...... miten tavattoman turmiollista erehdystä on tuo skolastisten jumaluusoppineitten opetus: ihminen saavuttaa syntien anteeksiantamuksen ja vanhurskauttamisen siten, että hän armoa edeltävillä teoilla, joita he sanovat kohtuudenmukaisuusansioksi, ansaitsee armon; tämä armo on heidän käsityksensä mukaan tahdossa asustava ominaisuus, ja se on muka Jumalan lahjoittama sen rakkauden lisäksi, mikä meillä on luonnollisena kykynä. He sanovat, että ihminen tätä omistaessaan on oleellisesti vanhurskas ja todellinen kristitty. Tämä on - minä sanon - jumalaton ja turmiota tuova mielipide, koska se synnyttää ainoastaan turkkilaisia, juutalaisia, kasteen uusijoita tahi kiihkohenkiä. Sillä kuka ei voisi inhimillisellä kyvyllä suorittaa sellaista hyvää tekoa, jolla ansaitsee armon? Tällä tavalla nuo jaarittelijat ovat tehneet uskosta tyhjän, sielussa olevan ominaisuuden, joka erillisenä, vailla rakkautta ollen on aivan merkityksetön, mutta joka rakkauden siihen liittyessä tulee vaikuttavaksi ja vanhurskauttaa.
Luther saarnaa vanhoillisille
katsokaa ja uskokaa
1163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näinhän se Lutherus opetti ja oikeassa oli. Samaa saarnaavat vieläkin ainakin vl-puhujat mainiten joskus, että ainoa oikea teko Jumalan edessä on evankeliumin uskominen. Skolastisten ja muiden omavanhurskaiden hyvänteko on kylläkin vähentynyt aivan minimiin Lutherin ajoista; niin ovat itsekkyys ja ahneus kasvaneet niidenkin keskellä, jotka luottavat tekovanhurskauteen.