olisi kiva tietää, kuinka moni teistä odottajista on avoliitossa, avioliitossa tai kenties tuleva yksinhuoltaja? :) Onko positiivinen raskaustesti vaikuttanut naimisiinmenemiseen? :)Itse olen avoliitossa, ja äitini tuossa ihmetteli, että miksei mennä nyt naimisiin (la. 5.11) kun kerta lapsi on tulossa. Itse en kuitenkaan pdä sitä "pakotteena" naimisiin menemiseen...
Naimisissa, avoliitossa, yh...
-Angel-
221593
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Me ollaan oltu naimisssa kesällä 6 vuotta, ja esikoista odotan :)
Hyvä tahti, saatiin olla kaksistaankin ja perusasiat kuntoon, oma talo jne..
Nyt on sitten perheen vuoro.
17-vuotiaana,kun odotin ensimmäistä lastani.Reilu kaksi vuotta sitten erosin,n.12-vuoden avioliiton jälkeen,on neljä lasta,ja menin uuden vuoden päivänä kihloihin miesystäväni kanssa,ja odotan ensimmäistä yhteistä lastamme(la 5.9),emme asu "virallisesti" yhdessä vielä,vaikka hän minun ja lasteni luona onkin paljon,mutta hänellä omakotitalo ja työt eri paikkakunnalla.
Tarkoitus on kyllä muuttaa yhteen,kun lapsi syntyy.
Itseä harmitti jälkeenpäin,kun menin raskaana(kuudennella kuulla)aikoinaan naimisiin,kun ei ollut kunnon häitä,ja vain äitiyspuku hääkuvassa...Äitini sai ylipuhuttua,että pitää olla naimisissa,kun lapsi tulossa...
me asumme avoliitossa. kihloissa ollaan oltu 3vuotta. niin meilläkin isä piti mulle saarnaa siitä että minkä takia pitäisi mennä naimisiin ennen kuin lapsi syntyy. se ajattelee niin vanhoillisesti. mut en mä sitä pidä niinkään ajan kohtaisena asiana. kyllä me sit joskus mennään naimisiin.
ja mukula tulossa. Vanhukset kyselee tietysti häistä, mutta ei mulla ainakaan mitään kiirettä ole. Mennään sitten ku mennään ja on enemmän rahaa järjestää kunnon häät, ei se raskaus siihen vaikuta.
Me ollaan oltu avoliitossa kolme kuukautta. Vauva syntyy kesäkuussa. Naimisiin meillä ei ole mitään kiirettä. Katsotaan nyt ensin kuinka sujuu tuo uyhdessä eläminen ja sitten jos siltä vielä parin vuoden päästä tuntuu ni saattaishan tuota naimisiin menoa jo miettiäkin.
Ei lapsen takia naikisiin mennä.
Siis naimisiin.Täytyis opetella kirjoittamaan.
Vitsi noita kirjoitusvirheitä.
ihan avoliitossa. En näe, että lapsen saaminen olisi mikään velvoite mennä naimisiin. Olisihan se tietty kiva mennä naimisiin, mutta eipä ole kosintaa tullu.. ;) Emme ole kihloissakaan. Mutta ehkä vielä joku päivä..:)
Yksin olen oikeastaan ihan alusta asti tätä pienokaista odotellut. Eiköhän se riitä että edes toinen vanhemmista on valmis tulevaan koitokseen :)
Mun tuttavapiiristä on kans muutama mennyt naimisiin melko nuorenakin kun ovat tulleet raskaaksi, mutta löytyy myös paljon niitä joiden mielestä se ei ole mikään syy.
avioon vain lapsen takia,meillä 7v naimisissa ja nyt esikoinen tulossa eli mentiin täysin eri syistä naimisiin aikanaan.
Ollaan oltu nyt yli vuosi naimisissa. Esikoisen pitäisi syntyä parin kuukauden päästä.
avioliitosta päätetty jo ennen raskautta ja nyt olis laskettu aika ja häät tullu päällekkäin niin siirrettiin häitä ja pidetään sitten kun kerkeää.
naimisiin ennen kuin esikoinen syntyi.
elikkäs yksin venailen ja yksin kasvatan tulevan lapsen. Yksi lapsi mulla aikasemmin 3,5 vuotias. Hänen kanssaan nyt yh:na ja kohta siis kahen lapsen kanssa. nimimerkillä; elämä on..... =)
Täällä myös yks äiti jolla on entuudestaan 2 lasta, nyt käyny sillee et raskaaksi olen tullu ja ei kyllä ollu tarkotus, en oo vielä kertonu tulevalle isälle mitään enkä tiedä että kerronko tai sit kuinka kertoisin, tällä miehellä lapsia on jo 3 ja en tiedä miten suhtautuu nyt tähän raskauteen. No emmä nyt kauheen innoissani voi olla ku on ollu muutama keskenmeno ja entiset raskaudet ollu vaikeita, niin että ei tiedä miten tää tästä jatkuu, toivottavasti hyvin ku tää lapsi on kyllä kumminki tervetullu.
Ja tilanne on lähestulkoon sama kuin sinulla nim."pikkuruinen"...eli olen jo 2 lapsen yh, ja nyt olen raskaana lyhyelle suhteelle jonka lopetin vaikka tiesinkin raskaudesta...
Minulla myös keskenmenoja takana, ja ensin luulin tämänkin oireiden takia menevän samalla lailla kesken, mutta niin vain neuvolan ultrassa näkyi syke, no en toki vielä kovin luottavainen ole, mutta nyt jo toivo elää :)
Noiden keskenmenojen takia olen aina sanonut, että jos vielä joskus tulen raskaaksi, en ainakaan keskeytä sitä...
Nyt tietysti vähän sekavat tunteet kun ensinnä koko raskaus yllätti, ja siihen päälle suhteen loppuminen, keskenmenon pelko ja nyt sitten miettii, että kuin pärjää yksin odotusajan ja kun vauva on syntynyt....
Onkohan muita vastaavassa tilanteessa olevia/olleita...olisi kiva kuulla muidenkin mietteitä :)
Tämä nyt ei ehken sovi ihan tuohon alkuperäiseen viestiin, mutta oli "helpottava" huomata etten ole aivan yksin tälläisen tilanteen kanssa ;)
Miesystäväni haluaisi naimisiin, minä en. Lapsia yhteensä 2, edellisistä suhteista, kolmas yhteinen tuloillansa. Asummekin eri asunnoissa, mutta nyt olemme muuttamassa yhteen, lähinnä miehen toiveesta. Naimisiin en taida ikinä mennä, ellen sitten rakkaani toiveiden edessä helly :)
Olinhan minä jo ammoin päättänyt etten lisää lapsiakaan tee, mutta niinpä vain muuttui ääni kellossa kun sen Oikean tapasin... :)
Aviossa olen, en tosin lapsen takia, olen kyllä pitänyt tyttönimeni.
Mielestäni lapsen takia ei tarvitse mennä naimisiin, mutta siinä vaiheessa kun alkaa olla yhteistä omaisuutta on se juridisesti katsoen järkevää. Avoliitossa omaisuuden omistaa se, jonka nimissä se on ja avoeron sattuessa toinen osapuoli on juridisesti kyllä kovin heikoilla. Avioerossa puoliso on oikeutettu ositukseen vaikka omaisuus olisikin hankittu toisen nimissä.
Myös esim. puolison tapaturmainen kuolema asettaa avio- ja avopuolison hyvin erilaiseen asemaan.
täällä ollaan avoliitossa=)
Kihloihin ollaan menty tuossa kesäkuussa=)
Ja ekaa odotellaan syntyväksi kuukauden sisällä!!
moni kiirehtii kihloihin nykyään, muistamatta et se on lupaus naimisiinmenosta(?)
mä ainakin rakastan poikaystävää ihan yhtä paljon vaikka mulla on ihan normaali sormus keskisormessa
ei se sormus nimettömäs muuta asiaa
Aviossa on oltu 8v, esikoinen syntyi 1,5v sitten. Kakkonen tulee syyskuussa.
Mua kyllä vähän ihmetyttää ihmisten arvojärjestykset, mitenkään sen enempää syllistämättä, ihmettelen vain. Siis miksi niitä lapsia pitää tehdä ennen kuin on varma että haluaa sitoutua lapsen isään? Onhan se lapsen etu, että vanhemmat ovat yhdessä. Meillä oli luokkakokous joitain vuosia sitten, ja siellä olin ainoa naimisissa oleva. Kauhistelivat, kun olin niin nuorena ollut valmis menemään naimisiin. Mutta kun puhe tuli lapsista, niin niitä sitten löytyikin, tai oli tuloillaan tai vähintään vauvakuumetta kovasti yhdellä jos toisellakin. Siis että kauheeta kun on valmis sitoutumaan avioluolisoon, mutta lapsensaantiko ei sitten ole iso sitoumus? Kyllähän se lapsi sitoo sinut lapsen isään loppuelämäksesi, tavalla tai toisella. Ja lapsi itsessän on suuri sitoumus. Mikä siinä avioliitossa niin pelottaa? Karhunpalveluksen siinä tekee lapselleen kun ei tuon pidemmälle asioita mieti. Ja tähän taas sanotaan, että voihan olla vaikka kuinka sitoutunut, vaikka olisi vain avoliitossa. No, toiset ei koskaan halua naimisiin, vaan aikovat elää avoliitossa lopun ikäänsä. Mutta toiset aikovat kyllä naimisiin, kunhan ovat valmiita sitoutumaan. Siis eivät vielä ole. Ja silti katsovat hyväksi tehdä lapsia jo. Sitä en ymmärrä.
näin ;tunnettu koulusta lähtein,samat kaveriporukat,sit oltu yhdessä opiskelu ajat ja nyt asuttu yhdessä v 1998 ja kihloihin mentiin ekan muksun ristiäisissä v.2002 .Toinen muksu synty niin sen jälkeen mentiin naimisiin samana vuonna 2005 kesällä ja oma talo valmis tänä kesänä ja lokukuussa (la 22,10 07 ) syntyy perhemme kolmas muksu,jotenka onnellisesti naimisissa porskutetaan.
Naimisissa neljättä vuotta, Yhdessäoloa 12 vuotta. Raskaus ensimmäinen,kahden vuoden yrityksen tulos.
Naimisiin meno on teidän kahden päätös. Teette niinkuin teistä parhaalta tuntuu. Ei naimisiin meno ole mikään välttämättömyys. Mukavaa kylläkin.