???
Ei abortin tekijää syyllistä kukaan muu kuin hänen omat tekonsa. Syyllistyminen seuraa jo siitä, että kuvataan aborttia verbaalisesti. Kuvat on kokonaan kielletty, ne kertovat jo aivan liikaa.
Sinun juttusi julistaa tietoista harhauttamista. Et suostu puhumaan asiasta. Puhut asian vierestä.
Haluat edeleen jatkaa LAPSIEN surmaamista ja haluat poistaa julman toimituksen kuvauksen ja arvioinnin, koska se saattaa estää abortteja sekä harmittaa sivullisia, kuten abortin tekijää ja sellaisien tekojen puolustelijoita.
Väität, että teistä olisi joku kiinnostunut ja käyttäisi aikaansa tuollaisten ihmisten kiusaamiseen. Melkoista omahyväisyyttä! Kukahan se voisi olla?
Puhukaa asiasta, älkääkä tuoko itseänne esiin aivan tarpeettomasti.
"Vain lapsi on tärkeä", ei elämä. Voit lakata sanomasta olevasi elämän puolella, sillä se ei pidä paikkansa. Olet valmis osaltasi hävittämään lisää elämää tuhoamalla myös abortin tehneet naiset. Et myöskään pidä suurta meteliä kaikista niistä muista tuhansista ihmisistä, jotka päivittäin kuolevat turhaan. Turha sanoa enempää!
Sama vääristely taktiikka jatkuu. Minulla ei ole mitään tarvetta piilottaa abortin olemusta. Jos et ole huomannut niin minä puhun useimmiten lapsista, vieläpä ihmislapsista, en alkiosta ja sikiöistä, kuten viralliset lääketieteelliset termit kuuluvat. Minulle on henkilökohtaisesti se ja sama vaikka aborttikuvat liitettäisiin osaksi koulujen seksuaalikasvatusta. Siellä näytetään jo nykyisin niin roiseja ja etovia kuvia, että eivät nuo siellä tuntuisi. Jos jonkun mielenrauha on siitä kiinni niin pistetään lapset vaikka katsomaan aborttivideoita ja kirjoittamaan sitten itse niitä verbaalisia kuvauksia näkemästään. En tosin ymmärrä kuvittelisiko joku pääsevänsä tuolla toivottuihin lopputuloksiin (abortit vähenisivät). Itse epäilen, että tulos voisi olla päinvastainen, ihmisen arvo laskisi entisestään kun näemme vielä lisää turruttavaa väkivaltaa. Mielestäni myöskään tuo jenkkilän ajatus ultrakuvan katsomisesta ei ole kovin huono idea. Uskomattoman moni sen ultrakuvan jo nytkin näkee, osa jopa itse tietoisesti katsoo ja varmistuu näin tuntemuksistaan. Kyseisen keinon käyttöä tulisi kuitenkin rajata sosiaalisista syistä tehtäviin abortteihin.
Suurimmalle osalle abortiin päätyvistäkään näillä esittämilläsi "keinoilla" ei loppupeleissä ole merkitystä. Jos sinun omaatuntoasi ei kolkuta sen vähemmistön puolesta, joka saa vakavia henkisiä traumoja tai päätyy ottamaan hengen itseltään, niin se on sinun ja sielusi välinen asia.
Sinulla on rohkeutta enemmän kuin harkintakykyä, kun lähdet arvailemaan sitä mitä teen tai jätän tekemättä.
Se sopii kuvaan. Pyrit henkilökohtaisuuksiin. Sanon siksi viimeisen kerran. ET ole henkilönä kiinnostava! En ryhdy kanssasi henkilökohtaisiin puheisiin. OK?
Tarinasi hajoavat muutenkin. Mitähän ovat tuhannet päivittäin turhaan kuolevat ihmiset? Mitä ovat esittämäni keinot?
"...ihmisen arvo laskisi entisestään kun näemme vielä lisää turruttavaa väkivaltaa."
Siis väkivaltaa on väkivallan näkeminen - ei sen tekeminen? Abortti on siis turruttavaa ja ihmistä alentavaa väkivaltaa vain, jos joku sen näkee?
Abortti on kiusallinen vain jos joku siitä puhuu?
katsos, Mutisija, tähän mennään kun vastauksia ei enää ole. Kun kysyt liian vaikeita, kun menet liian pitkälle, kun ajattelet ja kyseenalaistat likaa. Kun käytät tuntuvia esimerkkejä, taivutat ratakiskosta jotta väistely loppuisi. Tulee reaktio "sinä et ole kiinnostava". Kuultu on, moneen kertaan. Minäkään en ole kiinnostava, ei meistä kukaan ole (alkiot ovat?) en tiedä onko tuo pyrkimys loukkaukseen (pidän todennäköisenä) vai mitä... mutta kysyikö joku häneltä oletko sinä kiinnostava? Ehei. Hänen on korostettava sitä jotta hän muistaisi väheksyvänsä sinua, vaikka ajatuksesi alkavatkin ehkä soittaa kelloja. Puolustautuminen alkaa...
***
Minä olen! Ja varmasti kaikki muut kuin sinä.
Eli puheemme pitäisi kääntyä Sinä Sinä Sinä tyyppiseksi? Välinpitämättömäksi elämää kohtaan?
Ei ole oikeastaan vaikea tajuta miksi VAIN sillä alkiolla ja lapsella on sinulle merkitystä. Kun siitä kasvaa aikuinen ihminen joka pystyy tekemään omat päätelmänsä asioista, se hylkää sinut. Jäät sinne välinpitämättömyyteesi yksikseen, sillä muille kasvaa kyky empatiaan toisia ihmisiä kohtaan.
Ota huomioon, että minä olen jonkun lapsi. Äsken sanoit että vain sillä lapsella on merkitystä. Jokainen nainen joka teettää abortin on jonkun lapsi... Merkityksemme loppui olemasta kun kasvoimme isoiksi? Aloimme ajattelemaan eritavoin kuin sinä, eli kuoleman ja elämän asiaan tuli harmaan sävyjä, eikä enää vain mustaa ja valkoista. Olin minäkin suloinen lapsi, jonka mielestä kuoleminen oli kauheinta ja tappaminen tietenkin...
Ihan uutena palstan lukijana, ensivaikutelmani on, että abortin vakaat vastustajat ampuisivat mielellään kuulan tällaisen päätöksen tehneen naisen kalloon. Tai ehkä jo siinä vaiheessa, kun mahdollisesti aborttia harkitsee. Melkoisen agressiivista ja mustavalkoista "MINÄ olen oikeassa"-tekstiä. Joku intuitio koputtelee, onko tässä lainkaan lapsesta kysymys? Ja mistähän muusta kuin fanaattisuudesta ne kaikki sodatkaan syttyy? Huh! Jopa pelottavaa!
Väkivaltaisia ja harhaisia ovat mielikuvasi.
Anna lapselle oikeus.
Anna lapsen olla oikeassa.
Anna lapsen olla olemassa.
Älä abortoi hänelle "kuulaa kalloon".
Voit jo paremmin. Mielikuvasi tervehtyvät. Muutut suvaitsevaiseksi.
nämä "elämänpuolustajat" ovat harvinaisen vähän kiinnostuneita muiden elämästä ja etenkään sen elävän ajatuksista :D
Kerropa montako lasta sulla on?
Mistähän syystä aina herää ensimmäisenä ajatus, ettei voi olla yhtään, ei todellakaan.
Ettei taas käynyt niin että osui ja upposi! ;-)
Ja äkkiä käännetään taas puheenaihe toiseen, jotta vältytään sen oman neuroottisuuden näkemiseltä, eikös?
Onko tämä ressukka sinun elämäntehtäväsi? Olet tällä palstalla "parantamassa maailmaa"?
Kirjoituksillasi saat entistä enemmän vain negatiivisuutta kuin positiivisuutta aikaan.
Näin se aina menee, se on nähty jo lukemattomia kertoja. Mielestäni on äärettömän surullista kuunnella ihmisiä, jotka eivät osaa kehittää ja tarvittaessa muuttaa omaa ajatusmaailmaansa. Monet tuntuvat jostakin syystä kokevan omista ajatuksistaan poikkeavan ajatusmaailman uhkana. Tahtomattakin herää kysymys onko se oma maailmankatsomus sittenkään niin vakaalla pohjalla kun toisenlaiset mielipiteet ovat niin uhkaavia.