Itse uskoa Jeesukseen, Jumalaan ja raamattuun ei ole vaikeaa tunnustaa, ei siinä mitään, mutta silloin kun täytyisi tunnustaa kuuluvansa srk:hon eli olevansa vl, niin vaikeaa on. Miten itse koet uskosi tunnustamisen?
Uskon tunnustaminen
m.k.l
201194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Rehellisesti nimimerkin suojista paljastus: en ole kertonut yhdellekään epäuskoiselle olevani vl. Riittää että käyn seuroissa ja tunnustan vl-piireissä. Jo se on tarpeeksi rankkaa.
No jos tässä nyt "tunnustusten" tielle on lähdettävä. Niin itse en tunnusta muille uskovaisille sitä että en pidä meidän "rakkauden neuvoja" eli kieltoja asianmukaisina enkä edes noudata niitä. Olen vissiin ulkokullattu uskovainen. Ajatellut olen monen monta iltaa näitä juttuja. Kiellot ovat pitkälle mihinkään perustumatonta vallankäyttöä. Mutta sanopa se uskonveljille seurojen väliajalla.
Jossakin kohtaa Raamatussa on sanonta "Onnellineen on se mies, jonka sydän ei tuomitse häntä siitä, minkä oikeaksi näkee."
Ote on muistinvarainen, mutta kiinnostaisi tutkia, missä yhteydessä se on sanottu.
Kun kerrot, ettet tunnusta sitä, että et pidä kaikkia rakkauden neuvoja oikeina, (=Raamatun mukaisina), niin olet itsellesi rehellinen.
Mielestäni olisit ulkokullattu, jos menettelisit toisin.
Uskon tunnustaminen on kuitenkin tärkeää. Itse Jeesus sanoo kovat sanat: "..joka ei tunnusta minun nimeäni tämän nurjan ja huorintekijäsukukunnan edessä, en minäkään tunnusta hänen nimeään Jumalan edessä..."
Tässä me nyt joudumme mittaamaan omaa vajavaisuuttamme, mutta se ei vähennä yhtään Jumalan Sanan merkitystä.
Tällä ei nyt ole perinnäissääntöjen kanssa mitään merkitystä.
Se on fariseusten uskontunnustusta, että he tulivat söpöttämään opetuslapsille, kuinka monta tähkäpäätä saa sunnuntaina musertaa, yms. Tälläisiä sääntöjä vl:illä on hirveästi. Lisäksi on fariseusten puhdistautumismenoja.
Jos olet kuunnellut jonkun toisen herätysliikkeen puhujaa, niin pitää mennä yleisön edessä pyytämään anteeksi, että "on ollut väärillä tulilla lämmittelemässä" eli kulkenut samarian maakunnan läpi, niin pitää puhdistautua.
Voi veli rakas. Mitenkähän sinä luulet ”kehtaako” Jeesus sinut tunnustaa Isälleen. Matt. 10; 32 >>Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.
Joten jos et tunnusta Jeesusta ihmisille Herraksi, jäät vain sinne SRK;n mainostamaan tulimereen, Vuoren varmasti.
Lahkona Srk menetelle hyvin kyseenalaisti, ottamatta vain kolmen sanan pätkiä Raamatusta ja pitää niitä perimmäisenä uskon pelastuksen kannalta. Olet kuullut sanonnan >>> Usko tulee kuulemisesta. Vai kuinka? Se on totta, mutta se ei yksin pelasta, Jeesus pelastaa, ja jos saisit lukea Raamattua, siis saarnamiehiltä salassa, huomaisit, että se lausu jatkuu. Room. 10; 17 >Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. Ja mikä S A N A on tässä tarkoituksessa, On suun tunnustuksella pelastut.
Katso oikeita uskovaisia, Helluntailaista ja karismaattisia, Rauhansalaisia, heille usko on Pyhä asia, sekä ilon asia, Herraa ylistään kaduilla ja aitavierillä ja kerrotaan Jeesuksen suuruudesta kaikille vastaan tulijoille.
Rauhaa Herrassa.
Minulla ei ole mitään tarvetta kertoa esimerkiksi työpaikalla, että olen vanhoillislestadiolainen.
Sinulla ei ole tarvetta, sanot. Voi miten surullista lukea tuota, kallis veli tai sisar. Lähimmäiselläsi on ehkä sinut kohdattuaan ainoa mahdollisuus elämässään saada tavata elävää kristillisyyttä. Ja ehkä ottaa vastaan omalle kohdalle armon evankeliumi. Me olemme kaikki Jumalan sanan mukaan Kristuksen pappeuden edustajia, olimmepa miehiä tahi naisia, olipa uskomme palava tai "kynttilä suitsevainen". Rukoile rakas uskovainen itsellesi Jumalalta voimaa rohkaistuaksesi tunnustamaan uskosi! Sillä Jumalalta se voima tulee ja uskokin on Jumalan kallis lahja. Mutta Jeesus jätti meille tänne sanan julistamisen tehtävän, kaikille jumalanvaltakunnassa. On yleinen pappeus. Ja usko etulahjana anteeksi kaikki heikkoudet ja epäilykset Herran Jeesuksen nimessä ja veressä, aina iloon, rauhaan ja vapauteen asti. Sillä armo on tekevä meidät vapaaksi. Ei se silloin ole ihmisestä mitä sinä työkaverille sanot, vaan se tulee itse Herralta Kaikkeuden Luojalta!
Ymmärrän hyvin sinua!! Itse ajattelin pitkään samoin. Mutta koin tilanteen ahdistavaksi. Kun vuosikausia tehdään työtä samassa työyhteisössä, kyllä ihmiset aavistavat. Jos siitä ei kerro muille syntyy puheita kuitenkin takanapäin.
Ja vielä suurempi menetys on se, että salailemalla asioita jää itse vaille sitä työtovereiden tukea, jonka työyhteisö tarjoaa ihmiselle.
Se tuki on ainakin minulle suuren perheen äitinä suuri syy ylipäätään valita työura!
Kun sen uskonasian itselleen sopivassa muodossa tuo esiin, eli tunnustaa, se selvästi vapauttaa kaikkia. Tarkoitan nyt esimerkiksi sellaista työmaata kuin omani, hoitoalalla, tehdään vuoroja vuosia saman porukan kanssa. Osastolla voidaan avoimesti jakaa ilot ja surut liittyen perhe-elämäänkin, juhlitaan kakkukahveilla vauvojen odotuksia ja iloitaan lasten kehityksen eri vaiheista. Itse olen saannut paljon tukea työtovereilta.
Tässäkin asiassa me uskovaiset varmasti ollaan erilaisia yksilöitä.
Miettiä kannattaa myös se, kuinka monelle sitten voi olla tuki, kun he tietävät, että on uskossa, varmaan enemmille, kun ilman tunnustusta.
Jos uskova pelkää sitä, että joutuu häpeään seurakunnan vuoksi, kannattaa heittää sellainen seurakunta hukkaan, koska Jeesus on sanonut, Matt 10; 28 >> Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Jos olet todella elävässä uskossa, Pyhä Henki puolustaa aina, ja Hänellä on todellinen voima ja valta.
ole oikein kohdallaan, liikaa noitten litanioitten paasausta. Muuten tervetuloa!
Outoa tekstiä.
Miten sama rek. nikki voi kirjoittaa noin eri tavalla?
Kuin aiemmin?
Vl-teologi ennenkin samansisältöisen viestin olisi voinut kirjoittaa. Että jos ihminen on sydämestään uskovainen, sen kertominen on lähetyskäskyn toteuttamista. Mutta tyyli... Toivottavasti hän vastaa itse.
Pitkästä aikaa kaunis ja vakavasti otettava kirjoitus. Suuri tehtävä on tosiaan meillä jokaisella jumalanlapsella. Itsessämme olemme heikkoja, Vaelluksessa voimme heikkoinakin olla valona ja suolana epäuskoisille lähimmäisille.
"Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville." (Matt. 5:15)
Kuule ei se niin helppoa ole. Kun en tiedä näistä Raamatun kohtia. Että vaikka miksi televisio tai joku muu on synti. Jos ne kysyvät. Ei osaa selittää. Vaikea olo aina kun työpaikalla keskustelu menee telkkariohjelmiin tai perheasioihin. Oon ollut kolme vuotta työpaikassa. En ole pystynyt tunnustamaan.
Suomalaiset tietävät suurin piirtein, mitä Jeesukseen, Jumalaan ja raamattuun uskominen tarkoittaa. Vl:nä joudut selostamaan kaikki ihmeelliset koukerot, joiden mukana täytyy elää, jotta yhteisö pitää oikeana uskovaisena. Sellaisen kulttuurin opettaminen vaatisi analyyttistä otetta ja aikaa sekä pokkaa, ettei rupea kesken kaiken hävettämään, kun toinen hämmästyksestä ymmyrkäisin silmin kuuntelee sinua kuin järkensä kadottanutta. Myöntäkää pois: ette kehtaa tuomita ei-vl:iä kasvotusten, kuten yhteisönne sen keskuudessanne tekee.
Olisihan niissä koukeroissa melkoinen selittäminen ja jos pitäisi vielä yrittää jotenkin perustellakin. Taitaisi useimmilla mennä sormi suuhun.
Minulle on ollut selvää että työpaikalla alusta asti kerron uskoni. Että näin uskon ja en ala perustella sitä miksi jokin asia on synti. Minä vaan uskon niin ja sillä selvä. Usko on "sokeaa" mutta koska Jumala sen niin on saarnauttanut valtakunnassaan, asia on juuri niin tismalleen eikä mitenkään muuten. Tämän kun on saanut itseenä painetuksia niin uskon tunnustamiseessa ei ole ongelmaa. Ja on helppo uskottomienkin kanssa liikkua.
"Olisihan niissä koukeroissa melkoinen selittäminen ja jos pitäisi vielä yrittää jotenkin perustellakin. Taitaisi useimmilla mennä sormi suuhun."
Näihän se on. Kyllä sitä monasti iteltäki mennee, myönnetään. Mutta ehkä sitä ei tarvii kaikkea järjellisten perustelujen kautta ymmärtääkään.
Olen tyytyväinen osaani. Enkä ole orja.
"Mutta ehkä sitä ei tarvii kaikkea järjellisten perustelujen kautta ymmärtääkään."
Miten voit olla sellaisen ajattelun ja elämäntavan kannattaja jota et itse tajua?
"Miten voit olla sellaisen ajattelun ja elämäntavan kannattaja jota et itse tajua"
Suomalaiset on perus tiedeuskovaista kansaa - kaiken pitää olla perusteltavissa järjellä.
Jumalan olemassaolo ei oo kuitenkaan tieteellisesti todistettavissa. Jeesuksen olemassaolo historiallisena henkilönä on kyllä todistettu tieteellisesti, joten sitä ei voi ateistikaan kieltää.
Jos Jumalan vois tieteellisesti todistaa olevaksi, ei sillä olis enää uskon kanssa tekemistä.
Mut jos et vain halua ymmärtää mikä on uskon ja järjen perustavan laatuinen eroavaisuus, kannattaa ehkä kirjotella tuonne geneerisemmille uskoon liittyville palstoille, eikä tänne näin syvälle uskontunnustamiseen meneville. Sieltä vois saada parempia vastauksia.
Onko vl:llä erityistä sanontaa uskonsa tunnustamiseen. Meidän vl-isällä oli/on tapana joskus sanoa epäuskoisille: "me ollaan uskomassa Jumalan armosta ". Onko kovin yleistä sanoa noin? Vl-äiti ei koskaan ole sanonut mitään tuollaista. Eivät puhuneet mitään vanhoillislestadiolaisuudesta.