Vanhoillislestadiolaisen suhtautuminen Raamattuun paljastaa sen että heidän uskomisen keskus ja ydin on oma porukka, ei Raamattu eikä armo ensinkään. Vaan se oma seurakunta on vl-ihmisen jumala.
Toisaalta pidetään kynsin ja hampain kiinni sananmukaisesta eli kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Esimerkki: naisen saarnauskielto, vl-seurakuntaoppi. Lisäksi vl:t ovat kehittäneet oman yhteisön luomille kielloille muka raamatullisia perusteluita. Vaikkei niitä Raamatussa ole lainkaan. Esimerkki: ehkäisykielto, televisiokielto, muiden uskovaisten tuomitseminen. Mutta tämä kaikki perustuu siihen että oma yhteisö niin määrää, ei Raamattu.
Kun on paljastunut, että Raamattu on täynnä erehdyksiä ja vääriä tietoja, se ei vl-uskovaista häiritse. Raamatun antama kuva Jumalasta on tavattoman ristiriitainen. Edes Jeesusta koskevilla tarinoilla ei ole totuuspohjaa, vaan ne ovat eri ihmisten eri jutuista kokoamia perinnejuttuja. Kun tämä on nostettu esiin, vanhoillislestadiolaiset väittävät, ettei sillä olekaan pelastuksen kannalta väliä, mitä Raamatussa varsinaisesti lukee.
Se on siis se ja sama, mitä Raamatussa on, kun vain itse kulkee vl-yhteisössä mukana ja uskoo saarnaajien höpinät. Uskoo!!Kuka niitä juttuja tosissaan muuten edes "uskoo"??
Vl-ihmiset voisivat yhtä hyvin unohtaa koko Raamatun, kun sillä ei ole heille mitään merkitystä. Merkitystä on vain yhteisön peukalolla: osoittaako se ylös vai alas. Ja se osoittaa ylös kun yksilö noudattaa normeja... jotka muuttuvat eri vuosikymmenillä mmielivaltaisesti!!
Kyllä itsepetoksella ja hyväuskoisella hölmöydelläkin sentään jokin raja pitäisi olla.
Toisaalta pidetään kynsin ja hampain kiinni sananmukaisesta eli kirjaimellisesta Raamatun tulkinnasta. Esimerkki: naisen saarnauskielto, vl-seurakuntaoppi. Lisäksi vl:t ovat kehittäneet oman yhteisön luomille kielloille muka raamatullisia perusteluita. Vaikkei niitä Raamatussa ole lainkaan. Esimerkki: ehkäisykielto, televisiokielto, muiden uskovaisten tuomitseminen. Mutta tämä kaikki perustuu siihen että oma yhteisö niin määrää, ei Raamattu.
Kun on paljastunut, että Raamattu on täynnä erehdyksiä ja vääriä tietoja, se ei vl-uskovaista häiritse. Raamatun antama kuva Jumalasta on tavattoman ristiriitainen. Edes Jeesusta koskevilla tarinoilla ei ole totuuspohjaa, vaan ne ovat eri ihmisten eri jutuista kokoamia perinnejuttuja. Kun tämä on nostettu esiin, vanhoillislestadiolaiset väittävät, ettei sillä olekaan pelastuksen kannalta väliä, mitä Raamatussa varsinaisesti lukee.
Se on siis se ja sama, mitä Raamatussa on, kun vain itse kulkee vl-yhteisössä mukana ja uskoo saarnaajien höpinät. Uskoo!!Kuka niitä juttuja tosissaan muuten edes "uskoo"??
Vl-ihmiset voisivat yhtä hyvin unohtaa koko Raamatun, kun sillä ei ole heille mitään merkitystä. Merkitystä on vain yhteisön peukalolla: osoittaako se ylös vai alas. Ja se osoittaa ylös kun yksilö noudattaa normeja... jotka muuttuvat eri vuosikymmenillä mmielivaltaisesti!!
Kyllä itsepetoksella ja hyväuskoisella hölmöydelläkin sentään jokin raja pitäisi olla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä henkilökohtaisesti saan hyvän mielen seuroista. Saa olla uskomassa ja matkalla taivaaseen, Kuolemanpelkoa ei ole. Miten mahtaa olla itselläsi. Jos tulee sairautta, alat pelätä helvettiä.
on se, jolla vl-herätysliike yritetään pitää kasassa.
"Menet helvettiin, jos eroat meistä!"
"Menet helvettiin, jos teet sitä tai tätä!"
Vl-lapsi tuntee kehdosta alkaen tuon valtavan pelottelun, jolla vaurioitetaan monen pienen vl-ihmisen psyykeä niin, että tämä alkaa pelätä omaa varjoaankin.
Vl-herätysliike = LÄPIMÄTÄ JA SAIRAS PUTIIKKI!!
Itsepetoskin voi auttaa kuolemanpelkoon. Väliäkö sillä enää silloin on. Silloin on jo elämänsä tuhlannut vanhoillislestadiolaisuuden orjana ja antanut parhaansa vl-opille.
minä ainakaan en ala pelkäämään helvettiä, vaan maallisen elämän menettämistä. Helvetistä ei tarvitse välittää, koska Jeesus on lunastanut kuolemattoman sieluni. Puhun kokemuksesta!
terv. eräs ex-vl
Kun yhteisön hyväksyminen on ihmisarvon ehtona, moni jättää elämänsä elämättä. Elää yhteisön orjana eikä omana itsenään. Sen tosiasian kohtaaminen kuoleman hetkellä on monelle raskasta. Kun kuolema kurkistaa olkapäältä, oivaltaa ja katuu niitä asioita joita ei elämässään koskaan saanut kokea. Antoi oman ainoan elämänsä rauhanyhdistykselle "uhrina".
en (kai) pelännyt syntymääkään, miksi sitten kuolemaa?
jostain tänne tulimme, jostain siis poistuimme jo (ainakin) yhden kerran
sitä on elämä: tulemista ja poislähtemistä, keskimäärin (kai) 75 vuoden iässä
ja se väliinjäävä aika tulisi kuluttaa tällä (tylsällä) kivipallolla tallustellen
kyllä tuollainen satakunta vuotta alkaa olla maksimi mitä täällä kukaan (kai) viihtyy
enempi minua pelottaisi jos kuolemaa ei olisi, olisimme poloiset ikuisiksi ajoiksi tuomitut kiertämään moista kivipalloa äärettömässä tyhjyydessä pääsemättä sen pidemmälle koskaan
ja mitä sitten vaikka pääsisimmekin?
vaikkapa marsiin saakka?
ja pah.
vielä tylsempi pallo se lienee..