Meitä asuu 50 neliön asunnossa kaksi ihmistä, pienikokoinen koira ja yksi kissa. Olen alkanut miettiä, että pitäisiköhän hankkia kissalle leikkikaveri. Onko asuntomme liian pieni? Kiipeilymahdollisuuksia ainakin on, kun olohuoneessa on nyt 180 cm korkea kiipeilypuu, josta pääsee kirjahyllyn päälle. Kirjahyllyjen päällä on pari metriä kävelytilaa ja hyllyjen toisesta päästä tulee raapimalauta viistosti alas. Sitä siis kissa käyttää sekä raapimiseen, että kirjahyllyn päälle juoksemiseen. Sain juuri korjausta vaativan, kattoon asti ulottuvan monitasoisen kiipeilypuun ja työn alla on korkea raapimapylväs, jonka päältä kaavailin jotain lautaa tms. kirjahyllyn päälle tai sitten pelkkää lekottelutasoa. Eli kohta on kolme isoa kiipeilypuuta.
Aiemmin omakotitalossa asuneena ja parin vuoden päästä sellaiseen muuttavana vähän epäilen asuntomme kokoa. Se tuntuu kyllä nyt tilavalta ja valoisalta, mutta entä sitten, kun eläimiä on kolme? Toisaalta luulen, että kissalle olisi hyväksi saada lajitoverin seuraa, kun ei ihminen varmaan ole leikkikaverina toisen kissan veroinen.
Jos ottaisimme toisen kissan, niin millainen kannattaisi ottaa? Aikuinen, pentu, kolli, narttu? Kissamme on leikattu kolli, jolla ei tiettävästi ole aiempaa kokemusta muista kissoista. Ikää sillä on eläinlääkärin arvion mukaan vajaa pari vuotta. Olisiko sopeutuminen toiseen kissaan tuskien taival? Kannattaisiko sittenkin odottaa sinne parin vuoden päähän omakotitaloon? Pelkään vain, että kissamme laiskistuu ja menettää leikkihalunsa sillä välin.
Aiemmin omakotitalossa asuneena ja parin vuoden päästä sellaiseen muuttavana vähän epäilen asuntomme kokoa. Se tuntuu kyllä nyt tilavalta ja valoisalta, mutta entä sitten, kun eläimiä on kolme? Toisaalta luulen, että kissalle olisi hyväksi saada lajitoverin seuraa, kun ei ihminen varmaan ole leikkikaverina toisen kissan veroinen.
Jos ottaisimme toisen kissan, niin millainen kannattaisi ottaa? Aikuinen, pentu, kolli, narttu? Kissamme on leikattu kolli, jolla ei tiettävästi ole aiempaa kokemusta muista kissoista. Ikää sillä on eläinlääkärin arvion mukaan vajaa pari vuotta. Olisiko sopeutuminen toiseen kissaan tuskien taival? Kannattaisiko sittenkin odottaa sinne parin vuoden päähän omakotitaloon? Pelkään vain, että kissamme laiskistuu ja menettää leikkihalunsa sillä välin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lajikumppanin seura on aina kissalle parasta. Mielestäni asuntonne on ihan hyvä, ja kun kiipeilymahdollisuuksiakin löytyy.
Kannattaa ottaa pentu. Erillään asuneet aikuiset kissat eivät helposti sopeudu toisiinsa ja aikuinen kissa hyväksyy helpommin pennun. Kunhan tämä pentu ei sit vie kaikkea huomiota :) Voi se kyllä aluksi pennullekin kenkkuilla mutta pian ne ystävystyy.
Hankkikaa "perheenlisäystä" vasta isommassa kämpässä. Pieni koira ja kissa tarvitsevat väh. sen 25 neliöö tilaa/elikko. Ja uudelle perheenjäsenelle on kova shokki sopeutua ahtaaseen reviirijakoon. Stressaa sekä uutta että vanhoja lemmikkejä.
on 40m2 1h tk ja kolme kissaa.hyvin on mennyt.lenkkeilytän kisuja ja rakennan kohta myös ulkotarhan.kyllä kissat viihtyy pienemmisäkin tiloissa kunhan on tarpeeksi aktiviteettia johon purkaa riehumishaluja.tilaa kannattaa hankkia myös ylöspäin.aivan niinkuin sinulla jo onkin.ota pentu niin ei tule reviiritaisteluja