onko niin että kaikkien ujojen (mukaan lukien itseni) täytyisi mennä psykiatrille ja hommata psyykenlääkkeitä/mennä terapiaan
pärjätäksemme tässä sanavalmiutta ja sosiaalisuutta suosivassa yhteiskunnassa?
itse olen aikoinani syönyt lääkkeitä ja todennut niiden poistavan ujouden, mutta en haluaisi aloittaa taas ja syödä niitä loppuikääni?Luokitellaanko ujous jonkinlaiseksi psyykkiseksi häiriöksi?Miksi sitä ei voitaisi hyväksyä luonteenpiirteenä ja kunnioittaa ujoja ihmisiä sellaisina kuin he ovat.
pärjätäksemme tässä sanavalmiutta ja sosiaalisuutta suosivassa yhteiskunnassa?
itse olen aikoinani syönyt lääkkeitä ja todennut niiden poistavan ujouden, mutta en haluaisi aloittaa taas ja syödä niitä loppuikääni?Luokitellaanko ujous jonkinlaiseksi psyykkiseksi häiriöksi?Miksi sitä ei voitaisi hyväksyä luonteenpiirteenä ja kunnioittaa ujoja ihmisiä sellaisina kuin he ovat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei nähdäkseni se mikään "asetus" ole, tai määräys. Ujos tuskin on psyykkinen häiriö, pikemminkin ilmiö. Pitkälti näen ihmisten "kunnioittavan" ujoja ihmisiä sellaisina kuin he ovat, mutta tällöin ujot jäävät hyvin helposti yksin/ulkopuolelle, koska eivät kykene luomaan ujoudeltaan kontakteja muihin. Kyseessä on enemmänkin oma ratkaisu, kun omat ongelmat (ujous) alkaa lyödä liian voimakkaasti kasvoille. Yksilöä on helpompi muokata kuin muuttaa yhteiskunnan tapoja ja suhtautusmitapoja. Hyvinä esimerkkeinä heikosti edistyneistä perusmuutoksista ovat esimerkiksi ulkomaalaisiin suhtautuminen sekä alkoholin käyttötapapolitiikka.
Onko tämä nyt sitten mielipidekysymys... minun mielestäni ujous sinänsä ei ole psyykkinen häiriö mutta aiheuttaa kyllä helposti masentuneisuutta tai jotain... Ehdottomasti kannattaa hakea apua jos elämä tuntuu vaikealta. Aivan terve periaatehan se on, kun haluaa ilman lääkkeitä ja täysin omin voimin pärjätä mutta ainahan ei pelkkä halu riitä...
Auttavatko jotkin psyykelääkkeet sitten ujouteen? Siis oikeasti? Menisin kyllä heti hakemaan pillerireseptin, jos apua olisi...
En ole mitenkään masentunut enkä itsetuhoinen, psyykkisestikin varmaan aika tasapainoinen, mutta erittäin ujo ja yksin. En uskalla puhua ihmisille, enkä edes uskalla mennä ihmisten ilmoille paitsi jos siihen on erittäin hyvä syy (opinnot, liikunta). Ja silloinkin yritän olla mahdollisimman huomaamaton.
Ja voi nyt pöpistä ihan rauhassa ujojen kunnioituksesta ja hyväksymisestä ja vastaavasta bullshitistä, mutta ujoudesta johtuen tässä minäkin elän pääasiassa ilman ystäviä ja täysin ilman kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen - kuten varmasti lukemattoman moni muukin sosiofoobikko. Ei paljon lohduta vaikka joku hyväksyisi, kun se ei käytännössä kuitenkaan näkyisi missään.
Johnny,
Kyllä tuohon lääke löytyy. Jos vaikka Xanorilla kokeilisit? Se on nopeavaikutteinen bentso, jota käytetään paniikkihäiriön hoidossa.Otetaan tarvittaessa.
Kyllä minun kokemusten mukaan psyykelääkkeet vie ujoutta. Se ahdistus, joka minulla ainakin on joissakin tilanteissa ja niitä ajatellessa, ei tunnu ollenkaan. On jopa tarve puhua ihmisille, eikä se tunnu pahalta. En tiedä miten paljon vaikutuksen 'voimakkuus' riippuu yksilöstä. Mutta itse olen välillä tosi ujokin, ja se lääkkeen vaikutus kyllä ihmetytti.
Käytin lääkettäni alunperin masennuksen takia, mutta tuli paljon parempi fiilis senkin takia kun en ollut enää ujo eikä sosiaaliset tilanteet jännittäneet ja ahdistaneet.
Jep, ujoutta muka kunnioitetaan ja se hyväksytään... Enpä usko. Itse olen kuullut vain, että ujot ovat erittäin itsekeskeisiä ja itsekkäitä. Kyllä kai sen ajatuksen voi ymmärtää, mutta kun se on väärinkäsitys kuitenkin. Ujot jätetään oman onnensa nojaan, kai sitä luullaan että ujo on onnellinen yksin ujoudessaan.
Miten sellainen pärjää työelämässä, joka ei uskalla soitella työpaikkojen perään tai olla jännittämättä työhaastatteluita niin että mokaa ne?
Itseänikin kieltämättä lääkkeisiin paluu 'himottaa', juuri sen ujouden poistumisen takia. Siitä on lisää menoja.. Ja kun niitä pitäisi syödä koko ikänsä, ellei tästä sitten jotenkin parane.
minusta on myös niin että ujot pitäisi hyväksyä semmoisina ku ne on!!ei sille voi mitään jos on ujo ja EI halua vetää mitään lääkkeitä lopun ikäänsä!olen itsekkin ujo ja en tod halua vetää mitn pillereitä...