Toinen silmä on sokeana,näköhermontulehdus,toukokuussa on aika magneettikuvauksiin.Eivät kertoneet ääneen mutta tiedän kyllä mitä voi tarkoittaa.Miten tän kerron vanhemmillekin?Voi vittu.
Elämä on,niin kai sitten
m.a.k
101697
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Oman diagnoosini sain just tiistaina, MS. Mulla oireet alkoivat puutumisilla eri puolella kehoa. Jo 6 viikkoa sitten olin MRI:ssä ja lumbaalipunktiossa, silloin jo neurologi väläytti MS mahdollisuutta. Läheisistä ei tiedä vielä juuri kukaan, ainoastaan mieheni ja äitini. Sulateltavaa on paljon, oli se sairaus sitten nimeltään mikä tahansa.. Voimia!!
Tullut tässä pari päivää funtsittua viittiikö edes sinne magneettikuvauksiin mennä.Olis siis ehkä parempi etten tiedä,paljon onnellisempi ihminen.
Ja sen tiedän että jossain vaiheessa haluavat näytteen jostain selkäydin-nesteestä mihin en todellakaan suostu.Lääkärit on olemassa sen vuoksi että poistavat kivun,eivät tuota sitä.Minä en ole mikään laboratoriorotta.
haluan rohkaista sekä mri:in että selkäydin-neste näytteenottoon, molemmat kestää kyllä. Tätä kautta se lääkäri pystyy sua alkaa sitten parantamaankin, kun tietääkseni pelkkä oire ei riitä esim. lääkityksen aloittamiseen. Minun likvornäytteessä oli senverran löydöksiä jotka eivät muusta kielineetkään kuin MS:tä ja samoin MRI:ssä selvät hommat, että kelalle lähti lomakkeet vetämään. Hoitoa on siis saatavilla, mutta ensin pitää tutkia ja varmistaa. Tsemppiä!
Onkohan sinulla tai kellään tietoa mitä MS (tai S/M tauti,niinkuin ite sille oon tähän mennessä ironisesti naureskellut:)),on parhaimmillaan ja pahimmillaan.Pahimmasta päästä tiedän vain tämän tv-tuottajan,en nyt muista nimeä mutta tuotti ainakin soitinmenot,joka istui pyörätuolissa?
Eli onko mahdollista että MS ei näy juuri mitenkään?
kertoi että kaupungilla saattaa vastaan kulkea päivittäin henkilöitä jotka sairastavat ja heistä ei siis voisi mennä veikkaamaan mitään! Omasta tilanteestanikaan en tiedä miten kauan olen kenties jo sairastanut, sattumien kautta sinne MRI:in menin. Ja nyt kyllä ajattelen että onneksi menin, hoitoa kun on saatavilla joka ainakin hidastaa taudin etenemistä joillakin voi mennä useampia vuosiakin eikä mitään muutoksia, mutta arpapeliähän se kaikki on. Saija Varjus ja Uma Aaltonen sairastavat muistaakseni MS:ää. Menehän käymään MS-Crossroadsin sivustoilla, sieltä löydät varmasti paljon vastauksia kysymyksiisi. Itse istuin ja istun edelleen ja shokin jälkeen olo on ihan normaali, elämässä on kuitenkin paljon kaunista ja hyvää! Usko tulevaisuuteen, valoiseen sellaiseen, on mielessäni päällimäisenä.
Se tuottaja oli muuten Pertsa Reponen...
Mutta anyway,kiitos todella paljon kaikille vastanneille.Koittakaa pitää lippu korkealla,täytyy yrittää itsekin.Toivottavasti kaikki,niin kuin uskon aina,kääntyy parhain päin.
KEEP ON ROCKIN' AND NEVER SURRENDER
Pertsa Reposen vaiva oli tietääkseni reuma. Minulla on toinen näköhermon tulehdus ilman diagnoosia (kumma juttu, miksi sitä pantataan?). Näkö taitaa palautua...huh huh! Jos lohduttaa: suuri osa mäsästä ei näy ulospäin. Ihan normaalin näköisiä ja normaalisti toimivia ihmisiä on diagnoosin kanssa liikkeellä. Heiltä olen kuullut elämänarvojen muuttuneen ja ihan pikkujutuista ei taida viitsiä ottaa hernettä nenään.
Nivelreuma joka vei pyörätuoliin. Mutta syöpä vei sitten hautaan.
sairastanut ms-tautia, mutta eipä tuo päälle päin näy eikä juuri tunnukaan missään.
Hei! Kertoisitko, puutumisoireistasi? Millaisia ne olivat? Menivätkö pian ohi vai jatkuivatko pitkään? Kykenitkö liikuttamaan esim. puutunutta raajaa vai oliko puutuminen lievää pistelyä? Kiitos!