Nyt menee hermo ihan täysin! Lapsi ei ole edes kaksi vuotinen ja ei suostu päiväunille! Illat kiukkuaa väsymystä ja huutaa! Tulee sängystä koko ajan pois, ja läpsii kiukkuaa potkii pälpättää jne! On väsynyt muttei halua nukkua! Seuraavaksi varmaan tukistan kun ei kestä hermo!
Ei päikkäreitä!
Hajoan!
151004
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuulostaa niin tutulta niin tutulta. Älä anna periksi 2-vuotiaallesi, kyllä sä siitä niskalenkin saat, vaikkakin saattaa vielä vierähtää jokunen kuukausi. Aikoinaan minun lapsellani kesti toi vaihe melkein vuoden ja todellakin meinas mennä hermo ja tais mennäkin, mutta aikansa kutakin, vaikka tuskin sua lohduttaa.
tuo vaihe kesti onneks vaan kaks viikkoo.. ..sit aalettiin nukkuun päiväunia isossa sängyssä niin et oon siin vieressä siihen asti et nukahtaa.. ..
tää toimii nyt.. ..saas nähä kuin sitten ku tuo pienempi siirtyy tuolt pihalta sisälle nukkuun päiväuniaan..
..no sit keksitään joku uus tapa..
Tukistaminen on laitonta ja kaiken lisäksi typerää. Vanhemmuuteen nyt vain kuuluu se, että hermon on kestettävä.
Todella typerää, mutta mä olen heikkoluonteinen, myönnän sen! Mä en saa lastani tottelemaan millään tavalla vaikka kuinka yritän olla johdonmukainen! Päivän aikana täytyy tehdä muutakin kuin odotella sängyn vieressä 2 tuntia että se nukahtaa. On kokeiltu eri aikoja päikkäreille ja aikasempaan heräämistä aamulla. Sitten jos ei nuku ollenkaan niin sitten vasta hermo onkin koetuksella. Tosiaan, mä pelkään kohta tekeväni laittomuuksia!
Hienoa että sulla kestää hermo, etkä ole typerä. Sun kommentista ei nyt varsinaisesti ollut mitään apua.
Itse olen toiminut näin.... En tee päikkäreistä minkäänlaista numeroa. Jollei tyttö nuku säälliseen aikaan ilman itkua niin sitten ylös ja leikkimään. Turhaa lapsen "kiusaamista" moinen väkisin nukuttaminen. Illalla laitat aikaisemmin yöunille ja sillä hyvä. Ehkä noustaan aikasemmin aamulla, mutta entäs sitten. Paras konsti on kuullostella ja oppia tuntemaan oman lapsensa ns. biologinen kello. Sellainenhan on meillä aikuisillakin. Toiset ovat aamuvirkkuja ja illan torkkuja jne. Meidän aikuisten tehtävä on sopeutua lapsen rytmiin eikä päinvastoin. Tiedän monia pari vuotiaita jotka eivät nuku päikkäreitä, mutta menevät aiemmin nukkumaan. Ei olla enää vauvoja :). Äidin oma aika alkaa jäämään kortille, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Niin se vain on. Väkisin nukuttamisesta tulee vain kaikesta muustakin kiukutteleva lapsi. Meillä on toiminut mielestäni tämä siinä mielessä hyvin..., jos lapsi nukahtaa esim. tunniksi klo 18 aikoihin illalla sohvalle, menee kuitenkin illalla ajoissa vielä yö unilleenkin. Nukkuu aamuun asti rauhallisesti. En tiedä onko tämän vuoksi, myös ollut alle kaksi vuotiaasta lähtien, kun pääsi kokonaan vaipoista niin kuiva, myös yöllä. Ei siis ole kertaakaan tullut yöllä pissat housuun ei tosin päivälläkään. Kaikkein tärkeintä on vanhempien rauhallisuus näissä hommeleissa. Miehen tullessa töistä ota ja lähde lenkille. Kiukku jää usein sinne.. ainakin minulla. Jaksaa taas olla "viilipytty" uhmaikäisten natiaisten kanssa :). Kyllä se siitä, kyllä sinä pärjäät ilman tukkapöllyäkin :). Olet juuri oikea äiti tälle sinun lapsellesi.
Illalla ihan sama rumpa. Ei halua nukkumaan.
Ehkä mä olen tehnyt siitä nukkumaan menosta niin karmean kokemuksen.
Mutta enhän mä voi pomppia pojan tahdonkaan mukaan, pakko vetää rajat.
Älä tukista lastasi. Tukista itseäsi kun tuollainen mieleen tulee! Minä olen sen tehnyt yhden jos toisenkin kerran.. Siis tukistanut itseäni kun tuntuu että pitää lasta tukistaa.
Ylös, ulos ja lenkille! Olkaa mahdollisimman paljon ulkona! Ulkoilma väsyttää lastasi enemmän kuin sisällä olo.
Menkää johonkin paikkaan jossa lapsi saa seuraa tai jossa hänellä on paljon katseltavaa. Touhua kun piisaa niin piisaa untakin!
Mutta..
Kaikki hyviä neuvoja ja kaikki kokeiltuja ja käytössä.
Mun oma raivoaminen ja hermojen menettäminen se tekeekin varmaaan tuon lapsen käyttäytymisen. On tosi huono omatunto. Mistä hemmetistä mä saan ne hermot mitkä äideillä pitäisi olla!?!? Lenkkipolulta saan apua, mutta en tarpeeksi.
Sitten taas välillä mä olen niin hyvä hermoinen ja johdonmukainen ja "hyvä äiti", mutta on näitä päiviä että voisin mä voisin muuttaa yksin autiolle saarelle etten mä räjäyttäisi koko suomea!
nukkumaan? Sanoit,että ehkä olet tehnyt siitä niin ikävää,että ei halua,tms.
Kyllä tuonikäinen vielä päikkärit ehdottomasti tarvitsee, liian paljon tiedän perheitä, joissa on asiasta luovuttu ja sitten vanhemmat valittavat seuraavat pari vuotta, kun lapsi on aina kiukkuinen ja väsynyt, kun ei pelkät yöunet riitä.
Kärsivällisyyttä se toki vaatii ja ajan uhraamista siihen asiaan, että lapsi tosiaan pysyy sängyssä.
Itsellä on 5- ja 7-vuotiaat lapset ja nukkuvat viikonloppuisin vieläkin päikkärit kiukuttelematta toisena päivänä, kun arki on niin väsyttävä. Ja voin sanoa, että elämä on ollut paljon tasaisempaa hyvin nukkuneiden lasten kanssa. Järkeä voi toki käyttää juuri vanhempien lasten kanssa, eli rajoittaa unien pituutta, mutta nuoremmilla ei päikkärit mainittavammin vaikuttaneet yöuniin.
Siis kiteytettynä, se aika minkä nyt uhraat jonkin asian opettamiseen tulee kyllä moninkertaisena takaisin ja pääset jatkossa ns. helpommalla, myös hermojesi suhteen. Vanhemmathan kuitenkin ovat sitä varten, että asettavat rajoja ja myös pitävät niistä kiinni.
Minä luovutin väkisin nukuttamisen, kun lapsi oli 1 v 10 kuukautta. Elämä helpottui huomattavasti. Alkoi nukahtaa illalla ajoissa ja nukkui yöt kunnolla. Nyt 15vkin menee puoli kymmeneen mennessä oma-alotteisesti nukkumaan ja nousee yleensä kuudelta itsesstään, ei tarvitse herätellä. Koulussa kehutaan, kuinka on aamuisin virkeä. Kyllähän siitä sai kaikkitietävien moittteita, mutta neuvolan terveydenhoitaja sanoi, että lapset ovat yksilöitä ja tämä on virkeä.
Mutta silloin, kun oli selvästi väsynyt, kävin pienen iltapäivälenkin ja nukkui rattaissa jos nukkui. Aika paljon sääoloista kiinni, oliko väsynyt vai ei.
Poika on nykyään erittäin lahjakas (matemaattisesti neron luokkaa) sekä kiltti mutta silti reipas, joten älyynkään ei liian vähät päikkärit ja periksiantaminen ole vaikuttaneet.
Säännöllinen päivärytmi on kaiken a ja o. Kun joka päivä toimitaan samalla tavalla lapsi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Päivärytmistä ei kannata poiketa juuri ollenkaan. Kaksi vuotias on vahvassa uhmaiässä ja testaa kuka rajat sanelee. Teet itsellesi palveluksen, kun asetat ne rajat nyt, näytät, että sinä päätät.
Kaksi vuotias vielä tarvitsee ne päiväunet.
Kun lapsi tulee sängystä pois, vie hänet takaisin, ja sano napakasti, että nyt on aika nukkua. Kun lapsi tulee seuraavan kerran pois vie hänet takaisin ja sano, että päiväuniaika( tai vastaavasti illalla). Seuraavilla kerroilla, kun lapsi taas nousee, viet vain takaisin sänkyyn ja jatkat samalla tavalla, mitään puhumatta, vaikka sata kertaa. Muista olla rupattelematta. Ja pyydä vaikka joku teille tsemppaamaan sinua, tuo on hankalaa toteutaa, mutta toimii, ehkä jo muutaman päivän jälkeen.
Mutta muista, että kun tuon aloitat, et voi antaa periksi kesken, silloin lapsi huomaa, ettet ole tosissasi.
Perheneuvolassa jutteleminen voisi myös auttaa jos tuntuu, että lapsen kanssa jaksaminen on koetuksella. Ulkopuolisen kanssa juttelu monesti selvittää omia ajatuksia.
Voimia sinulle kaksivuotiaan uhmailijan kanssa.
noin 1,5v kun eivät enää suostuneet nukkumaan päikkäreitä. No ei siitä mitään sen kummempaa numeroa tehty. Illalla alkoi rauhoittuminen noin tunti ennen oletettua nukkumaanmeno aikaa, pesu, iltapala ja kaikki rauhalliseen tyyliin ilman hoputtamista. Sitten sänkyyn ja luin iltasatua, joskus piti lukea parikin pikku kirjaa ennen kuin rauhoittuminen tuli, mutta se toimi. Lapset menivät nukkumaan noin kahdeksan-puoli yhdeksan aikoihin, ja aamulla ylös noin kahdeksalta.
kuopus (nyt jo reilu 3-v) yritti kiukulla lopettaa päiväunet parivuotiaana (nukkui siihen asti päikkärit rattaissa ulkona), siirsin unille menoaikaa tunnilla (puolestapäivästä klo 13:een) ja otin pojan sisälle nukkumaan. nukutan hänet meidän vanhempien parisänkyyn ja olen siinä vieressä (yleensä luen, mutta olen ihan liki lasta) sen 15min, jonka aikana poika nukahtaa. jos poika ei ole klo 15:een mennessä itse herännyt, käyn herättämässä, ettei päikkärit veny liian lähelle yöuniaikaa. esikoinen on nukuttamisen ajan (ja vähän pidenpäänkin) omassa sängyssään katselemassa kirjoja. päiväunien järjestymisen jälkeen poika menee iltaisinkin kiltisti omaan sänkyynsä, käy muutaman kerran pissalla tai juomassa tai muun tekosyynvarjolla ovella, mutta nukahtaa kohtuullisen nätisti (sillon kun päikkäreitä ei nukuttu oli illatkin pelkkää itkua, potkua ja raivoa). ajattelin asian niin, että kun löysin pojalle sopivan uniajan ja tarjoan kahdenkeskistä läheisyyttä päiväunien aikaan, ei illalla sitten ole niin tarvetta hakea huomiota ja sen takia kiukuta.
jaksamisia teille, niin äidille kuin pojallekin. ehkä näistä meidän vinkeistä voisi löytyä apua teillekin?
KUNNOLLA SELKÄÄN JA REMMILLÄ PERSEELLE!! kyllä se siitä sitten..