Herätti ajatuksen tämä monesti lukemani hyvin kannustava kommentti jota täällä ainakin eräs vakiokirjoittaja viljelee, koskien lapsen syntymää ja lapsen saamista, että "kyllä saat apua ja kyllä asiat hoituu..."
Oman kokemuksen mukaan perheellisenä, jolla on omat sukulaiset muualla paikkakunnalla asumassa, niin kyllä se käytännössä on ihan omin neuvoin ja omin voimin ne lapset hoidettava! Nykypäivänä tilanne ihan oikeasti on se, ettei tälläistä "vanhan ajan" sosiaalista verkostoa ole joko lainkaan, tai sitten se verkosto on hyvin suppea.
Eli jos tulee yllättäviä sairauksia, yllättävää avun tarvetta, niin mistä sitä apua saat ja mistä sitä apua taiot?
Nyt tarkoitan tilannetta kun on isovanhemmat joko kuolleet tai hyvin sairaita, joten heiltä ei apua ole edes mahdollista saada ja muu suku sitten tosiaan kaukana. Tuttavaperheitä voi olla ja ystäviä, kavereita, naapureita, mutta moniko on heidän kanssaa sillä tavalla tekemisissä, että apua voisi ja pystyisi heiltä mennä pyytämään? Heilläkin mahdollisesti on omat perheensä, omat lapsensa hoidettavana ja omat työnsä.
Itse olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on kuitenkin ydinperhe, joten perheen isä on ollut suurena apuna.
Ajattelen aina suurella kunnioituksella niitä yksinhuoltajia, jotka joko omasta tahdosta tai tahtomattaan ovat jääneet yksin lapsen / lasten kanssa ja joutuvat kaiken vastuun ja hoidon yksin kantamaan. Voin vain hämärästi aavistella miten rankaa se on pienten lasten kanssa.
Entäs jos sairastut, vaikka vakavastikin, kuka hoitaa ja kuka tulee apuun jos ei ole mitään tukiverkkoa ympärillä?
Perheen perustaminen ja lasten synnyttäminen tuo suuren vastuun, suuren määrän iloa ja riemua, mutta myös surua ja murhetta.
Tämä nyt ei liittynyt aborttiin, mutta halusin vain tuoda esiin mielipiteeni.
Oman kokemuksen mukaan perheellisenä, jolla on omat sukulaiset muualla paikkakunnalla asumassa, niin kyllä se käytännössä on ihan omin neuvoin ja omin voimin ne lapset hoidettava! Nykypäivänä tilanne ihan oikeasti on se, ettei tälläistä "vanhan ajan" sosiaalista verkostoa ole joko lainkaan, tai sitten se verkosto on hyvin suppea.
Eli jos tulee yllättäviä sairauksia, yllättävää avun tarvetta, niin mistä sitä apua saat ja mistä sitä apua taiot?
Nyt tarkoitan tilannetta kun on isovanhemmat joko kuolleet tai hyvin sairaita, joten heiltä ei apua ole edes mahdollista saada ja muu suku sitten tosiaan kaukana. Tuttavaperheitä voi olla ja ystäviä, kavereita, naapureita, mutta moniko on heidän kanssaa sillä tavalla tekemisissä, että apua voisi ja pystyisi heiltä mennä pyytämään? Heilläkin mahdollisesti on omat perheensä, omat lapsensa hoidettavana ja omat työnsä.
Itse olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on kuitenkin ydinperhe, joten perheen isä on ollut suurena apuna.
Ajattelen aina suurella kunnioituksella niitä yksinhuoltajia, jotka joko omasta tahdosta tai tahtomattaan ovat jääneet yksin lapsen / lasten kanssa ja joutuvat kaiken vastuun ja hoidon yksin kantamaan. Voin vain hämärästi aavistella miten rankaa se on pienten lasten kanssa.
Entäs jos sairastut, vaikka vakavastikin, kuka hoitaa ja kuka tulee apuun jos ei ole mitään tukiverkkoa ympärillä?
Perheen perustaminen ja lasten synnyttäminen tuo suuren vastuun, suuren määrän iloa ja riemua, mutta myös surua ja murhetta.
Tämä nyt ei liittynyt aborttiin, mutta halusin vain tuoda esiin mielipiteeni.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"apua saa aina" tuntuu olevan hiukan paikkakuntakohtaista ja tuurista kiinni :D ja joskus se ainut apu mitä tulee on huostaanotto jos muuhun ei pystytä. Ennaltaehkäisevä apu on aivan vieras käsite, resurssit ovat vähissä ja vain kriittisiin tapauksiin on aikaa ja rahaa puuttua, yksinkertainen "en jaksa enää" on hyttysen pihinää. Vastaus on "kyllä jaksat, pakkohan sun on. Pure hammasta". Tai perinteinen "ota nyt itteäs niskasta kii" on minun suosikkini :D
Asioilla on taipumus hoitua mutta hermot siinä prosessissa voi kyllä mennä, terveys samaten. On ihana haavekuva että elämme hyvinvointivaltiossa jossa apua on saatavilla niille jotka sitä tarvitsevat, mutta käytännössä niin ei ole. Muistutuksena niille jotka tuota jaksavat hokea.
***
näin myös on...asiat ei todellakaan aina hoidu vaan tuore äiti/perhe saattaa jäädä yksin ilman apua. Neuvolastahan saa pyydettyä kotiin kodinhoitajaa muutamaksi tunniksi esimerkiksi lapsen kanssa jos äiti haluaa vaikka nukkua. Sitä en tiedä maksaako se vai ei, itse kun en ole sitä koskaan pyytäny. Mannerheimin Lastensuojeluliiton lastenhoitajan saa kotiin, oliko 6,2e/tunti..siitäki kertyy tuoreelle perheelle suuri summa, jos haluaa vanhemmat mennä esimerkiksi yhdessä elokuviin(tms.) Itse olen osa-aika yh äiti, mieheni on töissä merillä ja aina kuukauden kotona ja kuukauden poissa eikä se kuukausi yksin todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista. Asumme paikkakunnalla missä kummallakaan ei ole ystäviä ja toisen vanhemmat asuvat 60km ja toisen 40km päässä..Ystävämme asuvat 200km-70km päässä. Matkat eivät ole pitkät mutta joskus joudumme tosiaan kieltäytymään lapsen isovanhemmille menosta rahapulan vuoksi. Toisen äiti on sairas eikä lasta voi hänelle viedä hoitoon ja toisen äiti on niin kiireinen ura-nainen ettei hänellä ole aina aikaa hoitaa lapsen lastaan vaikka sitä mielellään tekeekin.
Ei siis todellakaan ole helppoa kun mihinkään ei pääse yksin tai yhdessä ellei lapsella ole hoitajaa ja silloinkin joudumme maksamaan ystävillemme bensarahat kun kuitenkin asuvat niin pitkällä. Toiselle isovanhemmalle viedessä on myös ajettava autolla, eli bensaan menee taas rahaa.. Meillä on eräs tuttavaperhe n.30km päässä joille uskaltaisi lapsen viedä mutta koska heillä on oma pieni vauva, ei sinne kehtaa.. Asiat ei siis todellakaan aina hoidu helposti(toki eihän niiden aina tarvitsekkaan)ja syrjäytyminen on mahdollista. Käsite siitä kuinka äiti saa hiekkalaatikolla uusia ystäviä on näinä päivinä ainakin tääll meillä päin, vieras käsite. Kyllä äidit siellä toisilleen juttelee mutta numeroita ei vaihdella. Ja koska lapsiperheille suunnatut tuet ovat niin pienet, ei äidillä/isällä ole mahdollisuutta taloudellisesti jäädä kotiin hoitovapaalle ja viemään lasta hiekkalaatikolle ja tutustumaan itsekkin ihmisiin.
Olen myös huomannut kuinka tällä palstalla eräät abortin vastustajat kertovat että asiat järjestyvät(ilman omaa kokemusta ehkä??)vaikka asiat ei todellakaan ole aina niin yksinkertaisia. Kyllähän sitä selviää, mutta millä hinnalla. Lapsen hyvinvoinnin?Äidin mielenterveyden?Pariskunnan mahdollisen eron?
En todellakaan pidä aborteista ja jos olisi mahdollista elää abortittomassa maailmassa niin se olisi ihanaa mutta näin ei valitettavasti ole. Vaikka itse en voisikaan kuvitella tekeväni aborttia, mutta joillekkin se on oikea ratkaisu. Täällä myös jotkut puhuvat siitä että "anna lapsi adoptioon" mutta sekään ei aina ole yhtään helpompi vaihtoehto. Nyt todennäköisesti saan abortin vastustajien raivot niskaani mutta minä olen tätä mieltä, että jos sinulla ei ole mahdollisuutta antaa lapselle parasta mahdollista elämää etkä koe olevasi valmis huolehtimaan pienestä etkä ole varma että "kyllä asiat hoituu" ja adoptio olisi sinulle liian raskas taakka, niin sitten tee abortti. Ei ole lapsellekkaan hyväksi se että äiti toivoo että pärjää, sairastuu, masentuu, on yksin, ei pysty huolehtimaan lapsesta ja lapsi joutuu huostaan jne kaikki tietävät miten nämä tarinat voivat päättyä...älkää nyt lynkatko mua... :/
"adoptio olisi sinulle liian raskas taakka"...?
Sinulle? Miten? Miten voi äidille olla raskaampaa ajatella, että lapsi elää ja voi hyvin kuin että on itse tappanut oman lapsensa? Eikä ole retorinen kysymys.
Enkä tajua sitä taakkaa siltäkään osin, että taakkahan on annettu harteilta sellaisille ihmisille, jotka on satojen joukosta valittu tätä hommaa hoitamaan eivätkä he sitä koe taakkana vaan Ihmeenä. Ja neidin/rouvan ei tarvitse muuta kuin hymyillä, jatkaa elämäänsä niin kuin haluaa.
Ongelma ratkaistu, eikö luulisi? Mutta ei, silti prinsessalla on niin älytön taakka. Pitää päästä tappamaan.
Miten joku voi ottaa tunnolleen toisen ihmisen elämän?
Jokainen ihminen tekee omassa elämässään päätökset, yllätys yllätys, omalta kannaltaan ajateltuna, Itsekkäästi. AINA. Sinäkin, me kaikki. Puhtaasti epäitsekästä tekoa EI OLE. Motiivit ovat aina minä-lähtöiset. Miksi harrastaa hyväntekeväisyyttä? Koska siitä tulee hyvä mieli. Itsekästä.
Laktkaa jo käyttämästä itsekkyyttä kirosanana, se on tervettä käytöstä ihmiseltä ja on täysin epärealistista vaatia ihmisolentoa toimimaan epäitsekkäästi vain pakotteilla.
Minusta on niin ylen huvittavaa tuo kuvitelma että lapsen tekeminen, synnyttäminen ja pois antaminen on sitten niiiin helppoa, sekus vaan "hymyilee ja jatkaa elämäänsä".
On joitakin ihmisiä jotka mieluummina ntavat lapsen adoptioon kuin keskeyttävät raskautensa. Montako niitä vuosittain olikaan? Montako vauvaa vuosittain tulee adoptioon Suomessa? Ja montako abortoidaan? Voimme tuon perusteella oelttaa varsin selkeästi että ylivoimainen enemmistö pitää helpompana vaihtoehtona (kyllä, ITSELLEEN!) keskeyttää raskaus kuin antaa lapsi pois. Et ymmärrä miten? Ole ymmärtämättä sitten. Ymmärryksen puute ei ole ylpeyden aihe, tässäkään.
***
äitiys on siis abortin kannattajan mielestä sitä että on synnyttäny tlapsen? Äitiys on mielestäni paljon muuta kuin se että pystyy tulemaan raskaaksi ja synnyttää elävän lapsen, se on sitä kaikkea mitä lapsi vaatii tulevina vuosinaan hoivaa, hellyyttä, lämpöä, läheisyyttä, rakkautta, rajoja, ohjausta jne.
Mutta jos äitiys on synonyymi synnyttäneelle naiselle niin olkoon sitten niin. On aika luonnoton ihminen jos ei koskaan jossittele ja pohdi ratkaisujaan ja niiden eri vaihtoehtojen laatua tai seurauksia. Jos tekee niin ison ratkaisun että ensin melkein vuoden kantaa lasta mukanaan (sisällään) ja antaa sen sitten pois niin varmasti miettii joskus mitä sille lapselle kuuluu jne. Eikä ole ollenkaan sanottua, että lapsi voi hyvin jne vaan luultavasti asia on jossain määrin toisella lailla..
Koks aedelleenkään en suostu ajattelemaan, että normaalina abortiaikana tapetaan lapsi vaan alkio/sikiö niin ei tarvitsekkaan ksokaan ajatella tappaneensa lastaan jos on tehnyt abortin ajoissa. Lisäksi äitihän ei niin ajattele vaan synnyttämätön nainen..
Elämän voi mielestäni myös riistää vasta kun se on annettu. Jos ei elä omillaan niin onko silloin elämä annettu vai onko se vasta potentiaalinen mahdollisuus?
Kukaan ei sitäpaitsi tapa ketään abortissa eikä varsinkaan tee sitä itse, siihen on pyöveli laillistetuin lääkärinoikeuksin..
"Kukaan ei sitäpaitsi tapa ketään abortissa eikä varsinkaan tee sitä itse, siihen on pyöveli laillistetuin lääkärinoikeuksin.."
Nytkö sysätään taakkaa jo lääkärien harteille?!! Kuule eiköhän se vastuu tappamisesta oo sillä käskyttäjällä, tässä tapauksessa naisella, lääkäriraukat joutuu toimiin lain velvottamina likasen työn tekijöinä...kumpi on pahempi rikollinen, se joka suunnitteli ja haluaa murhan, vai se kenellä ei oo juurika vaihtoehtoja kieltäytyä tekemästä sitä!!?!!
Oletko mies?
Tai sitten (teini)tyttö joka ei ole koskaan kokenut raskautta, synnytystä ja lapsen kasvattamista?
Vain jompi kumpi edellä olevista tapauksista voisi kirjoittaa tuollaista tekstiä.
mapelta se taisi olla huulenheitto se "pyöveli"...
Tiedoksesi; lääkäri ei ole pakotettu tekemään aborttia. Hänellä on täysi vapaus kieltäytyä tekemästä sitä, silloin hänen on vain ohjattava asiakkaansa sellaisen lääkärin puheille jolla ei vastaavaa ongelmaa ole. Kysehän on tosiaan moraalisesta harmaasta alueesta, ja on hyvin tunnustettua että mikä yhden mielestä on väärin, on toisen mielestä ihan ok. Yhtäkään lääkäriä ei aborttia tekemään laki velvoita, ota asioista selvää ennenkuin suollat tuollaisia.
***
En ole mies enkä tyttö vaan naimisissa oleva aikuinen nainen ja kolmen lapsen äiti.
olisin kirjoittanut aika saman tekstin joten kitos kun säästit vaivan..
Niin se pyöveli saattoi olla hieman provosoivasti heitetty haaska pedoille..
sitä silti mielellään tekee (minkähän takia muuten "hyvä" asia tuntuu inhottavalta..?) ja jonkunhan niistä se on tehtävä.
Miksi sydänleikkaus on ikävää katsottavaa (tuntuu siis "inhottavalta") vaikka on kiistämättä hyvä asia. Todella, tuskin kukaan tekee aborttia mielellään, lääkäri tai potilas, mutta tosielämässä on tehtävä asioita jotka ovat monesta huonosta vaihtoehdosta vähiten huonoja. Lääkärit (useimmat) tiedostavat tämän hyvin. He näkevät työssään sen verran kirjavia ihmisiä että tietävät elämän olevan aina vähän vähemmän mustavalkoista.
***
miksei sairauksien hoito ole eettisesti kyseenalaistettua, vai käydäänkö tuolla terveyspalstoilla tämän kaltaisia väittelyjä...?
Ja ei, ei munua ainakaan inhota ajatus sydänleikkauksesta eikä sitä olisi sen puoleen paha katsellakaan. Siinä ku ei tehdä pahaa kenellekään.
Pointti on siinä että se "näyttää ikävältä" eikä kukaan mielellään sydänleikkaukseenkaan mene kun riskitkin aina ovat olemassa, mutta vielä vähemmän mieluusti olisi ilman leikkausta. Siinä relevanssi.
Katseltiin koiravertausta tässä hetki sitten, lopetat rakkaan lemmikkikoirasi jos pakko on, vaikka se tuntuukin pahalta. Aborttiin ei mennä riemusta kiljuen, vaan olosuhteiden pakosta, olosuhteina se alkanut raskaus jonka ei haluta jatkuvan. Jokainen aborttiin menijä mieluummin olisi ottanut tilanteen jossa raskaus ei olisi koskaan alkanutkaan.
***
muuten On eettisesti lkyseenalaistettua useiden ryhmien keskuudessa, samoin kuin abortin kohdalla, syyt ovat useimmiten uskonnolliset. Verensiirrot, hedelmöityshoidot, elimien korvausleikkaukset, jopa lääkkeet, jotkut vastustavat eläinperäisiä lääkkeitä tai eläinkokein vlamistettuja, jotkut lääkityksen käyttöä ylipäätään.
Hämmästyttävää mutta totta.
***
joidenki jehovien yms. pienten uskonnollisten ryhmien keskuudessa.. mutta turha noita yleisestä poikkeevia on taas tähän vetää...kaikesta löytyy marginaalinsa.
ei oo sikäli verrattavissa aborttiin koska se yleensä tehdään sairaalle ja kärsivälle eläimelle, eli sen parhaaksi. Johan sen lakiki määrää että eläin on lopetettava eikä saa tuottaa turhaa kärsimystä!!
Valtaosassa aborteista tapetaan täysin terveiden naisten terveitä sikiöitä.
osa sanot minulle ettei sairauksien hoito ole eettisesti arveluttavaa, kumoan moisen väitteen. Ihan samalla tavalla se ei ole enemmistö vaan vähemmistö joka tahtoisi abortin kiellettäväksi.
Marginaalimielipiteistä tässä keskustellaankin.
***
Lopetus tehdään elukan parhaaksi. Ja nainenhan ei ajattele omaansa ja sikiönsä parasta abortint ehdessään? Oe hyvä ja muista että se sikiö ei ole kykenevä ajattelemaan omasta puolestaan, sen mielipiteestä voi ajatella ihan mitä haluaa aivan kuka haluaa. Useat meistä ajattelevat että sikiön on parempi olla koskaan elämättä elämää ihmisenä kuin tulla äitinsä hylkäämäksi.
***
ehkä omaansa muttei sikiön parasta. Ennemmin elämä "hyljättynä"(?) hyvässä perheessä on kuin ei elämää ollenkaan.
Kenestä vaan vois ajatella samlla logiikalla, >voi kun sulla on vaikeeta toi elämä, parempi ku kuolet ni eipä oo enää murheita!
Kuka on väittäny että elämän pitäskä olla aina helppoo.. kuolemako paras vastaus niihin?
taida olla mikään ihan pikkuinen vähemmistö kuitenka? Vastustajia lienee vähä enemmän ku noita ääriuskiksia ym..?
(Kaypahoidossa) Puolet ei hyväksy sosiaalisten syiden abortteja, muutama prosentti ei minkääänlaisia, eikö tarkota samaa ku että toivoisi ne kiellettävän? Tosiaan, niitä on melko vähän jotka ei hyväksy edes terveyssyiden abortteja.
(Kukaanha ei uskalla ehdottaa saati tehdä asialle mitään vihasten feministikiihkoilijoiden hyökkäysten pelossa..)
On silkka tosiasia että jos ei olisi koskaan syntynytkään, ei elämä voisi olla mukavaa tai kamalla :D outoa verrata ennen elämää tapahtuneeseen kuolemaan eletys elämän menttämistä. "parempi ku kuolet niin ei oo enää murheita"? Pointti on; parempi kun et ole koskaan elänytkään.
Jo elävä ihminen osaa arvostaa elämäänsä, todennäköisesti, eikä halua siitä vapaaehtoisesti luopua. Se abotoitava alkio ei ole milloinkaan elänyt kuin mekaanisesti.
Elämä ei ole aina helppoa, kuka niin on väittänytkään? Jotkut pakenevat elämän haasteita myös kuolemaan, itsemurhia meillä on ollut iät ja ajat.
***
Niin on niitä pieniä uskovaisryhmiäkin yhteensä se muutama prosentti :D pointti oli? Koska yhtä ajatusryhmää edustaa sata ihmistä vähemmän kuin toista, ei silloin pienemmän ryhmän ajatuksia saa ottaa huomioon? Hmmh?
Miten niin ei uskalla ehdottaa? kristilliset ajavat aborttikieltoa nytkin, on avoimesti esillä poliitikkoja ja ryhmittymiä jotka haluavat kiellon voimaan. Ehdotellaanhan sitä, mitä uskaltamista siinä on?
lasket sitten feministikiihkoilijoiksi puolet kansasta? (ne jotka abortin hyväksyvät myös sosiaalisista syistä) Eli käytännössä kaikki naiset? Voiko mies olla feministi? :D
***
tais muute olla tehty pelkästää naisille (jollen väärin muista). Niin, eli siis puolet naisista. Miehistä ei tietoo. Voihan nekin feministejä olla, riippuu mitä oikeuksia ajaa.
Yleensä kun tuosta tutkimuksesta on puhuttu, puhutaan "puolet väestöstä" -muodossa. En oel kenenkään kuullut mainitsevan että kysymys olisi vain naisista :D jokatapauksessa kun tarkoitus on kartoittaa abortin hyväksyntää, on kyse kansan mielipiteestä. Tasa-arvolaki, muistathan? Johan siitä olisi haloo noussut jos jokin kansan asenteista kertovat tutkimus niinkin tärkeästä ja kiistellystä aiheesta kuin abortti on, tehtäisiin vain naisten keskuudessa :D aborttitilanteeseen johtavassa tapahtumassa kun on aina ollut kaksi osapuolta mukana, tuo aihe koskettaa miehiä aivan yhtä lailla kuin naisiakin.
Älä siis puhu soopaa, ainoana perusteenasi saada oma kantasi kuulostamaan uskottavammalta. Ok?
***
suurin osa niistä tutkituista oliski ollu miehiä niin se ei olis sun mielestä lainkaan uskottava..? Eli eikö tulos ole kaikkein uskottavin jos naisia koskevan asian tutkimus on suunnattu juuri tälle ryhmälle?
Tarkistin asian. Kyllä, tutkimuksessa haastateltiin 4155 naisen asenteita aborttiin.
Mistä sinä sen oikein löysit? Moni on tuosta tutkimuskesta puhunut mutta linkkiä ei ole vielä näkynyt, et viittisi..?
Selevä. Kyse oli siis naisten asenteista. Puolet hyväksyy sosiaalisetkin syyt. Check. Pistää miettimään mitä miesten mielipiteet olisivat?
Se on sitten omasta näkökannastani kiinni, minusta uskottavaa olisi että aborttiasiaa kysyttäisiin molemmilta sukupuolilta koska on ksye lisääntymisen osa-alueesta johon ovat tasapuolisesti osallisia kummatkin sukupuolet. Hämmentävää. Oletan Suomen olevan tasa-arvoisempi kuin se onkaan :D
***
onhan tuo muutamaan kertaan aiemminki linkitetty...
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=nak02946
Nyt pistää sitten miettimään ovatko ihmisten asenteet muuttuneet sitten vuoden 1989... onko kahdeksantoista vuoden aikana esiinnoussut uusi sukupolvi samaa mieltä kuin vanhempansa?
***
Itse en hyväksy esimerkiksi lihansyöntiä, mutten silti halua sitä kieltää muilta.
Jos minulta kysyttiin neljä vuotta sitten hyväksytkö abortin, siis tekisinkö itse abortin, vastaus olisi ollut tiukka ei. Silti olen aina ollut abortti oikeuden kannalla, enkä sitä haluaisi muilta kieltää, vaikka itselleni en toimenpidettä hyväksyisikään.
Eli jutun juuri on se, että ihmiset tietävät abortin olevan perusihmisoikeus, vaikkeivat sitä hyväksykään omakohtaisesti. Eli kieltäminen ei merkitse samaa kuin ei-hyväksyminen.
mutta ainakin asiaa on joskus tutkittu eikä tuoreempaakaan tietoo liene saatavilla? Ja miten nopeita asenteet/mielipiteet nyt on muuttuun...ja tuolloin nykyinen laki oli ollu voimassa jo kuitenki liki 20 vuotta.. että ei se ainakaan siihen kuulu että kun laki on tämä niin valtaenemmistö on samaa mieltä!!
minusta se on ihan looginen ajatusketju, kun tarkastellaan mitä tahansa tutkimusta, sen tekoaika otetaan myös huomioon. En kyseenalaista mitenkään tutkimuksen luotettavuutta, ajattelen vian ääneen ja mietin ovatko asenteet muuttuneet vai eivät. En ota kantaa.
Mikä tahansa mitä kirjoitan kuulostaa kyllä jo nykyään vastaanväittämiseltä :D
***