Olen huomannut, että saatan ihastua ihmisiin hyvinkin helposti, mutta nämä salaiset ihastumiset eivät yleensä kestä kovin pitkään eivätkä ne yleensä ole mitenkään voimakkaita. Jostain syystä ihastun helposti paljon, PALJON vanhempiin miehiin, eivätkä he edes ole mitenkään erikoisen näköisiä, mutta yleensä todella hauskoja tai muuten mukavia.
Vaikuttaakohan yksinäisyyden tunne siihen, että ihastuu helposti? Itse olen yksinäinen nuori nainen ja tunnen olevani yksinäinen myös henkisesti ja minusta tuntuu kuin kukaan ei voisi tätä minun yksinäisyyttäni ymmärtää.
Sitä vain kaipaisi turvallista ja ymmärtävää kainaloa johon käpertyä turvaan eikä sitä saa mistään.
Miten teillä muilla?
Vaikuttaakohan yksinäisyyden tunne siihen, että ihastuu helposti? Itse olen yksinäinen nuori nainen ja tunnen olevani yksinäinen myös henkisesti ja minusta tuntuu kuin kukaan ei voisi tätä minun yksinäisyyttäni ymmärtää.
Sitä vain kaipaisi turvallista ja ymmärtävää kainaloa johon käpertyä turvaan eikä sitä saa mistään.
Miten teillä muilla?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse taas aina masennun jos joudun pettymään ihastukseeni. kerrankin meni yö itkiessä. sen takia kai pelkään uusia sydänsuruja enkä enää oikeen uskalla ihastua. mutta pari edellistä ihastusta taitaakin jo katua...
en tiijä.. joku näköjään olis mulle niinkin tärkeä elämäni kumppaniksi että voisin vaikka tappaa itteni hänen vuokseen.
ja todellakin kaipaan sitä ymmärtäjää ja turvallista syliä!
Päinvastoin. Usein yksinäiset, varsinkin vanhemmat naiset, tuntuvat olevan kovin kriittisiä miesten suhteen.
Taitaa olla niin että kokemattomat naiset voivat olla hyvin avonaisiakin ja taas vanhemmat naiset kranttuja ja katkeria. Miehet taas kuuluvat yleensä kolmeen luokkaan: a.) Biihin joilla on varaa valita, mutta pettävät. b.) Niihin jotka voivat valita, mutta eivät petä ja c.) niihin joilla ei ole varaa valita.
Sen sijaan ihastus/rakastukseen jää roikkumaan ja märehtii sitä vuosiakin.
Kyllähän tuota tulee ihastuttua. Mulla on vähän samanlainen ongelma, tosin olen mies. Ihastun tai tulen paremmin juttuun vanhempien naisten kanssa.
Eikö nämä tapaamasi miehet sitten ole huolineet sua kainaloon? Vai onko ne just pelkästään niitä salaisia ihastumisia, etkä vakavavalla mielellä edes haluaisi olla niiden tyyppien kanssa?
Miksi epäilet ettei sitä kainaloa saa mistään? Onko sun ulkonäössä ja luonteessa jotain outoa, mikä ei saa miehiä kiinnostumaan?
Minä en ihastu helposti enkä usein, mutta kiinnostavat tyypit alkavat pyöriä ajatuksissa tosi nopeasti, jos he vain sattuvat osoittamaan jollain tapaa ystävällisyyttä. Sitten kun kiinnostus ei yleensä johda mihinkään (tai erotessa) on tosi vaikeaa unohtaa ja tekee mieli vain märehtiä kaikkia pieniä asioita. Kyllästyn myös aika helposti, mutta en halua myöntää sitä edes itselleni, enkä suostu päästämään irti ennen kuin on pakko.
Äh, eli yritän kai sanoa, että uskon että yksinäisyys vaikuttaa ainakin siihen miten kiinnostus syvenee.
Hmm.. en nyt sanoisi että kaikki yksinäiset ihastuvat helpommin.
Mutta omalta osaltani voin sanoa niin että minä ainakin ihastun päivittäin, ihastun- en rakastu! Kai siinä on sitä, että sen hetkisen ihastumisen tunteella yritän peitota pahan oloni, yksinäisyyteni. Tuoda jotain lohtua, jotain josta unelmoida...
Tosin en nyt sanoisi että elän täysin 100% yksinäistä elämää, toki minulla kavereita on, mutta ne vain näyttävät vähenevän.. ei vain enään samat asiat kiinnosta ja uusia on niin pirun vaikeata löytää kun en ole mikään ylisosiaallinen ihminen joka säntäisi joka paikkaan.
Rakastun lähes jokaiseen naiseen joka osoittaa edes ripauksen kiinnostusta... mutta siihen se sitten jääkin. Melkein joka päivä...
"Eikö nämä tapaamasi miehet sitten ole huolineet sua kainaloon? Vai onko ne just pelkästään niitä salaisia ihastumisia, etkä vakavavalla mielellä edes haluaisi olla niiden tyyppien kanssa?
Miksi epäilet ettei sitä kainaloa saa mistään? Onko sun ulkonäössä ja luonteessa jotain outoa, mikä ei saa miehiä kiinnostumaan?"
Kuten sanoin, miehet ovat olleet luultavasti parikymmentä vuotta vanhempia enkä minä nyt NIIN syvästi ihastu että alkaisin ketään yrittämään. Ja vielä töissä kun ollaan. Mutta vähän ihastun kuitenkin.
Olen aina ollut ujo ja varautunut. Joten kun suurin osa ihmisistä haalii ensimmäisiä poikaystäviä ja pusutteluja murrosiässä niin minä olen tähän päivään asti elänyt ilman mitään sellaisia kokemuksia. Ja kyllähän minä jotenkin uskon ettei minussa ole mitään mielenkiintoista.