onko kellään ollut niin paha ollut olla siis henkisesti että on tullut oksennus?luultavasti olen masentunut(ollut 6 vuotta).joka aamu kun herään on iso kivi rinnassa.sydän välillä hakkaa,olen henkisesti aivan loppu!tänään kun taas itkin peiton alla niin tuli oksennus sänkyyn.minua on kiusattu koulussa,ex-työpaikalla ja seksuaalista häirintää olen kokenut kotona(naapurin ansiosta).minulla ei ole enään edes kotia turvapaikkana.miehestä ei ole apua.ja kaiken tämän keskellä taitta tulla ero.olen yrittänyt hakea apua mutta minut on sysätty pois tyyliin soita jos tarvit apua!eihän näin nuori voi olla sairas(30v).muuten vain tänne kirjoitan kun kukaan ei jaksa enään minua kuunnella.ei ole enään ystäviä.inhoan kun tulee kesä, yök! onko muilla masentuneilla kesän tulo inhottavaa?
tosi paha
olla!
12733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoitit ettei kukaan jaksa enään kuunella,hyvä kun olet löytänyt kirjoittamisen lahjasi .
Tottahan se on ettei pitkään jakseta masentuneen ihmisen juttuja kuunella kun ne pyörii usein sitä yhtä ja samaa rataa.
Kysyit onko kellään ollut yhtä paha olo ,voin vastata että varmaan on miljoonia ihmisiä samanlaisessa olotilassa kuin sinä nyt.Se ei kuitenkaan lohduta tällä hetkellä sinua koska katseesi on kääntynyt itseesi ja sitä leukaa olis saatava pikkasen suunnattua pois päin itsestä .
6 vuotta on pitkä aika kantaa tuskaa sisimmässä ,tiedät että terapiaa on saatavissa mutta se on kans vaikeaa kun ei jaksa tuon kiviriipan kanssa kulkea etsimässä apua eikö vaan?
Minulla oli tosi suuri ahdistus lasteni takia vuosi sitten ,ja silloin alkoi koko maailma keikkumaan ja olo meni sellaiseki että oksetti ja vuorokauden olin sellaisessa kunnossa etten päässyt liikkumaan ,jäin vessaan ja sieltä pikkuhiljaa vedin itseäni pois .Tietenkään en antanut soittaa apua ..henki ,sielu ja ruumis on kolminaisuus ja yksi alue kun jää hoitamatta niin varmaan tulee romahdus jollain tavalla .
Tuosta tilanteesta selvisin ja ymmärsin että nyt on aika elää omaakin elämää tai loppuni tulee.
Olin juuri sinun ikäisesi tultuani uskoon ,ja voin sanoa että yhteys elävään Jumalaan on jotain niin valtavaa ja tärkeintä mitä ihminen tarvitsee.Uskovanakin joudumme käymään ahdistukisa läpi ,mutta meillä on rukousyhteys joka varmasti auttaa.
Kuntoilu on hyvä ,olen löytänyt uimisen ilon ,vesijumpat ja kuntosali sekä sauvakävely yms.Tarvitsemme tätäkin puolta.
Sielullisia olemme ja sitäkin voi ravita monin hyvinkin keinoin ,musiikki on sellainen josta tykkään ,konserteissa kiva käydä ystävän kanssa,ja hyvä kirja ...yms
Hups taitaa tulla liika pitkä stoori ....mut kirjoitellaan ainakin jos muuta ei jakseta :)
masennuksesta selviää ilman uskoontulemista.
Täällä taas yritetään "värvätä puolihuolimattomasti" heikkoja, kun ei terveitä saada. Ällöttää.
Ei me masentuneet tyhmiä olla.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että yritä soittaa, kerro huonosta olostasi uudestaan, tilaa edes aika lääkärille, sitä ei kannata aristaa tai hävetä, se jo vie asiaasi eteenpäin ja ehkä tuo hiukan paremman olon.
Älä turhaan murehdi erosta nyt, kerää ainostaan voimia itsellesi, erimielisyydet ehtii miettiä myöhemminkin, kun sinulla on voimia. Ei se miehesi minnekkään katoa tästä maailmasta. Nyt ajattelet vain itseäsi.
Muista, että meitä on monia samassa tilanteessa kuin sinä, et ole yksin.
T.masentunut mies.
"masennuksesta selviää ilman uskoontulemista.
Täällä taas yritetään "värvätä puolihuolimattomasti"
Toki selviää vaikka mistä ilman uskoontuloa sitä en ole väittänytkään .Olen kertonut omasta elämästäni ja siitä miten selvisin ja miten voin nyt .
Voi teitä jos teette käännynnäisiä eikös näin sanota ,täällä en ole "värväämässä" ,mut toki iloinen jos edes yksi ihminen saisi jotain tulevaisuuden toivoa sanoistani.
Jeesusta en häpeä missään ja puhun Hänestä missä koen nimensä kirkastuvan .
S
Viestisi ovat aina kannustavia, enkä ainakaan minä koe niitä mitenkään manipuloivina. Jatka kirjoituksiasi, ne ovat monille lohduttavia ja kuten sanoit, antavat toivoa tulevaisuudesta.
Huomenta sinulle. ON ikävä tilanne, mutta yksi asia kerrallaan sinun kannattaa alkaa vyyhteä selvittää.
Minun tuli ihan äkkiseltään mieleeni, että onkohan se nyt ihan varmaa, että oksennus liittyisi psyykkiseen oloon. Yritä vielä lääkärille tms, yhä vielä, sinnikkäästi. Kerro tämä kaikki uudelleen ja pyydä, että saisit ensin fyysisen puolen tutkinnan. Ei sinua voi huomiotta jättää. En nyt ihan käsitä, miksi olisi, kuten sanot: "olen yrittänyt hakea apua mutta minut on sysätty pois tyyliin soita jos tarvit apua!eihän näin nuori voi olla sairas(30v)." ? Tuossa nyt on jommalla kummalla osapuolella väärinkäsitystä. Mene vielä apua hakemaan!
Muutoin minä myös yhdyn ensimmäisenä vastanneen ajatukseen ja kokemukseen. Kun Taivaallinen Isä ja Vapahtajamme on aina kansamme, me emme koskaan ole yksin. Se ON valtavaa, sanon minä, pystymetsästä uskoon PÄÄSSYT. Toisena vastannut on turhan vihainen (?), jyrkkä ja sellainen ihan tietämättään... Sinä "toinen", ei siitä ole kyse kuin väität kommentissasi, sorry. Mutta, tämä ei tässä nyt ole oleellista alkup. kannalta eikä varsinkaan väittelyn aihe, joten älä enää kommentoi tätä asiaa... sillä sehän oli kirjoitettu Alkuperäiselle.
Sinä toisena kirjoittanut toit hyvin esiin, että masentunutta ei jaksa kukaan kauhean pitkään kuunnella... Tiätsä, kommenttisi auttoi minua itseänikin... siihen, etten väsyttäisi minä, joka myös olen masis-tyyppi, semmoinen synkkämielinen, tuskainen, etten väsyttäisi minulla kuitenkin olevia hyviä ystäviäni.. vaan yrittäisin aina löytää muutakin puheenaihetta.. kuin että "valitan". Huom. en tarkoita nyt sinua alkuperäinen tällä, vaan tarkoitan, että huomio oli hyvä, sitä voi joskus ajatella...
Minä olen alkuperäisen kanssa samanlainen, että "inhoan kun tulee kesä". Minulla ja monella mulla masennus, ahdistus, tuska ja ongelmat lisääntyvät monesti juuri kesän tullen... Se on ihan tunnettu juttu, yhtä tunnettu kuin se, että joillakin on ns. syys-kaamos-masennusta. Minusta kesä sillai hajottaa kaikki kuviot, kaikki ovat kaikkialla, mikään ei ole "kiinteää". - Yksinäisyys jotenkin korostuu keväällä-kesällä. Tuntuu, että kaikki kulkee kaikkialla "onnellisesti" kaikkien muiden kanssa ympäri maita ja mantuja !! Minä senkun kökötän yksin kotosalla, kesät talvet, se helposti tekee iraallisen olon ja lisää yksinäisyyden kokemusta. Olen kuitenkin havainnut, että ei se ole totta, että "kaikki muut" ovat kesällä välttämättä onnellisia... kunhan puhuvat. Kesällähän "pitää" sitä ja sitä. Kesä on joillekin hyväksi, mutta monille raastavaakin, siinäkään sinä alkup. et ole yksin.
Odotetaan nyt mitä muita näkökulmia Sinä Alkuperäinen saat. Minä toistan vielä, että äläpä tuohon usko, että "sinut on sysätty pois kaikkialta apua hakemasta". Oletkohan osannut ja jaksanut kunnolla kertoa asiasi, vaivasi ja oireesi?? - Jollei ole kotia turvapaikkana, kuten ei minullakaan, niin muista tosiaan, että sinun sitä halutessasi, turvapaikka ON myös ja ihan ekana Jumalassa. Sinun ei kuitenkaan eikä kenenkään muunkaan tarvitse tätä kommentoida. Minun on asia pakko sanoa, sillä olisin tosi epärehellinen ja epäreilu, jollen mainitsisi omaa avun ja tuollaisesta tilanteesta pelastumiseni lähdettä ja taustaa! Ilman elävää Jumalaa olisin kuollut. Nyt voin kohtuu hyvin ja ainakin niin, että asiat ovat omassa ja muutoin hallinnassa, vaikka oireita onkin. - Hei vain ja tsemppiä päivääsi. :-)
voi olla henkisesti niin paha olla, että tulee oksennus.Se kertoo suuresta ahdistuksesta, joka sitten ilmenee tuolla tavalla.Tietysti täytyy sulkea pois kaikki elimelliset syyt.Jos ei ole fysiikassa mitään vikaa, niin kyllä se menee psyyke puolen asioihin.Tilaa aika lääkäriin.Tilanne ei ainakaan parane odottamalla.Niin ja en pidä minäkään kesästä.
oireita voi liittyä masennukseen.
Jos minulla alkaa olo pahentua, enkä siihen reagoi, alkaa nenästäni vuotaa verta. Tai kädet vapisevat tai sydän hakkaa miljoonaa. Tai en näe enkä kuule kunnolla.
Silloin pitäisi saada olla vaan, pistää ajatukset hyllylle, mutta se ei ole aina mahdollista.
Hakeudu vaikka yksityiselle puolelle lääkäriin. Ne eivät rahalle sylkäise.
Minutkin kunnalliselta puolelta suorastaan heitettiin ulos.En kuitenkaan antanut periksi. Tein valituksen minua väärin kohdelleesta lääkäristä (ymmärrän kyllä jos olet niin maassa, ettet jaksa) ja se auttoi.
Nyt olen saanut asiallista hoitoa, jopa psykiatrin konsultaation, joka minulta aikaisemmin ehdommasti kiellettiin.
Yritä vielä saada apua, varmasti sitä saat.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
ihanku mä.. tai no ei nyt ihan.. mulla ei masennus johdu samoista jutuista kun sulla.. mulla vaan kaiken masennuksen aiheuttaa mun mies..
mutta samanlainen olo mulla on ja mäkään en haluu et kesä tulee.. :(
päivään jotenkin. ?! Mitä nyt kuuluu, iltapäivän jälkeen? Oletko selkeämpi vai kipeämpi?
Toivon todella, että haet ja saat apua ja selvyyttä ongelmakerääsi. Terv. kolmantena kirjoittanut...
päivä on mennyt lähes makoilun ja itkun merkeissä.näin yötä kohden tulee jotenkin turvallisempi olla kun on pimeää.sitten kun rupeaa nukkuun niin ahdistaa taas kaikki.toisaalta on mukava kuulla ja toisaalta ikävä kuulla että on muitakin jotka ei tykkää kun kesä tulee.mulla ei ole ikinä tuntunut näin inhottavalta kesän tulo kuin tänä vuonna.hei sinä jolla mies aiheuttaa sun masennuksen niin haluatko sanoa millä lailla sun mies aiheuttaa masennuksen?tuntuuko teillä että jos on masentunut niin sitä ei ole edes ihminen? olen pahoillani sun puolesta kun sinut irtisanottiin työstä! itse jouduin lähteen töpaikasta kun nähnyt muuta ratkaisua.nyt olen sitten kortistosssa vaikka en kyllä henkisesti jaksa käydä työssä.kiitos teille kaikille kun kirjoititte asiallisia viestejä ja voimia kaikille!!
Mulla tänään viimeiksi kun pomo ilmoitti,esimies ilmoitti,että palaveri omistajien kanssa.tiesin,että työsuhteeni aiotaan purkaa.Kusetti,oksetti,pieretti ja ällötti.
Olen koko talven sairastellut enkä tiedä mitä.On ollut vatsatautia ja kuumeilua.Alilämpöa muutaman kerran ennen kuin jouduin leikkaukseen.Äidilläni on todettu muutaman kerran aivokasvain joka on leikattu,mutta nyt ovat muistikatkot taas lisääntyneet.Erosin muutama vuosi sitten mikä oli tosi koettelemuus.Olen joutunut muuttamaan muutaman kerran vuoden sisällä mikä ei ole johtunut mun omasta käytöksestä vaan asunnon myynneistä ja viime viikolla jouduin luopumaan mun rakkasta kotieläimestä.
Tänään sanottin työsuhteeni irti eikä uutta ole ihan heti tiedossa.
Nyt istun koneella ja juon Sakua ja mietin,että mitä teen.Rakkaalla miesystävälläni on omat huolet entisen naisystävänsä kanssa joka riivaa ja häiriköi joten sitäkään en halua häiritä.
Nyt vaan tuntuu siltä,että takki on totaalisen tyhjä.Välillä vaan istun käsittämättä mitä ruudulla lukee.
mitään iloa, kun mikään asiantila ei sen myötä muutu. Mieli kyllä tekisi liikkua luonnossa ja
nauttia kesän lämmöstä, mutta voimat lopussa ja
yksin ei tahdo motivoitua lähtemään minnekkään.
Fyysisiä oireitani erilaiset sydän tuntemukset, ruokahaluttomuus. Keskittymiskyky huono eli
mitään aloitettua hommaa ei tahdo saada kunnolla tehtyä. Lääkkeillä olen tähän asti selvinnyt ja
nehän vaan aikaansaa vetämättömän olon, mutta
poistaa pahimman tuskan ja helpottaa noissa fyysisissä oireissa. Kaikkein eniten sitä kaipaisi
vertaistukea tai ystävää, jolle jutella tai jonka
kanssa voisi yhdessä vaikka ulkoilla.