Mul on semmoinen ongelma, et oon nyt niinku tavallaan työtön. Ei oo oikein kunnollista koulutusta. Mut saattaisin nyt päästä oppisopimuskoulutukseen. Kuinka pitkään se oppisopimuskoulutus yleensäkkin oikein kestää? Mut asian ongelma on minä itse. Eli, en uskalla lähteä opisekelemaan. Minua kiusattiin Ylä-Asteella tosi paljon ja pahasti. Syy oli se, että olin liian lepsu. En silloin osannut puolustaa itseäni, joten se homma äityi tosi pahasti. Ehkä sen jälkeen itsetuntoni ei ole ollut enää entisellään. Sen lisäksi olen neuroottinen. Pitäisikö sanoa pakkoneurootikko. Kärsin myös masennuksesta. Negatiiviset pakko ajatukset on mulla tosi yleisiä ja ne rassaa jatkuvasti pahasti!!!! Jotenkin sinne opiskelemaan lähtö tuntuu tosi hankalalta, ei millään haluta lähteä, ku pelottaa. Tietenkinhän tää oppisopimushomma on mun oma asia, jos en lähde niin sitten en lähde. Mut voisko joku neuvoa täs asiassa. Noista pakko ajatuksista vielä puheen ollen, mietin monesti itsaria ja elämä tuntuu jotenkin ylivoimaselta elää. Pitäiskö soittaa jonnekkin kriisipuhelimeen? No kertokaapa mitä mieltä ootte tästä mun asiasta. Meinas unohtua yks tärkeä asia, mulla on lisäksi kai jokin torikammo, kun saatan mennä melkein shokkiin, jos mulla pitää tehdä jotain tarkkaa työtä ja jos ympärillä on paljon porukkaa. Monesti oon sekoillut aivan tolkuttomasti, ku oon menny tähän shokkiin. Tää on lisäksi vielä se yks painava syy, miksi en uskalla lähteä opiskelemaan.
Opiskelemaan lähtö, mut ei uskalla!
Pitäis kai uskaltaa?
3261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei! Opiskelutapoja on nykyään monenlaisia. Varmaan löydät itsellesi sopivan tavan opiskella. Suosittelisin sinulle ensin käymistä jonkun ammatti-ihmisen luona esim.lääkärin. Pyydä jotain mietoja rauhoittavia lääkkeitä, ihan vaan turvaksi. Ei niitä ole pakko syödä, usein ne auttaakin, kun vaan tietää, että niitä on saatavilla, jos tarve tulee.
Sitten otat yhteyttä esim. työvoimatoimistoon tai suoraan vaikka aikuiskoulutuskeskukseen ja kyselet omaehtoisesta opiskelusta.
Ja muista, ettei aikuisopiskelu ole todellakaan samanlaista kuin joku ylä-asteen luokassa opiskelu. Siellä yleensä kannustetaan toisia opiskelijoita ja paljonhan voi tehdä nykyään etäopintoina.
Tsemppiä sulle=)
Voisko semmoinen olla mahdollista tuossa oppisopimuskoulutuksessa, että kirjalliset aineet, eli tuntiopiskelut opiskelis itse-opiskeluna kirjoista vaikka kotona? Nuo käytännön hommat ei sikäli tunnu hankalalta, kun nehän tehdään jossain yrityksessä, jossa on väki pakostakin varttuneempaa. En pelkää kovinkaan paljon vanhempaa sakkia. Ne teoriathan opiskellaan luokassa ja yleensäkkin jossain amitsussa. Jo pelkkä amitsun alueella oleminen jo seisauttaa vereni kun musta tuntuu että kaikki on mua vastaan ( en ole vainoharhainen, ylä-asteella monet oli mua vastaan) Mut ehkä nykyyän ei mua vastaan olla, mene ja tiedä, en tiedä, kun en tapaa juuri ketään nuoria, mut silti tuntuu et kaikki nuoret on mua vastaan.
Hanki apua. Mielenterveystoimisto tai terveyskeskus ensi alkuun, kriisipuhelimessakin osaavat neuvoa eteenpäin.
Ei ole mitään mieltä hukata vuosia elämästään ihmettelemällä ongelmia, jotka ovat hoidettavissa.