Voiko rakkaus tuntua pieneltä kuolemalta? Tuntuu, että sydäntä vihloo ja henki loppuu kohta. Itku tulee, kun tunne purkautuu.
Rakkaus - pieni kuolema?
Ihmetyksiä
5903
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen avioliitossa miehen kanssa elävä lapseton nainen, elämää edessä. Rakastuin vuonna xx naiseen. Lopputuloksena ristiriita ja elämänhalun menetys. En suosittele rakastumista kenellekään. Olkaa ainakin varovaisia, kun kohtaatte "keräilijä-luonteen". Ihastua voi molemminpuolisesti, mutta toinen saattaa olla kiinnostunut ainoastaan ihailusta.
puhutaan nykyään paljon, noista keräilijä-luonteista. Löytyyköhän tälle ihmistyypille jotain virallisempaa kuvausta? Siis tiedän ihmistyypin, joka rakastuu rakastumiseen, toistuvasti aina uudelleen ja uudelleen, mutta entä päinvastaiset ihmiset ...
ihastuin varmaan tälläiseen "keräilijään". Eli en merkitse kuitenkaan loppu pelissä hänelle paljoakaan..pelottavaa.
Inhottavinta tässä on se, etten pysty olemaan ajattelematta häntä. Haluaisin viettää aikaa yhdessä - hän ei kaipaa samoin. Haluaisin tukeutua häneen murheiden tullessa, mutta hän ei ole läsnä. En halua tätä enää! Tunteeni pääsi kehittymään näin voimakkaaksi nimenomaan siksi, että hän johdatti sitä flirttailulla ja pienillä eleillä, kosketuksilla..jalkapeliä pöydän alla, koskettelua elokuvissa jne. Tunne ei sitten ollutkaan molemminpuolista.
Yksi ihminen vei vähän jalat alta ja sai myöhemmin ajan kuluessa sisälläni liikahtamaan kunnolla mistä nyt sitten pettymys. Molemmin puolista, luulen. Tunteen purkaus vapauttaa hieman. Itse tarvitsin näköjään lisäksi kunnon läksytyksen ennenkuin pääsin suurimmista tunteista pois. Nyt jäljellä haikeus ja pieni(?) rakkaus. Mutta oikea rakkaus on surussaankin, pienen kuolemankin kautta niinkuin nyt on, sellainen suuri kokemus, jota pitäisi arvostaa korkealle elämässä. Silti huokaan välillä syvään.