Hei vaan!
Syöpää sairastavat tai sairastaneet. Oletteko törmänneet seuraavaan asiaan?
Kun juttelee jonkun ihmisen, vaikka vähän vieraamman kanssa ja kerrot että sairastat syöpää. Kuulee aina jutun miten joku hänen tuttava tai sukulainen on nuorena ja nopeesti kuollu ko. sairauteen? Minä törmään näihin juttuihin usein. Sitten masentaa.
Harvemmin on niitä kannustajia, että kyllä selviät ja varmasti. JOita eniten tarviis.
Syöpää sairastavat tai sairastaneet. Oletteko törmänneet seuraavaan asiaan?
Kun juttelee jonkun ihmisen, vaikka vähän vieraamman kanssa ja kerrot että sairastat syöpää. Kuulee aina jutun miten joku hänen tuttava tai sukulainen on nuorena ja nopeesti kuollu ko. sairauteen? Minä törmään näihin juttuihin usein. Sitten masentaa.
Harvemmin on niitä kannustajia, että kyllä selviät ja varmasti. JOita eniten tarviis.
Vastaukset 5
Vanhimmat
elinaikani odoite,masentavaa.
Työpaikallani sain ihanaa tukea työkavereilta, kun lapseni joutui sairaalaan. Yksi lääkäreistä sanoi, että tutkitaan ja täytyy varautua myös pahanlaatuiseen tautiin. Siinä epävarmuuden aikana kävin kertomassa pomolleni, kerroin tytön oireita ja ettei mitään tuloksia ole meille vielä kerrottu. Pomoni tokaisi: Niin sillähän XX -työkaverillani todettiin myös syöpä. Tuntui kun olisi humahtanut mustaan aukkoon. Muutenkin sekaisena huolesta tuli kauhea järkytys hyvän ystävän sairastumisesta ja heti ymmärsin sanoista, että pomoni, jonka asiantuntemukseen luotin asiassa kun asiassa, oli jo heti oireista päätellyt että lapsellani oli syöpä. Niinkuin sitten todettiin myöhemmin olevankin. Myöhemmin myös mietin, että pomollanihan olisi pitänyt olla vaitiolovelvollisuus alaisensa taudin laadusta. Täytyy kuitenkin vaan yrittää itse tukea kanssaihmisiään paremmin. Ainakaan en arvele kenenkään oireita ääneen syöväksi. Jos omasta mielestä oireet kuullostaa pahalta, yrittää vain toinen saada uskomaan, että paras mennä lääkäriin, ettei tarvitse luultavasti turhaan pähkäillä. Ja olen jo törmännyt moneen huolestuttavasti samanlaisiin oireisiin kun omalla tytölläni oli, ja tauti on osoittautunut kuitenkin vaarattomaksi. Onneksi en ole mitään epäilyksistäni kertonut. Ja loppujen lopulta syöpä on kuitenkin aika harvinaista, vaikka näillä palstoilla ei siltä aina tunnu.
en ole huomannut,,,jotkut ihmiset vain on niin tyhmiä.........niistä kannata välittää,mennän vain eteenpäin,minä olen saanut tukea ja kannustusta perheeltä ja entisiltä työkavereilta....
Se on hyvä syöpä ei tartu...hehe,vitsi.
että melkein kaikki syöpäpotilaat ovat törmänneet samanlaisiin ihmisiin,minullekin on näin käynyt.Ensin silloin,kun mieheni sairastui syuolistosyöpään, ajattelemattomat ihmiset kyllä heti kertoi jostai tutustaan tai omaisestaan,joka oli tähän kuollut.Kun itse sairastuin rintasyöpään aika pian mieheni sairastumisen jälkeen,ei minua suoraan kuolemaan tuomittu,mutta edelleen tuli kommentteja miehestäni,että sinä ehkä paranet mutta miehesi tila vain pahenee,kun sinäkin (KEHTASITKIN!) sairastua,, Tälläiset ihmiset pitää jättää omaan arvoonsa,ymmärtäväisiä ihmisiä kun kuitenkin on näitä muutamia lukuunottamatta paljon!
olen, luulisin että lähes kaikki olemme. Nyt kannattaisikin muistaa yksi tärkeä asia: sellainen uutinen on sokki ja jokainen meistä reagoi siihen omalla tavallaan. Yksi liukenee paikalta pikaisesti, toinen jaarittelee niistä syöpään kuolleista sukulaisistaan ja kolmas vain kysyy että kuinka voit.
Minusta on aika epäreilua että me syöpäpotilaat odotamme (vai sanoisinko 'vaadimme') kaikilta jotain tiettyä reaktiota tai kommenttia. Jokainen reagoi omalla tavallaan ja se on meidänkin vaan syytä niellä.
Suurin osa terveistä ihmisistä ei tiedä tuon taivaallista mistään hoitomuodoista, odotettavissa olevasta eliniästä nyt puhumattakaan. Vaikea kai niiden on käydä kauheasti tsemppaamaan kun ovat itsekin sokissa ja kaiken lisäksi vielä tietämättömiä sairauteen liittyvistä faktoista.
Miksi pitäisi edes kertoa kaikille puolitutuille syövästä? No ok, ymmärrän että jos hiukset lähtee päästä niin ei kai siinä ole epäilystäkään, mutta itse olen tiennyt sairaudestani kolme ja puoli vuotta eikä tulisi mieleenkään levitellä sitä tietoa ympäri kaupunkia.
Ei se ylenpalttinen tsemppaaminenkaan kyllä erityisen mukavalta tunnu. Oma sairauteni olisi parannettavissa kantasolusiirrolla ja kun anoppini kertoi jonkun tutun tutun sairastaneen 'juuri tämän saman sairauden' ja parantuneen sen jälkeen kun sai lapsia, niin teki lähinnä mieli käydä kurkkuun kiinni...
No, tulipa tästä nyt kiukkuisenoloinen sepustus. Ei ollut tarkoitus hyökätä aloittajaa kohtaan, pahoittelen jos jäi sellainen vaikutelma.
Hyvää vointia kaikille!