Kertokaa kokemuksia kestvyydestä

Hei,

Itse olen kauris ja tapaillut, huom! tapaillut 1,5 vuotta vesimies -miestä. Vesimies tarvitsee todella paljon omaa tilaa. Ja mitä tarkoitan omalla tilalla, noh, esimerkiksi 1,5 vuoden aikana, emme paljoa liikkuneet yhdessä, emme tutustuneet toistemme lähipiiriin yms. Emme matkustelleet yhdessä (vaikka mies oli hyvin liikuskelevaa sorttia), vaikka kovasti olisin tahtonut. Mitään yhteisiä suunnitelmia ei tehty, vesimies ei kyennyt, se kuulemma "sitoi" liikaa.

Toisekseen emme koskaan päässeet seurusteluvaiheeseen, vaikka mielestäni melko tiiviisti toistemme seurassa olimmekin. Sitoutuminen oli kuin punainenvaate tälle vesimiehelle, mutta sekin saattoi tokin olla vain, että juuri minun kanssani hän ei halunnut sitoutua. Ei voi yleistää..

Lisäänpä vielä, että tapailu päättyi miehen aloitteesta perusteluina oli, mies ei halunnut edetä.

MUTTA mitä positiivista tässä vesimiehessä oli ja on edelleenkin: loistava huumorintaju, on sanojensa mittainen, yllättävän herkkä, keskustelutaitoinen, todella hyvä kuuntelija, ystävällinen, ihmisläheinen, auttavainen, kärsivällinen.."lehmän hermot" :)

Olisin mieluusti jakanut hyviä sekä huonoja hetkiä tämän veskari miehen kanssa...ja jatkanut suhdetta..vaikka elämäni loppuun saakka, mutta vesimies on vesimies.

minä vesimiesnainen ja hän vanhempi rapumies. Minusta olemme molemmat herkkiä, välillä olemme omissa oloissamme kun ahdistaa tai lievää masista ja sitten taas tavataan pirteinä. Keskustelemme paljon ja saan hänet kyllä puhumaan, mutta molemmat pikku siidereissä ollaan silloin jos arkaluontoisia asioita. Puhumme kaikista asioista kuten seksistä suoraan, jos häntä vaivaa jokin ja myös toisinpäin. Tosi loukkaavaa välillä, mutta muutenhan asiat eivät selviä ja se osoittaa minusta halua jatkaa ja katsoa mihin tämä juttu vie. Välillämme on vain sellainen valtava jännite etten halua hänestä luopua vaikka välillä tuntuu, että sitä haluaa ja kohta taas ei haluakaan. Hän oikein kaipaa sitä, että pistän hänet pihalle tai sanon että nyt riittää mulle adjöö. Ikäänkuin innostuu ja katsoo taas ylöspäin, on varmaan sitä saalistamisviettiä, en saisi olla liian helppo. Minäkään en tylsässä liitossa kauaa jaksa, mutta onko tämä siten jo vähän liian ailahtelevaista, sen näkee ajan kuluttua jos se yhteinen polku löytyy. Jotenkin minusta tuntuu, että jos asuisimme yhdessä hän oppisi minut paremmin tuntemaan. Nyt menee aina ujostelussa aikansa molemmilla vaikka ollaan jo tosi aikuisia. Mutta kun sekin on vaan merkki siitä että kovasti on tunteita. Meistä ei ole kumpikaan johtajatyyppiä ja välillä tuntuu että minun pitäisi olla ja sitten tuntuu, että hän ei siedä pomotusta laisinkaan. Psykologintaitoja tarvitaan todellakin.

Olen veskarimies ja tapailin pari vuotta sitten rapu-naista,mutta se ei johtanut sen pitemmälle. Oli sellaista ystävyys pohjaista vain. Tanssin merkeissä lähinnä. Mukava ihminen oli kuitenkin. En usko täysin horoskooppeihin. Minun mielestä se on vain kysymys ihmisten välillä keskinäisestä luottamuksesta,kypsyydestä kohdata asiat. Minä haluan juuri tuota. Toki minä omaan jotain piirteitä vesimies persoonasta. Kujeileva vauhtihirmu,ystävällinen,rehti...keskustelija kun innostun. Kuuntelija,välillä kyllä välinpitämättömästi myönnän. Sellainen varovainen tarkkailija. Tämä tapaamani rapu-nainen oli "poikamainen" ja hyvin huumorintajuinen nainen. On kyllä kokemusta vesimiesnaisestakin,mutta se onkin sitten jo vähän kimurantimpi tapaus. MINÄ en ole sitten mikään naistenkaataja,sitä en tällä halua ilmaista. Meillä ei ollut vain yhteistä tulevaisuutta,vaikka pidettiin toisistamme paljon. Tässä tämä minun tarinani sinulle *Sopiiko ravun*