Vahvojen miesten hallitus

Olen ollut uutispimennossa tänään, mistä tämä Ahon ministeripestiajatus on lohkaistu, vai onko se ihan omaa luulottelua? Ahohan on ollut päivänpolitiikan ulkopuolella viime vuodet.

... on loistava. Suren etten itse sitä ole tullut ajatelleeksi. Aholle antaa lisäpotkua entinen pääministeriys niin kuin Ruotsin nykyiselle ulkoministeri Bildille. Ahon myötä häviää kiistat kepun piirissä tuon paikan täyttämisestä. Kokoomuksessahan ei ole ketään, joka sopisi vaativaan ulkoministerin mantteliin. On muistettava, että Niinistökään ei ole koskaan toiminut ulkopoliittisissa tehtävissä.

Vaikka Vanhasta on pidetty heikkona pääministerinä, tullaan väistyvä hallitus muistamaan Vanhasen ensimmäisenä hallituksena, ei siis Vanhasen-Tuomiojan hallituksena. Kysymys ei ole siitä, että Tuomioja olisi heikko, vaan siitä, että hänen ei ole luonteensa mukaisesti tarvinnut profiloitua. Tuomiojasta voi huoletta todeta, että hän on ollut paras demariministeri ainakin kahteenkymmeneen vuoteen.

Yllätys olisi, mikäli perään ei tulisi Vanhasen toista hallitusta. Hallituksia ei siis nimitetä kahden saman puolueen ministerin mukaisesti, vaan joko pelkästään pääministerin tai pääministerin ja toista hallituspuoluetta edustavan ministerin mukaisesti. Tuskin Jyrki Katainenkaan profiloituu siten, että tuleva hallitus muistetaan Vanhasen-Kataisen hallitusena.

Holkerin hallitus muistetaan enemmän kahvinjuonnista ja hallitusta maan talouden tuhoamisesta. Tosin tuo tuhoaminen profiloituu vahvemmin Mauno Koiviston vahvan markan politiikkaan, joka itse asiassa oli vakaan markan politiikkaa. Tämä tarkoittaa, että markka oli vahva tai heikko suhdanteista riippuen.

Hallitus saataneen suhteellisen vaivattomasti kokoon. Maata ryhdytään hallitsemaan Keskustan ja Kokoomuksen johdolla, mutta sisältö tuskin muuttuu suuresti. Raamit ovat kuitenkin ahtaat.

Mitä Esko Ahoon (tai Asko Ehoon kuten huumorimiehet häntä kutsuvat) tulee, niin toki häntä kiinnostaa ulkoministeriys. Kokonaan toinen asia on, kiinnostaako häntä presidenttiys siinä tilanteessa, että virasta tulee entistä seremoniallisempi. Rohkenen ajatella, että Ahoa kiinnostaa enemmän kansainväliset tehtävät, mikäli toiminta ulkoministerinä antaa tällaiseen nostetta. Kysymys ei kuitenkaan olisi siitä, että Aho käyttäisi ministerin tehtävää astinlautana vastaavalla tavalla kuin Ahtisaari presidentin tehtävää. Ahollahan on riittävät taito, mitä taas Ahtisaarella ei ollut.

Vanhanen ei ole mikään taktikko. Ei hän ole ajatellut eikä ajattele Kokoomuksen tyrmäämistä, vaan hän haluaa luotsata hallitusta mahdollisimman tasaisesti eteenpäin. Toki ristivetoakin tulee, mutta Vanhasen tarkoitus ei ole sitä lisätä, vaan vähentää.

Hallitus kootaan nopeasti, minkä jälkeen Vanhasen kakkonen ryhtyy johtamaan maan asioita Vanhaseen profiloituvalla tavalla. Hallitus voi hivenen änkyttääkin, mutta lopulta asiat kristallisoituvat ja maata johdetaan paremmin kuin vuosikymmeniin.

Tuulta purjeisiin. Mielipidepaniikkiin ei ole mitään aihetta!