Tuolla kannustuskeskustelussa alempana tuli ilmi sivujuonteena kysymys, että milloin aloittelijoista kilpasarjaan? Nyt en perää mitään aikamääriä, vaan mitkä ovat mielestänne ne taidot tai määreet, milloin pitäisi?
Joissakin sarjoissa se voi olla hankalaa arvioidakin, koska joissakin isoissa ja pienissä pojissa on aina samat vastukset, jotka saattavat olla hyvinkin tasaväkisiä, mutta aina joku on viimeinen.
Itse ajattelisin, että jos voittoja tai kakkostiloja tulee kisa kisan perään, olisi aika lähteä ja antaa tilaa muille aloittelijoille. Sitten taas kun alkaa olla hallussa yliheitot, vyörytykset ym, mitä suurin osa toisista aloittelijoista eivät osaa edes puolustaa, olisi kanssa aika siirtyä eteenpäin.
Mielipiteitä? Asiallisia kiitos. Ja tämä ei ole se iänikuinen aloittelijakeskustelu, vaan yritän hakea nyt vähän toisesta näkökulmasta vastausta.
Joissakin sarjoissa se voi olla hankalaa arvioidakin, koska joissakin isoissa ja pienissä pojissa on aina samat vastukset, jotka saattavat olla hyvinkin tasaväkisiä, mutta aina joku on viimeinen.
Itse ajattelisin, että jos voittoja tai kakkostiloja tulee kisa kisan perään, olisi aika lähteä ja antaa tilaa muille aloittelijoille. Sitten taas kun alkaa olla hallussa yliheitot, vyörytykset ym, mitä suurin osa toisista aloittelijoista eivät osaa edes puolustaa, olisi kanssa aika siirtyä eteenpäin.
Mielipiteitä? Asiallisia kiitos. Ja tämä ei ole se iänikuinen aloittelijakeskustelu, vaan yritän hakea nyt vähän toisesta näkökulmasta vastausta.
Vastaukset 27
Vanhimmat
että olet pahalla päällä koko viikonlopun. tässä kuitenkin 1 toivottavasti asiallinen.
olen seurannut mielenkiinnolla noita aloittelijasarjoja, itsellä 1 semmoinen "kirpun kokoinen" ja toinen semmoinen isompi poika. pienempi vaihtaa nyt syksyllä kilpapassiin , painia silloin takana 2 vuotta, kisoja vuosi. isommasta ei ole vielä, sillä ne aloittelijapojatkin hänen sarjassaan tuntuvat tarpeeksi haastavilta vastuksilta.
tasoerot ovat valtavia, koska siellä tosiaan on juuri aloittaneita ja sitten näitä kauemmin kulkeneita, joilla tuntuu olevan aika laajakin liikevalikoima käytössään, kun joku toinen tapailee vaan sitä niskalenkkiä. ja joku toinen vaan oppii kaiken nopeammin, vaikkei olisi kauaa vielä kulkenutkaan.
seurasin yhtä tutun pojan ottelua tässä hiljattain, eli matolla oli vajaat pari vuotta painunut poika ja sitten konkari, painivuosia (ja kilpailuja) takana useampi vuosi. kokeneemmalta löytyi kravattiheittoja, pystyheittoja ja vaikka mitä, kaikkia en edes tunnistanut. ja takana hihkuu äiti, tyylillä, että anna mennä, jes, jess, hyvä, hyvä, heitä jo... ja ottelun päätteeksi oli äiti aivan ylitsepursuavan ylpeä ja tyytyväinen. ja saahan sitä ollakin, tosin itse en ehkä noin hihkuisi, jos minun poikani pyörittelisi jotakin selvästi kokemattomampaa. mieleeni tuli, että ehkä poika on jämähtänyt aloittelijohin ihan syyttä. ja kaiken hurjinta: tämä mielestäni tosi hyvä poika ei edes voittanut sarjaansa, vaan oli kolmas. että oli taso hurja aloittelijasarjassa.
kyllä samaan mieltä. jos liikkeitä alkaa olla hallussa sellaisia, että suurin osa ei niihin osaa vastata, niin kilpailijoihin ja äkkiä niitä kokeilemaan. aikamääriä on turha asettaa. minun vanhempi ja isompi poikani on paininut kohta 3 vuotta ja hänestä ei sinne ole. nuorempi taas pärjää niin hyvin, että sinne lähtee pienemmällä kokemuksella.
Mielestäni oikea tapa määritellä on valmentajan ja vanhempien välinen vuoropuhelu. Keskustella siis siirtymisen ajasta ja syistä (Aloittelijoista kilpasarajaa) On fakta , että olemme erilaisia, jo pienestä alkaen, tässä alla muutamia ajatuksia:
Lapset
- lapset ovat fyysisesti eri kehitystasolla, vaikka paino ja ikä ovatkin samaa luokkaa
- lapset ovat henkisestikin eri tasoilla, toisille on luontaisempaa ja helpompaa kamppailla kuin toisille
- jotkut lapset kehittyvät lajissa nopeammin kuin toiset
- joillakin on tämä laji ns. kakkos- tai kolmosharrastus, ja käydään muiden mukana kisoissa, vaikka tavoite ei olekaan edetä ylemmäs
- joillakin sattuu esim. loukkaantuminen joka pakottaa pysymään aloittelijoissa (tunnen yhden painipojan jolla katkesi käsi, ja ei pystynyt 4 kuukauteen kuin ihmettelemään )
- joillakin taas vanhemmat panostavat enemmän kuin toisilla, eli treeneihin viedään säännöllisemmin ja kehitys on nopeampaa .
Vanhemmat
- Jotkut vanhemmat eivät uskalla antaa lapselle mahdollisuutta edetä , pistetään vastaan valmentajan kehotuksiin siirtyä ylemmäs. Pelätään loukkaantumista jne. ja voi olla että oma luonne on hieman arka/pelokas ja onkin vaikeaa samaistua oman lapsen tilanteeseen
- Jotkut pistävät taas toiseen suuntaan valmentajille painetta, eli jopa liian nopeasti halutaan omaa lasta saada ylöspäin . Syynähän voi olla omat intohimot lajiin ja menestymiseen.
- Jotkut taas roikuttavat lapsia aloittelijoissa kun mitaleja ja menestystä tulee mukavasti, ehkä se ruokkii vanhemman egoakin silloin paremmin ,kuin että lapsi saa kyytiä kovemmissa sarjoissa...
Valmentajat
- Valmentajissa on erilaisia tyyppejä, joku ottaa heti määrätietoisen otteen ja ei anna vanhempien kiirehtiä tai jarruttaa, vaan kertovat miten edetään. Sitten on niitäkin jotka sanovat jokaiselle vanhemmalle -joojoo- oli asia mikä hyvänsä.
Seurat
- seuroissa on eroja, runsaasti , joillakin on suunnitelmallista joillakin ei...
- joillakin seuroilla on resursseja ja rahaa eri tavalla kuin toisilla, joillain alueilla esim. iso osa on työttömiä (muuttotappiopaikkakunnat ) , ei vaan ole varaa maksaa lisenssejä ja kiertää kilpailuissa kauempana
Alueet ja vastukset
On alueita joilla ei tietyn painoisille ja vaikkapa tytöille löydy lähiseudulla oikein harjoitus/kisavastuksia, ja joudutaan siksi kehityksessä odottelemaan hieman kauemmin.
Yhteenveto:
Mielestäni vanhempien tulee kysyä valmentajalta milloin pitää siirtyä eri lisenssille.
Jos ollaan asiassa erimieltä , pitää asiasta keskustella, valkku varmasti kuuntelee ja ymmärtää, usein hänkin on jonkun lapsen isä....
Kuitenkin valmentajan on vaikea saada työrauhaa ja tuloksia aikaan jos vanhemmat "tietävät paremmin" mitä tulee tehdä....
Lisäksi vanhempien tulisi keskustella seuroissa valmentajien ja seuran johdon kanssa näistä tämäntyyppisitä asioista avoimesti, se varmaan poistaisi epäluuloja ja puhdistaisi ilmaa.
Tero Luostarinen
-myönteisen asenteen voi oppia -
ps: olen aiemmin vastannut samalla tekstillä , eli en kirjoittanut uudelleen
hyviäkin pointteja, mutta ensinnäkin se valmentaja ei välttämättä ole tietoinen painijan kyvyistä. tiedän seuroja, joissa valmentajat eivät käy kisoissa lainkaan, tai harvoin isompien kanssa. eli nämä aloittelijat ovat siellä vanhempien vastuulla.
ja sitten muuta: kaikki ollaan erilaisia ja kehitytään eri tahtiin, fyysisesti ja henkisesti. joillakin saattaa fysiikka riittää kilpasarjaan, mutta henkinen kantti ei. ja silloin ei pitäisi viedä enää aloittelijoihinkaan. sillä mitä auttaa siellä voittaa ja pyöritellä heikompiaan, jos pelkää häviöitä ja kovempia matseja.
panostuksesta: ei ole oikein lajiin panostaville, että jotkut superlahjakkuudet eivät käy paljon harjoituksissa, kun on niin paljon muutakin, mutta käyvät nappaamassa ykköspytyt aloittelijoissa ilman, että on aikomustakaan muuhun - voittaminen kun on kivaa. eli käytetään tekosyynä vähäistä harjoittelua. aloittelijoissa todella liikunnalliset ja lahjakkaat pärjäävät parillakin perusliikkeella, mutta ellei ole aiettakaan muuhun, on parempi lopettaa kokonaan luovuttaa tila tosissaan lajiin panostavalle.
ja sitten ihan samaa mieltä alkupään kanssa. poikien tekemistä liikkeistähän sen huomaa, millä asteella ollaan. jos kisoissa alkaa sujua kovin paljon enemmänkin kuin niskalenkit, käsivarsiheitot, taaksepuikkaukset, on aika lähteä ja jättää se aloittelijamatto näille, jotka eivät vielä rulleista ym mitään ymmärrä. joskus hekin tulevat sinne perästä.
jonkunlainen rankingjärjestelmä kisoihin, eli tuomarit voisivat pisteyttää pojat ottelujen perusteella ja siitä sitten suositus siirtymiselle. siis vain suositus - koska tosiaan jotkut vanhemmat roikottavat lapsiaan kauan aloittelijoissa.
Kuvailemani asiat ovat niitä jotka vaan vaikuttavat asioihin.
Kyllä systeemejä voidaan laatia, ja kriteerejä ja ohjeita ja määräyksiä, mutta niitä on yhtä helppo ohittaa, kiertää ja soveltaa kuin keksiäkin.
Olen edelleen sitä mieltä että valmentajalla pitää olla ote hommaan ja kanttia sanoa kuka milläkin lisenssillä painii. Jos valmentajalla ei ole otetta / halua tai tahtoa ohjata asiaa ja puuttua siihen että juniori painii väärässä paikassa jatkuvasti, tulee mieleen että kannatasiko asiasta sitten vanhemman/vanhempien puhua valmentajan kanssa?
Tero Luostarinen
kaikki toimii? On seuroja, joissa ei näin ole. On tosiaan valmentajia, jotka eivät käy pikkukisoissa, kun ei omia pienempiä kisailijoita ole, hatunnosto silti heidän tekemälleen työlle. Ja on näitä isävalmentajia, jotka voivat olla sokeita oman poikansa tasolle - hatunnosto heillekin.
Seura, joka ei maksa lisenssejä ei voi paljoa vaikuttaa siihen, milloin siirrytään, Vanhemmathan sen sillioin päättävät. Tiedän seuroja, jotka ovat jämäköitä tässä asiassa - ehkä liiankin jämäköitä, sillä poikia siirretään liiankin heikoilla eväillä, kun ne maagiset 2 vuotta on täynnä. Ja on seuroja, jossa pyörii poikia vuosikausia aloittelijoissa. Usein tämmöisellä pyörijällä on ansioitunut isoveli, johon verrataan ja siksi ei uskalleta siirtyä.
Systeemi tähän pitäisi laatia, sillä ei tee oikeutta kenellekään ensinnäkin siirtyä sen kahden vuoden jälkeen, ellei taidot vielä edellytä. Tai roikkua vuositolkulla liian hyvänä. Automaattinen systeemi olisi hyvä - kahden vuoden jälkeen ei voisi muuta maksaa. Ja jos ei taidot edellytä, niin anomus liittoon - valmentajalta.
Kuvailemasi asiat olivat tosia ja tosiaan vaikuttavat asioihin. Mutta niitä ei pidä hyväksyä.
Minuakaan asia ei koske, sillä ei ole aloittelijoita enää, silti usein seuraan oman seuran aloittelijapoikia, Ja olen silloin tällöin käynyt sanomassa huoltajille, että olisko aika harkita kilpasarjaa, jos olen liian hyvän nähnyt. Monenmoista vastaanottoa olen saanut, harvoin asiallista. Useimmiten ovat selitelleet sitä sun tätä.
On niitä joiden pitäisi jo siirtyä ja joiden ei vielä pitäisi.Niin myös meilläkin.
tärkeintä on kuitenkin yhteistyössä Valmentaja - Vanhempi akselillaa keskustella ja tehdä yhdessä siirtymispäätös. JA painijalta on myös asiaa kysyttävä, tietenkin
Tero Luostarinen
mun poika on paininut kohta kaks vuotta. ollaan puhuttu, että seuraava passi olis kilpailu. poika ei halua. syy, ei voita enää, ei saa palkintoja, otteluissa sattuu.
eli näitä pikkupainijoita ei missään nimessä pidä kuunnella. eikä niiden vanhempia, koska niitten mielestä poika ei oo koskaan tarpeeks hyvä.
hyvä olis, jos yhteistyö-kehityskeskustelu toimii välillä vanhempi-valmentaja, aina ei toimi. muuten mä en keksi selitystä isojenkin seurojen roikuskelijoille.
mutta alkuperäiseen mietintöön: kyllähän se painiliikkeiden hallinta kertoo aika paljon pojasta, millon ollaan valmiita. ku liikkeitä alkaa olla jo monia sellaisia, mitä uskalletaan käyttää, niin mitäs niitä huonompiin käyttämään enää?
...valmentajan on kuitenkin yritettävä miellyttää myös harrastajan vanhempia. Jos vanhemmat ovat kunnianhimoisia palkintojen kerääjiä, heidän lapsensa painii aloittelijoissa, vaikkei sinne enää kuuluisikaan.
Onkohan koskaan kukaan laskeskellut, kuinka moni lopettaa painimisen tuon kauden/vuoden aikana, kun siirtyminen kilpasarjaan on tehty (siis aloittelijalisenssistä luovuttu)?
Vedättelijälle vaikka tämä kysymys, jos muut eivät tiedä...
Vuonna 2005
419 painijaa siirtyi kilpalisenssiin
255 jatkoi painimista 2006
164 lopetti painimisen ekaan kilpavuoteen
39,1% lopetti ekaan kilpavuoteen
Vuonna 2006 (voi kaunistua, 2007 kesken)
136 painijaa siirtyi kilpalisenssiin
97 jatkaa painimista 2007
39 saattaa lopettaa ekaan kilpavuoteen (2007 kesken)
28,7% maksimissaan lopettaa
Tuo vuoden 2006 kilpalisenssiin siirtyneiden
määrä on ihmeellisen pieni. Tarkistan.
kovan työn tekijät ajaa aivan varmasti laiskemmat super lahjakkuudet kiinni.tasoerot tasoittuu,kun vaan jaksaa jauhaa.
En löytänyt vuodesta 2006 mitään virhettä.
Suunnilleen samanlaisissa luvuissa ollaan
myös vuonna 2007.
2005 419 siirtynyt kilpailemaan, 164 lopettanut 2006
2006 136 siirtynyt kilpailemaan, max 39 lopettanut 2007
2007 154 siirtynyt kilpailemaan 30.3. mennessä
nuo luvut olivat mielenkiintoista katsottavaa.
Ihmeen vähän siirtoja tosiaan tänä ja viime vuonna kilpasarjoihin vai olisiko tuo 2005 ollut poikkeuksellisen suuri määrä?
Vai ollaanko menossa siihen suuntaan, että jäädään pidemmäksi ajaksi aloittelemaan...?
piti laittaa tuohon "Thanks"-viestiin tuo "mutta mutta" nikiksi. Siis minä noita lukuja kaipailin.
Homma ratkeaa yksinkertaisesti:
Painiliitolta anottaviin kilpailuihin ei
pääse enää 2008 aloittelijalisenssillä.
Myöskään ulkomaille ei voi mennä kilpai-
lemaan aloittelijalisenssillä.
Aloittelijalisenssillä voisi painia vain
erilaisissa Symppis-, Humpsis- ja Molskis-
paineissa. Tämä oli käsittääkseni Painiliiton
alkuperäinen tarkoituskin.
miksei sitä toteutettaisi ? liitto hoi hoi !!
ei saa painia aloitteliihat niin kyllä ikäkausipainit kuihtuu kasaan ja perheet, joilla sekä kilpa- että aloittelijalisenssiläisiä, välttävät kisoja joihin ei kaikki pääse painimaan....ei hyvä laisinkaan!!!!!
Jos todella haluaa kilpailla, niin silloin
hankkii kilpalisenssin. Vaihtoehtoisesti voi
pyöriä ikialoittelijana nurkkapaineissa.
Kyllä ikäkausipaineihinkin voi rakentaa taso-
ryhmiä. Esimerkiksi alle kaksi tai alle kolme
vuotta painia harrastaneet, mutta kaikilta
vaaditaan kuitenkin kilpalisenssi.
Järjestäjällä olisi kuitenkin vapaus tehdä tai
olla tekemättä tasoryhmiä.
ollut kahdet kisat la.ikäkausi ja su aloittelijat, muistaakseni. eikä se ollut huono idea. väkeä ainakin piisas molempiin.
Kaikki pääsee painimaan, kun ostaa kilpalisenssin.
ja seura sen sitte järjestä, kuka menee minnekin.
Aloittelijat pois ikäkausipaineista? Joo se olisi selvä ratkaisu, mutta mitä se tekisi osanottajamäärille?
Meillä oli lauantaina ikäkausipainit, joissa väänsi 137 painijaa. Taisi olla muuten lauantain suurin kisailijamäärä ja aiheestakin ollaan ylpeitä.
Mutta mikä porukka tuon määrän noihin lukuihin ja samalla kisat seuran talouden kannalta kohtuullisiiin lukuihin? Nimenomaan aloittelijat ja heidän vanhempansa. Ilman näitä 72 painijanalkua kisoissa olisi reilut 60 painijaa ja kisat olisi voitu viedä läpi yhdellä matolla ilman, että seuran kassaan olisi jäänyt muutamaa euroa enemmän rahaa.
Ja nyt tietenkin joku sanoo, että olen ahne, kun näin ajattelen. Ehkä niinkin, mutta ei mikään seura kisoja järjestä huvin vuoksi. Jotain vaivanpalkkaa pitää kassaan jäädä, jotta päästään kulkemaan kisoissa muualla, maksamaan vuokria, majoituksia ja osanottomaksuja.
Itse seurasin painijoita kuuluttajanpöydän takaa. Noista yli 70 aloittelijasta vajaa kymmenkunta oli sellaisia, joita voisi suositella vaihtamaan lisenssejä. Toisaalta siinäkin on eroa, joutuisiko jatkossa painimaan alle 10 vuotiaiden tai alle 14 vuotiaiden 35 kilon sarjassa.
Ja mitä niihin lieveilmiöihin (väärällä lisenssillä aloittelijoissa, vuosikausia roikkujia) tulee, niin ei ainakaan hirveästi silmään pistänyt. Pari poikaa saattoi olla isommissa sellaisia, joilla olisi voinut olla jossain vaiheessa kilpalisenssi ollut, mutta ei ne taidoiltaan hirveästi muista poikenneet. Jonkin ilmoituksen voin asiasta pistää joko ko. seuroihin tai liittoon. Ehkäpä molempiin.
Ja nämä pidempään painineet huomioitiin kyllä parhaita aloittelijoita palkittaessa. Eivät tulleet kyseeseen, kun kirkasta pokaalia jaettiin. Ja se komean aloittelijoiden pokaalin napannut poika voi kyllä huoletta vaihtaa aloittelijoista oikeisiin sarjoihin. Vaikka kesken vuoden.
Pekan viestistä näkyy hyvin tämän hetken
vääristynyt tilanne - aloittelijoita on
enemmän kuin ikäkausipainijoita.
Ei tuo matematiikka ihan noin mene, että
kisoista olisi jäänyt pois 72 painijaa.
Todennäköisempää olisi ollut, että ainakin
puolet heistä olisi hankkinut kilpalisenssin.
seuraavaa: "Jonkin ilmoituksen voin asiasta pistää joko ko. seuroihin tai liittoon. Ehkäpä molempiin."
mitäs jos kaikki järjestäjät toimisivat näin. kun silmiinpistää hyvä aloittelija, niin nimi ylös ja ilmoitus ko seuralle ja liittoon. liitto tuskin reagoi mitenkään, mutta seura: jos samoista pojista tulee kisasta toiseen ilmoituksia, niin eiköhän aleta reagoimaan.
Tuohon aloittelijatouhuun on toinenkin yksinker-
tainen ratkaisu.
Poistetaan kilpailulisenssi kaikilta alle
17-vuotiailta ja nostetaan aloittelijalisenssin
hinta 30:een euroon.
Tällöin järjestäjät voisivat tehdä sarjoja
esimerkisi seuraavasti:
- alle 1 vuotta aloitelleet
- alle 2 vuotta aloitelleet
- alle 3 vuotta aloitelleet
- alle 4 vuotta aloitelleet
- alle 5 vuotta aloitelleet
- 6-8 vuotta aloitelleet
- yli 8 vuotta aloitelleet
Kinkkisemmäksi homman tekee jos otetaan
myös ikä huomioon:
- Pojat 10 v alle 3 vuotta aloitelleet
- pojat 10 v alle 5 vuotta aloitelleet
Jos olisi pelkkiä aloittelijasarjoja, voisi
Painiliitto painaa lisensseihin:
A1 lisenssi (ensimmäisen vuoden aloittelija)
A2 lisenssi
A3 lisenssi
A4 lisenssi
A5 lisenssi
A6 lisenssi (6 vuotta tai kauemmin aloitellut)
Aloittelutiedot saa automaattisesti kortille
vuodesta 2003 lähtien.
ainaski hävettäis tuoda puntariille poika, jonka passissa olis A4.
kuinka vaikea se on tajuta, etteivät kaikki esim.3 vuoden aloittelijat ole kilpailleet kolmea vuotta!!! Esim. 2 ensimmäistä vuotta temppukoulussa on harjoiteltu kuperkeikkoja yms. sitten painikoulussa 1 vuoden ja siellä oppinut niskalenkin alkeet. Treenit kerran viikossa ja jos vanhemmat ei pääse aina tuomaan, niin ehkä kerran kahdessa viikossa treenit! Tosi konkari vain mitalien perässä???
Nyt tervettä järkeä peliin!
eka lisenssi on hankittu,kaikki ei välttämättä kilpaile koskaan. mä katson sitä, milloin on eka kisa käyty, eli kyseessä saattaa olla vielä tietämääni kauemmin paininut.
ja kyllä mua ainaskin hävettäis tuoda puolikkaan miehen kokoinen poika aloittelijamolskille, kun ekat kisatiedot löytyy vuodelta 2004 tai jopa 2003, sellainen on jo mitalien perään oleva konkari.
ja kun ne tiedot löytyy nappia painamalla.
pitäs olla harjoittelulisenssi (pakollinen) kaikille, jotka harkoissa käy, mutta eivät kilpaile. sitten se a-passi korkeintaan kahdeks vuodeks ja sit kilpapassi. mutta kyllä tuolla juoksentelee poikiam jotka ovat kisanneet täyttä päätä jo vuosia a-passilla.