Toisen katseen löytää, vaikka tilanne olisi mikä tahansa. Keskustelu jää kuitenkin aloittamatta. Ympärillä saattaa olla muita tai sitten miettii liian pitkään mitä sanoisi.
Minusta on tullut piiloujo. Joskus saattaa näyttää että juttua lentää vaikka mistä. Todellisuudessa osaan peittää ilmeeni, saatan hymyillä silloinkin kun tilanne on niin epävarma etten tiedä mitä muuta tekisin. Olen liian vaatimaton ja lopulta jää vain tunne etten osaa mitään. Katsoa minä osaan, mutta siihen se jääkin.
Minusta on tullut piiloujo. Joskus saattaa näyttää että juttua lentää vaikka mistä. Todellisuudessa osaan peittää ilmeeni, saatan hymyillä silloinkin kun tilanne on niin epävarma etten tiedä mitä muuta tekisin. Olen liian vaatimaton ja lopulta jää vain tunne etten osaa mitään. Katsoa minä osaan, mutta siihen se jääkin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
tunti eikä voi ymmärtää mistä se johtuu muutenkun olen tosi sosiaalinen nais ihminen monenmielestä.
Kuitenkin jostain syystä tällaiessa tilanteessa en osaa puhua mitään jos oikeasti olen toisesta kiinnostunut mikä sinänsä on hyvin harvinaista.
En minä osaa tulkita milloin katse on tarkoitukseellaan kiinnostumista ja milloin vaan ihmeelistä ihmettelyä.....
Oijoi. Oikein sydämestä ottaa, kun muistelee niitä silmiä ja niitä katseita. Muistelen niitä varmaan tappiin asti. Miten ihmeessä edetä katseesta puheeseen?
Se tosiaan tuntuu sydämessä asti.
Kai se puheen aloittaminen tarkoittaa riskin ottamista. Luopumista osin menneestä ja askel kohti tulevaa. Olen miettinyt tehdäänkö asiasta vaikeampi kuin se todellisuudessa on? Monethan kuitenkin elävät parisuhteessa, joissa on jonkinlainen alku.