Masennuslääkkeet

Olen ollut koko tämän vuoden masentunut. Masennus on vain pahentunut. Jouduin lopetaman koulun kesken, koska en pystynyt käymän siellä. Pääsin vasta äsken hoitoon ja olen ollut vasta kerran psykologilla. Hän sanoi, että on mahdollista alottaa lääkkeet. Olen lukenut lääkkeistä paljon huonoja sivuvaikutuksia, mutta en myöskään jaksa enää tätä, että haluaa vain nukkua eikä voi poistua kotoa, satutan vain rakkaitani. Kolme kuukautta on tuntunut vuodelta. Viikon päästä pitäis palata kouluun ja töihin, mutta itkeminen jatkuu vain ja saatan itkeä koko päivän. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia lääkkeistä. Yksiki päivä tätä paskaa on liikaa, olen miettinyt myös itsemurhaa, mutta en halua sitäkään vielä. Koittakaa saada selvää tästä, vaikka onkin epäselvästi kirjoitettu. Olen vaan niiin loppu.
141736
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 14

Vanhimmat

kannattee se aloittaa masennuslääkkeet ja ehkä terapiakin jos itsetuhoisia ajatuksia ajatelee. eikä kannata tehä itelleen mtn...

Äänestä

kun olet hakeutunut lääkäriin.
Saat sieltä apua, mutta voit varautua siihen , että rikkoontunut mieli korjaantuu hitaasti, vaikka saisit lääkkeitäkin. Ja ne ovat tänä päivänä hyviä ja turvallisia.

Älä pelkää lääkkeitä.
Olosi alkaa parantua ja ilman niitä ilmeisesti se vain huononisi.
Itse olen syönyt mielialalääkkeitä jo yli puolitoista vuotta ja nyt vasta tällä viikolla huomasin, että elämä alkaa maistua.
Itsemurha on joillekin oikea ratkaisu, mutta viestistäsi näin, että sinulla on vielä elämänhalua, etkä ole valmis luovuttamaan.
Luota lääkäriisi ja anna itsellesi aikaa.
Me herkät ihmiset emme jaksa tätä jatkuvaa muutosten painetta ja kasvavia vaatimuksia, kuin omana itsenämme.
Toivon sinulle paljon voimia ja jos tieto siitä, että meitä on muitakin, helpottaisi sinua.

Älä aloita koulua. Hae lisää lomaa, koska et ole kunnossa. Itsetuntosi vain kärsii, kun et jaksa.
Opiskelet sitten ,kun olet kunossa.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.

Äänestä

Suosittelen lääkitystä ja terapiaa.Auttoi mulla
ja mun tilanne oli yhtä toivottoman tuntuinen kuin sulla.Ei jaksanut mennä ulos,ei tavata ketään,ei syödä.Halusin vain nukkua,nukkua,nukkua.
Nyt vuoden hoidon jälkeen alan olla suhteellisen
kondiksessa.=) Mulla ei tullut mitään sivuvaikutuksia citalopram-ratiopharm lääkkeestä,mutta kokeilemalla se selviää.
Jos kaipaat kuuntelevaa korvaa,niin täällä on sitten ainakin yksi

Äänestä

Nyt kipin kapin lääkäriin, vaikka terveyskeskuksen päivystykseen. Masennnuslääkitys päälle, esim.Seronil (erittäin edullinen) ja siihen lisäksi tarvittaessa rauhoittavaa lääkettä esim. Opamox. Näillä eväillä jaksaa ihan hyvin päivästä toiseen. Olen itse joutunut em.lääkkeiden käyttäjäksi muutama vuosi sitten monien elämän murheiden /kuolemien ym.takia. Suosittelen sullekin. Ja lisäksi lenkkely ym.liikunta ulkona parantaa mielialaa.

Äänestä
  • lääketä. Elikä Seronilia ja Diapamia, hyvin on toiminut eikä ole liian kalliita (vrt Zoloft).

    Äänestä

Niin lääkitys auttaa. Itse syön tuota mullistavaa Cipralexia jota käytetään myös paniikkihäiriön hoitoon, ei ole halpa lääke eikä poista itse ongelmaa ilman terapiaa, mutta auttaa kestämään tätä kapitalistista yhteiskuntaa... Terveyskeskuksen päivystykseen!

Äänestä

Itse käytin Xeroxat-lääkettä masennukseen 5 vuoden ajan. Pakko-oireisiin se ei tehonnut mikä oli toinen oire mitä hoidettin mutta masennukseen tehosi. Mitään sivuvaikutuksia en huomannut, ei painonnousua ym... Nyt olen vieroittunut lääkkeestä...

Äänestä
  • Niin jossain vaiheessa se vaihdettiin halvempaan korvaavaan lääkkeeseen... taisi olla Optipar jos en nyt ihan väärin muista. Optipar maksoin jotain 4 egee ellei vähemmän...

    Äänestä

Tutun kuuloista.. Itse olen syönyt vajaan vuoden Seronil-nimistä lääkettä masennukseen ja bulimiaan, ja elämä on parantunut huimasti! Ei se masennus minnekään ole kadonnut, mutta mielialan vaihteluita lääke tasoittaa,ja turruttaa ajatuksia niin ettei kaikki tunnu niin pahalta(ei toki aina hyvältäkään)... Ja jatka psykologilla käyntiä, tekee hyvää puhua jollekin joka välittää ja haluaa kuunnella. Voimia sinulle!

Äänestä

älä ihmeessä huoli sellaisia, joitten sivuoireena on mahd. painon nousu, mikäli olet siihen vähääkään taipuvainen.
söin kuukauden mirtazapiinia ja turposin muodottomaksi. ennen po. lääkettä sain syödä mitä vain eikä paino koskaan noussut. kuurista on jo aikaa, mutta lopetus ei ole vienyt kiloja pois.
psykologi vaan kohautteli olkiaan viimeksi käydessä..kyllä se siitä. aivan, eihän ne hänen vaatteensa ole pieneksi jääneet. ei auta parantumista tämä olotila, kun ei kehtaa liikkua ulkosalla, häpeää itseään.

Äänestä
  • Minulta kyllä karisivat ne ylikilot heti, kun lääkityksen lopetin.

    Äänestä

Moi,

mulla on ollut kanssa yks aika paha masennusjakso. Musta tuntu sillon et nukun vaan kokoajan ja itken ihan jatkuvasti. Mä meni kyl sitten lääkärille ja se sano ihan suoraan et ne masennuslääkkeet toimii silleet että ne tavallaan laukasee sen stressitilan pois. Masentuneena se stressitila ei välttämättä laukee itsestään pois ollenkaan, jos ei käytä lääkkeitä. Tai saattaa pitkittyä oikeen krooniseksikin sairaudeksi. Mä ite söin niitä lääkkeitä yhen vuoden ja mun olo parani huomottavasti ja stressi laukes ihan kokonaan pois. Niistä lääkkeistä tulee muuten tosi omituinen olo alkuaikoina mutta se outo olo jotenkin lähtee pois kun se lääke tavallaan "sopeutuu sun elimistöön".

Sitten vielä sellanen juttu että niitä masennuslääkkeitä ei kyllä tarvii käyttää sen "kuurin" jälkeen enää... Ja ei se oikeen uusikaan niin helposti. Ne haittavaikutukset on kyllä oikeesti tosi pieniä ja en tiiä et onko masennuslääke sen pahempi aine kuin esim. alkoholi. On se ainakin miedompi kuin alkoholi.

Tässä on oikeesti pointtia sen takia kun mä ainakin huomasin sen että se mun masennus alkoi olla ennen lääkistystä jo niin paha et vaikka mun itse asiat olikin kunnossa niin silti vaan itkin. Mä vaan jostain tavallaan "keksin" itselleni itkemisen aihetta ja manipuloin itteni tosi surkeeseen tilaan. Luulin et oon ihan maailman huonoin vaikka ei ollut siihen mitään syytä. Pikkuhiljaa kun olin syöny niitä lääkeitä sellasen puol vuotta niin mun mieliala alko jo nousta. Pystyin menee jo kouluun ja hoitaa asioitani. Musta tuli myös paljon ulospäinsuuntautuneempi ja sosiaalisempi kun en pitänyt itteeni niin huonona... Ja silleen vähitellen nousin siitä pois. Mutta kyllähän sen masennuksen aina jokin selkeä syy aiheuttaa että se on todellakin syytä selvittää että mikä se on ja puuttua siihen.

Mutta kyllä mä oon sen huomannut että masennuksesta toipuu aivan varmasti kun vaan ottaa "kaikki aseet käyttöön".

Äänestä

Kiitos vastauksista! Kysyisin vielä, että onko sellaisia lääkkeitä jotka otetaan vain silloin kuin tarvii eli kun alkaaa ahdistaa eikä syödä koko ajan? Ja jos tälläisiä lääkkeitä löytyy niin kauanko lääkettä pitää syödä ennen kun se alkaa vaikuttaa? Vai alkaako vaikuttaa heti ensimmäisen pillerin jälkee? Kiitos jo etukäteen jos joku vastaa.

Äänestä
  • Diapamia tarvittaessa, masennuslääkkeen lisäksi.

    Yleensä masennuslääke alkaa vaikuttamaan oikein vasta noin neljän viikon käytön jälkeen, sitten annostusta voi nostaa tai laskea lääkkeestä ja annoksesta riippuen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


masentunut ikuisestikko kirjoitti:

Olen ollut koko tämän vuoden masentunut. Masennus on vain pahentunut. Jouduin lopetaman koulun kesken, koska en pystynyt käymän siellä. Pääsin vasta äsken hoitoon ja olen ollut vasta kerran psykologilla. Hän sanoi, että on mahdollista alottaa lääkkeet. Olen lukenut lääkkeistä paljon huonoja sivuvaikutuksia, mutta en myöskään jaksa enää tätä, että haluaa vain nukkua eikä voi poistua kotoa, satutan vain rakkaitani. Kolme kuukautta on tuntunut vuodelta. Viikon päästä pitäis palata kouluun ja töihin, mutta itkeminen jatkuu vain ja saatan itkeä koko päivän. Haluaisin kuulla mielipiteitä ja kokemuksia lääkkeistä. Yksiki päivä tätä paskaa on liikaa, olen miettinyt myös itsemurhaa, mutta en halua sitäkään vielä. Koittakaa saada selvää tästä, vaikka onkin epäselvästi kirjoitettu. Olen vaan niiin loppu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu