On nyt pakko laittaa tänne viestiä,kun löytyy niin paljon synnytyskammoisia ja keskustelua synnytyskivuista.
Halusin vaan kertoa,että eivät kaikki synnytykset satu. ite synnytin esikoiseni reilu vuosi sitte. ensin lähti limatulppa,sitte tuli kivuliaat supistukset. supistukset kyllä sattu,mutta niistäkin selvis kun pyöritteli lantiota ja katsoi koko ajan kelloa ja laskeskeli että enää muutama sekuntti niin tämä supistus on ohi. ja siis ne kyllä oikeasti sattui. mutta! sitte ku vuorokauden oli enemmän ja vähemmän supistellut, multa meni lapsivedet. pelkäsin ihan hirveesti kun jostain olin lukenut,että supistukset muuttuvat vielä voimakkaammiksi kun vedet on mennyt. mulla kuitenkin pysy samanlaisina ja olo oli jopa parempi,kun enää ei ahdistanut mahassa kauhea paine ja pömpötys. sairaalaan kun pääsin, sinnittelin taas supistuksissa, mutta kun lääkäri laittoi epiduraalin,kaikki kivut hävisivät. ainoastaan alaselkää jomotti,mutta varsinaisia supistuksia en tiennyt edes olevan,ellen olisi niitä monitorista seurannut. ja sitten kun sai alkaa ponnistamaan, kohdunsuu (tai siis jokin tuolla alhaalla) puudutettiin myös. kymmenen minuutin päästä lapsi oli ulkona enkä edes tuntenut lapsen tulleen ulos. välilihaa multa leikattiin 12tikin verran,ja ne tikit olivat kyllä kipeät,mutta en kyllä ikinä ois uskonu että synnytys on noin helppoa.
Tietysti toisilla synnytys on kivuliaampi, johtuu varmaan ettei keretä antaa epiduraalia tai ettei se tehoa. ite voin kyllä ihan rehellisesti sanoa,että minulla ei ole aavistustakaan siitä,miten synnytys on kivulias. noh,toisen lapsen la on tällä viikolla,saas nähdä kostautuuko viime kertainen kivuttomuus tällä kerralla.
Halusin vaan kertoa,että eivät kaikki synnytykset satu. ite synnytin esikoiseni reilu vuosi sitte. ensin lähti limatulppa,sitte tuli kivuliaat supistukset. supistukset kyllä sattu,mutta niistäkin selvis kun pyöritteli lantiota ja katsoi koko ajan kelloa ja laskeskeli että enää muutama sekuntti niin tämä supistus on ohi. ja siis ne kyllä oikeasti sattui. mutta! sitte ku vuorokauden oli enemmän ja vähemmän supistellut, multa meni lapsivedet. pelkäsin ihan hirveesti kun jostain olin lukenut,että supistukset muuttuvat vielä voimakkaammiksi kun vedet on mennyt. mulla kuitenkin pysy samanlaisina ja olo oli jopa parempi,kun enää ei ahdistanut mahassa kauhea paine ja pömpötys. sairaalaan kun pääsin, sinnittelin taas supistuksissa, mutta kun lääkäri laittoi epiduraalin,kaikki kivut hävisivät. ainoastaan alaselkää jomotti,mutta varsinaisia supistuksia en tiennyt edes olevan,ellen olisi niitä monitorista seurannut. ja sitten kun sai alkaa ponnistamaan, kohdunsuu (tai siis jokin tuolla alhaalla) puudutettiin myös. kymmenen minuutin päästä lapsi oli ulkona enkä edes tuntenut lapsen tulleen ulos. välilihaa multa leikattiin 12tikin verran,ja ne tikit olivat kyllä kipeät,mutta en kyllä ikinä ois uskonu että synnytys on noin helppoa.
Tietysti toisilla synnytys on kivuliaampi, johtuu varmaan ettei keretä antaa epiduraalia tai ettei se tehoa. ite voin kyllä ihan rehellisesti sanoa,että minulla ei ole aavistustakaan siitä,miten synnytys on kivulias. noh,toisen lapsen la on tällä viikolla,saas nähdä kostautuuko viime kertainen kivuttomuus tällä kerralla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
ollu helpot synnytykset edellisestä en edes tiennyt että nyt se tulee, yleensä seuraavat on aina helpompia....
ettei kivutonta synnytystä ole! Se mitenotat kivun vastaan, on itsestä kiinni ja lääketokkurasta, mutta täysin kivuntonta se ei sillonkaan ole.
ekanaki, ap:n otsikointi oli omituinen.. sanoi ettei kaikki synnytykset satu, oletko ymmärtänyt jotain väärin? Nämä synnytyskivuthan johtuvat lähinnä juuri näistä supistuksista. Ja niitähän sinullakin oli! Joten eihän synnytyksesi sitten ollut kivuton!
Mitä tulee seuraaviin synnytyksiin, ei välttis ole yhtään sen helpompia. Samat poltot kuin edellisissäkin. Ja vboi tulla muitakin mutkia vastaan, esim. synnytys etenee edellistä nopeammin, mutta kohdunsuu ei kerkeä mukaan. näin itselläni. Ei ollut kiva pidätellä toista lasta väkisin jalat ristissä sisällä kun pukkasi itseään väkisin maailmaan mutta kohdunsuu oli vain 4cm auki!
oli niin nopee tää viimesin että kun olin muusta syystä sairaalassa käymässä yhtäkkiä vaan vedet meni eikä lääkäri kerenny ees tulee paikalle ku vauva jo synty...
Aika monet (myös minä) ajattelevat jotenkin, että synnytys on se ponnistusvaihe. Varmaan kaikki, jotka eivät ole synnyttäneet ja sitä pelkäävät/jännittävät niin sitä ponnistusvaihetta. Itse jännitin ponnistusvaihetta ja sen kipua aika paljon. Kun se oli ohi niin tajusin, ettei se sattunut enkä edes tuntenut kun pää oli ulkona.
avautumisvaiheen supistukset olivat kivuliaat, mutta itsekin jotenkin vaan ajattelen, ettei synnytys sattunut...
Niin siis ehkä otsikkoni oli hieman harhaanjohtava,mutta eiköhän kuitenkin kaikki ymmärtänyt tekstini luettuaan että mitä tarkotin. kysehän oli siis siitä,kun itellä ainakin ennen ekaa synnytystä,oli sellanen kuva että siellä sitten huudetaan ääni käheeks eikä kivulla oo rajaa kun lapsi pullahtaa ulos maailmaan. niinhän se elokuvissa aina on. avautumisvaihe toki sattui,mutta ei se kipu ollut sellaista mitä olisin etukäteen pelännyt vaikka olisinkin tiennyt mitä edessä on. ja uskoisin että juuri tuo ponnistusvaihe on se mitä ensisynnyttäjät plekäävät eniten.
ei kannattas uskoo kaikkee mitä telkasta näkee =) harvempi siellä ääntään käheeksi huutaa, se on niin omasta kipukynnyksestä kiinni, et mikä sattuu ja mikä ei!
ajattelin esikoisen jälkeen ;)
Kostautui muissa synnytyksissä.
Mutta toivottavasti ei sinulla. Toivotan onnea synnytykseen! :)
Ja sitten kun on valvottuja tunteja takan useita kymmeniä ja kaikki puudutukset epäonnistuu niin onhan se sektio sitten.
Tai näin se mulla meni 17h itkua ja tuskaa. Sen jälkeen ku kaikki keinot oli käytetty ja olin niin väsynyt kun en ollut kerennyt nukkumaan, lääkäri ehdotti sektiota.
Ensimmäisessä synnytyksessä pelkäsin kamalasti niitä kauheita kipuja. Mutta niitä ei tullut koko synnytyksen aikana. Supistukset tottakai sattuivat, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin kuvittelin. Sain epiduraalin ja sen jälkeen en tuntenut yhtään mitään. Epiduraali vei kylläkin myös ponnistamisen tunteen, mut käyrältä katsottiin milloin supistus tulee ja sit ponnistettii. Toisen synnytin kahdeksan vuotta ensimmäisen jälkeen ilman puudutuksia ja lääkkeitä. Enkä tuntenut koko synnytyksen aikana kauheaa kipua.
etten enää IKINÄ mene toista kertaa!saa riittää tämä yksi ihana taapero.
minulla on kolme lasta,kenenkään heidän synnytyksissä ei ole ollut minkäänlaisia kipuja:) Sitä ovat kätilötkin ihmetelleet.
jos ihmettelette miten tiesin synnytysten alkavan kerron
-ekan kohdalla en tiennyt,soitin miljoona kertaa kättärille,ku maha meni kovaksi,ei tullu lapsivesii,ei kipuja ainut vaan että supisteli. No sit mentii aamul kättärille poika siel syntyi
-toisen kohalla käynnistys,ei taaskaan mitään kipuja.käynnistyksestä meni joku 3 tuntii ku sanoin kätilölle tuntevani että lapsi syntyy,hän ei uskonu,sanoin että syntyy,no hän kattoi sitten ja totesi "uudesti synnyttäjää täytyy uskoa"
-kolmannen kanssa,olin kotona sanoin lasteni isälle,et tää nyt sairaalaan,laps syntyy kohta,no ei isäkää uskonu,söi siskonmakkarakeittoa,mä menin autoon ootin siel 20min.kunnes hän tuli,no mentii sairaalaan,ovest ku sisää lapsivedet ja poika syntyi heti miten.
Tässä mun synnytykset.Toivon ettei kellää ois kipuja :)
Täälläkin yksi, joka luki liikaa synnytysjuttuja netistä (heh, edelleen ole tällä palstalla). Jostain luin galluppia, jossa kyseltiin miltä kipu tuntui ja yllättävän moni oli vastannut "luulin kuolevani" kun sellainen vaihtoehtokin siis oli. Ja tuttavanaiset pönkittivät ajatusta sanomalla, että "sitten tiedät mitä kipu on" jne. Myös kätilökin sanoi avautumisvaiheessa, että tämä on vasta alkua (kun jälkeenpäin ajateltuna pahin oli siinä vaiheessa jo melkein ohi!).
Niin, elikkä odotin jotain aivan kamalaa, kivuliasta ja melkein hengen vievää. Olihan ne supistukset kovia, ja tulivat nopeatahtisesti käynnistyksesä johtuen, mutta todella siedettävää kipua. Ja epiduraali tietty sitten poisti senkin kivun.
Itsekin luulin, että synnytys on pelkkä ponnistusvaihe. Se minulla kesti 17 minsaa ja oli todella iisi. En minäkään tuntenut, kun pää oli ulkona...
Todella positiivinen kokemus siis kaikenkaikkiaan!
Kiitos viestistäsi, se oli todella helpottavaa luettavaa kaikkien kauhukertomusten jälkeen! Luultavasti se vain on niin, että suunnilleen yksi kymmestä naisesta kokee elämänsä aikana noin helpon synnytyksen kuin sinä... Mutta olen kyllä onnellinen puolestasi, että selvisit niin helpolla.
Nettikertomusten lisäksi kaikki minun ystäväni ja tuttavani hehkuttavat sitä, miten synnytys oli heidän elämänsä hirvein kokemus, eikä synnyttämätön ihminen voi koskaan edes kuvitella sellaista kipua olevan olemassa ja että ihminen voisi selvitä sellaisesta hengissä.
Itse olen lapsirakkaana ihmisenä siirtänyt lapsen hankkimista jo monta vuotta, sillä pelkään synnytystä liian paljon. Se on koko elämäni ajan ollut kaikista pahin pelkoni, ja se on myös jatkuva yöllisten painajaisteni aihe.
Mutta aina itsessä herää pieni toivon kipinä, kun lukee tällaisia juttuja, että siedettävä synnytyskin on mahdollinen. :)