Ihalainen ryöpyttää EVAn Korkmanin tupo-mielipiteitä Hesarissa tänään vanhaan tuttuun tapaansa: mihinkään ei saa puuttua eikä mitään sanoa ilman SAK:n lupaa. Se on heti palkansaajan etujen huonontamista, vastuutonta ja osoittaa huonoja pöytätapoja Ihalaisen mielestä.
Nyt, kun Matti Vanhanen on demarirasitteista vapaa olisi hyvä, jos hallitusneuvottelujen yhteydessä otettaisi Ihalaisenkin vaatima täsmällinen kanta työmarkkinapolitiikkaan. Siinä on minustakin muutama olennaisesti täsmennettyävä kohta.
Ensinnäkin: veropolitiikasta päättää hallitus, ei kolmikanta. EK:n Seppo Riski on toisaalla HS:ssa myös tätä mieltä. Ei palkkaratkaisu edellytä, että veroratkaisut tehdään samassa pöydässä.
Toiseksi: Julkisen sektorin matalapalkka-aloille pitää tulla erilliskorotukset, vaikka Ihalainen yllättäen torjuukin tämän jonkun oudon "palkkasolidaarisuuden" nimissä. Ihalaisen mielestä epäoikeudenmukaiset palkkaerot tulisi säilyttää, mutta toisaalta hän vastustaa palkkaerojen kasvua, eli työn tekemisestä palkitsemista.
Kolmanneksi: palkoista sopimisen painopistettä pitää voida tarvittaessa siirtää keskusjärjestöiltä liitto- ja yritystasolle, jopa työntekijän ja työnantajan tasolle. Tätä Ihalainen erityisesti kauhistelee väittämällä, että palkansaajan neuvotteluasema hunonee. Mihinkä se huononee, jos palkansaajat itse haluavat vapaammat kädet? Ei siinä huonone kuin SAK:n valta-asema ainoana sallittavana sopijapuolena.
Punamulta oli työmarkkinakysymyksissa erittäin heikko hallitus, koska SDP syö aina SA:n kädestä eikä Vanhanen uskaltanut panna vastaan missään asiassa, tai jos hetken uskalsikin niin antoi heti periksi, kuten YT-lain käsittelyssä.
Vanhasen kakkosesta voisi tulla vahva hallitus, jos Vanhanen niin itse haluaa. Tämä jää nähtäväksi, kun hallitusohjelmasta aletaan toden teolla neuvotella.
Nyt, kun Matti Vanhanen on demarirasitteista vapaa olisi hyvä, jos hallitusneuvottelujen yhteydessä otettaisi Ihalaisenkin vaatima täsmällinen kanta työmarkkinapolitiikkaan. Siinä on minustakin muutama olennaisesti täsmennettyävä kohta.
Ensinnäkin: veropolitiikasta päättää hallitus, ei kolmikanta. EK:n Seppo Riski on toisaalla HS:ssa myös tätä mieltä. Ei palkkaratkaisu edellytä, että veroratkaisut tehdään samassa pöydässä.
Toiseksi: Julkisen sektorin matalapalkka-aloille pitää tulla erilliskorotukset, vaikka Ihalainen yllättäen torjuukin tämän jonkun oudon "palkkasolidaarisuuden" nimissä. Ihalaisen mielestä epäoikeudenmukaiset palkkaerot tulisi säilyttää, mutta toisaalta hän vastustaa palkkaerojen kasvua, eli työn tekemisestä palkitsemista.
Kolmanneksi: palkoista sopimisen painopistettä pitää voida tarvittaessa siirtää keskusjärjestöiltä liitto- ja yritystasolle, jopa työntekijän ja työnantajan tasolle. Tätä Ihalainen erityisesti kauhistelee väittämällä, että palkansaajan neuvotteluasema hunonee. Mihinkä se huononee, jos palkansaajat itse haluavat vapaammat kädet? Ei siinä huonone kuin SAK:n valta-asema ainoana sallittavana sopijapuolena.
Punamulta oli työmarkkinakysymyksissa erittäin heikko hallitus, koska SDP syö aina SA:n kädestä eikä Vanhanen uskaltanut panna vastaan missään asiassa, tai jos hetken uskalsikin niin antoi heti periksi, kuten YT-lain käsittelyssä.
Vanhasen kakkosesta voisi tulla vahva hallitus, jos Vanhanen niin itse haluaa. Tämä jää nähtäväksi, kun hallitusohjelmasta aletaan toden teolla neuvotella.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tänä aamuna oli radiossa päätoimittajien "haistattelutunti". Siinä kepulainen päätoimittaja toi asian esille ja sanoi, että tulevan hallituksen ei tule pyrkiä törmäys kurssille Ay-liikken kanssa. Siinä käy huonosti! Kuten Esko Aholle kävikin! Matti Vanhanen tietää tämän! Kun ratkaistaan etenkin matalapalkka alojen tyehtosopimuksia, niin heidän ainoa voima on viedä asoita eteenpäin yhdessä vahvempien kanssa! Vahvaa porvarillista hallitusta vastaan!
Riittää, että hallituksella on oma kanta, jonka pohjalta kolmikannassa neuvotellaan yhteistyössä.
Siihen, että työmarkkinat ajettaisi nurkkaan, kuten Aho teki ilmoittamalla neuvotteluja edeltävänä päivänä tv-lamppujen loisteessa, mistä neuvotteluissaq sovitaan, ei ole paluuta.
Vanhanen on fiksumpi kuin Aho ja kokoomukseenkin luotetaan myös eri tavalla kuin silloin.
edellä.
Eikö asioista ole hyvä keskustella ennakkoon, koska ei jälkiviisastelusta paljoa iloa ole?
Keskustellaan etukäteen ja jäkiviisastellaan vasta sitten, kun asiat ei menekään niin kuin etukäteiskeskusteluissa oli keskusteltu.
Niin kuin Niinistön voitossakin.
Etukäteiskeskustelujen varma voitto Niinistölle muuttuikin jälkiviisasteluksi, jossa jälkiviisasteltiin Niinistön tappion ainoaksi syyksi, että ensimmäisen ja toisen kierroksen välinen aika oli liian lyhyt.
Sitä ei osattu etukäteiskeskustelujen voitonhuumassa ottaa huomioon.
Vaalispekulaatiot on erikseen.
Nyt on kyse siitä, ettei YT-lain tapainen vahinko pääse toistumaan. Siinähän toimikunnan annettiin tehdä kompromissinsa ennakkokeskustelulta suojassa ja sitten, kun esitys tuli, niin se vaadittiin toteutettavaksi "pilkkiakaan muuttamatta", koska asiaa ei enää saanut jälkikäteen "repiä auki".
Ilmankos ne armeijan määrärahat meinaavat aina loppua
Vieraalla koneella tulee enempi lyntivirseitä.
ei TEHYläisten ja SUPERilaisten, ja muden SAK:hon kuulumattomien erilliseen matalapalkkaratkaisuun suostu.
Muistammehan kuinka paperitehtaan siivoojakin, hän kun kuului Paperiliittoon, oli lähes yleislakon uhalla oikeutettu saamaan kaksinkertaista palkkaa verrattuna paljon vaativampaa, koulutusta ja osaamista vaativaa, työtä sairaalassa tms. tekevään siskkonsa tai veljeensä nähden.
Sana TOVERI, se kun on se tärkein ja ratkaisevin...
Epäoikeudenmukaisuudet on korjattava.
Taisi olla Lipposen 1. hallituksen loppumetreillä, kun SAK kaatoi tupopöydässä lastentarhanopettajien, -hoitajien ja vastaavien koulutettujen naisalojen erilliskorotuksen, koska ne eivät olleet SAK:laisia.
SAK:n haalariduunareita suosivat, savupiipputeollisuuden ehdoilla tehdyt tupot ovat aina olleet kustannusvaikutuksiltaan työvaltaisia palvelualoja rankaisevia, kun työvoimakustannusten nousu on aina ollut palvelualoilla isompaa kuin teollisuusaloilla.
Tämä pitää uuden hallituksen korjata yhteistyössä SAK:n kanssa, koska valtaosa pienpalkkaisista on aina äänestänyt SDP:tä.
Vanhasen panosta tarvitaan nyt, että hallitusohjelmasta tulee näiltäkin osin tarkka ja sellainen, ettei SAK:lla voi olla aihetta sitä vastustaa, koska silloin SAK vastustaisi oikeudenmukaisuutta.
ei TEHYläisten ja SUPERilaisten, ja muden SAK:hon kuulumattomien erilliseen matalapalkkaratkaisuun suostu. Tai näennäisesti suostuu, mutta vaatii isopalkkaisille virkamiehille vähintään samat prosentuaaliset korotukset.
Jos hallitus päättää, että julkisen alan työnantajat korottavat matalapalkkojaan, niin ei kai SAK sitä voi vastustaa?
Vaatia aina saa, mutta nyt on kyse epäoikeudenmukaisten palkkaerojen tasa-arvoisesta korotuksesta, jotta taataan inhimillinen toimeentulo niillekin, jotka tekevät vastuullista ja fyysisesti erittäin raskasta työtä sairaanhoidossa, vanhainkodeissa, päiväkodeissa ja muissa yhteiskunnan välttämättömissä palveluissa.
SAK:laisten demareiden "meille kaikki edut" -tyyppinen silkka kateus on karsittava oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta, keskustaoikeistolaisesta Suomesta.
Ollu puhe akavasta? Sulla tuntuu olevan ihme mielihalu duunarin painamisesta maanrakoon.
Ettei olis kyse puhtaasta kateudesta kun naapurin pera tienasi muinoin sua enemmän?
Et ole tainnut tajuta että huomattava osa SAK:n jäsenistä on kepulaisia. En usko että kepu alkaa ehdoin tahdoin rettelöimään.
Otsikossa pahin demariasenne, joka huokuu myös Ihalaisen Hesarin jutusta, kunIhalainen varottaa puolueita lupaamasta joillekin henkilöstöryhmille muita suurempia palkankorotuksia ja puhuu koko ajan palkansaajan aseman heikentämisestä.
minusta on erittäin ihmeellistä, että SAK:n puheenjohtaja vastustaa julkisen kaikkein matalimpien palkkojen korjaamista oikeudenmukaisesti muiden tasolle, ja jauhaa samaan aikaan, että palkkaeroja ei saa päästää kasvamaan, kun tämä toimenpide juuri pienentäisi palkkaeroja.
Missä ihmeessä nyt on se sosialidemokraattinen slogan, jonka mukaan kaveria ei jätetä ja heikoimmista pidetään huolta?
Suurempaa itsekkyyttä ja kateutta ei ole missään muussa puolueessa. Pienipalkkaisten asemaa ei saisi parantaa, ellei samalla anneta mulle kans' ja enemmän kuin naapurille.
Muistaakseni (korjatkaa jos olen väärässä) kokoomuksella oli taannoin valtionvarainministerin salkku ja valtion rahakirstun avain 12 vuotta.
Miksei jo tuolloin tehty asialle mitään?????
Siksi ei tehty, että demarit vastustivat.
Ahon porvarihallituksessakin? Kova on demarivalta ollut kun tuon pystyi oppositiosta käsin estämään...
Niin oli kokoomus tossun alla seuraavat 8 vuotta vaikka jotkut muuta yrittävät väittääkin.
Silloin keskusteltiin kaikkien palkkojen alentamisesta kokoomuksen aloitteesta, kun oli lama ja valtio joutui ottaman lainaa.
SAK esti kaikki toimet uhkaamalla yleislakolla.
... veroista ja kaikkiaan valtion finanssipolitiikasta päättämistä ei pidä viedä työmarkkinapöytään. Mutta sinne ei pidä viedä työ-tai sosiaalielämään kuuluvaa lainsäädäntöäkään. Nämä ovat valtioeleinten asioita. Lausunnot pyydetään luonnollisesti työmarkkinajärjestöisltä.
Ei Ihalaisella pitäisi olla mitään sanomista, jos työnantaja, tässä tapauksessa valtio, jo etukäteen ilmoittaa korottavansa jonkin matalapalkka-alan palkkoja.
Palkoista sopimisesta pitää päästä lähemmäksi työpaikkaa ja kauemmaksi keskusjärjestöistä, siis ihalaisista.
Keskusta ja Vanhanen eivät olekaan tosiasiassa niin innokkait kolmikantalaisiakuin puheista voisi päätellä. Ymmärtävät, että finanssipolitiikka ja lainsäädäntö kuuluvat valtioelimille ja työmarkkinapolitiikka järjestöille. Eikä kummankaan pidä sekaantua toistensa tontille, jotta valta ja vastuut pysyisivät siellä, mihin kuuluvat.
On vain muistettava, että hallitus on myös työnantaja ja sitä kautta työmarkkinaosapuoli, mutta vain omien palkkojensa osalta.
Minusta on aina ollut mukava huomata, että ajattelemme kolmikannasta ja hallituksen vastuista hyvin samalla tavalla.
Olen kyllä paljolti samaa mieltä Lauri Ihalaisen kanssa, joka tämän aamun lehdessä ihmettelee Sixten Korkmanin lausuntoja, eli että "kolmikanta on kyllä tuottanut hyviä tuloksia, mutta sen aika on jo ohi". halainen toteaa, että "siis väärin sammutettu, vai".
Työpaikoilla sopimista saa ja pitääkin lisätä, mutta heikoimmassa olevien - s.o. yleensä pienipalkkaisimpien ja yksin liian heikossa järjestövoimassa olevien - perusedut tulee deleenn sopia kolmikannassa. Kolmikanta on todella ollut hyvä ja tarpeellinen, kun se on lähes poistanut ennen sitä aina sopimusten solmisten yhteyteen kuuluneet ja muulloinkin yleiset lakot ja rettelöt. Sen saldo yhteiskunnalle ja meille kaikille on ollut todella suuri.
Kolmikannasta pitäisi muodostaa nelikanta siten, että myös yhteiskuntamme suurin edunsaajaryhmä, 1,35 miljoonaa eläkeläistä pääsisi sinne puolustamaan jatkuvasti hupenevia etujaan. Sellainen ei kuitenkaan liene mahdollista, kun kaikki puolueet ovat sitä vastaan ja työntekijäjärjestötkin kokevat meidät kilpailijoikseen yhteisen kakun jaossa.
Avoimessa markkinataloudessa ja globalisoituvassa maailmassa ei enää kannata tehdä keskimääräisiä palkkaratkaisuja, vaan se on sovitettava kunkin toimialan ja jopa yrityksen maksukyvyn mukaan.
Keskimääräisillä ratkaisuilla päästetään menestyvät alat käärimään sikavoittoja ja kaadetaan kestämättömiä työvoimakustannuksia niille aloille, joilla menee muutenkin huonosti: konkurssit vain lisääntyvät.