Erilainen syömishäiriö

Syö säännöllisesti niin verensokerisi pysyy tasaisena eikä heittele. Karkkia tekee mieli, kun verensokeri pääsee liian alhaiseksi. Syö kaikkia ruoka-aineita monipuolisesti. Esim aamiaisella.
2 leipäpalaa, missä voita,kinkkua,juustoa, kurkkua, salaattia tai puuroa, missä marjoja
1 iso omena, päärynä, banaani yms.
teetä tai kahvia
Sitten syöt päivällisen monipuolisesti
Lounaan monipuolisesti
Iltapalaksi pari leipäpalaa ja hedelmiä, yrttiteetä
Lisää huomattavasti vihannesten ja hedelmien/marjojen osuutta niin elimistösi on tyytyväinen saadessaan vitamiineja ja hivenaineita.Eikä tule niitä ahmimiskohtauksia.Kromia voit kokeilla parin viikon ajan. Se tasaa verensokeria.Tavallista sokeria vältät. Se kuluttaa elimistön vitamiinivarastoja.jos tekee mielipullaa tai jotain muuta niin anna itsellesi siihen lupa. Älä aina ole kieltämässä itseltäsi asioita. Tämä aiheuttaa usein ongelmia. Syö pääasiallisesti terveellistä, puhdasta, lisäaineetonta ruokaa niin mieli virkistyy ja opit arvostamaan itseäsi.

Sama juttu mulla.Laihtumisen jälkeen ruoka maistu vaan nii hyvälle.Mulla kun paino alko nousemaan,nii aloin oksentelemaan.Ei hyvä yhtään! Enää en oksenna.Voitin sairauteni...töitä sen eteen piti tehdä mielettömästi,ja edelleen pitää...yhtä taistelua joka päivä.Väsyttävää!!!Ennemmin oisin pullukka ja nauttisin syömisestä,ku hoikka ja päässä laskisin päivittäin joka ikisen suupalan kalorit. Muuta en osaa sanoa,ku ett voitat sairautesi,jos luonnetta riittää...ja apua on tarjolla.Et oo ainut.
Mut jotenki sun pitäis lopettaa,ku ahmiminen on sairaus siinä missä bulimiaki.Sun sydän rasittuu.
Voimia! :)

et todellakaan ole ainoa, joka kärsii samanlaisesta syömishäiriöstä. etsi tietoa BED:stä, binge eating disorder, eli ahmimishäiriö. musta tuntuu, että sun olis myös hyvä mennä puhumaan jollekin, esim. koulun terveydenhoitajalle tai kuraattorille. tiedän, että saattaa aluksi kauhistuttaa, mutta usko mua, se oikeesti helpottaa!

tuo juttu vois olla mun kirjottama. Eli hyvin tutulta kuulostaa..

Mun tarina alko viime syksynä, kun aloin laihuttamaan. Aluks se oli ihan terveellisellä pohjalla, mut musta alko tuntumaan et laihun liian hitaasti, joten lisäsin koko ajan liikuntaa ja vähensin syömistä. Lopulta saatoin koko päivänä syödä vain yhden omenan, ja silti sinä päivänä saatoin käydä lenkillä, polkea kuntopyörällä (joskus 2 x pvä), käydä salilla ja jumpata kotona. Jälkeenpäin ajateltuna en ymmärrä miten jaksoin.. Tuloksena oli siis anoreksia. Sitten tulikin joulu, ja olin laihtunu lähes 20kg. Sitten kuitenkin "tulin järkiini", ja jouluna annoin itselleni luvan herkutella. Se "herkuttelu" vain riistäytyi vähän käsistä.. Olin koko ajan kaapilla, huolimatta siitä tekikö mieleni mitään. Söin suklaata, karkkia, keksejä, leipää...mitä vain. Saatoin syödä vaikka 5 joulutorttua peräkkäin tms.. Olin kiduttanut itseäni niin kauan mitättömällä ruokavaliolla, että sen jälkeen syöminen oli suorastaan taivaallista. Tarkoitukseni oli kyllä lopettaa syöminen koulun taas joululoman alkaessa, mutta pystyinkö siihen? En.. Kotona ollessani olin taas koko ajan kaapilla, tai kaupassa ostamassa karkkia.. Joululomalle mentäessä terkkari oli lisäksi kieltänyt kaiken liikunnan, joten sekin oli jäänyt. Enkä enää saanut siitä kiinni. Pelkkä koiran kanssa lenkille lähtö edes kerran viikossa tuntui mahdottomalta. Ja tietenkin paino nousi.. Nyt olen taas saanut otteen itsestäni, liikunta on tullut mukaan kuvioihin ja mässäily vähentynyt. Tällä hetkellä olen laihutuskuurilla (painan n.55kg) sillä haluan saada painon 50kg:n. Tämä kyllä taas on vähän huonolla pohjalla, sillä esim.tänään en syönnyt aamupalaa, koulussa näkkärin ja päivälliseksi pienen perunan ja 3 lihapullaa. Mutta haluan vain saada kilot pois.. Inhoan lihavaa itseäni. Viikonloppuisin yhä syön aika runsaasti, silloin on NIIN vaikeaa hillitä itseään...Mutta tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää!

-annika-

Tarinasi kuulosti jotenkin tutulta.Itselläni on ollut välillä samantyyppisiä kausia,nyt olen ollut jo kuitenkin vuoden ihan normaalin annoksin ja tasapainoisen olosella safkalla.Oon nimittäin kehittänyt ittelleni tietyt ruoka-ajat,joita sitoudun nälkä mahassa kurnienkin oottamaan,mutta elimistö sopeutuu yllättävän nopeasti,vieläkin usein kuiteski tuntuu,et tekis mieli mennä vetää jääkaappi tyhjäks.
Sitten keksit syömisen tilalle jotain kivempaa tekemistä.Mulla autto se kans et kun teki mieli mässäillä ylen määrin lähin kavereita kyyläileen,tai sit luin esim jotai hyvää kirjaa ja ootin ruoka-aikaa,jollon sit mättäsin tietyn kalorimäärän safkaa.
Itse kuria vaatii,mut tsemppiä.

harrastuksia.
Mä vietän suurimman osan päivästä tallilla heppoja hoitaessa. Sielä en pääse mitenkään mässäilemään. Välillä oikeen teen kaikki hommat tosi hitaasti , esim. harjaan heppaani ihan tajuttoman, jotta mun ei tarttis lähtee kotiin ruokaa vastusteleen.

Mutta toisaalta ongelmia tuleen kun on pakko jo lähteä kotiin: kotona ajattelen että nyt voin mässätä kamalasti, kun oon ollu kokopäivän syömättä...

mutta parempi sekin on et mässää vaan vähän aikaa illalla, ku et olis mässänny kokopäivän...

minullakin oli ahmimishäiriö (BED). Söin mahdottomia määriä ruokaa: lihapiirakoita, karkkia, karjalanpiirakoita,... kaikki samana iltana. Tätä jatkui kolmisen vuotta.

Nyt olen parantumaan päin. Aina joskus ahmimiskohtaus yllättää, mutta en osta ruokaa kuin sen määrän, mitä aion päivän aikana syödä. Tämä konsti on auttanut.

Syömishäiriöön liittyy aina muutakin kuin vain halu syödä. Masennus, ahdistus, joku traumaattinen kokemus...

Kun sinulle tulee halu ahmia, kirjoita ajatuksiasi/tunteitasi ylös. Miksi haluat ahmia? Yritätkö korvata ruoalla jotain?

Itse korvasin ruoalla huonon oloni. Kun söin hyvältä maistuvaa ruokaa, tunsin itseni onnelliseksi, sillä hetkellä. Jälkeen päin tuli ahdistunut olo.

Kannattaa käydä puhumassa ammattiauttajalla. Toivottavasti paranet syömishäiriöstäsi. Älä vaadi itseltäsi liikoja, päivä kerrallaan.

Hei!
Itse sairastin bulimiaa ja anoreksiaa juuri viime jouluun asti n. kaksi vuotta. Tein samaisen päätöksen ja jouduin juuri samaan kierteeseen. Nyt homma on hieman rauhoittunut, en enää mässää kuin kotiin tullessani viikonloppuisin (jos tulen kotiin).
Mässäilysi johtuu siitä, että dieettisi oli täysin epäterveellinen. Oikotietä onneen ei laihduttamisessa ole. Kehon huvenneet rasvavarat kaipaavat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin kipeästi täydentämistä. Siksi mässäät kuin hädässä, aivan kuten minäkin. Jos alat oksentamaan, homma vain pahenee. Tulee nälkä ja voi taas ahmia uudelleen.
Itselläni on toiminut tekemisen järjestäminen ja ohjelmointi. Päättää etukäteen, mitä meinaa syödä. Iltaisin kannattaa hommata muuta menoa tai varata terveellisempää sapuskaa, jos makeaa haluaa niin esim. kuivattuja hedelmiä, lakua tai kevytvanukkaita/risi fruttia. Aterioita ei parane välttää, vaan syödä terveellistä ruokaa ihan kunnolla unohtamatta kasiviksia. Ja tietenkin urheilla n.4krt viikossa.
Jos taas olet alipainoinen, ei laihduttaminen ole tarpeen. Jos haluat kierteestäsi pois, älä laihduta. Ainakaan kuten joulun alla! Tsemppiä.;)

mä en tiedä miks mä aloin syödä hirveesti se vaan alko joskus alaasteen viitosella, limpparii, sipsei, karkkii.. melkein joka päivä koulun jälkee.. sit ku menin yläasteelle mä olin aika pullukka..painoin n, 60 kg, mun paras kaveri jätti mut yksinään, tai meidän tiet vaan eros yhtäkkiä,ehkä mä olin liian pentu sillon tj. aloin lintsata koulusta ja sit musta tuli koulu kiusattu,"ai kuka, onks mein luokalla semmonenenki likka." jne. joten söin vielä enemmän ja vaan vollotin et miks oon näin lihava yms. musta tuli hiljanen, surullinen ja sisäänpäinkääntyny..sit kasilla syksyllä jouduin nuorisopsykiatriselle osastolle.. olin siellä n.2 vuotta.. laihduin alle 50 kg, en kummikaa liika nopeesti, paino heitteli ees taas,aloin kasvissyöjäks, masennus "parantu" ei tosiaankaan vaikka pääsin sieltä pois, kesä alko elämä ois ollu ihanaa.. mut mulla oli ilkee äiti puoli.. ja masennuksesta tuli jotenkin osa mua.. en osaa luottaa ihmisii enää.. uus äitipuoli, kun mun iskä ja siskot muutti sen luokse asumaan ja sai uuden ipanan, se näyttikin oikeet kasvosa, sii ihan kaheli, mitä kuvitella saattaa, ei ihan kuitenkaan mikään sarjamurhaaja mutsi, aika lähellä kummiski.. se on tosi itsekäs eikä tuu toimeen toisten ihmisten kanssa, se oli tosiaan perhehelvetti ja mun piti olla vahva ja "taistella" sitä,masennusta ja syömishäiriötä vastaan.. mut silti se ehti satuttaa mun pikku siskoo, iskä ja siskot lähti pois sen luota.. mut mun sulonen kaksvuotia siskopuoli jäi sinne, eikä se anna iskän tavata sitä aina, se lähetteelee vieläki jotai viestejä mun iskälle kuten "et se hyökkää mun siskojen kimppuun jos ne ei palauta jotakin vaatteita mitä se on ite ostanu mun siskoille". mä säälin sitä et se tuhlaa elämäänsä "pikku piloihin".. keksii ihan sekoja juttuja jostain kidnappauksista jne. vähän hairahdin aiheesta..sen jälkee aloin oksentaa ruokaa pois.. join ruuan jälkeen vettä palkon. ja sormet kurkkuun vaan..EI PITÄS ANTAA HULLUJEN MASENTAA!!!!.. mä luen vieläkin hyviä kirjoja.. ehkä liikaakin ja en oikeen elä todellisessa maailmassa.. ónneks mulla on mun piirrustus ja mielikuvitus taito..se ansiosta mä pääsin uuteen kouluunkin!! älkää antako maailman potkia päähän vaan kirjottakaa vaikka kirja! pääsitkö tosiaan tänne asti..