jotenkin tuntuu että haluan järjestystä ja haasteita elämään hallitsemalla syömisiäni. jos epäonnistun jossain, ajattelen etten ainakaan syö enää mitään, että jossain ainakin olen hyvä. toisinaan itsekuri pitää, toisinaan ei. joskus dieettini tyssää siihen että syön esim pari suklaapalaa, ja ajattelen sitten että antaa mennä vaan kun kerran aloitin. sitten ahmin, haluaisin oksentaa, mutten oo onnistunu. joskus toivon, että kaverini tai muut huomaisivat jotain outoa minussa, ja tajuaisivat etten ole ok. haluaisin heidän huolestuvan nopeasta laihtumisestani, mitä ei tosin kukaan ole vielä huomannut. haluaisin kaikkien ymmärtävän että olen hyvä edes jossain. olen normaalipainon alarajoissa mutta minua vaivaa jatkuva laihdutus-ahmimis -kierre. mulla taitaa viirata päässä?
huomionhakuinen?
ääää..
1361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kukapa meistä ei syvällä sisimmässään toivoisi, että joku tulisi ja pelastaisi?
Luulen, että aika usein läheiset huomaavatkin, ettei kaikki ole kunnossa. Asiaan puuttuminen ei vaan ole niin helppoa, varsinkaan jos ei ole mitään "varmoja todisteita". Ja minä ainakin kiellän kaiken vaikka välillä joku suoraan kysyykin, että onko minun syömissessäni ja/tai liikkumisessani jotain häikkää. Ei, ei ole. Eipä tietenkään. Vaikka oikeasti haluaisinkin kertoa kaiken ja pyytää apua.
Tiedän, etten ole mikään neuvomaan sinua kun en itsekään elä niinkuin opetan, mutta kyllä jollekkin läheiselle, ystävälle tai perheenjäsenelle, kertominen varmasti kannattaisi. Voisit ainakin harkita asiaa. Minäkin lupaan tehdä niin omalla kohdallani.=)
Voimia!
- vesimiehen tytär -