…sanoo politiikan jättävä vihreiden Osmo Soininvaara pitkässä, verrattoman hyvässä kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä.
Lueskelin ennen nukkumaan menoani uusimman Suomen Kuvalehden, jossa taas on paljonkin mainioita juttuja. Kuten esim. kenraaliluutnantti evp Matti Aholan kirjoitus rapautuneesta puolustuskyvystämme. Siitä toinen juttu. Nyt Soininvaarasta.
Olen aina arvostanut Soininvaaraa hänen älykkyytensä ja rehellisyytensä vuoksi. Nuo molemmat ominaisuudet loistavat hänen kolumnistaan, jossa hän tekee poliittista testamenttiaan. Ei ole mahdollista referoida sitä kovin pitkälti, mutta otan esille hänen eräitä arvioitaan puolueittemme tilanteesta.
Soininvaara ihan oikein toteaa, että puolueet ovat tulleet monissa asioissa lähes toistensa klooneiksi. ”Ideologioiden haalistuminen on vähentänyt puolueiden vetovoimaa, mikä on johtanut poliitikkojen pensastumiseen. Asiaa pahentaa, että keskeiset virkamiehet valitaan poliittisin perustein”.
Soininvaara sanoo, että ”Suomessa oppositio on aina hallituksen vasemmalla puolella vaatimassa lisää rahaa kaikkeen hyvään. Kokoomuskin oli.”
Demareissa poliittisen uransa aloittanut Soininvaaran mielestä jyrkin muutos on tapahtunut demareissa. ”Puolue on muuttunut uudistusmielisestä säilyttäväksi. Seitsemänkymmentäluvulla demareihin tuli erkkituomiojia tulvimalla. Jos Tuomioja olisi nyt parikymppinen, tämä tuskin hakeutuisi demareiden juoksuhautoihin isien saavutuksia puolustamaan”.
Välihuomautuksena sanoisin, että kyllä niitä isien saavutuksia pitääkin puolustaa, mutta pitää myös pystyä uudistumaan!
”Maisterisosialisteista vitsailtiin aikoinaan, mutta demarien palaaminen työväenpuolueeksi voi halvaannuttaa sen. Ennen suoraan työväestä nousi mattiahteita ja valtokoskia.Enää koulutusjärjestelmä ei tee tällaisia virheitä, se seuloo lahjakkuudet yliopistoihin.”
Niin, ja suoraan työväestä nousi myös K-A.Fagerholm, Veikko Helle ja moni muu arvostettu demari. Kuten myös maalaisliittoon tuli sen arvostetuimpia poliitikkoja suoraan pellolta auran kurjesta, aikana ennen Urho Kekkosta ja muita tohtoreita.
”Kykypulaa kokee myös kokoomus. Miksi lahjakas oikeistolainen hakeutuisi politiikkaan eikä yritysmaailmaan?
Suurista puolueista keskustalla on on parhaat poliitikot. Silti puolue turvautuu julkkisehdokkaisiin. Keskustalla on joka valiokunnassa neljä edustajaa. Ilmeisesti riittää, että kaki osaa asiansa.”
Soininvaara ei ymmärrä joidenkin puolueiden tapaa kiintiöidä ministeripaikat vaalipiireittäin.ja sukupuolittain kyvykkyyteen katsomatta. Erityisen epäoikeudenmukaista hänen mielestään on, jos samat ministeriöt saavat toistuvasti riesakseen kiintiöministereitä.
Soininvaara toteaa, että poliittisen uransa aloittaessaan 1980 Helsingin kaupunginvaltuustossa hänellä oli selkeä näkemys poliitikkojen jakaantumisesta hyviin ja pahoihin ”Hyvistä moni osoittautui epärehellisiksi populisteiksi ja pahoista taas kunnioitettaviksi vastuunkantajiksi”.
Soininvaara lopettaa: ”Poliitikon urani päättyi eduskuntavaaleihin. Olen pitänyt sitä hyvin antoisana. Mikään edellä kirjoittamastani ei ole ollut syynä haluuni lähteä kohti uusia seikkailuja. On vain hyvä vaihtaa alaa ennen kuin into vaihtuu kyynisyydeksi”.
- - -
Vapaasti saatte syyttää minua kopioinnista. Tiedänpähän edes jotakin kopioinnin arvoista. Minusta tuo olisi myös lukemisen arvoista niillekin, jotka eivät lue SK:eä enempää kuin muutakaan. Vastailla en ehdi syytöksiin enempää kuin muuhunkaan ennen kuin joskus klo 15 jälkeen, sillä lähden nyt asioille.
Lueskelin ennen nukkumaan menoani uusimman Suomen Kuvalehden, jossa taas on paljonkin mainioita juttuja. Kuten esim. kenraaliluutnantti evp Matti Aholan kirjoitus rapautuneesta puolustuskyvystämme. Siitä toinen juttu. Nyt Soininvaarasta.
Olen aina arvostanut Soininvaaraa hänen älykkyytensä ja rehellisyytensä vuoksi. Nuo molemmat ominaisuudet loistavat hänen kolumnistaan, jossa hän tekee poliittista testamenttiaan. Ei ole mahdollista referoida sitä kovin pitkälti, mutta otan esille hänen eräitä arvioitaan puolueittemme tilanteesta.
Soininvaara ihan oikein toteaa, että puolueet ovat tulleet monissa asioissa lähes toistensa klooneiksi. ”Ideologioiden haalistuminen on vähentänyt puolueiden vetovoimaa, mikä on johtanut poliitikkojen pensastumiseen. Asiaa pahentaa, että keskeiset virkamiehet valitaan poliittisin perustein”.
Soininvaara sanoo, että ”Suomessa oppositio on aina hallituksen vasemmalla puolella vaatimassa lisää rahaa kaikkeen hyvään. Kokoomuskin oli.”
Demareissa poliittisen uransa aloittanut Soininvaaran mielestä jyrkin muutos on tapahtunut demareissa. ”Puolue on muuttunut uudistusmielisestä säilyttäväksi. Seitsemänkymmentäluvulla demareihin tuli erkkituomiojia tulvimalla. Jos Tuomioja olisi nyt parikymppinen, tämä tuskin hakeutuisi demareiden juoksuhautoihin isien saavutuksia puolustamaan”.
Välihuomautuksena sanoisin, että kyllä niitä isien saavutuksia pitääkin puolustaa, mutta pitää myös pystyä uudistumaan!
”Maisterisosialisteista vitsailtiin aikoinaan, mutta demarien palaaminen työväenpuolueeksi voi halvaannuttaa sen. Ennen suoraan työväestä nousi mattiahteita ja valtokoskia.Enää koulutusjärjestelmä ei tee tällaisia virheitä, se seuloo lahjakkuudet yliopistoihin.”
Niin, ja suoraan työväestä nousi myös K-A.Fagerholm, Veikko Helle ja moni muu arvostettu demari. Kuten myös maalaisliittoon tuli sen arvostetuimpia poliitikkoja suoraan pellolta auran kurjesta, aikana ennen Urho Kekkosta ja muita tohtoreita.
”Kykypulaa kokee myös kokoomus. Miksi lahjakas oikeistolainen hakeutuisi politiikkaan eikä yritysmaailmaan?
Suurista puolueista keskustalla on on parhaat poliitikot. Silti puolue turvautuu julkkisehdokkaisiin. Keskustalla on joka valiokunnassa neljä edustajaa. Ilmeisesti riittää, että kaki osaa asiansa.”
Soininvaara ei ymmärrä joidenkin puolueiden tapaa kiintiöidä ministeripaikat vaalipiireittäin.ja sukupuolittain kyvykkyyteen katsomatta. Erityisen epäoikeudenmukaista hänen mielestään on, jos samat ministeriöt saavat toistuvasti riesakseen kiintiöministereitä.
Soininvaara toteaa, että poliittisen uransa aloittaessaan 1980 Helsingin kaupunginvaltuustossa hänellä oli selkeä näkemys poliitikkojen jakaantumisesta hyviin ja pahoihin ”Hyvistä moni osoittautui epärehellisiksi populisteiksi ja pahoista taas kunnioitettaviksi vastuunkantajiksi”.
Soininvaara lopettaa: ”Poliitikon urani päättyi eduskuntavaaleihin. Olen pitänyt sitä hyvin antoisana. Mikään edellä kirjoittamastani ei ole ollut syynä haluuni lähteä kohti uusia seikkailuja. On vain hyvä vaihtaa alaa ennen kuin into vaihtuu kyynisyydeksi”.
- - -
Vapaasti saatte syyttää minua kopioinnista. Tiedänpähän edes jotakin kopioinnin arvoista. Minusta tuo olisi myös lukemisen arvoista niillekin, jotka eivät lue SK:eä enempää kuin muutakaan. Vastailla en ehdi syytöksiin enempää kuin muuhunkaan ennen kuin joskus klo 15 jälkeen, sillä lähden nyt asioille.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyvä kirjoitus ja sitten piti loppumökötys vetäistä?
Älä jörötä!
edessä. Kovaa on Jörönkin elämä. Eilenkin piti puoleenyöhön päivystää "vittuilijoita" ja käpristellä närkästyksen kourissa, kun ymmärtäjiä tuntuu olevan niukanlaisesti.
Ja nyt jo aamusta täysi rähinä päällä. Kunnioitettavaa mutta niin turhaa. Eikä toivoakaan asiaankuuluvasta arvostuksesta. Mutta mitä olisivat nämä palstat ilman Jörön kaltaisia "sankareita" - ei mitään.
Tosin en tiedä, ymmärtääkö hän sen itse.
Voisi vaihtaa nimmarinsa, esimerkiksi:
JöröKKorhonen.
Sitten ehkä se kokemansa henkilökohtainen takaisinvinoilu kohdistuisi paremmin tuohon kuvaavaan nimimerkkiin.
...Soininvaarasta.
Pihatonttu osaa analysoida politiikkaa älykkäällä tavalla.
Varsinkin hänen demareita koskeva analyysinsä on loistavan oikeaan osunutta, yhtä oikeaan osunutta kuin hänen analyysinsä Esko Ahon pressanvaalitappiosta oli SK:n kolumnissa seitsemän vuotta sitten:
- - -
Suomen Kuvalehti 10/2000
Oikea kampanja voitti
Minusta oli kummallista, ettei Esko Aho ei voittanut presidentinvaaleja. Ahon vaalikampanja vei häneltä varman voiton, ja tähän käytettiin vielä paljon rahaa. Kyse oli laajakantoisemmasta asiasta kuin mainostoimiston valinnasta, joten asiaan kannattaa paneutuva vähän tarkemmin. Ajatelkaamme karkeasti yksinkertaistaen, että äänestäjäkunta olisi jaettavissa nelikenttään.
Konservatiivit Liberaalit
Oikeisto A B
Vasemmisto C D
Tarja Halosen lähtökohta oli toivoton. Hänen tukenaan oli vain ryhmä D, arvoliberaali vasemmisto. Jo duunarimiehille hänen äänestämisensä oli vaikeata. Aluksi vain vähemmistö demariäänestäjistä tuki Halosta. Halonen oli paljon parempi ehdokas vihreiden kuin demarien kannalta, ja siksi niin moni vihreä äänesti Halosta jo ensimmäisellä kierroksella. Aholla oli vuorenvarmasti taskussaan ryhmä A, mutta hänellä oli ote myös ryhmistä B ja C. Moni vasemmistolainen piti Ahoa vasemmistolaisena vaihtoehtona Lipposen-Niinistön hallituspolitiikalle ja moni liberaali porvari uudistusmielisenä vaihtoehtona Halosen perinteiselle demariajattelulle. Ahon rasitteena kaupungeissa oli pitkä Maalaisliiton varjo, mutta suomalainen ei lyö lyötyä: viljelijöitä ei enää vieroksuta, kun heillä EU:n myötä menee nyt huonosti.
Ensin Ahon vaalikoneisto julisti että kyse on oikeiston ja vasemmiston yhteenotosta. Tämä varmisti koko vasemmiston tuen Haloselle: homoja, mustalaisia ja pakolaisia vieroksuvat jyrmyniskaduunaritkin kääntyivät tukemaan Halosta. Tähän Halonen ei omin voimin olisi pystynyt. Aholla oli vielä tavoiteltavanaan ryhmät A ja B. Arvokonservatiivinen oikeisto oli hänen takanaan varmasti pelkästään Halosen persoonan takia, joten kisa käytiin ryhmästä B. Mitä teki Aho? Hän linnoittautui ryhmään A ja alkoi sieltä ampua alas liberaaleja arvoja työntäen näin arvoliberaaleja porvareita Halosen taakse. Lopputulosta kutsuttaisiin shakkitermeillä apumatiksi.
Miksi Ahon vaalikampanja keskittyi vahvistamaan varmojen äänestäjien uskoa sen sijaan että olisi yrittänyt käännyttää epävarmoja puolelleen? Ehkä Suomessa on niin totuttu suhteelliseen vaalitapaan, jossa riittää, että saa omat aktivoiduksi; enemmistöä ei tarvitse tavoitella. Olen kuitenkin näkevinäni Ahon vaalitappion taustalla jotain merkittävämpää.
Ahon kampanjatoimisto näyttää käyneen opintomatkalla Yhdysvalloissa. Mikään ei ole niin masentavaa kuin amerikkalainen, ihmisten pimeisiin ennakkoluuloihin vetoava vaalikampanja. Mediajulkisuudessa paistatuksessa uskonnollinen herätyksen kokeneen Anne Pohtamon palkkaaminen Ahon vaalikampanjaan toi pelottavasti mieleen hurmoshenkisten televisiopappien käytön amerikkalaisissa vaalikampanjoissa. Erehdyttiinkö Ahon kampanjassa peräti käyttämään amerikkalaisia asennemittareita? Edes kotimaisten asennemittareiden käyttö ei kannata. Näiden mittareiden mukaan suomalaisten yhteiskunnalliset asenteet olisivat aika matalaotsaisia. Ne mittaavat nopeasti muodostettuja selkärangan asenteita, jotka ovat relevantteja, kun yritetään houkutella valintamyymälän asiakkaita heräteostoksiin. Poliittiset valinnat tehdään kehittyneemmillä aivokerroksilla. Kokoomus lankesi tähän ansaan jo ehdokasasettelussa; taas kerran.
Aho meni ansaan perhearvoissa, esimerkiksi Esko Aho ei ehkä tunnista itseään tästä kampanjansa kuvauksesta. Itse ehdokkaiden välinen kampanja olikin hyvin sivistynyttä ja korkeatasoista. Ehdokkaat eivät kuitenkaan ole vastuussa vain omista sanomisistaan vaan koko tukenaan olevasta kampanjasta, siis myös Anne Pohtamosta ja Ilaskiven pakolaislausunnoista. Ahon tappio ei johtunut siitä, etteivät kokoomuslaiset tulleet hänen tuekseen. Pikemminkin hän hävisi sen takia, että kokoomuksen hakoniskasiipi tuki häntä liiankin innokkaasti, sillä lisä-ääniä he eivät Aholle tuoneet, mutta monta veivät. Konservatiivinen oikeisto tuki Ahoa joka tapauksessa.
Minua Ahon kampanja pelotti – ei sen takia, että suuresti arvostamastani Esko Ahosta olisi ollut huono presidentti. Jos Ahon kampanjan tyyli olisi purrut äänestäjiin, olisi se voinut amerikkalaistaa suomalaista politiikkaa ja vaalitaisteluja. Sitä minä pelkäsin. Onneksi se ei purrut. Oikea vaalikampanja voitti.
"Ahon kampanjatoimisto näyttää käyneen opintomatkalla Yhdysvalloissa. Mikään ei ole niin masentavaa kuin amerikkalainen, ihmisten pimeisiin ennakkoluuloihin vetoava vaalikampanja."
Linja korhoscyborgin aivoihin on ilmeisesti ollut koko yön auki ja venäläiset ovat pistäneet parastaan. Selkeää edistystä on tapahtunut!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000025154234
1.2007 HS: "Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kävi perjantaina henkilökohtaisesti kutsumassa SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mukaan keskustan vaaliavaukseen."
Soininvaara on tosiaankin juuri sellainen mie, kun alussa kuvaat, harvinaisen älykäs ja rehellinen. Mutta oli piru vie väärässä puolueessa. Lienenkö sitten minä tyhmä, kun en ymmärrä vihreitä oikeaksi puolueeksi, vaikka sitä älykäs ja rehellinen mies kannattaa? Jos Soininvaara vielä olisi ollut ehdolla näissä vaaleissa, olisin todennäköisesti äänestänyt.
Siinäkin Soininvaara osoittaa suurta viisauttaan, että älyää lähteä ennen kuin "into vaihtuu kyynisyydeksi", kuten hän sanoo. Siitä ei olisi ollut pelkoa, etteikö hän edelleen olisi mennyt läpi suurella äänimäärällä, ja nyt kun vihreät ilemisesti tulevat hallitukseen, Soininvaarasta olisi melko varmasti tullut ministeri. Ja hyvä ministeri olisi tullutkin, esim. ympäristö- tai kulttuuriministerinä.
Mutta harmiani lieventää se, että Helsingin kaupunginvaltuustoon kerran Soininvaaraa äänestin!
Olen itsekin pitänyt Soininvaaraa yhtenä fiksuimmista politikoistamme, onpa hän minun ääneni jossain vaalissa saanutkin, ei tosin enää viimeaikoina kun Vihreät puolueena ovat asettuneet liikaa ei-puolueeksi esimerkiksi energiakysymyksissä. Ei vesivoimaa, ei ydinvoimaa, ei jätteenpolttoa energiaksi jne. Tuulivoima taitaa olla ainut energiamuoto jonka Vihreät hyväksyvät. Valitettavasti tuo ei ei toimi vaan vie meidät lopulta todella kalliiseen energiaan ja raputtaa koko kilpailukykymme ja sitä kautta hyvinvointiyhteiskunnan perustan. Muutoinhan Vihreät edustaa juuri sitä ihan fiksua uudistunutta vasemmistoaatetta jota demarit nyt oppositiosta käsin menevät etsimään.
No, nyt Vanhasella on tilaisuus syöttää Vihreille sellainen hallitusohjelma jossa hekin sitoutuvat asialliseen energiapolitiikkaan. Matin totuttuun nössöilyyn ei nyt ole varaa.
Soininvaaran juttu oli miellyttävää luettavaa monelta kohtaa, ja varsinkin demareista hänen luonnehdintansa olivat murhaavan tarkkoja. Puolueessa on kyllä muutama ajatteleva nuori, vaikkapa Osku Pajamäki, joka hänkin on joskus saanut ääneni (en siis oleollenkaan patamusta porvari), mutta demareissa he joutuvat sivuraiteille kun ukkokööri puolustaa saavutettuja etuja. Oskun kirja oli ihan hyvää luettavaa meille isoille ikäluokille, olemme olleet itsekkyyden ahne sukupolvi kuten Osku kuvaa. Mielipidepankki tällä palstalla ehkä parhaiten edustaa tuota itsekästä demaria kauniine puheineen ja tyhjine ajatuksineen. Ihmeesti nuo puheet uppoaa siihen toiseen ihmisryhmään jota demariaate tuntuu miellyttävän, keskiluokkaisiin kaupunkilaisnaisiin, sosiaalitanttoihin kuten heitä vähän halveksienkin kutsutaan. Ukkokööri osaa siis vielä miellyttää naisia, hyvä edes se.
Kepusta Osmon luonnehdinta oli myös osuva, kiintiöministerit tyyliin Hyssälä tai Saarela kuuluvat muualle kuin vastuulliseen politiikkaan. Lehtomäki on tuosta ihan pirteä poikkeus, vaikka ei hänenkään varsinainen asiaosaamisensa ole huimannut, mutta onpahan aikakin miellyttävä sanavalmis esiintyjä. Tulevaisuuden hahmoja, ja mahdollisesti niiden sosiaalitanttojenkin ääniä kalasteleva henkilö jos siirtyy keputyliin rintamaille ääniä keräämään.
Siinäpä sitä oli pohdintaa tuohon avaukseesi ja Soininvaaran ansiokkaaseen kirjoitukseen.
...oli siis Soininvaaralta, ja niin Sinultakin.
Mutta eipä näy kepulaisia itse asia kiinnostavan, vaikka syötiksi laitoin tuollaisen otsikon!
Varmaan on niin, että kepun poliitikkojen summa on keskimääräisesti normaali: on joukossa päteviä ja sitten noita julkkiksia.
Ennen sanottiin, että poliisit kulkevat kahden miehen partioina siksi, että heistä toinen osaa lukea ja toinen kirjoitta. Sillä selittynee myös tuo kepulaisten tuplamiehitys valiokunnissa.
Jari Tervo tuossa vaalien alla totesi, että "kepu asettaa ehdokkaikseen julkkiksia toivoen, että ne vetäisivät paljon ääniä kepulle. Mutta yhtä hartaasti kepun johatjat toivovat, että niistä yksikään ei menisi läpi. Mutta joku aina menee läpikin, ja siinä onkin kepulla sitten ongelmaa".
En sano. Arvatkaa.