Minulla on jo aikuinen poika joka kohta lähtee armeijaan ja ilmeisesti sitten muuttaa kotoa pois; ainakin näin oletan...:)
Syy, miksi tänne kirjoitan on se, että pojallani ei juuri ole ketään kavereita, paitsi koulussa. Hänen iltansa kuluu tietokoneen ääressä jonkin pelin kimpussa.
Kaverit ainakin alkuaikoina (amiksen) soittelivat tälle ja pyysivät mukaansa mutta ei tämä lähtenyt.
Muistan kyllä itseni(kylläkin nuorempana kuin poikani nyt) et olin itsekin todella ujo.Onneksi ikä korjaa tilanteen.:))
Kyllä hän asiansa saa hoidettua, mut musta tuntuu et hän ei osaa sanoa mielipiteitään kuin minulle tai jo aikuisille veljilleen.Veljet asuvat toisella paikkakunnalla, eikä tämä näe näitä kovin usein...
Kesätöissä hän on ollut ja viihtynyt, mut minua huolestuttaa tämä "kotona oleminen".Ei kuulemma huvita?! En oikein usko...
Muutenkin hän on vähäsanainen, eikä vastaa kun häneltä kysyy.Puhuu sit joskus omia aikojaan...mut ei todellakaan mikään supliikkimies.
Ymmärrän tietysti ettei äidille varsinkaa kaikkea tarvitsekaan kertoa...mut puhuisi jos joku ahdistaa, sillä näen sen hänestä, muttan saa häntä avautumaan..
Onko muilla tietokoneiden kanssa pelaavilla nuorten vanhemmilla samanmoisia murheita?
Syy, miksi tänne kirjoitan on se, että pojallani ei juuri ole ketään kavereita, paitsi koulussa. Hänen iltansa kuluu tietokoneen ääressä jonkin pelin kimpussa.
Kaverit ainakin alkuaikoina (amiksen) soittelivat tälle ja pyysivät mukaansa mutta ei tämä lähtenyt.
Muistan kyllä itseni(kylläkin nuorempana kuin poikani nyt) et olin itsekin todella ujo.Onneksi ikä korjaa tilanteen.:))
Kyllä hän asiansa saa hoidettua, mut musta tuntuu et hän ei osaa sanoa mielipiteitään kuin minulle tai jo aikuisille veljilleen.Veljet asuvat toisella paikkakunnalla, eikä tämä näe näitä kovin usein...
Kesätöissä hän on ollut ja viihtynyt, mut minua huolestuttaa tämä "kotona oleminen".Ei kuulemma huvita?! En oikein usko...
Muutenkin hän on vähäsanainen, eikä vastaa kun häneltä kysyy.Puhuu sit joskus omia aikojaan...mut ei todellakaan mikään supliikkimies.
Ymmärrän tietysti ettei äidille varsinkaa kaikkea tarvitsekaan kertoa...mut puhuisi jos joku ahdistaa, sillä näen sen hänestä, muttan saa häntä avautumaan..
Onko muilla tietokoneiden kanssa pelaavilla nuorten vanhemmilla samanmoisia murheita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noh.
Minä olen juuri kuvailemasi kaltainen tietokoneen ääreen uppoutunut nuori.
Tai siis... OLIN.
Olenhan jo kolmekymppinen äijä, Nykyisin kahden muksun isä. Asuntolainan takaisinmaksaja. Töissä ja kaikkea. Kotiluuta edelleen. Ja tietokone on ... noh... Perheen kolmas lapsi :D
Jotenkin se vaan onnistui minultakin. En tod. ollut supliikkimies tuossa alle 20v:nä. Sitten kun jouduin/pääsin maailmalle niin sitten sitä muuttui... Ja siitä puhumattomuudesta... älä huolehdi. Sanat on rasittavia, vieläkin joudun omalle vaimolleni tätä jankkaamaan. Puhuu sitten kun on aika. Hiljaisuus ei oo mikään ahdistuksen merkki, vaan myös harkitsemisen, omaksumisen...
Kyl se luonto tikapojan puuhun ajaa. Ja siis vanhempien tehtävä on hienovaraisesti HÄTISTÄÄ jälkikasvu kotoa maailmalle siinä 18-20 vuoden iässä, vähän valmiuksista riippuen. Ihan vaan muistutukseksi ettet jää paapomaan yms ;-)
No, kiva kuulla ettei peliä vielä ole menetetty.Kait se poika ajan kuluessa saa elämäänsä muutakin otetta?Ja luulen että poika muuttaa armeijan käytyään ja työpaikan saatuaan omaan kämppään, näin ainakin hänen vähistä puheistaan olen selville saanut...
Tietokoneella oleminen on nykysin nuorille nykyaikaa.. siellä usein keskustellaan kavereitten kanssa yms, pelaillaan jne. Että ei huolissaan kannata, olla jollet selvästi huomaa, että tietokone alkaa rajoittaa hänen elämää..että tulee täysi addiktio.
Ehkä poikasi on vaan rauhallisemman puoleinen henkilö.. ja muutenkin koulu on niin rasittavaa, että sitä ei pakosti kamalasti jaksa sen jälkeen kavereita tapailla..