Oonks mä ainoa äiti joka tuntee olevansa jossain määrin vihannes? Tuntuu siltä etten mä koskaan saa töitä, ja kouluttautumiseen musta ei ole. Puolet aivosoluista on kuollut. Mä menen paniikkihäiriöön jos joudun johonkin sosiaaliseen tilanteeseen, vaikka kuitenkin nautin huomiosta.
Olen vihannes!
juicefruit
3419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Et todellakaan ole ainoa, itse tunnen täsmälleen samoin. Paniikkia myös pukkaa, olenkin karsinut sos.tilanteet minimiin. Jee, ihana elämä!!
Minä olen tosi ujo ja arka ihminen, minulle on jo hirveä kynnys mennä johonkin haastatteluun. Kun sitten jo pelkän hakemuksen tekeminenkin on minusta tosi vaikeaa.. Tuntuu että aina tarvisin jonkun apua ja mielipiteitä. Kurjaa, pitkään olen ollut kotona ja mitä kauemmin on sen saamattomammaksi muutun!:(
sosiaalinen,mutta hirveä jännittäjä kanssa.Jännitän etukäteen eritavoin kaikkia erilaisia tilanteita,lasten neuvolat ja lääkärit,omat lääkärit yms.
Ja tuo myös että en ole kouluttautunut varsinaisesti millekään alalla joten työkkäristä voitaisiin tavallaan "polkaista" mihin vaan ja sekös hirvittää kun jännittä tuo uusien asioiden oppiminen tai siis se etten oppisi.
Haluaisin opiskella,tavallaan,mutta jännitän niin paljon kaikki näyttöjä ja muita mitä siihen liittyy etten ole uskaltanut toteuttaa sitä.
Pääsin tuossa reilu vuosi sitten pitkän kotiäiti ajan jälkeen töihin ja olen ollut tähän asti joko hoito tai siivous töissä ja tämä uusi työ oli sitten asiakaspalvelua jossa tuli käyttää kassaa ja pankkikorttikonetta,jumaliste,että pelotti etukäteen,valvoin varmaan viikon ennen työn alkua.Jännitin siis niitä koneita,en sitä asiakaspalvelua niinkään.
Mutta siitä kun selvisin ja huomasin että opin ne niin pidin työstä ihan kovasti ja kun pomo vielä kehui miten hyvin pärjäsin niin oli ihan kiva.
Mutta kiva huomata että on muitakin jotka eivät ole ihan täydellisiä....:)tai siis myöntävät sen...:)virvon,varvon....