Olen ollut melankolinen luonne koko ikäni. Menneisyyteni on "surkeiden sattumusten sarja" läheisten kuolemaa, avioeroja,jne. Mutta elämä on muotoillut oivan naamion. Toisille on näkynyt ja näkyy vain iloinen, avulias, empaattinen olkapää johon nojata kun oma maailma särkyy. Nyt ajatellen olen jopa terapiassakin esittänyt ja tsempannut itseni iloiseksi.
Depressio on ollut diagnosoituna puolisen vuotta (ja sama aika saikulla). Vielä viime viikolla tunsin että aurinko alkaa paistaa kunnes ilman syytä putosin taas siihen syvään rotkoon jossa olin. Itkettää, masentaa, inhottaa oma keho ja mieli, olen kurja ja läpinäkyvä. Haluan kuolla, kun vaan olis välineet. En jaksa enää. Kukaan ei tiedä, että olen taas vajonnut tänne pimeyteen. Osaan pitää itseni piilossa, en vastaa puhelimeen, en käy kaupassa, pysyn poissa puolison silmistä ettei se tiedä missä mennään.
Depressio on ollut diagnosoituna puolisen vuotta (ja sama aika saikulla). Vielä viime viikolla tunsin että aurinko alkaa paistaa kunnes ilman syytä putosin taas siihen syvään rotkoon jossa olin. Itkettää, masentaa, inhottaa oma keho ja mieli, olen kurja ja läpinäkyvä. Haluan kuolla, kun vaan olis välineet. En jaksa enää. Kukaan ei tiedä, että olen taas vajonnut tänne pimeyteen. Osaan pitää itseni piilossa, en vastaa puhelimeen, en käy kaupassa, pysyn poissa puolison silmistä ettei se tiedä missä mennään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..terapeutillesi että mikä sinun oikeasti on?
itse muistan kuinka esitin iloista terapiassa mutta asia oli toinen, istunnon jälkeen kotona itkin avopuolisoni olkapäätä vasten, että terapeutti ei tajua että mulla on paha olla. mutta jälkeenpäin pstyin puhumaan jälleen asioista. toivon sinulle niin paljon voimaa saada purettua tuo tuska pois itsestäsi, jakamalla se puolisosi tai terapeuttisi kanssa, tai sen kenen kanssa on helppo puhua. älä jää sinne rotkoon, nouse ylös sieltä, minä ojennan sinulle käteni, tartutko siihen?
...se on se vanha vitsi: mieheni ei ymmärrä minua. Hän olettaa tämän olevan virus, joka menee ohi kun lääkkeet on otettu. Elellään tämän perhana pääsiäisen ohi (lapseni haudattiin pääsiäisen aikaan) ja katsotaan tilanne sitten. Kiitos sinulle, kaikki apu on tarpeen. Toivon olevani sitten rotkon reunalla nostamassa jos joku minua tarvitsee.
olemme molemmat menettäneet jonkun tärkeän ihmisen, se satuttaa vielä enenmmän, mutta siitä täytyy jaksaa eteenpäin. tiedän että se on vaikeaa varsinkin jos on muistopäivä tulossa, en itsekään kyennyt käymään isäni haudalla silloin vaikka hänen kuolemastaan on jo kuusi vuotta, se silti ahdistaa.. mutta koita saada miehesi uskomaan ettei masennus ole virus vaan sairaus jota sairastava ihminen tarvitsee tukea hoidon ja sairastamisen aikana. Minä vedän sinut rotkosta vaikka väkisin, vaikka heikko olen vielä itsekin. Pärjäile!
... ainoa toivo on, etten tee hätiköidysti mitään itselleni. Vaan odotan ja odotan ja toivon että tämä menisi jotenkin ohi. En jaksa puhua kenellekään vaan vedän sen naamarin päälle ja jatkan eteenpäin kuin sokea aasi. Sorry kaikille osapuolille että ruikutan, mutta tämä on niin perkeleen vaikeaa yksin. Jos tästä joskus nousen katsomaan auringonnousua rotkon reunan yli, ilmoitan voittaneeni tämän erän. Nyt pelitilanne on tasan ja puolustus tökkii..
tuon edellisen viestin sinulle, jossa lukee nimetön, kun en saanut itseäni kirjautumaan. :)
mutta sitä vielä, älä vedä sitä naamaria, riisu se pois, anna ihmisten nähdä mikä sinulla on, älä häpeä, ole oma itsesi.
teatteria ole.Teet hallaa itsellesi,jos näyttelet terapiassa,silloin siitä ei ole mitään apua.Yritä olla oma itsesi,ja katso mitä tapahtuu.
ainoa tässä tilassa oleva.Kirjoituksesi oli lähes sama,mikä minun tilanteeni nyt on..en vastaa puhelimeen,en käy kaupassa,pysyn poissa puolisoni silmistä...samassa yössä olen kanssasi.et ole siellä yksin.
Tässä tulee pitkä viesti.
Niin, tuntuu olevan kanssasisaria/-veljiä maa pullollaan. Tänään autoin itseäni ja (toivottavasti apua oli) erästä nuorta naista, tai ainakin omaa pahaa oloa se helpotti kun arvelin että ainakin pari kiveä sain hänen sydämeltään pois.
Ja toinen valoisa asia tänään. Aikaisemmin illalla kun lähdin autolla ajamaan päämäärättä ja mielessäni oli jopa kuoleman ajatuksia, tuli mieleeni soittaa paikalliseen kriisikeskukseen. Ajatus tuli kuin kirkkaalta taivaalta: puhu jollekkin tai sä kuolet kohta. Puoli tuntia purkaessani ahdistustani (minkä nyt itkulta - viimein se tuli - sain puhuttua) tuli sisälleni paljon kevyempi olo. Aikani siinä ajeltua päädyin sitten kotiin ja sisimpäni kuormasta oli jäänyt tien varteen iso läjä pskaa.
Taas pitää sanoa kaikille ihanille ihmisille kiitos ja voimahalit päälle.
Poimitaan pienet hyvät asiat päivässä ja edetään muurahaisen askelin kohti valoa. Mennään yhdessä toisiamme auttaen.