Minä reivaan kryssillä n. 9 m/s tuulessa ekan kerran, toinen reivi ehkä 12 m/s ja kolmas n. 17 m/s suunnilleen. Slöörillä hiukan myöhemmin. Entäs te ?
Milloin teidän veneellänne pitää reivata ?
Entä jos tuulee tosissaan niin milloin otatte kaikki purjeet alas ?
http://www.youtube.com/watch?v=VhJS49_W6b4&NR
Milloin teidän veneellänne pitää reivata ?
Entä jos tuulee tosissaan niin milloin otatte kaikki purjeet alas ?
http://www.youtube.com/watch?v=VhJS49_W6b4&NR
Vastaukset 19
Vanhimmat
Reivi otetaan silloin kun sen ottaminen käy ensimmäisen kerran mielessä. Jos se osoittautuu turhaksi niin nittä reivejä on aina helpompi ravistella pois kun siltä tuntuu.
Omalta osaltani ilman läskiä laidalla rynkyttäessä rajat kutakuinkin samat kuin sun "apupyörillä" varustetussa vehkeessäsi. Kolmas reivi saattaa tulla kyseeseen kuitenkin vähän kovemmassa kelissä, jos aallokko sen sallii. Joskus poweria tarvitaan enemmän kuin kolmen reivin iso sitä tarjoaa.
Moderneja yksirunkoisia tulee ajaa melko pystyssä ja vauhti ei oikein mitoitetusta reivauksesta kärsi, vaan päinvastoin, yleensä paranee. Meno on mukavampaa ja sitä jaksaa pitempään, kauemmaksi.
Yhden kerran eläessäni oli tilanne jossa pelkkä mastokin olisi varmaan vienyt "jollaani" riittävän vauhdikkaasti. Mutta ukkosmyrskyn yllätettyä erikoisen kapealla väylällä se ei ollut enää mahdollista (tai siis oma tilannearvioni oli, että parempi olla yrittämättä). Pakko oli ajaa kieli keskellä suuta ne kymmenen minuuttia mitä se kesti. Se vauhtiennätys on sitten vieläkin rikkomatta. Jos vain meritilaa on ja riittää, niin kait se pelkällä tikulla seilaaminen jossain 25 m/s keleissä voisi olla ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
"oli tilanne jossa pelkkä mastokin olisi varmaan vienyt "jollaani" riittävän vauhdikkaasti."
Kyllä se osataan täälläkin... Raumalaiset seilaa pelkällä mastolla aina.. ja pääseevät yhtä kovaa kuin muutkin...
siis hyviä purjehtijoita on "perinteikkäässä merikaupungissa"
Hyvin veistelty tuo apupyörät:-) Eikös sillon ole peräti trimaraani kyseessä. Onkos katti sitten pyöräkelkka? (Hienoja pelejä ovat, mutta saahan vähän virnuilla)
Mutta reivaamisesta, solmuina mitä mittari näyttää. Ensinnä valitaan tai vaihdetaan "karderoobista" sopiva keulapurje:
10-12 solmuun asti choster, pariinkymppiin kevyempi ykkösgenua raskas jos sattuu olemaan ylhäällä voi revittää vähän ylikin, sitten seuraavaksi täyskorkea kryssifokka (pussissa lukee kyllä jib, mutta kun laiva ei ole fregatti eikä kutterikaan). Viimeistään silloin ja jo enneminkin on vanhaa isoa rutisteltu litteämmäksi. Noilla eväillä ja piinaamalla pyristellään vielä pitkästi yli pariinkymppiin ja sitten I reivi. Seuraavana tulisi matalampi fokka ja lisää reivejä. Pelkkä myrskyfokka kokeeksi 40:n puuskissa tuntui liian pieneltä - kaidekankaissa melkein saman verran purjepintaa. Raikkailla tuulilla, jos on luvassa myötäisempää pelkkä genua tai fokka jalustettuna ulompaan kiskoon vie vakaasti ja mukavasti, rautahemmokin jaksaa ohjata. Vasta tuuleen päin kääntyessä huomaa, miten puhaltaa...
Entäs spinnu, koska vaihdatte isomman kovan tuulen spinnuun ja koska sen riekaleet korjataan pois?
Kyllä se kynnys on kiinni veneestä ja takilasta, sekä tietenkin kulkusuunnasta tuuleen nähden. Ei ole varmaan mitään yleispätevää neuvoa. Minun veneeni kulkee paremmin kun reivaa ajoissa, nopeus kasvaa kun vene on pystymmässä. Tuulipinta purjeeseen suurempi kuin täysissä purjeissa rajussa kallistuksessa. Pelkällä tikulla voi tietenkin lasketella myötäiseen, mutta jos pitää jonnekkin päästä niin ei niitä purjeita voi kokonaan pois ottaa. Myrskyfokka ja iso alas reivattuna pääsee vielä luovimaan ja pelkällä myrskyfokalla pääsee vielä sivutuuleenkin. Minulla ei ole myrskyisoa, joten siitä ei ole kokemusta.
Purjealan pienennys riippuu tietenkin veneestä ja olosuhteista niinkuin jo todettiin. Aikanaan S&S-veneissä oli ns. kahdenkympin sääntö: 20 solmun tuulessa (kryssi) veneen tuli kulkea reivaamattomana enintään 20 astetta kallistuneena. Reivata kannattaa, jos kallistuskulma kasvaa vauhtia rajoittavaksi. Leveitä veneitä tuskin kannattaa ajaa kovin kallellaan, kapeat sietävät kallistusta paremmin ilman vauhdin menetystä.
Jos puhutaan kovista tuulista ja isoista vesistä, matkaveneen kryssiminen kannattaa yleensä lopettaa joissain 21-25 m/s tuulessa ja jäädä piihin. Purjehduksen jatkaminen altistaa välinerikoille. Sitä ennen on vaihdettu myrskypurjeisiin (myrsky-staysail ja trysail). Piissä oma veneeni pysyy parhaiten pelkän trysailin kanssa. Eri veneet käyttäytyvät kuitenkin hyvin eri tavoin. Ilman purjeita olen lasketellut 40 vuoden aikana vain muutaman kerran - todellisissa myrskytuulissa.
Myrskyfokkaa kannattaa ehdottomasti kokeilla jo ennenkuin vasta tositilanteessa. Olen ymmärtänyt, että monissa veneissä myrskyfokka on pelkkä kokeilematon katsastusvaruste. Jos myrskyison(trysail) hankkimista harkitsee , olisi paras vaihtoehto asentaa mastoon erillinen kisko sitä varten. Trysailin voi tällöin virittää nostovalmiiksi hyvissä ajoin ennenkuin olosuhteet muuttuvat hankaliksi.
Miten viritellä vene pysymään piissä jos purjeina on myrskyfokka ja vanhanmallinen rullapuomilla oleva iso?
Purjeiden lisäksi kölillä on ratkaiseva merkitys. Pitkäkölinen vene pysyy piissä pelkän myrskyfokan avulla tai pelkän isopurjeen avulla. Kannattaa kokeilla.
En usko, että rullapuomi on hyvä ratkaisu. Harkitse muuttamista sidosreiviin. Saat purjeen istumaan paremmin. Pussikkaaksi rullareivattu isopurje ei sovellu kovan tuulen olosuhteisiin. Purje pitää reivattuna olla mahdollisimman litteä (ja vahva), että sen kanssa voisi piissä odotella myrskytuulen heikkenemistä.
Piihin voi myös jäädä muusta syystä, kuten pysähtyä merelle tekemään jotain korjauksia, lepäämään tms. tai jäädä piihin odottamaan aamun koittoa ennen rannikolle saapumista.
Pysyvä yli 7 m/s ja alkaa olla aika vaihtaa kakkosjennyyn ja latistaa isoa. Pari metriä lisää ja vaihdetaan kakkonen kolmoseen ja iso sileäksi. Taas pari lisää, eli 11 m/s on ekan reivin paikka. Toinen reivi 14 m/s ja kolmas 17 m/s kohdalla, keulille vaihdetaan pian sen jälkeen myrskyfokka. Nämä tuulet ovat siis tosituulia kryssillä. Kaikkien alas otto ei ole tullut vielä vastaan, joten nähtäväksi jää. Ukkospuuskia on kyllä joskus purjeita laskemalla väistelty, mutta silloin on aina ollut ylhäällä joku kevyempi setti, joten kyse on eri asiasta.
Kerran jäin ukkospileven alle. Ei näyttänyt muutoin kummoiselta, mutta pirun korkealta. Ensin tuuli alkoi tyyntyä, missä vaiheessa katsoin uudestaan ja näin lähestyvän mustan vesiseinän. Tuuli alkoi kääntyä 180 astetta ja pilvi nousi sellaista vauhtia muuten melko kirkkaalla taivaalla, ettei sitä tajunnutkaan.
Iso alas ja keulan sain nippa nappa pelastettua vedestä kun alkoi tuulla. Kerran räsähti kunnolla ja vettä tuli 10 cm ämpärin pohjalle muutamassa minutissa. Näkyvyys loppui ennen veneen keulaa. Puuskat pilven reunan kohdalla jotain 20-30 välillä. Sade tuli pilven alla melkein pystysuoraan kuin hansta. Taas kovaa puuskaa ja sitten paistoi aurinko. Episodi kesti n. 5 minuttia.
Olen seilannut yli 25 vuotta itämerellä mm.9 gr.enkä ole koskaan kohdannut yli 17ms. keskituulia kesäaikana.Puhutte reivaamisesta alle 12ms.tuulissa,veneen täytyy olla väärin suuniteltu tai sitten purjeiden trimmaus on opittu "takapihan aidasta".
Olen seilannut 45 vuotta Itämerellä.
Kovin kokemani keskituuli heinäkuussa yli 25 metriä,sitä kesti 3 päivää että silleen.
Ranta tulee vastaan muutamassa vrk:ssa ja lisäksi myrskytuulet ovat lyhytkestoisia. Heinäkuun tilastoissa ei taida 25 m/s keskituulia juurikaan Itämerellä esiintyä ja niistä on Ilmatieteen laitoksen tilastot (ks. Itämeriportaali). Minä vuonna tällainen keli olisi ollut? Itse en muista enkä löydä mainintaa vanhoista lokikirjoistanikaan, vaikka olen seilannut Itämerta ja maailman meriä v:sta 1967 lähtien.
Pitkäaikaisia kovia tuulia esiintyy valtamerillä, jossa kuvaamasi keskituuli ei ole harvinaisuus. Itämerellä kesäkuukausina se sen sijaan on todellinen harvinaisuus....eihän vaan ollut liioittelua mukana, vai olisiko solmut muuttuneet m/s?
Nimimerkki myrskypurjehduksesta jo esittikin asiallisen kommentin. En tiedä, millaisella betoniammeella tai halolla itse purjehdit, jos ei tarvitse 12 m/s tuulessa vielä reivata. Ainakin oma S&S -veneeni kulkee huomattavasi mukavammin 12 m/s tuulessa, jos olen ottanut yhden reivin. Paine peräsimessä on pienempi, vene kulkee pystymmässä ja nopeus on kuta kuinkin sama. Haluan ainakin kovasti uskoa, että Olin J. ei turhaan ole suositellut reivaamista n. 10 m/s tuulessa. Neljännesvuosisata takana myös itsellä tätä hommaa.
Nykyään muuten purjemaakarit lähtökohtaisesti suosittelevat vain kahta reiviriviä -kolmas on jo ekstraa. Näin oli omalla kohdallani purjetta vaihtaessa.
Ei ainakaan S&S suunnittelija!
Olin J. Stephens, Rodin broidi. Rod hoiti supliikin, Olin piirsi paatit.
Aina pitää reivata jos se hyvältä tuntuu.Mitä se kellekkään toiselle kuuluu koska joku reivaa tai on reivaamatta.
Siihen reivauskynnykseen.Oikeastaan reivi silloin,reivi tällöin,kolmas perään ei ole mikään kynnys vaan portaat.
Ihan itsekkö keksit tämän viisauden???
rullapuomini on sitten liukuportaat