se, että yhä roikun ajatuksissani miehestä, joka vähät välittää musta. Miksi elämästä pitää oma aloitteisesti tehdä näin vaikeaa? Toisaalta ottaa päähän, että uskoin tätä miestä, luotin häneen jostakin syystä. Ja koskaan en luota kehenkään, jota en tunne. Mutta hänessä oli jotain turvallisen tuntuista. Kai hän heti huomasi, kuinka helppo saalis olen. Osasi käyttää hyväksi herkkyyttäni.
Ja hävettää se, että ylipäätänsä puran tätä asiaa täällä. Ärsyttävää, että minut opetettiin tuntemaan, koska tässä maailmassa tunteet ovat vain haitaksi..
Ja hävettää se, että ylipäätänsä puran tätä asiaa täällä. Ärsyttävää, että minut opetettiin tuntemaan, koska tässä maailmassa tunteet ovat vain haitaksi..
Vastaukset 2
Vanhimmat
tiedän tasan miltä susta tuntuu. mä olen vieläkin "kiinni" ihastuksessani (rakastuksessani), vaikka olen jo 10 kk pyristellyt irti. jotenkin sitä vaan palaa aina uudestaan miettimään, kaipaamaan, jne.
reiluun puoleen vuoteen ei olla edes nähty, pariin kuukauteen oltu millään tavoin tekemisissä... ja silti en pysty unohtamaan.
sydän särkyi, ja vaikka se paraneekin hitaanlaisesti, en koskaan ole enää sama ihminen.
yritän edelleen sitkeästi, hammasta purren jatkaa eteenpäin ja toivon, että edessä on pian se päivä, jolloin hänen muistamisensa ei enää kurista kurkkua, ahdista hengitystä, tuo kyyneliä silmiin.
voimia sulle, kyllä me tästä selvitään, eikös juu?
tästä. Eihän elämästä muuten tuu mitään..