hahmotushäiriöiset?

Et sinä sentään vienyt kirjeitä entiseen Postipankkiin, kuten tyttäreni. Ja hän teki sen jatkuvasti, vaikka siitä kuinka keskusteltiin. Lopulta Postipankissa otettiin vastaan hänen kirjeensä ja lähetettiin eteenpäin pankin postin mukana. Olivat vielä ihan ystävällisiäkin. Liekö johtunut siitä, että sosiaalisena ihmisenä hän oli tutustunut hyvin virkailijaan, koska hänellä oli siellä tili.

Onneksi Postipankkia ei enää ole. Sampo-pankkiin hän ei niitä tuppaa, vaan kirjeet menevät postiin niinkuin pitääkin.
Se posti-sana sekoitti niin, että hänen oli mahdotonta hahmottaa, ettei se ole posti. Kyllä hän sen ymmärsi, kun siitä keskustelimme, mutta unohti seuraavaan postitukseen mennessä. Tämä on vaan yksi esimerkki.

Mm. paikkojen löytämisessä on suuria vaikeuksia, koska hän ei saa niitä silmiinsä, vaikka olisi ennen käynytkin, elleivät ole täysin tuttuja. Onneksi on rohkea kysymään.

Suurinpiirtein hänen vaikeutensa ovat samaa luokkaa kuin sinulla. Tosin hänellä ei ole koskaan ollut oppimisvaikeuksia.

Ylioppilastodistus on keskinkertainen ja kielet ovat aina olleet hänen vahvuutensa, kiitettävän tasolla. Tosin hän on niitä harrastanut lapsesta asti.

Toinen vahva puoli on piirustus. Hän mm. kävi nuorempana piirustuskoulua.

Muisti on heikentynyt nykyisin, koska hänelle on tehty useita leikkauksia päähän. Hänen kalenterinsa on täynnä kaikkea, mitä on muistettava. Ilman sitä hän ei tulisi toimeen.

Hän opiskeli useita vuosia lukion jälkeen, mutta sairautensa vuoksi kuitenkin lopulta päätyi sairaseläkkeelle. Olemme siitä onnellisia, koska ei hänen mielenterveytensä, eikä työnantajien kärsivällisyys olisi kestänyt.

Sinun kohdallasi tilanne on toinen, koska sinulla ei ilm. ole mitään fyysistä vikaa. Tottakai vaikeuksia on, enkä todellakaan osaa neuvoa ammatinvalinnassa, koska kokemuksesta tiedän kuinka paljon tuollaiset hahmotushäiriöt voivat elämää vaikeuttaa. Ihmiset eivät voi sitä yleensä käsittää.

Tyttäreni kuului nuorempana useisiin vammaisyhdistyksiin ja se oli varmasti ihan hyvä.
Kannattaisikohan sinunkin liittyä johonkin. Ehkä olisi joku sellainen yhdistys, jossa olisi joku samantapainen nuori ihminen, jonka kanssa voisi keskustella vaikeuksista ja harrastaakin yhdessä.
Tyttäreni kuului myös monta vuotta seurakunnan nuorten aikuisten piiriin ja sai sieltä paljon tukea ja ystäviä.

Olet kuitenkin todella onnellisssa asemassa, kun olet muuten terve. Se on niin suuri asia, ettei sitä ymmärräkään, ennenkuin menettää esim. liikuntakyvyn. Meillä se on jokapäiväinen kiitollisuuden aihe ja toisaalta, koko ajan on pelko sen menettämisestä.

Hyvää kevättä ja voimia sinulle.

Heips,

ihanaa, kun näin tämän keskustelun!
Olen suurinpiirtein samassa tilanteessa, mutta hahmotusongelman syy on liikenneonnettomuus.

Mun niksit:

Eksyn helposti --> kartta (ytv:n reittiopas)mukaan, paitsi etten tietystikään osaa lukea sitä, mutta ystävälliset vastaantulijat kylläkin osaavat, jos vain olen edes siellä suunnalla :)

En tunnista omia tavaroita esim. yhteisestä pukuhuoneessa --> mulla punaisia pieniä rusetteja kamoissa, löytyvät helpommin :)

Suunnittelen asiat melko tarkkaan, hahmottelen ne mind-map-tekniikalla. Teen isoja värillisiä lappusia (tärkeät ovat suurinpiirtein A3-kokosia), käytän erivärisiä muovisia pahvikansioita (siis niitä ohuita), merkkaan ne maalarin teipillä tai muistilapuilla jne mitä sisältävät.

Kännykkään laitan joka ikisen jutun, mikä pitää muistaa, sinä päivänä, kun ne on hoidettava, mutta päivää aikaisemmin, jos asiaan on varauduttava vähän enemmän (kamojen etsintä tms.)

Nämä kikatkaan eivät tietysti auta, jos hukkaan jonkun "jutun" kun lasken sen kädestäni. Siksi olen varannut yhden hyllyn itselleni lasivitriinistä, johon laitan ne tärkeät paperit yms...

Mutta mikä on spatiaalinen hahmotushäiriö ?

Miten tutulta kuulostaa...
onneksesi tiedät tilanteesi -
itsellä ollut ihan samanalaista erotuksena ettei sitä koskaan diagnosoitu eli sain pärjätä miten pärjäsin eli useimmiten huonosti.
Tsemppiä sinulle!!!!!!

Miten sulla alettiin tutkimaan näitä häiriöitä?
Onko vasta aikuisena todettu, vai diagnosoitiinko jo lapsena?

joo et ole ainut, minulla on todettu kuuden vanhana hahmotushäiriö ja kamppailen kanssa samoista asioista. Toisin kiinostaa, että onko kukaan joutunut tappelemaan opoa vastaan, kun nyt sitten joudun riitelemään ehkä siitä ,että pääsenkö normaaliin työhön vai en, olen käytännön ihminen ja osaan tehdä, mutta tänään opo sitten sotki asioita, enkä tiedä että, ymmärsikö hän minut oikein. Mutta lohdutan, että et ole ainut, jolla ongelma. kun luin juttua, aloin löytämään itseni myös samasta aiheesta, vaikka opiskelen maalariksi, niin silti painin autkokoulun ja matikan välillä. Mikään ei ole este elämiselle. Myös voi turvautua psykolgiin, siltäkin saa aika hyvää apua, kun pyytää- Elämässä pitää taistella asioista.