Lukasin aamusta Kalevi ja Leena Lehtisen lähettäjä kirjettä.Varmaan moni tietääkin keitä he ovat.
Leena on kokenut syvää masennusta joista hän kirjoittaa kirjeissään,nyt on pikkasen piristinyt ja sanoillaan hän tuokin toivoa toivottomille.
Tänä lause oli kirjeessä´"en näe masennusta hengellisenä asiana vaan tunne-elämän vastauksena ylivoimaisiin kokemuksiin,siihen on monia lääkkeitä.Yksi on sen läpi eläminen sellaisenaan kuin se on ja antaa tunteiden,myös suuren vihan ja pelon ,kun itse tilanne,kuten omaisen sairaus,laukeaa eikä itsehillintää ja pakollista jaksamista enään tarvita"
Tarpeen varmaan on lääkkeetkin sitä en kiellä ,mutta huomaan monia läheisiä jotka kulkevat niitten turruttamina loppu elämänsä uskltamatta kokea näitä tunteita jotka sisimmässä vellovat.
Itse en käytä mitään lääkkeitä ,vaikka niitä silloin nuoruudessani määrättiin ja lääkäri sanoi että joudut näitä aina käyttämään.Lääkäritkin ovat ihmisiä ja he toimivat sen ymmärryksen mukaan mitä heillä on ,ja varmaan monille on elinehto lääkitä itsensä että voivat taivaltaa päivän matkan.
Mitenkähän ennen pärjättiin kun ei ollut masennuslääkeitä olemassakaan?
Masennuksia tulee varmaan jokaiselle erinlaisia ,joskus joudumme kyntämään syvälläkin ,eli nokka savessa kuten sanotaan .kannattaa avata mielensä ja sydämensä niin että sinne pääsis toivonsäde.
Leena vielä kirjoitti "On se Jumala kyllä viisas,kun on luonut ihmiseen kaikki nämä mekanismit.Minulle se tieto antaa rohkeutta.Tiedän etten putoa Jumalan sylistä tunnekaivoni pohjallakaan!"
Rohkeutta päivääsi
Leena on kokenut syvää masennusta joista hän kirjoittaa kirjeissään,nyt on pikkasen piristinyt ja sanoillaan hän tuokin toivoa toivottomille.
Tänä lause oli kirjeessä´"en näe masennusta hengellisenä asiana vaan tunne-elämän vastauksena ylivoimaisiin kokemuksiin,siihen on monia lääkkeitä.Yksi on sen läpi eläminen sellaisenaan kuin se on ja antaa tunteiden,myös suuren vihan ja pelon ,kun itse tilanne,kuten omaisen sairaus,laukeaa eikä itsehillintää ja pakollista jaksamista enään tarvita"
Tarpeen varmaan on lääkkeetkin sitä en kiellä ,mutta huomaan monia läheisiä jotka kulkevat niitten turruttamina loppu elämänsä uskltamatta kokea näitä tunteita jotka sisimmässä vellovat.
Itse en käytä mitään lääkkeitä ,vaikka niitä silloin nuoruudessani määrättiin ja lääkäri sanoi että joudut näitä aina käyttämään.Lääkäritkin ovat ihmisiä ja he toimivat sen ymmärryksen mukaan mitä heillä on ,ja varmaan monille on elinehto lääkitä itsensä että voivat taivaltaa päivän matkan.
Mitenkähän ennen pärjättiin kun ei ollut masennuslääkeitä olemassakaan?
Masennuksia tulee varmaan jokaiselle erinlaisia ,joskus joudumme kyntämään syvälläkin ,eli nokka savessa kuten sanotaan .kannattaa avata mielensä ja sydämensä niin että sinne pääsis toivonsäde.
Leena vielä kirjoitti "On se Jumala kyllä viisas,kun on luonut ihmiseen kaikki nämä mekanismit.Minulle se tieto antaa rohkeutta.Tiedän etten putoa Jumalan sylistä tunnekaivoni pohjallakaan!"
Rohkeutta päivääsi
Vastaukset 4
Vanhimmat
Arvostan näkemystäsi ja uskon vilpittömästi, että apua uskosta on saatavissa. Masennuksen lääketieteelliselle taustalle pitää kuitenkin olla rehellinen. Kyse on aivokemian häiriöstä, josta syystä lääkkeitä määrätään. Ne antavat tilaa muulle toipumiselle, eivät missään tapauksessa turruta, ainoastaan helpottavat oloa.
Olen itse puolisen vuotta syönyt kohtuupienellä annostuksella keskivaikeaan masennukseeni määriteltyä lääkettä. Sanoisin, että se on oikeasti mahdollistanut rohkeuteni kohdata joitain vaikeita asioita, jotka olivat käsittelemättä. Työtä on vielä edessä, mutta olo on jo selvästi parempi.
Vaikeita asioita on myös edessä ja jo tiedossa, mutta uskon kykeneväni aiempaa vahvempana ne kohtaamaan.
On totta, että depressio on aivokemiallinen häiriö, mutta olen vuosikausia pohtinut (ja kokenut) asiaa ja olen kyseenalaistanut sen, että mikäköhän on syy ja mikä seuraus?
Ensin ovat olemassa tunne-elämän traumat, elämänkokemukset ja reaktiomme niihin. Se kaikki aiheuttaa pikkuhiljaa (pysyvät) muutokset aivokemiassamme. Tähän perustuu se, että kaikki tunteet sataprosenttisesti läpielämällä myös aivokemia voi korjaantua ja depressio helpottaa...
Jos joku tässä onnistuu, nostan hattua. Minulle se olisi ilman lääkitystä ollut täysin ylivomaista. Alleviivaan vielä uudelleen, että lääkkeisiin ei jää ns. koukkuun, riippuen tietysti annostuksesta ja miksistä. Itselläni on ihan peruslääkitys, josta eroon pääsemisessä en usko aikanaan olevan mitään ongelmia.
En pelkää myöskään ennaltaehkäisevää hoitoa, koska haluan oikeasti palata normaaliin arkeen ja työhöni mahdollisimman pian.
Jos itse syön 20 mg päivässä, palstalla on useita jopa satoja milligrammoja erilaisia mömmöjä syöviä kirjoittajia. Varmasti myös taudinkuvaan kuuluu muutakin kuin masennus.
"Masennuksen lääketieteelliselle taustalle pitää kuitenkin olla rehellinen. Kyse on aivokemian häiriöstä, josta syystä lääkkeitä määrätään. "
Koskaan aikasemmin ei ole niin paljon määrätty masennuslääkkeitä kuin viime vuosina .Samoin viinan kulutus on lisääntynyt tosi paljon .Jotain mätää on mailmassa ,vai onko aivomme niin kemiallisesti muutuunueet .
Kirjoitan täällä sen vuoksi että olen kokenut tämän lääkeilläkin turrutamisen .Itselleni syötettiin niin paljon lääkkeitä ettei edes kynä pysynyt kädessä kun yritin kirjoittaa .Tosin tästä on aikaa yli 30 vuotta ,vieläpä sähköshokkiakin antoivat niin että muisti meni kyllä pitkäksi ajaksi.Diagnoosia ei saaneet tehtyä ,eivät ymmärtänneet mikä minua vaivasi .
Etsin silloin jo totuutta "kuka on Jumala ,miksi olen syntynyt jne" olin etsikko ajassa ja voin snaoa etten uskosta mennyt sekasin vaan siksi kun en ollut uskossa .Pelkäsin kuolemaa ja sitä ajatellessa menin ihme shokkiin ....
En ollut koskaan syönyt lääkkeitä ja se oli pelastukseni etten niitä ruvennut popsimaan ,sanoin lääkärille että sisimmässäni on tyhjyys ja sitä ei lääkkeet voi täyttää.Sen täyttikin vasta vuosien päästä uskoon tuloni .
Täällä en ole kehoittamassa ketään lopettamaan lääkitystä ,silä me kaikki olemme erinlaista tekoa ,vaan olen siksi että tiedän on toivottamalle toivoa.Sittenkin sieltä ahdistuksen syövereistä voidaan nousta !
Kirjoittakaa vaan rehellisesti tuntemuksianne ,itse en ainakaan häpeä kokemuksiani päin vastoin koen että kokemuksillani voin olla rinnallakulkija tänään ja rohkaista jaksamaan .