elämä on turhaa...vai onko

Joo..Kertokaa mulle elämäntarkoitus? Olen 30, ei lapsia, ei töitä, olen nähnyt maailmaa, tuntuu et se on ainoa asia mitä olen saanut aikaiseksi. Lähisukulaiseni on tehnyt itsemurhan, mietin sitä joka päivä, syytä siihen, ja syytä miksi jaksan itse vielä. Ei kiinnosta enää mikään, ei mikään entinen harrastus, mikään ei tunnu miltään. Haluan vain nukkua. Ystäviä minulla on, hyviäkin, en ole ruma, olen sosiaalinen ja fiksu (luulisin), mut en jaksa vaan enää yrittää (?) enkä edes tiedä mitä?
Olen yksinäinen ja sitä ei tiedä eikä ymmärrä kukaan. Haluaisin löytää jonkun, mut ehkä on parempi olla yksin kuin vain olla olemalla kaksin. En halua tuottaa vanhemmille enää enempää tuskaa, haluaisin vain että he voisivat olla ylpeitä minusta, mutta miksi/miten? Kiitti jos joku jaksaa kommentoida tähän vuodatukseen.
81219
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Olet varmaan kuullut tämän "elämän tarkoitus on ikävän karkoitus" Karkottamista yritetäänkin monin keinoin saaden hetken lievennystä mutta sittenkin sisimmässä kaikilla ihmisillä kysymys "miski olen syntynyt ,mikä on elämäni tarkoitus,minne kuoleman jälkeen"

Olin 30v kuten sinäkin ja koin samoja tuntoja miettien mitä merkitystä millään on etsien totuutta monista lähteistä .Kuten moni sanoo viimeisenä oljenkortena huusin Jumalan puoleen "jos olet olemassa anna minun löytää sinut"

Voin sano elämän tarkoitus on löytää elävä yhteys elämä antajaan Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen.Jokaisella on tämä etsiminen .

Mitäkö minä tänne masennus puolelle tulen Jeesustelemaan moni varmaan ajattelee .tulen kertomaan mitä itse olen kokenut ja miten pääsin ahdistuksesta avaralle.Voin sanoa tiedän mitä on sisäinen tuska ihan tasan tarkkaan .Toivoa on toivottamalle ja elämällä jokaisella tarkoituksensa .

Ehkä sinun täytyy kokea juuri näitä tuskia että jonain päivänä voit olla auttamassa lähimmäistäsi,kuitenkaan sinun ei tarvitse jäädä siihen tilaan vaan apua on aina saatavissa.

Itsemurha ei ole ratkaisu vaan ratkaisu on löytää iänkaikkisen elämän antajaan yhteys.

"Särkyneitä on kuunneltava hiljaa, ei mielin jyrkin, ankarin, vaan katsein vastaanottavaisin ja kasvoin herkin, avoimin.

Särkyneille on olemassa suoja, sen hoivaan heikot kannetaan. Jo vierellä on avun tuoja, Hän murtui vuoksi kaiken maan.

Särkyneille soi Jumalamme tuuli, niin hellin herkin sävelin.Hän kaikki huokaukset kuuli. Hän hoitaa käsin siunaavin. "

Anne-Mari Kaskisen laulu alkoi soida mielessäni sinua ajatellessa .

Kesä tulee sittenkin ,vaikka eikö tuntunut kun maa oli jäässä ettei tuolta nouse enään ruohoa eikä kukkasta.
Tälläinen on ihmisen mielikin ,siihen menee aikaa ennenkuin rakkaudensäde pääsee murtamaan syvän masennuksen.

Äänestä
  • no sanoit kyllä jo itseki tuossa kirjoituksessa minun mielipiteeni. mutta kuitenkin kun on masentunut harvenmalle ihmiselle sopii siihen usko, olen vahvasti sitämieltä ,usko on niin syvällistä raskasta että parempi olla silloin terve mieli ja sielu kun sitä lähtee selvittämään. en osaa oikein tähän sanoiksi pukea mitä tarkoitan . mutta minun suvussani on syvästi uskovia, alkoholisteja, kaiken moisia onkelmia on narkaria ollut ,itsemurhantehnyt .suuri suku itse ollut alkoholi riippuvainen siihen kaikki muu "":olen aika läheltä naitä asioita seurannut jos sairaana sotkee uskonasiat siihen saa lisää vaikeuksia itselleen yleensä ja pahimmassa tapauksessa pitää itseään niin huonona että ei kestä sitä . uskovien pitäisi maltaa mielensä eikä puhua siitä ihan kaikille se aika tulee jos sitä itse haluaa .mutta tämäsinun kirjotuksesihan oli vaan kannan otto ja niin tämäkin . Positiivista päivää kaikille.

    Äänestä

kuules . Luovuttaminen on aina ENNENAIKAISTA! olet nyt hävittänyt itsesi, ei toisille toisia varten pelkästään parane elää vaan itselle . opettele sitä pikku hiljaa kutelemaan itseäsi mitä sinä haluat se voi aluksi tuntua tyhjältä mutta usko kyllä se sieltä löytyy. olen itse ollut syvästi masentunut olin kyllä lääkärin kanssa juttusilla. mutta itse pyrin sieltä ahdinkosta pois. minä kyllä valitsin yksinäisen tien mutta tämä sopii minulle ,jokaisesta päivästä olen onnellinen, tottakai minäkin vaivun vieläkin välillä synkkyyteen. mutta olen ottanut tavaksi ravistella itseäni siis puhua itselleni positiivista ajatelua. ja kirjastosta hain aforismeja niitä on helppo mietiskellä auttoivat minuakin luen niitä edelleen. kir,ELÄMÄNMYÖNTEISTÄ VIISAUTTA,TÄSTÄ TULEE HYVÄ PÄIVÄ tutustu. kaikkea hyvää ja mietiskelyjä sinulle .

Äänestä

Koskaan ei ole elämä turhaa,synkkinäkin hetkinä muista että et sinä olisi tähän maailmaan syntynyt jos sinua ei olisi tänne tarkoitettu.
Sinä olen oman elämäsi herra,teet siitä itsellesi hyvän ja nouset aina heikkoudestasi vahvempana joka kerta. Vastoinkäymiset kuuluvat kaikkien elämään ja sen jälkeen tuntuu taas entistä hienommalta.
Usko itseesi ja iloitse pienistä hyvistä asioista elämässäsi,pikkuhiljaa sinä vahvistut,kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja halustasi.
Toivon sinulle jaksamista ja positiivisuutta.
Elämä on ainutkertainen,elä epäile sitä.

Äänestä

on täysin turha.
Kevät on masentuneille vaikeaa aikaa. Minulle tämä kevät on viimeinen.

Äänestä
  • Rakas ystävä! Katsotaanko kuitenkin vielä. Et varmasti ole turha, sillä Sinusta ja elämästäsi tuli minulle tärkeä hetkellä, kun luin viestisi.

    X

    Äänestä

Itse olen tullut sellaisiin päätelmiin tutkimuksissani omasta elämästä että.

Lopputulema on se että ois paree ku loppus mahdollisimman pian luonnolliseen kuolemaa tämä mitä osakseni olen elämältä saanut, mulle riittäs jo ja kuolema olis todellinen lahja jos vertaa tähän elämän lahjaan jos sitä nyt edes lahjana voi pitää.

Luonnollinen nopea kuolema tällä iällä ja tässä elämän vaiheessa olisi todella lahja.

Äänestä

Sama homma, olen 25, fiksu ja sosiaalinen jos on pakko, mielummin en ole. Parempi olla vaan yksin, häiritsemättä muita. Kun en häiritse muita hekään eivät minua. Lapsuus, nuoruus meni pihinkään en koskaan pääsyt, koulut kesken. Olisi kiva tavata joku, mutta ei sittenkään....

Äänestä

Kommentoi aloitusta


väliäkö sillä kirjoitti:

Joo..Kertokaa mulle elämäntarkoitus? Olen 30, ei lapsia, ei töitä, olen nähnyt maailmaa, tuntuu et se on ainoa asia mitä olen saanut aikaiseksi. Lähisukulaiseni on tehnyt itsemurhan, mietin sitä joka päivä, syytä siihen, ja syytä miksi jaksan itse vielä. Ei kiinnosta enää mikään, ei mikään entinen harrastus, mikään ei tunnu miltään. Haluan vain nukkua. Ystäviä minulla on, hyviäkin, en ole ruma, olen sosiaalinen ja fiksu (luulisin), mut en jaksa vaan enää yrittää (?) enkä edes tiedä mitä?
Olen yksinäinen ja sitä ei tiedä eikä ymmärrä kukaan. Haluaisin löytää jonkun, mut ehkä on parempi olla yksin kuin vain olla olemalla kaksin. En halua tuottaa vanhemmille enää enempää tuskaa, haluaisin vain että he voisivat olla ylpeitä minusta, mutta miksi/miten? Kiitti jos joku jaksaa kommentoida tähän vuodatukseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu