Kaivattu lapsi on nyt tuloillaan, viikko sitten tein poisitiivisen raskaustestin. Rakkaisiin harrastuksiini kuuluu kuitenkin lumilautailu talvisin ja parkour kesäisin. Parkourissahan tulee hypittyä melko kovaa ja korkealta joutuen välillä tekemään tekemään pelastavia puolikuperkeikkojakin alastuloissa. Muutenkin fyydisesti melko raskasta ja tärähtelevää, vaikka sulavalta ja helpolta näyttääkin.
Kysynkin siis, miten kauan muut parkour-harrastajat ovat aktiivisesti uskaltaneet harrastaa "normaalisti", ilman erityisiä varomisia, kun ovat saaneet tietää raskaudesta. Joudunko nyt jättämään heti rakkaan harrastukseni, joka on kuulunut melkein joka päivän ohjelmaani? Miten kauan se siis on turvallista sikiön kannalta?
Kiitos!
Kysynkin siis, miten kauan muut parkour-harrastajat ovat aktiivisesti uskaltaneet harrastaa "normaalisti", ilman erityisiä varomisia, kun ovat saaneet tietää raskaudesta. Joudunko nyt jättämään heti rakkaan harrastukseni, joka on kuulunut melkein joka päivän ohjelmaani? Miten kauan se siis on turvallista sikiön kannalta?
Kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
itsekkin olen aina ollut kova harrastelemaan vaikka ja mitä. olen käynyt lenkillä ja sen olen joutunut jättämään pois. juokseminen ja hyppiminen ei ole nyt raskaana ollessaan oikeen hyvä. ja kun käyn salilla olen jättänyt pois kaikki tunnit missä on hyppimistä. muuten liiku ihan normaalisti. otiin viikko sit rukalla laskettelemassa ja en mennyt sit lumilaudalla ollenkaan , vaikka oon aika hyvä siinä niin saattahan sitä kaatua ja vaikka mahalleen. itse olen ainakin siis jättänyt pois kaikki harrastukset missä joudun hyppimään tai juoksemaan samoin kaikki missä voi loukata mahansa. joogakin loppui heti mutta nyt aloitan maanantaina äitiys joogan. joogaakaan ei saa harrastaa raskauden kolmena ensimmäisenä kuukautena. kaikkea hyvää sulle ja jatka likkumista mutta vauvaa varoen. ps. muista myös jos mahasi alkaa kovettua ja supistelemaan niin ota iisisti. sillon voi paikat alkaa aukeemaan ja sehän ei ole hyvä raskaudenalussa.
Kai tässä pitää sitten siirtyä vaikka lenkkeilyyn niin kauaksi kunnes lapsi on syntynyt. :( Parkourissa kuitekin kaadutaan ja pudotaan vähän väliä.
Minä sanoisin myös että jätä parkour-harrastuksesi pois jo heti alkuvaiheessa. Itse harrastan ratsastusta ja se kiellettiin heti alkukättelyssä. Syynä juuri pomppiva liike, joka hevosen selässä tulee.
Olet varmasti hyväkuntoinen kun noin vaativaa lajia harrastat, joten pysyt kunnossa rauhallisemmillakin lajeilla raskauden aikana!
"Olet varmasti hyväkuntoinen kun noin vaativaa lajia harrastat, joten pysyt kunnossa rauhallisemmillakin lajeilla raskauden aikana!"
Kyse on kohdallani silkasta hauskanpidosta, mukavasta ja minulle tärkeästä ajankulusta, leikkimisestä, en siis tee sitä niinkään hoitaakseni kuntoani ja siksipä ottaa koville ajatus, että joutuisin hetkeksi luopumaan siitä, vaikka pakkohan se on.
Olisiko teillä ehdotuksia, mitä voisi harrastaa sikiön kannalta turvallisesti? Ehkä jotain muuta kuin lenkkeilyä?
Kiitos vastauksesta.
En tarkoittanutkaan asiaa niin että kunnossa pysyminen olisi ainoa syysi harrastaa liikuntaa. Tuosta lauseesta saattoi saada väärän käsityksen, olen pahoillani.
Ymmärrän toki mitä ajat takaa, itselläni oli vaikeaa jättää hevosharrastus. Ja kun ei voi mennä edes heppaa lähellekään potkaisuvaaran vuoksi. Mutta vauvan takia toki kestän :)
Raskaudenajan liikunnaksi suositellaan mm. sauvakävelyä, kävelyä, hypytöntä aerobicia, body pumpia, mammajoogaa, kuntosaliharjoittelua, uintia ja vesijumppaa. Eli aika perinteisiä lajeja :)
tärkeämpää. Herää nyt!!!!!!!!!!
Ei ole vauvaa tärkeämpää, siksihän täälä kysyinkin. Sanoinhan jo, että lapsi on toivottu.
Ymmärrän kyllä, että minun on muutettava nyt aika radikaalisti jokapäiväistä elämääni kunnes vauva syntyy, mutta jos itse olisit tehnyt jotain jo monta vuotta päivittäin, se olisi ollut hyvin iso ja tärkeä osa elämääsi, niin kyllä siitä hetkellisestikin luopuminen varmasti tuntuisi oudolta.
Mikä sinä olet täällä laukomaan epäkohteliaasti omia olettamuksiasi? Kasva vähän ja mieti mitä sanot. Sama kuin joku tulisi väittämään sinulle, että harrastuksesi menevät lapsen edelle.
(vaikka sehän kyllä tiedetään, että hyvin monilla vanhemmilla muut jutut menevät lapsensa edelle. Jotkut isät esim. ravaavat päivät muualla, kun pitäisi olla huolehtimassa lapsestaan, mikä on minusta surullista.)