Virpominenhan on karjalaisten ja ortodoksien perinne. Ja kirkollista alkuperää koko juhla, tietysti.
Nykyään kuitenkin muksut maalaavat naamaansa punaposkia ja pisamia (miks noidilla muuten pisamaiset naamat olis? ennemminkin syylä koukkunenässä?) ja kiertävät virpomassa.
Aika mielenkiintoinen kristillisyyden ja pakanallisuuden sekamelska :)
Itse kun pienenä kävimme virpomassa, emme äidin käskystä laittaneet noidan asuja. Ortodokseja emme mekään ole, mutta sukulaisia on Karjalasta päin. Sen takia myös sukulaisia virpoessa saimme palkat vasta viikon päästä oikeana pääsiäisenä, sehän oli Karjalassa tapana.
Nykyään kuitenkin muksut maalaavat naamaansa punaposkia ja pisamia (miks noidilla muuten pisamaiset naamat olis? ennemminkin syylä koukkunenässä?) ja kiertävät virpomassa.
Aika mielenkiintoinen kristillisyyden ja pakanallisuuden sekamelska :)
Itse kun pienenä kävimme virpomassa, emme äidin käskystä laittaneet noidan asuja. Ortodokseja emme mekään ole, mutta sukulaisia on Karjalasta päin. Sen takia myös sukulaisia virpoessa saimme palkat vasta viikon päästä oikeana pääsiäisenä, sehän oli Karjalassa tapana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pakanalliseen tapaan kuin joukko aikuisia miehiä kulkueena kaduilla ruoskimassa itseään verille.