Pahoinvointi ja masennus

täytyy astua sille kynnykselle,ja mennä lääkäriin. Sun tilanne on paljoltikin samanlainen kuin minulla oli.Viimeinen pisara minulle oli se,etten enää voinut olla itkemättä töissäkään,ja sitten kerran tuli iltavuorosta kotiin,aloin itkeä ja sitten itkin koko yön ,aamulla olin väsynyt,silmät kauheen turvonneet ja itku vain jatkui,,oli pakko lähteä lääkäriin. en jaksanut muuta.Jälkeen päiin olen ihan ihmetellyt,miksi en aikaisemmin hakenut apua,annoin sen jatkua totaaliseen romahdukseen asti. Mutta vaikeasti masentuneenakaan ei tajua,mikä on,ja sitten vielä se häpeä,häpeää omaa heikkouttaan,ja se kaikkihan on hyvin pelottavaa. Voin sanoa sinulle,ettei ole mitään häpeää hakea apua,ei sen kummemmin,kuin jos sinun jalkasi olisi poikki! minulla alkaa jo vähitellen helopttaa,olen käynyt psykiatrilla muutaman kerran,nyt saan viikottain terapiaa ja lisäksi sain lääkityksen. on tunne,kuin alkaisin heräillä pahasta painajais unesta.En uskalla edes ajatelle,missänyt mentäis,jos en olisi uskaltanut lähteä hakemaan apua.

kynnyksen ylittänyt kirjoitti:

täytyy astua sille kynnykselle,ja mennä lääkäriin. Sun tilanne on paljoltikin samanlainen kuin minulla oli.Viimeinen pisara minulle oli se,etten enää voinut olla itkemättä töissäkään,ja sitten kerran tuli iltavuorosta kotiin,aloin itkeä ja sitten itkin koko yön ,aamulla olin väsynyt,silmät kauheen turvonneet ja itku vain jatkui,,oli pakko lähteä lääkäriin. en jaksanut muuta.Jälkeen päiin olen ihan ihmetellyt,miksi en aikaisemmin hakenut apua,annoin sen jatkua totaaliseen romahdukseen asti. Mutta vaikeasti masentuneenakaan ei tajua,mikä on,ja sitten vielä se häpeä,häpeää omaa heikkouttaan,ja se kaikkihan on hyvin pelottavaa. Voin sanoa sinulle,ettei ole mitään häpeää hakea apua,ei sen kummemmin,kuin jos sinun jalkasi olisi poikki! minulla alkaa jo vähitellen helopttaa,olen käynyt psykiatrilla muutaman kerran,nyt saan viikottain terapiaa ja lisäksi sain lääkityksen. on tunne,kuin alkaisin heräillä pahasta painajais unesta.En uskalla edes ajatelle,missänyt mentäis,jos en olisi uskaltanut lähteä hakemaan apua.

Lue lisää

kyyneleet ovat kuivuneet,eikä tuskaansa voi niinkään purkaa pois.On kuin olisin kivettynyt paikoilleen,mutta terapiassa olen ollut rehellinen "minä itse"-uskon,että selviän ja uskon,että jonakin päivänä voin vielä itkeä.

Kyllä se totta on, ystäväni oksenti vuoden joka aamu kun heräsi,ja sanoi että päivätkin on niin kummallista huonoa oloa . Joten masennus näyttäytyy kaikille omalla laillaan , toiset ovat vaan alamaissa, mutta toiset saavat fyysisiä vaivoja kuten huono olo ja ripulikin on monen vaivana, kun sitä reagoi vatsallaan kaikkeen

Masennus voi olla siltikin vaikka itse ei tunne että olisi masennuksissa.
Moni potilas sanoo juuri noin , ettei tunne itseään masentuneeksi , muut oireet sitten kertovat että on masentunut.