Olen nuori aloitteleva naisyrittäjä ja painin aika ristitiitaisissa tuntemuksissa oman yritykseni kanssa. Olen tässä kantapään kautta huomannut millaisia ominaisuuksia yrittäjältä vaaditaan ja kyseenalaistan kovasti omaa luonnettani, onko minusta tähän leikkiin mukaan. Ongelmani on kiltteys, en ole koskaan ollut kova haastamaan riitaa ja olen pikemminkin vältellyt konflikteja, haluaisin vain tehdä töitä mukavien ihmisten kanssa ja elää sovussa.. ei todellakaan taida kohdata yritysmaailmassa nuo tarpeet ja toiveet.
Ongelmanani on asiakkaat, jotka koen vaikeiksi ja joille en osaa sanoa vastaan. Palkkatöissä ollessani olen osannut olla tilanteissa hiukan kovempi, koska aina on ollut pomo jota syyttää: "Meillä nyt yrityksessä on tämä linja" tai "Johtajalta on tullut käsky tehdä näin", joilla asiakkaan suun on saanut tukittua, koska minä en ole ollut se joka päättää. Nyt huomaan että kun olen itse vastuussa asiakkaalle kaikesta, on suoraan minulle paljon helpompi valittaa asioista, tinkiä hinnoista yms. koska olen "vain" nuori tyttö joka varmaan loistaa kilometrien päähän pienoisella epävarmuudellaan sanoa viimeinen sana. Ja todellakin välillä olen ihan tuskanhiki pinnassa vääntämässä asioista joiden pitäisi olla mielestäni itsestään selvyyksiä. Mietin aina, että näin ei kyllä kukaan sanoisi keski-ikäiselle miehelle tässä tilanteessa..
Nyt kysymys kokeneet yrittäjät! ? Mistä ihmeestä olette löytäneet sen Munan hoitaa asioita jämäkästi ja tiukasti? Sen taidon ja uskalluksen myydä ja sanoa asiakkaalle napakasti neuvotteluissa ja valitustilanteissa oman kantanne? Sen kyvyn perustella asiat selkeästi ja hyvin, vaikka taustajoukoissa ei seisokaan ketään "johtajaa" jonka niskaan voisi vastuun päätöksistä vyöryttää? Kuinka löytää itsestään se rohkeus sanoa asiat suoraan niinkuin ne on? Tuntuu että olen kohta siinä pisteessä etten halua enää vastata puhelimeen, kun pelkään että asiakkaat vain valittavat kaikesta minulle..
Olen oikeasti paljonkin pohtinut vuoden yrittäjänä nyt toimittuani, miten jaksan eteenpäin, kuinka kehityn tässä ja riittääkö uskallus kuitenkaan. En koe olevani kovinkaan vahva persoona, enemmänkin kiltti ja mukautuvainen, joka vastaansanoessaan ei osaa sitten toimia kovin diplomaattisesti vaan tavallaan suutun siitä että asiakas ei ymmärrä minun jo tehneen parhaani vaan jatkaa valittamistaan. Toki en suuttumustani näytä, mutta se jää tunnetilana päälle. Pitäisi päästä eroon noista ajatuksista, että menee liian helposti henkilökohtaiselle tasolle.
Kertokaa miten saan lisää rohkeutta?
Ongelmanani on asiakkaat, jotka koen vaikeiksi ja joille en osaa sanoa vastaan. Palkkatöissä ollessani olen osannut olla tilanteissa hiukan kovempi, koska aina on ollut pomo jota syyttää: "Meillä nyt yrityksessä on tämä linja" tai "Johtajalta on tullut käsky tehdä näin", joilla asiakkaan suun on saanut tukittua, koska minä en ole ollut se joka päättää. Nyt huomaan että kun olen itse vastuussa asiakkaalle kaikesta, on suoraan minulle paljon helpompi valittaa asioista, tinkiä hinnoista yms. koska olen "vain" nuori tyttö joka varmaan loistaa kilometrien päähän pienoisella epävarmuudellaan sanoa viimeinen sana. Ja todellakin välillä olen ihan tuskanhiki pinnassa vääntämässä asioista joiden pitäisi olla mielestäni itsestään selvyyksiä. Mietin aina, että näin ei kyllä kukaan sanoisi keski-ikäiselle miehelle tässä tilanteessa..
Nyt kysymys kokeneet yrittäjät! ? Mistä ihmeestä olette löytäneet sen Munan hoitaa asioita jämäkästi ja tiukasti? Sen taidon ja uskalluksen myydä ja sanoa asiakkaalle napakasti neuvotteluissa ja valitustilanteissa oman kantanne? Sen kyvyn perustella asiat selkeästi ja hyvin, vaikka taustajoukoissa ei seisokaan ketään "johtajaa" jonka niskaan voisi vastuun päätöksistä vyöryttää? Kuinka löytää itsestään se rohkeus sanoa asiat suoraan niinkuin ne on? Tuntuu että olen kohta siinä pisteessä etten halua enää vastata puhelimeen, kun pelkään että asiakkaat vain valittavat kaikesta minulle..
Olen oikeasti paljonkin pohtinut vuoden yrittäjänä nyt toimittuani, miten jaksan eteenpäin, kuinka kehityn tässä ja riittääkö uskallus kuitenkaan. En koe olevani kovinkaan vahva persoona, enemmänkin kiltti ja mukautuvainen, joka vastaansanoessaan ei osaa sitten toimia kovin diplomaattisesti vaan tavallaan suutun siitä että asiakas ei ymmärrä minun jo tehneen parhaani vaan jatkaa valittamistaan. Toki en suuttumustani näytä, mutta se jää tunnetilana päälle. Pitäisi päästä eroon noista ajatuksista, että menee liian helposti henkilökohtaiselle tasolle.
Kertokaa miten saan lisää rohkeutta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan varmasti ensimmäinen vuosi on epämiellyttäviä yllätyksiä täynnä. Kun yhtään en tiedä alaasi, niin peilaan joitakin. Esimerkiksi isännöitsijä on varsinainen likakaivo, jos puhelimessa ei huuda joku asukas, niin siellä on hallituksen puheenjohtaja, joka vaatii jotain aivan ei sovittua. Mikäli teet jotain kotipalvelua, niin aina on osa ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä mihinkään, he purkavat omaa pahaa oloa.
Minua auttoi tuossa samassa tilanteessa aika. Tein työni niin hyvin, että lopulta minulla oli mahdollisuus valita asiakkaani. Alussa se ei ehkä ole mahdollista ja silloin on kestettävä ne vaikeat asiakkaatkin, nimittäin ihmisissä on melko paljon ilkeitä ja ymmärtämättömiäkin.
Yksi hyvä keino on tehdä sopimuksista erittäin tarkkoja ja antaa se sitten hankalalle käteen ja kertoa, että hänen vaatimansa asia tehdään kyllä lisäveloituksella.
Kyllä sinä vielä opit, älä lyö hanskoja tiskiin.
Kaikkia ei voi miellyttää, sellaista ei ole vielä syntynytkään. Yritä päästä sellaiseen tilanteeseen, että ammattitaitosi on vakaalla pohjalla, silloin sinulla on mahdollisuus sanoa myös EI.
Parhaimpia neuvoja asiakaspalvelussa on: Kaikista ei tarvitse tykätä mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen. Jos yrität myydä jotain niin kartoita läpän heiton varjolla mitä asiakas tarvitsee. Osaat sitten sanoa onko sinulla juuri hänen tarvitsemaa asiaa. Jos yrittää myydä sellaista mitä ei tarvitse niin koko homma nähtävästi aikaa vievän vehtaamisen jälkeen peruutetaan. Asiakaspalvelu vaatii äärettömän pitkää pinnaa ja hyvää kuuntelutaitoa.
Minulla oli aikanaan koululaisia työharjoittelussa ja pistin heitä tiskin taakse,että he saavat jonkinlaista tuntumaa asiakaspalveluun. Huomasin siinä että nuoria tyttöjä asiakkaat yrittää höynäyttää ihan vaan omaksi huvikseen. Ei sitä kannata niin raskaasti ottaa. Kun ikää tulee lisää niin alat olla paljon vakuuttavampi.