Te, jotka sairastatte syöpää, olette paras tuki ja ohje seuraavissa kysymyksissäni. Isäni sairastui keuhkosyöpään. Leikkaus ei tule kysymykseen. Keuhkoissa on iso kasvain jossakin kohtaa ja toinen pienempi painaa ruokatorvea hiukkasen. Hän on saanut yhden kerran sytostaattihoitoa.
- Miten olette pärjännyt sytostaattien sivuvaikutusten kanssa? Isälläni on pahoinvointia. Hän on nytkin nesteytyksessä. Saa kyllä liemimäistä ruokaa alas ja nestettäkin, mutta pelkää oksentamista. Hänelle on annettu pahoinvointilääkettä. Jotain P:llä alkavaa. 6 tabl päivässä.
- Oletteko käyttänyt mitään ravintolisiä? Isälle ostin apteekista energia-juomaa.
- Millainen kipulääke on paras? Hänellä on jotain Tramalin sukulaista.
- Miten läheiset voivat pysyä "järjissään" ja mistä saa apua? Yritämme kaikkemme, mutta ikänsä terve olleen isäni on vaikea hyväksyä tilaansa.
- Miten isää voisi tukea? Jos kuvittelen syöpää omalle kohdalle, niin ajatuskin ahdistaa? Miten sen voi hyväksyä osaksi elämää?
Kiitos sinulle, joka jaksat vastata. Voimia!
- Miten olette pärjännyt sytostaattien sivuvaikutusten kanssa? Isälläni on pahoinvointia. Hän on nytkin nesteytyksessä. Saa kyllä liemimäistä ruokaa alas ja nestettäkin, mutta pelkää oksentamista. Hänelle on annettu pahoinvointilääkettä. Jotain P:llä alkavaa. 6 tabl päivässä.
- Oletteko käyttänyt mitään ravintolisiä? Isälle ostin apteekista energia-juomaa.
- Millainen kipulääke on paras? Hänellä on jotain Tramalin sukulaista.
- Miten läheiset voivat pysyä "järjissään" ja mistä saa apua? Yritämme kaikkemme, mutta ikänsä terve olleen isäni on vaikea hyväksyä tilaansa.
- Miten isää voisi tukea? Jos kuvittelen syöpää omalle kohdalle, niin ajatuskin ahdistaa? Miten sen voi hyväksyä osaksi elämää?
Kiitos sinulle, joka jaksat vastata. Voimia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mihin kysymyksiin en osaa vastata, mutta apteekeista saa muitakin nestemäisiä ravintovalmisteita kuin energiajuomia.
varsinkaan nuoremman sairastuneen,Monella on vielä pienet lapset,silloin se vasta tuskaa onkin,Sytostaatti hoidot ovat rankkoja,sivuvaikutukset vaihtelevat jokaisella.Hyvä pahoinvointi lääke on Kytril,ne vaan oavt kalliita 10 euroa kpl.en tiedä annetaanko sairaalassa niitä ?Niistä miedoimmista ei oikein apua ole,Onhan se varmasti jokaiselle shokki,kun kuulee sairastavansa syöpää.Eipä siinä voi paloa muuta olla kuin lähellä,ja kuunnella mitä toisella on sanottavana.Voimia teille.Niin tuli mieleeni,että ainekin kirkolla voi käydä diakonissa kanssa keskustelemassa.Soittaa ensin ja sopii ajan.
Sukulaisemme kärsii samasta taudista. Todella vaikea tilanne. Ne kivut. En osaa muuta sanoa kuin henkinen tuki potilaalle on tosi tärkeää. Omaisille myös.
Monet eivät vain osaa (uskalla) pitää yhteyttä avuttomuutensa vuoksi. Sekin on ymmärrettävää.
Kun itse olin suuren leikkauksen edessä otin yhteyttä tuttaviini ja sukulaisiini ja ja oli tosi tärkeää, kun he ottivat sitten minuun yhteyttä toipumiseni aikana.
Kipuja me emme voi poistaa, mutta henkisesti pystymme tekemään paljon.
Voimia sinulle! Isällesi tyyniä hetkiä.
mun mielestä teidän kannattaa jutella hoitavan osaston hoitajien ja lääkärien kanssa mitä lisiä voisi ostaa. heillä on se tieto taito parhaiten siihen ja aivan varmaan neuvovat mielellään.
muuten kovasti paljon voimia mukana elämiseen:)
On tärkeää, että omaiset, ystävät ja työkaverit yrittävät pitää yhteyttä sairastuneeseen, oli sairaus mikä tahansa. Minulla ainakin oli talouskin niin tiukalla, etten alkuvaiheen jättimäisten puhelinlaskujen jälkeen voinut paljoa soitellakaan.
Minulla on aikuinen poika jolle sanoin että minua auttaa parhaiten se, että hän jatkaa elämäänsä ihan normaalisti.Tai siis niin normaalisti kuin on mahdollista.Hän kävi välillä auttamassa kun en jaksanut aina siivota.Silloin yritin aina esittää reipasta, koska jotenkin hänen tuskansa näkeminen olisi lisännyt omaani. Jostain syystä pidin kaljunikin aina peitettynä hänen aikanaan.Kerran soitin hänelle peloissani ja aikuisen pojan itkun kuuleminen tuntui sydäntäraastavalta.
Ehkä läsnäoleminen, sairastuneen vierellä kulkeminen hänen ehdoillaan, siinä on minun neuvoni. Minä en ainakaan kestänyt ns. "yli-empaattisuutta". Sen vaan jotenkin vaistosi ihmisistä. Joskus pelkkä kosketus tekee hyvää. Poikani opetti minut - jäyhässä perheessä kasvaneen - halaamaan.